Seitsemän tähden liikkeen puheenjohtaja Paavo Väyrysen aikomus asettua ehdolle vuoden 2024 presidentinvaaleissa on saanut huumorilehti Pahkasian ystävät kaivelemaan arkistojaan.

Lehti ennusti vuoden 1994 pääkirjoituksessaan, että Paavo Väyrynen voidaan nähdä presidentinvaaliehdokkaana vielä vuoden 2024 vaaleissa.

Vuosina 1975–2000 ilmestynyttä omintakeista Pahkasikaa julkaistiin 1980-luvulta alkaen Tampereella. Lehden päätoimittajana oli käsikirjoittaja, toimittaja Markku Paretskoi. Hän vastaa puheluun kotonaan Helsingissä.

Kuinka riemuissasi olet siitä, että 25 vuotta sitten kirjoitettu ennuste on yhä paikkansapitävä?

– Ei näin ilmeisestä asiasta voi uutisvoittoa tuntea. Asiahan oli hyvin selvä jo vuosikymmeniä sitten myös nuorelle miehelle, joka ei juurikaan politiikkaa seurannut: tämä mainittu valtiopäivämies pyrkii kaikkiin virkoihin, mihin vaan voi, Paretskoi sanoo.

– Tämä on niitä uutisia, jotka ovat pitäneet paikkansa jo neljännesvuosisadan. Ei tämä ole ollut missään vaiheessa epävarma tai epäajankohtainen tieto.

"Elää kampanjoinnista"

Ennustetta on nostettu julkisuuteen aina aika ajoin, Väyrysen uusien ehdokkuuksien myötä. Paretskoi ei silti itse muista kirjoittaneensa ennustetta. Kyseessä on kuitenkin lehden pääkirjoitus, joten Paretskoin mukaan se on todennäköisesti hänen kirjoittamansa.

– Minä olen tunnettu siitä, että kun kirjoitan juttuja, en seuraavalla viikolla juurikaan muista, mitä tuli kirjoitettua. Autuaasti unohdan, Paretskoi sanoo.

Pahkasian pääkirjoitus pohtii sitä, että kansa teki virheen, kun ei valinnut Väyrystä vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Jos näin olisi käynyt, Väyrysestä olisi lehden mukaan päästy eroon jo vuonna 2006, sillä kahden kauden jälkeen Väyrysellä ei enää olisi ollut virkaa, mihin pyrkiä.

Paretskoi sanoo, ettei ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut Väyrystä.

– Aikalaistodistuksista olen saanut sen käsityksen, että hän elää kampanjoinnista ja se on hänelle henki ja elämä, elämänsä sisältö.

Paretskoi pitää hiukan surullisena sitä, että Väyrynen ei lopettanut kampanjointiaan viimeistään vuoden 2012 presidentinvaaleihin ja vetäytynyt eläkkeelle.

– En jaa Väyrysen poliittisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä, mutta hänet voi rankata valtiomieskastiin. Kun hän ryhtyi nykyisiin puoluejärjestelyihin, se oli aikamoinen alennustila vanhalle täysin palvelleelle valtiopäivämiehelle ja moninkertaiselle ministerille. Mutta se on hänen valintansa, Paretskoi sanoo.

Tässä Pahkasian vuoden 1994 pääkirjoitus kokonaisuudessaan.

Lue myös:

Väyrynen hyvissä ajoin liikkeellä: Tähtää vuoden 2024 presidentinvaaleihin

Britanniassa eilen torstaina käytyjen paikallisvaalien lopulliset tulokset eivät vielä ole tulleet, mutta vaalituloksen suunta on selvä.

Hallitseva konservatiivipuolue on kärsinyt murskatappion. Vaaleissa oli jaossa 8 400 paikallishallinnon edustajanpaikkaa. Edellisiin vaaleihin verrattuna konservatiivit menettävät niistä BBC:n arvion mukaan yli 1 200.

Konservatiivit ja opposition tärkein puolue työväenpuolue saavat BBC:n mukaan molemmat noin 28 prosentin kannatuksen.

Yleensä paikallisvaaleissa oppositio menestyy hallituksessa olevan puolueen kustannuksella, mutta tällä kertaa työväenpuolue ei hyödy konservatiivien tappiosta. Työväenpuoluekin kärsii noin 80 paikan menetyksen.

Poliittiset analyytikot arvioivat, että äänestäjät eivät ole arvostaneet pääministeri Theresa Mayn epäonnisia brexit-neuvotteluja. Myöskään työväenpuolueen epämääräinen kanta EU-eroon ei ole vakuuttanut äänestäjiä.

Suurimmat voittajat ovat brexitiä vastustavat liberaalidemokraatit, jotka voittavat yli 600 paikkaa ja siten kaksinkertaistavat edustajamääränsä. Puolueen kannatusprosentti on noin 19.

Brexitiä vastustavat vihreät moninkertaistavat aiemman edustajalukunsa ja voittavat noin 180 paikkaa. Lisäksi yli 500 puolueisiin sitoutumatonta edustaa nousee valtuustoihin.

Viime vaaleissa hyvin menestynyt EU-vastainen Ukip-puolue ei osallistunut vaaleihin ja menettää lähes kaikki paikkansa.

Vaaleja ei käyty Lontoossa, Skotlannissa eikä Walesissa.

Pääministeri May tulkitsi vaalitulosta siten, että kansa vaatii brexitin toteuttamista heti.

Liberaalidemokraattien puheenjohtaja Sir Vince Cable oli täysin toista mieltä. Hänen mukaansa "jokainen ääni liberaalidemokraateille oli ääni brexitin pysäyttämisen puolesta".

Tänään perjantaina lämpömittarin lukemat ovat laskeneet ennätyksellisen alas isossa osassa maata. Päivän ylin lämpötila näyttää jäävän koko mittaushistorian matalimmaksi lähes parillakymmenellä Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla maan keskivaiheilla.

Ilmatieteen laitoksen meteorologin Heikki Sinisalon mukaan on poikkeuksellista, että toukokuun alku on Suomessa näin kylmä. Tänään on ollut 5–10 astetta viileämpää kuin normaalisti tähän aikaan vuodesta. Ilmatieteen laitos on tilastoinut lämpötiloja yli sadan vuoden ajan.

– Toukokuussa on normaalisti vajaat kymmenen astetta lämmintä, sanoo Sinisalo.

Lämpötila on jäänyt pakkasen puolelle laajalla alueella Etelä-Pohjanmaalta Etelä-Savoon ja sieltä Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen. Ilmatieteen laitoksen twiittaama kartta näyttää alueet, jossa on tänään ollut pakkasta.

Iltapäivällä kello viiden maissa päivän matalin lämpötila oli mitattu Vieremällä Pohjois-Savossa, jossa mittari näytti -2,1 astetta.

Pakkasalueilla on myös pyryttänyt tänään lunta, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Eniten on satanut Kainuussa, jossa lunta on tullut 15 senttimetriä vuorokauden aikana. Pohjois-Karjalan Valtimolla on satanut 13 senttimetriä lunta, Pohjois-Pohjanmaalla 10 senttimetriä ja Pohjanmaalla muutama sentti.

Kevät on ollut arvaamaton tänä vuonna, sillä huhtikuu oli puolestaan ennätyksellisen lämmin ja vähäsateinen.

Kurja kevätkeli jatkuu viikonloppuna

Meteorologi Koskelan mukaan lumisade jatkuu illan ja yön aikana maan keskivaiheilla. Yön aikana sateet väistyvät Pohjanmaalta. Yöllä pakkasta on lähes koko maassa.

Lauantaiaamuna lunta voi vielä hieman tulla Keski- ja Itä-Suomessa. Päivällä sadekuuroja voi olla siellä täällä Suomessa. Tuuli heikkenee huomiseksi.

Huomisesta lähtien sää lämpenee hitaasti, vaikka yöt ovat edelleen kylmiä. Lämpötila voi lauantaina etelässä nousta yli viiden asteen. Viikonloppuna on edelleen luvassa räntä- ja vesikuuroja eri puolilla Suomea.

Takaisin normaaleihin toukokuun alun lämpötiloihin päästään maanantaina, kun mittari näyttää taas yli 10 astetta ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa.

Lue lisää:

Harvinaisen kylmä yö toi hiukan lunta jopa etelään – Tältä näyttää luminen Suomi 3. toukokuuta

Pelti rytissyt ympäri Itä-Suomea, vakavilta vammoilta vältytty: "Ihmiset näyttävät ottaneen erittäin huonon ajokelin huomioon"

Oikeuskäsittelyyn päätyneet Lemmenjoen kertausharjoitukset ovat nostaneet esille homojen aseman armeijassa. Esimiesaseman väärinkäyttämisestä, palvelurikoksesta ja kunnianloukkauksesta syytetty Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti Markus Päiviö kutsui harjoituksissa alaisiaan muun muassa homorunkkareiksi.

Päiviön kerrotaan olleen humalassa lähes koko kolmepäiväisen harjoituksen ajan.

Päiviön toiminta ja käytös eivät olleet Puolustusvoimien yleisen palveluohjesäännön mukaisia. Yleinen palveluohjesääntö kieltää niin syrjinnän, häirinnän, kiusaamisen kuin epäasiallisen ja halventavan kielenkäytön. Syrjintä kielletään myös sekä asevelvollisuuslaissa että yhdenvertaisuuslaissa.

Kaikki eivät kuitenkaan näe, että Lemmenjoen kertausharjoituksien tapahtumat olisivat yksittäistapaus. Nuorisoaktiivi Petja Kopperoinen kritisoi Facebook-kirjoituksessaan Puolustusvoimia siitä, ettei se tasa-arvolupauksista huolimatta ole puuttunut leireillä ja kasarmeilla tapahtuvaan syrjintään.

– Yleinen palvelusohjesääntö kieltää henkilön tai henkilöryhmän tarkoituksellisen loukkaamisen tai vihamielisen ilmapiirin luomisen. Tätä ei kukaan valvonut silloin, kun itse suoritin asepalvelusta – eikä ilmeisesti valvo nytkään, Kopperoinen kirjoittaa.

Kaksi vuotta sitten kotiutunut Kopperoinen toimi palvelusaikanaan Ruotuväki-lehden varusmiestoimittajana. Tehtävässä hän kertoo nähneensä "intin koko kirjon laidasta laitaan".

Kirjoituksensa yhteydessä Kopperoinen julkasi kantaaottavan kuvan, joka on saanut paljon kiitoksia sosiaalisessa mediassa. Kuvassa Kopperoinen suutelee poikaystäväänsä. Molemmilla yllään armeijan maastopuku.

Alun perin Kopperoisella ei ollut aikomusta julkaista kuvaa. Kyseessä on Kopperoisen ystävän Kristian Wallin näyttötyötä varten ottama valokuva muutaman viikon takaa. Wallin haki portfolioonsa kuvaa, joka provosoi ja herättää tunteita. Suutelevat varusmiehet ovat yhä sellainen aihe.

Kopperoinen kertoo yllättyneensä siitä, miten laajalle hänen some-päivityksensä on levinnyt. Tähän mennessä se on jaettu Facebookissa lähes 400 kertaa. Palaute on ollut pääosin positiivista.

– Moni on sanonut, että hyvä, kun asia nostetaan esille, Kopperoinen kertoo.

Toki joukossa on ollut myös kommentteja, joissa kyseenalaistetaan koko keskustelun tarve. Nämä kommentit kuvastava osaltaan sitä maailmaa, jota Kopperoinen haluaa kirjoituksellaan ravistella. Tekstissään hän kertoo kuulleensa tarinoita, joissa asepalveluksen suorittaneet tai kantahenkilökuntaan kuuluneet henkilöt ovat joutuneet salaamaan seksuaalisen suuntautumisen armeijassa vallitsevan ilmapiirin vuoksi.

– Homo on edelleen kirosana, homoja voidaan edelleen sorsia ja homottelu on edelleen sallittua, jopa suotavaa, Kopperoinen kirjoittaa.

Kopperoinen toivoo, että Päiviön sanomisista nousee keskustelu, jonka myötä syrjivään kielenkäyttöön ja toimintaan puututaan jatkossa Puolustusvoimissa.

Lue myös:

Syyttäjä: Esitutkinta toimitettava Puolustusvoimien komentajaa koskevassa ns. Lemmenjoki-jutussa

Rivosta nimittelystä Lemmenjoen harjoituksissa syytetty ex-komentaja katuu puheitaan: "Myönnän, että näin on päässyt käymään"

Lemmenjoen kertausharjoituksia käsitellään nyt hovioikeudessa – Ex-komentajan ryöpytyksen kohteeksi joutuneet: Haukkui munattomaksi mieheksi ja tyhmäksi nahkapääksi

Kerron Stewart pyyhkii oikealla kädellään sokeria suupielistään. Vasemmassa kädessä hänellä on kotkalainen perinteinen toriherkku Posso. Kahden suupalan jälkeen Stewart kertoo kommenttinsa sokerisesta eväästä.

– Tämä on hyvää, vähän kuin donitsi. Moni urheilija varmasti pitää näistä, koska nämä ovat niin makeita. Usain söisi näitä varmasti, Stewart sanoo ja viittaa entiseen maajoukkuekaveriinsa Usain Boltiin.

Vappuviikolla Alabamasta New Yorkin kautta Suomeen saapunut Stewart tallentaa älypuhelimen muistiinpanoihinsa: P-O-S-S-O.

– Seuraavalla kerralla osaan jo tilata itse, Stewart nauraa.

Jamaikalaisen Stewartin palkintokaapista löytyy kolme olympiamitalia ja kuusi MM-mitalia, joista kolme on kultaista.

Nyt mitallirohmun koti on Kymenlaaksossa seuraavat neljä kuukautta. Kotkan torilla tuuli puhaltaa ja lämpöä noin viisi astetta.

– Säätä ei voi koskaan valita. Tämä on osa kokemusta.

Miksi Suomi ja Kotka?

Stewartin kilpailu-uran aikaisella managerilla Jukka Härkösellä oli iso rooli Stewartin Suomeen ja Kotkaan saapumisessa. Stewartin ja Härkösen välinen yhteistyö alkoi vuonna 2007 ja loppui Stewartin juoksu-uran päätyttyä viime vuonna.

– Häneltä kuulin paljon hyvää Suomesta. Pidän Suomea hienona maana, jossa halutaan tehdä intohimoisesti töitä urheilun parissa. Kun sain Kotkasta valmennustarjouksen, päätös oli minulle aika helppo, Stewart kertoo.

Aikaisemmin Stewart on käynyt Suomessa Helsingissä ja Turussa, jossa hän on kilpaillut Paavo Nurmi kisoissa.

– Lähtöviivalla palelsi todella paljon ja piikkareissa varpaat olivat täysin jäässä, mutta yleisö motivoi minua. Katsomo oli täynnä. Ajattelin, että jos he ovat maksaneet päästäkseen kylmille penkeille istumaan nähdäkseen juoksuni, minun täytyy yrittää parhaani.

Kylmistä kisamuistoista huolimatta Stewart kertoo pitävänsä Suomesta.

– Täällä asiat hoituvat.

Jalkapallon Ykkösessä pelaava FC KTP ilmoitti maaliskuussa palkanneensa Stewartin juoksuvalmentajakseen. Moninkertaisen arvokisamitalistin osaamista KTP aikoo myydä myös muille seuroille.

– Sain kuulla, että jalkapalloseura on kiinnostunut kehittämään omaa harjoitteluaan. Tälläinen kokonaisvaltainen panostus valmentamiseen teki minuun vaikutuksen, Stewart kuvailee sopimustaan KTP:n kanssa.

KTP:n myynti- ja markkinointipäällikkö Jari-Pekka Gummerus on odottavin mielin alkavan kesän kynnyksellä.

– Kerron osaa varmasti kertoa nuorille urheilijoille siitä, millaista on olla urheilija ja mitä vaatii päästä omalle huipputasolle.

Mukana kovassa maajoukkueessa

Jamaikasta on tullut tällä vuosituhannella pikajuoksumahti.

Stewartilla on pikaviestin maailmanmestaruudet Berliinistä vuodelta 2009, Moskovasta vuodelta 2013 ja Pekingistä vuodelta 2015.

Henkilökohtaisilta matkoilta Stewartilta löytyy hopeaa 100 metriltä Pekingin olympialaisista vuodelta 2008 ja pronssia samoista kisoista 200 metriltä. Hän voitti hopeaa myös Berliinin MM-kisojen 100 metrillä vuonna 2009.

Uransa kohokohdaksi Kerron Stewart mainitsee Pekingin olympialaiset vuonna 2008. Tuolloin hän saavutti uransa ensimmäiset olympiamitalit.

– Niissä kisoissa meidän joukkueemme asetti pikajuoksulle uuden tason. Oli upeaa olla osa sitä joukkuetta. Usainin suoritukset kisoissa olivat uskomattomia, mutta teimme naisten satasella historiaa ottamalla kolmoisvoiton Jamaikalle. Siitä olen erityisen ylpeä.

Pekingin olympialaisista Jamaika otti pikamatkoilta yhteensä seitsemän mitalia.

Pekingin olympialaisten jälkeen vuonna 2009 Kerron Stewart juoksi uransa kovimpia aikoja. Hän saapui Berliinin MM-kisoihin 100 metrin maailmantilaston ykkösenä ajalla 10,75.

Stewart muistaa, että arvokisamatkoilla tunnelma oli rento, vaikka pahimmat kilpailijat olivat joukkuekavereita.

– Teimme hyvin tavallisia asioita kisamatkoilla. Katsoimme yhdessä televisiota ja teimme joskus ruokaa. Usain ja Shelly-Ann Frazer olivat kovimpia tarinankertojia. He saivat kaikki aina nauramaan.

Lopulta Stewartin kohtalona oli hävitä Frazerille Berliinissä 100 metrin finaalissa.

– Tunsimme toisemme jo juniorivuosilta. Kunnioitan häntä juoksijana paljon. Oli hienoa juosta hänen kanssaan.

Stewart oli maailman pikajuoksuhuipulla vuosina 2008–2015. Hänen ei tarvitsisi alkaa valmentaa rahan takia.

– Tein ammattiurani pikajuoksijana, mutta en silti ole sellaisessa tilanteessa, että voisin jäädä kokonaan loppuelämäkseni vain lomailemaan ja ottamaan rennosti. Hyvin harva juoksija saavuttaa sellaisen aseman.

Stewart kertoo myös, että juoksuansiot ja arvostus vaihtelevat hyvin paljon mies- ja naisjuoksijoiden välillä.

– Mielestäni olisi tärkeää tehdä töitä yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi huippupikajuoksussa.

Mikä on vauhdin salaisuus?

On joitakin seikkoja, joissa pikajuoksusta menestystä halajavat maat voisivat ottaa mallia Jamaikasta.

Stewartin mukaan Jamaikan pikajuoksuvauhdin selittävät hyvä valmennus ja olosuhteet. Stewart kertoo, että Jamaikalla pikajuoksun harjoitteleminen on hyvin kilpailuhenkistä jo hyvin nuorena.

– Jamaikalla koulusysteemi tukee hyvin lahjakkaita juoksijoita. Kouluissa pääsee harjoittelemaan paljon jo nuorena. Lukiokisoja katsovat kymmenet tuhannet ihmiset. Se on hienoa ja motivoi sekä valmistaa nuoria urheilijoita kohti aikuisten arvokisoja.

Suomen tämän hetkistä pikajuoksutilannetta Stewart kommentoi kohteliaasti.

– Ajattelen, että kyse on loppupeleissä olosuhteista. Menestyminen pikajuoksussa on pitkä prosessi, joka vaatii investointeja.

Investoinneilla Stewart tarkoittaa urheilijoiden ammattimaisen harjoittelun tukemista.

– Lahjakkuus on nuorissa urheilijoissa. Mielestäni olisi tärkeää palkata osaavia juniorivalmentajia, jotka alkavat käsitellä ja kehittää nuorta talenttia oikeaan suuntaan.

Haluaa motivoida nuoria

Kerron Stewart tietää, että hänen neljän kuukauden Suomen visiitillään kotimaisessa pikajuoksussa ei ihmeitä tehdä. Hän toivoo, että pystyisi motivoimaan suomalaisia urheilijoita parhaansa mukaan.

– Haluaisin, että erityisesti nuoret urheilijat jaksaisivat säilyttää intohimonsa lajin parissa. Haluan sanoa, että omaa parasta suoritusta kannattaa tavoitella jokaisessa harjoituksessa, Stewart sanoo.

KTP:n myynti- ja markkinointipäällikkö Jari-Pekka Gummerus kertoo, että Stewartille ei vielä toukokuussa ole sovittu kovin paljon valmennuskeikkoja. Hän kuitenkin uskoo, että tilanne paranee kesää kohti ja suurin osa valmennusvierailuista varmistuu.

– Jos saisimme hänelle yhden kolmen päivän valmennuskeikan viikkoon, niin se olisi erinomainen tulos. Kaikki siitä alle on tyydyttävää.

Toukokuun neljäs päivä on Tähtien sota -faneille tuttu päivä. Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa tänään on ihan virallisestikin Tähtien sota -päivä.

Osavaltion lainsäätäjät päättivät virallistaa Tähtien sota -päivän aiemmin tällä viikolla.

Päätöksellä juhlistetaan kuun viimeisenä päivänä avattavaa Disneylandin uutta Galaxy's Edge -teemapuistoa.

Esityksessä perusteltiin, kuinka tärkeitä Disneyland ja Tähtien sota osavaltiolle ovat.

Disneyland on Orange Countyn suurin työnantaja ja tuo Kalifornian taloudelle 5,7 miljardia dollaria. Anaheimin kaupungille uusi teemapuisto lupaa esityksen mukaan ainakin 14 miljoonaa dollaria uusia verotuloja.

Laajennus toi esityksen mukaan 5 500 väliaikaista työpaikkaa ja 1 400 uutta, pysyvää työpaikkaa.

Noin sata opiskelijaa, tutkijaa ja muuta tieteen ystävää kokoontuivat tänään lauantaina Helsinkiin tiedemarssille.

Marssijoiden määränpää oli Senaatintori ja tavoitteena korostaa tieteen tärkeyttä poliittisessa päätöksenteossa, puolustaa tieteen arvoa sekä tukea tiedettä ja tieteentekijöitä.

– Tiede vaikuttaa meidän kaikkien terveyteen sekä talouteen ja politiikkaan. Halusimme korostaa tieteen asemaa, kertoi marssin järjestelyihin osallistunut Salla Kontio Ylelle.

Tiedemarssi on osa maailmanlaajuista March for Science -tapahtumaa, joita on järjestetty vuodesta 2017 alkaen. Tänään marsseja on järjestetty myös esimerkiksi useissa saksalaiskaupungeissa.

– Meillä on monien maailmanlaajuisten haasteiden osalta aikamoinen kiire. Emme voi vitkutella, vaan pitää etsiä uusia ratkaisuja. Tiede on siihen oikeastaan ainoa vaihtoehto, sanoi Helsingin yliopiston kansleri Kaarle Hämeri.

"Haluamme rahoituksen kuuntoon"

Senaatintorilla puhunut Hämeri halusi, että tiedeyhteisön viesti kuuluu torin toiselta laidalta eli Helsingin yliopistosta toiselle laidalle, valtioneuvoston linnaan.

Yliopistoyhteisö toivookin, että korkeakoulujen rahoitukseen kiinnitettäisiin huomiota pian alkavissa hallitusneuvotteluissa.

– Tiedeyhteisön viesti on aika selvä. Me haluamme vakautta, ennustettavuutta ja ensisijaisesti rahoituksen kuntoon, Hämeri sanoi.

– Haluamme myös yleistä arvostusta tiedettä kohtaan. Päätöksenteossa tieteen ja tutkitun tiedon merkityksen pitäisi olla entistä selvempää.

Samoilla linjoilla oli Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Sanni Lehtinen.

– Toivomme, että korkeakouluindeksi palautetaan eli käytännössä lopetetaan ne jäädytykset, jotka nyt ovat olleet voimassa, hän sanoi.

– Sen lisäksi tarvitaan lisäpanostuksia koulutuksen perusrahoitukseen.

Juttuun on korjattu 4.5. klo 18.08, että Salla Kontio on yksi marssin järjestäjistä.

LOMA LINDA/LOS ANGELES Earl Williamsin pitkän ja solakan hahmon erottaa kaukaa mäenrinnettä laskevalla Bellefontaine-kadulla. On keskipäivä, ja Williams on tuonut kaksi snautseriaan kävelylle.

Koirat nuuhkivat kadunvartta ja hössöttävät omia juttujaan. Williams katselee tonttinsa reunassa kasvavia lehtikuusia, joiden oksat laskeutuvat siististi toistensa päälle. Puutarhuri on tehnyt tarkkaa työtä.

Pihanhoito ja ruohonleikkuu ovat niitä kotitöitä, joista Williams on joutunut luopumaan. Hän täytti maaliskuun 8. päivänä sata vuotta.

Kaliforniassa Williams ei ole kummajainen. Osavaltion elinajanodote on tällä hetkellä 80,8 vuotta, mikä on kaksi vuotta enemmän kuin Yhdysvalloissa keskimäärin ja kuusi vuotta enemmän kuin vaikkapa Mississippissä.

Satavuotias Williams lopetti työnteon vasta kymmenen vuotta sitten. Hänen päivänsä täyttyvät edelleen monenlaisesta puuhasta. Vaikka kuulo on heikentynyt ja askellus on hidasta ja jäykkää, hän seisoo ryhdikkäästi.

– Olen vain elänyt, Williams vastaa pakolliseen kysymykseen ikänsä salaisuudesta.

– En ole koskaan miettinyt sitä.

Pyynnöstä Williams suostuu kuitenkin pohtimaan asiaa. Selviää, että hän ensinnäkin viihtyi erinomaisesti mekaanikon työssään Yhdysvaltain ilmavoimissa, jossa oli tarjolla paljon mielekkäitä tehtäviä.

Ensimmäinen avioliitto kesti 46 vuotta, vaimon kuolemaan saakka. Sen jälkeen Williams avioitui itseään 25 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kumpikin suhde on hänen mukaansa ollut onnellinen.

Lisäksi hän kertoo syöneenä aina terveellisesti. Tupakkaa hän ei ole eläessään edes maistanut.

Omakotitalonsa Riversiden vehreälle asuinalueelle Williams rakennutti puoli vuosisataa sitten. Yksikerroksinen, loivakattoinen talo on hiljattain maalattu, räystäät ja aita on kunnostettu. Ovien saranat eivät narise.

Talon sisällä tavarat ovat siivouksen jäljiltä jämptisti paikoillaan.

Williams kantaa työhuoneestaan pahvilaatikon, jossa on merkkipäivinä tulleita onnittelukortteja. Niiden järjestämistä hän voivottelee lykänneensä turhan pitkään. Kortteja on hänen arvionsa mukaan nelisensataa, pyöreitä vuosia kun on tullut juhlittua viisikymppisistä alkaen jo kuusi kertaa.

Se on melkoinen saavutus senkin takia, että parikymppisenä Williams oli vähällä kuolla.

Hän pestautui ilmavoimiin 1930-luvun lopulla ja sai komennuksen Pearl Harborin tukikohtaan Havaijlle. Syttyi toinen maailmansota, ja Williamsia kuljettanut kone joutui japanilaisen hävittäjän yllättämäksi. Kone onnistui laskeutumaan mutta repesi kahtia. Williams selvisi ilman pysyviä vammoja.

Ilmavoimista hän eläköityi 40 vuotta sitten everstinä, mannertenvälisistä Titan 1-ohjuksista vastanneena huoltopäällikkönä.

Eläkkeellä alkoi Williamsin toinen ura.

Ensin Williams työskenteli republikaanipuolueen paikallisosastossa. Se oli luontevaa jatkoa sille, että vuonna 1972 hän oli ollut auttamassa Richard Nixonin presidentinvaalikampanjassa. Sotasankarille itselleenkin olisi ollut politiikassa vientiä, mutta Williamsia sellainen ei kiinnostanut.

Töitä riitti myös uuden puolison yrityksissä. Tämä oli monialayrittäjä, jolla oli muun muassa kauneushoitoloita. Williams auttoi vaimoaan kirjanpidossa, kuljetuksissa ja kiinteistöjen hoidossa.

Williamsin kaltaisia työntekijöitä on Yhdysvalloissa yhä enemmän.

Vuonna 2016 yli 65-vuotiaista yhdysvaltalaisista 18,6 prosenttia teki töitä. Määrä kasvaa, ja työelämästä siirrytään entistä useammin eläkkeelle osa-aikaisten töiden kautta.

Syitä työuran jatkamiseen on monia. Jotkut joutuvat tekemään töitä henkensä pitimiksi, toiset haluavat leveämpää leipää eläkkeelläkin.

Yritykset tarjoavat aiempaa harvemmin työntekijöilleen yksityistä eläkevakuutusta. Valtiollisen sosiaaliturvavakuutuksen suuruus taas määräytyy työvuosien ja maksettujen verojen mukaan, joten monet haluavat kartuttaa eläkettään pysymällä pidempään töissä.

Myös Earl Williams kertoo jatkaneensa työntekoa, koska eläke ei ollut järin suuri. Toisaalta hän sanoo, ettei myöskään malttanut olla aloillaan.

Siinä mielessä Williams on poikkeustapaus, että hän asuu vielä satavuotiaana omassa talossaan. Toisenlaisiakin asumisratkaisuja olisi lähiympäristössä tarjolla.

Pehmeä klassinen musiikki kuuluu kerrostalosta pihalle. Ikkunan takana näkyy avara aula, jossa on barokkityylisiä kalusteita ja pyöristettyjä sohvia. Ne on tuotu sinne Linda Valley Villa -palveluasuntolan asukkaita varten.

Kerrostalon etupihalla on pieni parkkipaikka, sentintarkasti leikattu nurmikko ja kukkaistutuksia. Kadun toisella puolella alkavat laajat nurmikentät ja puistoalue, jonka toisessa päässä on vapaa-ajankeskus kuntosaleineen.

Loma Lindan kaupunki on maankuulu vanhusten hoivakodeistaan ja palveluasunnoistaan. 20 000 asukkaan kaupungissa elinajanodote on 92 vuotta.

87-vuotias Olivia Luna ja 93-vuotias Ingrid Nelson istuvat etupihan puutarhasohvalla ja nauttivat eteläisen Kalifornian jokapäiväisestä auringosta. Kumpikin muutti Loma Lindassa sijaitsevaan yhteisöön puolitoista vuotta sitten jäätyään leskeksi, Luna Indianasta ja syntyjään ruotsalainen Nelson Coloradosta.

– Täällä oli paras hinta-laatusuhde, he sanovat.

Täysin varustellun 50 neliön kaksion vuokra on 2 195 dollaria eli noin 1 950 euroa kuukaudessa. Hintaan sisältyy kolme ateriaa päivässä ja muita täysihoitopalveluja. Muualla Yhdysvalloissa vastaavasta palvelutasosta voi joutua pulittamaan moninkertaisesti enemmän.

Yhteisö ei ole köyhiä varten, mutta se on keskiluokkaisen ulottuvissa, sillä asumiseen voi hakea kunnallista tukea ja vuokrasta voi tehdä verovähennyksiä.

Edullinen hintataso selittyy osin sillä, että Linda Valley Villan omistaa verovapaudesta nauttiva adventtikirkko. Yhdysvalloissa uskonnolliset yhteisöt ja erilaiset järjestöt tarjoavat yleisesti palveluasumista. Lisäksi on kalliimpia yksityisiä asuntoloita sekä kunnallisia vanhainkoteja, jotka tosin eivät pärjää laatuvertailuissa.

Kaliforniassa palveluasumisen tarjonta on monipuolisempaa kuin muissa Yhdysvaltain ikäihmisiä houkuttelevissa osavaltiossa, Floridassa ja Coloradossa.

Loma Lindan kaupunkiin tulijoita karsii hengellinen ilmapiiri. Kaupungin asukkaista kolmannes kuuluu adventtikirkkoon.

Toisia juuri se vetää puoleensa, sillä adventistit tunnetaan tiiviistä yhteisöllisyydestään ja terveistä elämäntavoistaan. Linda Valley Villassa oli vielä muutama vuosi sitten 108-vuotias asukas, tämän hetken vanhin on 99-vuotias nainen.

Olivia Luna kertoo terveydentilansa kohentuneen muuton jälkeen.

– Suurimpana syynä siihen on välimerellinen ruokavalio. Emme syö lihaa, emme juo kahvia emmekä muitakaan kofeiinijuomia. Toinen syy on hengellisyydessä. Täällä asuvat käyvät kirkossa ja rukoilevat paljon, hän luettelee.

– Lisäisin tuohon vielä liikunnan, mutta suurin syy on minustakin siinä, että täällä ihmisillä on rauha sydämessään, Ingrid Nelson sanoo.

– Olen kuullut kauhutarinoita hoivakodeista, joissa kaikki huutavat ja kiroilevat ja pyörätuolipotilaatkin yrittävät tapella keskenään.

Rauha todella tuntuu vallitsevan Linda Valley Villassa. Hermoja lepuuttava klassinen musiikki soi myös tilavassa ruokasalissa ja muissa yhteisissä tiloissa. Asukkaat tervehtivät toisiaan ystävällisesti.

Kaikki ovat valmiita juttelemaan myös vieraaksi saapuneen toimittajan kanssa, mikä on Yhdysvalloissa harvinaista. Täällä toimittajiin on totuttu, sillä Yhdysvaltain mediassa on ollut juttuja yhteisöstä.

Asukkaat kiittelevät palveluja. Henkilökuntaa on heidän mukaansa riittävästi, liikkuminen on esteetöntä ja kaupungin keskussairaala on asuntolan vieressä. Ajankuluksi tarjotaan elokuvia, retkiä ja lautapeli-iltoja. Nytkin pääoven eteen kaartaa linja-auto viedäkseen halukkaita Walmart-tavarataloon.

Lunalla ja Nelsonilla on ohjelmassa jumppaa. He kutsuvat mukaansa kellarikerroksen kerhotilaan, jossa muut voimistelijat jo istuvat rinnakkain asetetuilla tuoleilla ja pyörittelevät nilkkojaan.

On Ingrid Nelsonin ohjausvuoro. Hän asettuu muiden eteen voidakseen näyttää mallia ja laittaa cd-levyn soimaan. Jumppaajat nostelevat jalkojaan ja käsiään, pyörittävät päätään, venyttelevät niskojaan ja hartioitaan. Apuvälineinä on liinoja ja pieniä käsipainoja.

Tuolivoimisteluun osallistuu kymmenen naista ja kaksi miestä, mikä vastaa koko yhteisön sukupuolijakaumaa. Linda Valley Villan sadasta asukkaasta vain 14 on miehiä.

Vaikka ikäihmisten asuinyhteisöjä rakennetaan Kaliforniaan runsaasti, osavaltioon ei ainakaan toistaiseksi liity Floridan kaltaista mielikuvaa eläkeläisten mekasta. Länsirannikon kaupunkeihin muuttaa kaikenikäisiä ihmisiä, ja väkiluku on kasvussa.

Samalla väestön keski-ikä kuitenkin nousee. Kalifornian asukkaista on yli 65-vuotiaita nykyisin runsas kymmenesosa, mutta vuonna 2030 arviolta jo viidennes. Arvioidaan, että Kaliforniassa olisi vuonna 2060 reilusti yli 50 miljonaa asukasta ja yli 85-vuotiaita asukkaita neljä kertaa nykyistä enemmän.

Tällainen väestönkehitys muuttaa väistämättä yhteiskuntaa, sanoo Etelä-Kalifornian yliopiston yhteydessä toimivan Milken-instituutin johtaja Paul Irving. Instituutti tutkii ikääntymistä lääketieteen, sosiologian ja työelämän näkökulmasta.

– Työmarkkinat muuttuvat joustavammiksi lähes kaikilla aloilla. Ylipäätään ajattelu iästä ja sen merkityksestä muuttuu, Irving sanoo.

Kaliforniassa asuu jo nyt 10,8 prosenttia Yhdysvaltain kaikista yli 55-vuotiaista työntekijöistä.

Se näkyy vaikkapa siinä, että yli 50-vuotiaita työntekijöitä houkutellaan osavaltioon erityisillä ikääntyvien työpaikkailmoituksilla. Heille on tarjolla asiantuntijatehtäviä sekä myynti-, opetus-, hoiva- ja vartiointialan töitä.

Irving arvelee kehityksen johtavan siihen, että ihmisten jaottelu ikävuosien mukaan vähenee. Sen sijaan aletaan puhua erilaisista ihmisryhmistä. Markkinoinnin näkökulmasta elintavoiltaan nuorekas 80-vuotias saattaa jo nyt kuulua samaan aktiivisten ihmisten kohderyhmään viisikymppisten kanssa.

Myös politiikkaan on juurtumassa uudenlaista ikäajattelua. Se näkyy jo ensi vuonna pidettävässä Yhdysvaltain presidentinvaalissa, johon on lähdössä mukaan iäkkäitä ehdokkaita.

72-vuotiasta presidentti Donald Trumpia tai demokraattien ehdokkaaksi pyrkiviä Joe Bidenia, 76, ja Bernie Sandersia, 77, olisi aiemmin pidetty kehäraakkeina, mutta ei välttämättä enää – varsinkaan Kaliforniassa.

Ongelmana on, että ikääntyvien määrän kasvaessa myös heidän eriarvoisuutensa kasvaa. Monien on pakko tehdä töitä niin pitkään kuin henki pihisee, ja elintasoerot ovat räikeimpiä elinkustannuksiltaan kalliissa suurkaupungeissa.

Irvingin mukaan erot näkyvät konkreettisesti ikävuosien määrässä. Moni kuolee lähes kirjaimellisesti sorvin ääreen.

– Kaliforniassa samassa kaupungissa eri kaupunginosien välillä saattaa olla 20 vuoden ero elinajanodotteessa, hän kertoo.

Lee Andrew Jackson kelaa pyörätuolillaan Los Angelesin keskustan 7. kadun jalkakäytävällä. Hän on lähtenyt liikkeelle majapaikastaan kodittomien asuntolasta hakeakseen pikaruokaa.

– En pidä asuntolan ruuasta, mutta muuten olot siellä ovat ihan ok. On katto pään päällä ja tarvittaessa apua saatavilla, hän kertoo.

Aiemmin Jackson työskenteli San Franciscon keskustahotelleissa piccolona. Elämä kuitenkin muuttui kertalaakista 20 vuotta sitten aivoinfarktin iskiessä. Jackson joutui jäämään pois vakituisesta työstään ja muuttamaan siskonsa luokse Los Angelesiin.

Sisar kuoli pari vuotta sitten. Sen jälkeen Jackson, 72, on asunut väliaikaisissa majoituksissa ja tehnyt yksinkertaisia keikkatöitä. Niitä löytyy paikallisten hotellien ja asunto-osakeyhtiöiden vastaanotosta ja liikkeistä.

Kaliforniassa ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa. Jackson saa sairaus- ja eläkevakuutuksesta noin tuhat dollaria eli vajaat 900 euroa kuukaudessa, mutta se ei riitä elämiseen. Tällä hetkellä hänen ei tarvitse maksaa vuokraa, mutta pelkästään lääkkeisiin voi tärvääntyä satoja dollareita kuukaudessa.

– Olen tehnyt töitä pienestä pitäen ja haluaisin edelleen tehdä, mutta mitäs järkevää näillä tekisit, Jackson kysyy ja näyttää sairauden pysyvästi jäykistämiä kämmeniään.

Hän ikävöi San Franciscoon mutta arvelee, ettei pystyisi elättämään siellä itseään.

– Systeemistä on tehtävä reilumpi, jotta ihmisiä ei jätettäisi oman onnensa nojaan. Olen huolissani tulevaisuudestani, hän sanoo.

Tutkija Paul Irving on kovistellut Kalifornian poliitikkoja puuttumaan heikompiosaisten ikäihmisten asemaan.

Milken-instituutin tutkijoita kiinnostavat muun muassa suomalaiset ratkaisut. Niistä kävi Los Angelesissa kertomassa huhtikuun lopulla Helsingin pormestari Jan Vapaavuori seurueineen. Vapaavuori osallistui paneeliin, jossa pohdittiin ikääntymisen vaikutuksia kaupunkien johtamisen näkökulmasta.

– Tietenkään järjestelmiä ei voi suoraan verrata keskenään, koska Suomessa maksetaan enemmän veroja ja väestön tuloerot ovat lähtökohtaisesti pienemmät kuin täällä. Ideoita voi kuitenkin vaihtaa puolin ja toisin, Irving sanoo.

Suomi on tuttu paikka myös satavuotiaalle Earl Williamsille. Hän etsii eteisen kaapista Helsingistä ostamansa nahkaisen kärpäslätkän, jota kehuu parhaaksi tehtäväänsä tarkoitetuksi esineeksi ikinä.

Matkamuisto on vajaan vuosikymmenen takaa.

90 vuotta täytettyään ja työnteon vihdoin lopetettuaan Williams ryhtyi matkustelemaan. Hän kiersi vaimonsa kanssa Karibialla, Aasiassa ja Euroopassa.

Reissaaminen sai jäädä muutama vuosi sitten, kun lentäminen alkoi tuntua raskaalta. Sen jälkeen käsitöistä on tullut tärkeintä ajanvietettä. Williams esittelee ylpeänä itse lähes jokaista osaa myöten kokoamaansa antiikkista kaappikelloa.

Hän myöntää olleensa poikkeuksellisen onnekas, kun selvisi nuorena hengissä lentokoneensa alasampumisesta ja on sen jälkeen saanut elää terveenä näin pitkään.

Satavuotiaalta on pakko kysyä myös hänen tulevaisuudensuunnitelmistaan.

– Päivä kerrallaan. Ei kai tämänikäinen voi enää muuta sanoa, Williams naurahtaa.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 18 saakka. Tervetuloa keskustelemaan!

Lue myös, kuinka Suomessakin yhä useampi käy töissä vanhuuseläkkeellä ollessaan:

"Saa lähteä kokeilemaan, jos meinaa nuoremmat minun askelissa pysyä" – 72-vuotias Veera Härkönen tekee eläkkeellä jopa 11 tunnin työpäiviä

Ulla-Maija Soininen etsi keikkatöistä kiinnostuneita eläkeläisiä – paikalle tuli satakunta ihmistä, jotka kaipasivat tekemistä

Oikeus liikkua -tutkimuksen mukaan hyvin toimeentulevien perheiden lapset liikkuvat vähävaraisia säännöllisemmin. Mitä vanhempi lapsi, sitä kalliimmaksi tulevat harrastusvälineet, kisamatkat, kausi-, halli- tai jäsenmaksut.

Lasten ja nuorten liikunnan harrastamisen kalleudesta on keskusteltu viime vuosina paljon julkisuudessa. Muun muassa Opetus- ja kulttuuriministeriön pyrkimys on ollut jo pitkään, että lasten ja nuorten liikuntaharrastusten kustannuksia saataisiin lasketuksi. Kehitys on kuitenkin ollut jo vuosia päinvastainen.

Liikunnan harrastamisen hinnat ovat nousseet koko 2000-luvun ajan. Seuraliikunnan kustannukset ovat paikoin jopa moninkertaistuneet.

Vuonna 2016 tehdyn selvityksen mukaan keskimääräinen liikunnan harrastamisen hinta oli noin 2 000 euroa niin sanotuissa harrasteseuroissa ja 3 300 euroa kilpaseuroissa.

Useita lajeja kokeiluun

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Sami Myllyniemeä kustannusten kehitys huolestuttaa.Hänen mukaansa kolmasosa lapsista tai nuorista on jättänyt harrastuksen kesken rahan puutteen vuoksi.

– Harrastamisella on myönteisiä merkityksiä. Merkitykset eivät rajoitu vain siihen, että saadaan uusia tietoja ja taitoja. Harrastukset ovat usein paikka, jossa sosiaalinen elämä tapahtuu. Sillä on merkitystä myös elämään tyytyväisyydelle ja tulevaisuudelle, Myllyniemi toteaa.

Mitä useampaa lajia on kokeillut nuorena, sitä todennäköisemmin menestyy esimerkiksi kilpaurheilu-uralla.

Keminmaalainen liikunnanopettaja Eeva Laari on mukana Liikkuva koulu -hankkeen toteuttamisessa Keminmaassa. Hankkeen idea on, että lapset eivät vain harrasta liikuntaa, vaan liikkuminen tulisi osaksi kaikkea muutakin tekemistä.

– On tärkeää kokeilla useita eri lajeja, että löytäisi sen oman juttunsa nuoruudessa. Se näkyy sitten aikuisuudessakin.

Seuroilta kädenojennus vähävaraisille

Esimerkiksi Keminmaan naisvoimistelijoilla on ideana tarjota edullista matalan kynnyksen toimintaa kaiken ikäisille.

– Olemme puhtaasti harrasteseura eli emme ole mukana kilpailutoiminnassa. Lähtökohta on, että kaikki voisivat tulla mukaan ilman, että hinta on kynnyskysymys, Keminmaan naisvoimistelijoiden puheenjohtajana toimivaLaarisanoo.

Hänen mukaansa on jo nähtävissä, että seuroissa on herätty perheiden taloudellisiin eroihin. Seurat tarjoavat yhä enemmän mahdollisuuksia pelkkään harrasteliikuntaan pienemmillä maksuilla ilman, että on pakko maksaa kalliita lisenssimaksuja.

– Toivottavasti tällainen toiminta lisääntyy. Onhan meillä pakko olla eri harrastamisen muotoja.

Kommentointi sulkeutuu 4.5. kello 22.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne aloittaa tänään tunnustelut hallituksen muodostamiseksi. Rinne on kutsunut iltapäivällä käytäviin kahdenvälisiin keskusteluihin kristillisdemokraattien, perussuomalaisten ja keskustan edustajat.

Mukana tapaamisissa ovat Rinteen lisäksi SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marin, ryhmänjohtaja Antti Lindtman, ryhmän varapuheenjohtaja Suna Kymäläinen ja puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Muilta puolueilta odotetaan paikalle puoluejohtajia ja eduskuntaryhmien johtoa. Jokaiseen tapaamiseen on varattu tunti. Tapaamisia jatketaan huomenna maanantaina, jolloin vuorossa ovat vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja viimeisenä kokoomus.

Rinteen odotetaan kertovan tiistaina, minkä puolueiden kanssa hän alkaa käydä varsinaisia neuvotteluja hallituksen muodostamisesta.

Hän sanoi lauantaina Helsingin Sanomien haastattelussa tavoittelevansa selkeää enemmistöhallitusta, jossa ei synny tilannetta, jossa yksi pieni puolue pääsisi vaa'ankieliasemassa dominoimaan.

Hän sanoi myös uskovansa, että sekä kokoomus että keskusta ovat aidosti valmiita lähtemään hallitusneuvotteluihin.

Kristiina Vuoren jalat tutisevat. Takana on satojen rappusten kiipeäminen ylös Viipurin linnan Pyhän Olavin torniin. Heikkohermoisimmat pyörtävät jo ovella, sillä portaat kiertävät ylös pitkin tornin reunoja, keskellä on kymmenien metrien pudotus tyhjyyteen. Vaikuttaa myös siltä, etteivät portaiden turvarakenteet välttämättä vastaa suomalaisia standardeja.

Korkeanpaikankammon uhmaaminen kuitenkin kannattaa, sillä huipulla silmien eteen avautuu huikea näkymä yli Viipurin. Kristiina Vuori sulkee hetkeksi silmänsä ja kuvittelee, millainen näky on ollut hänen kirjansa päähenkilön, Gunilla Besen, aikaan 1500-luvulla.

– Täältä on nähnyt aika hyvin kaupungin ytimeen torille. Siihen aikaan liikuttiin paljon laivoilla, joten täältä oli hyvä tähystää myös merelle.

Viipurin linna on talven jäljiltä vielä kylmä. Tornissa hengitys höyryää, vaikka ulkona on lämmin kevätpäivä. Eikä ihme, sillä seinät ovat usean metrin paksuiset. Vaikka linna on muuttunut aikojen saatossa, ovat tornin alaosan paksut kiviseinät säilyneet 1200-luvulta, jolloin ruotsalaiset rakennuttivat linnan.

Romantiikkaa, sitä pitää olla

Kristiina Vuorelle linna on kuin koti, vaikka hän on vieraillut siellä vain kerran aiemmin. Viime vuosi kului enemmän tai vähemmän Viipurin linnassa, ainakin henkisesti, kun Vuori kirjoitti tarinaansa Viipurin valtiattaresta.

Gunilla Bese on todellinen historiallinen henkilö, joka hallitsi Viipuria kahden vuoden ajan, kun hänen miehensä kuoli. Paljon muuta hänestä ei tiedetäkään, joten Vuori sai käyttää mielikuvitustaan.

– Bese oli kuitenkin ilmeisen vahva nainen, sillä hän onnistui neuvottelemaan itselleen hyvät tilukset Ruotsista, ennen kuin luopui Viipurin linnan hallinnasta.

Pelkkä vahvuus ei kuitenkaan riitä mielenkiintoisen tarinan luomiseen. Täytyy olla salaisuuksia, kun kyseessä on viihteellinen romaani. Niitä Vuori kehitteli hahmolleen vanhoista lääkintäkirjoista.

Romaanin Gunilla Besea riivasivat vimmakohtaukset ja kuumaverisyys. Vahvalla naisella oli mielenterveysongelmia, joita piti peitellä. Niitä tietenkin paranneltiin ajanmukaisesti yrttijuomilla.

Gunilla Besen pääseminen romaanin päähenkilöksi ei ollut päivänselvää. Historiastamme löytyy kuuluisampiakin linnanvaltiattaria, kuten Hämeen linnaa hallinnut Ingebor Tott. Hänen pääsynsä kirjanhenkilöksi tyssäsi ikään, sillä hän oli jo kuusikymppinen ollessaan Hämeen linnan päällikkö. Alle nelikymppinen Bese vei voiton, koska viihteellinen historiallinen romaani ei ole mitään ilman rakkautta. Romantiikka on genren ehdoton vaatimus.

– Lukijoilla on aika tarkat vaatimukset. Kun he näkevät tälle lajityypille tunnusomaisen kirjan kannen, heidän odotuksensa heräävät. Olen kylläkin yrittänyt rikkoa tapoja nostamalla päähenkilöiksi kokeneempia ja kypsempiä naisia. Heistä on paljon kiinnostavampaa kirjoittaa kuin nuorista neidoista.

Apua, virhe?

Vaikka Kristiina Vuori on viihdekirjailija, hän on ehdottoman tarkka, että faktat ovat oikein. Hän tekee jokaista kirjaansa varten reilun parin kuukauden taustatyön ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan. Hän lukee, tilaa kirjoja, googlaa ja tarvittaessa haastattelee asiantuntijoita. Nykyään hänen luottohenkilönsä on Helsingin yliopiston professori Anu Lahtinen, jolle Vuori antaa käsikirjoituksensa tarkistettavaksi.

– Joudun usein kysymään häneltä tehtiinkö keskiajalla näin tai puhuttiinko noin. Hän on verraton apu ja tietopankki. Toki itse vastaan faktojen paikkansapitävyydestä kirjoissani.

Historianharrastajat ovat hyvin tarkkoja ja tarttuvat hanakasti virheisiin. Kaukainen keskiaika antaa kuitenkin paljon anteeksi, koska tuolta ajalta tieto on tulkinnanvaraista. Vuori kertoo saaneensa yhden sähköpostin uransa alkuaikoina lampaidenkasvattajalta. Tämä oli närkästynyt, kun Vuori oli kuvannut, miten lammasta kerittiin sylissä pidellen.

– Hän pyysi minua tilalleen näyttämään, miten ihmeessä se muka tapahtuisi, muistelee Kristiina Vuori.

Tunnollisena ihmisenä Vuori hätääntyi virheestään. Hän ryhtyi tutkimaan asiaa ja helpotuksekseen sai kuulla, että entisaikaan kotieläimet olivat paljon nykyistä pienempiä ja lampaita todellakin pystyi keritsemään sylissä pidellen.

– Ranskassa asuva kollegani Milja Kaunisto lähetti minulle lohdutukseksi kuvan maalauksesta 1200-luvulta, jossa lammas oli keritsijän sylissä.

Tunnelma on haettava tapahtumapaikoilta

Faktoja varten Vuori tekee aina tutkimusmatkan kirjansa tapahtumapaikoille. Viipurin linna on nykyään hyvin erinäköinen kuin 1500-luvulla, jonne Viipurin valtiatar sijoittuu. Silti Vuori tutki tarkasti linnan huoneet ja ikkunoista avautuvat näkymät. Tärkeää on myös löytää sopiva tunnelma.

– Täällä se on tosin hieman vaikeaa, toteaa Vuori kävellessään laminaattilattioilla linnan kamareissa.

Viipurin linna on yhä restaurointityön alla. Ruotsalaisten 1200-luvulla rakennuttama linna on kokenut monia muodonmuutoksia ja laajennuksia. Keskellä salmea seisova linna on suosittu turistikohde etenkin kesällä.

Viime syksyn vierailullaan Kristiina Vuori pääsi tutustumaan myös linnan kirjastoon, joka on yleensä suljettu. Vuori kuvasi tilan tarkasti ja siitä tulikin yksi romaanin tärkeimmistä paikoista. Romaanin Gunilla Bese vietti pitkiä aikoja kirjastossaan. Syventyessään kirjoituspuuhiinsa hänen hermonsa lepäsivät.

– Kirjoittaminen oli hänelle henkireikä.

Ikäkriisi sai kirjoittamaan

Myös Kristiina Vuorelle kirjallisuus toi sisältöä elämään. Hänet sysäsi kirjoittamaan neljänkympinkriisi.

Hän oli työskennellyt samassa yrityksessä lähes 20 vuoden ajan. Työtehtävät olivat muuttuneet ja vastuuta oli tullut lisää. Eräänä talvi-iltana Vuori oli lähdössä töistä kotiin. Pakkasta oli paljon ja auto jääkylmä. Siinä istuessaan ja katsellessaan työpaikkaansa Vuori ajatteli – tätä samaa pitäisi jaksaa vielä toiset parikymmentä vuotta.

Silloin hän päätti ryhtyä toteuttamaan unelmaansa ja aloitti esikoiskirjan teon. Alku oli takkuista, sillä Vuori halusi kirjoittaa historiallista romaani, mutta häntä arvelutti, kun ei ollut opiskellut historiaa.

– Olin markkinointialan ihminen, joten ajattelin ettei tietoni riitä.

Ensimmäinen käsikirjoitus oli historiaan sijoittuvaa fantasiaa. Siinä ei niin haittaisi, jos faktat eivät ole kohdillaan. Pian Vuorelle kuitenkin tuli selväksi, että jos haluaa julkaista, kannattaisi vaihtaa tyylilaji realismiin. Pienen jupinan jälkeen Vuori muokkasi tekstiään ja toi mukaan todellista historiankirjoitusta. Se kannatti, sillä hän sai kustannussopimuksen ja ensimmäinen romaani Näkijän tytär julkaistiin vuonna 2012. Sen jälkeen kirjoja on syntynyt jo kahdeksan.

Angelika-kirjat saivat innostumaan historiasta

Vielä toisen romaanin Vuori teki työnsä ohessa. Hän heräsi viideltä aamulla kirjoittamaan, ajoi yhdeksäksi töihin ja jatkoi illalla kotona kirjoittamista. Se oli rankkaa. Kun Vuorelle tarjottiin ylennystä töissä, hän päätti muuttaa elämänsä lopullisesti. Hän irtisanoutui työstään ja heittäytyi vapaaksi kirjailijaksi.

– Kyllä sitä vähän mietti kotona, että mitäs tuli tehtyä. Nyt täytyy vain toivoa, että siivet kantavat eläkkeelle asti.

Tähän saakka Vuori on elänyt kirjoillaan ja saamillaan apurahoilla. Hän on saanut lyhyessä ajassa vankan lukijakunnan. Lukijoita tuntuu kiehtovan, että ajanvietteen ohella voi saada tiedonhippusia historiasta.

– Itse en tykännyt ollenkaan historiasta kouluaikoina. Se oli pelkkää vuosilukuja ja sotia. Toivottavasti näiden tarinoiden kautta joku voi saada samanlaisen innostuksen historiaan kuten itse sain lukemalla Angelika-kirjoja.

Tärkeintä on kuitenkin tuoda esiin naisia. Historiassa he ovat jääneet suurmiesten varjoon. Naisista ei kerrota tarinoita, joten Vuori on ottanut sen tehtäväkseen. Nykyään hän ottaa aiheensa ja henkilönsä historiasta ja värittää tarinat lajityypille sopivalla tavalla.

Viihdekirjallisuutta pidetään yhä hömppänä

Vuorelle oli alusta alkaen selvää, että viihteellinen romaani olisi hänen lajinsa. Hän luuli, että ajat olisivat muuttuneet siitä, kun Kaari Utrio aloitti kirjailijauransa ja sai osakseen halveksuntaa "hömppäkirjoistaan".

– Väärin luulin, kyllä edelleen välillä kohtaan ennakkoluuloja. Monille viihdekirjallisuus on kirosana ja synonyymi hömpälle.

Vuori nauttii kirjoittamisesta, mutta hänellä ei ole syvällistä agendaa. Hänellä ei myöskään ole tarvetta kirjoittaa jotain itsestään ulos.

– Kirjoitan viihdyttääkseni. Haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin ja myös kehittyä siinä.

Uudet aiheet tulevat usein vastaan taustatutkimuksia tehdessä. Työ ruokkii itse itseään.

– Tulen varmasti kirjoittamaan lisää Viipurista. Tämä on ollut niin merkittävä paikka historiassa. Lisäksi sukuni on täältäpäin kotoisin, joten seutu tuntuu hyvin kotoisalta. Kuten se on varmaan aika monelle suomalaiselle.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan.

Kun joensuulainen Reima Venhe herää aamulla, hän katsoo ensimmäiseksi kännykkäsovelluksesta, onko saanut yöstään kruunun. Sen saa, jos sovelluksen laskemat unipisteet ovat vähintään 85, kun maksimi on 100. Hyvät unipisteet kertovat, että unta on tullut riittävästi ja että se on ollut laadukasta. Jos sovelluksen näytöllä komeilee aamulla kruunu, Venhe on tyytyväinen.

Päivän aikana hän seuraa älyrannekkeestaan aktiivisuutta ja askelia. Jos rinkulat näytöllä kasvavat päivän aikana kokonaisiksi, tavoitteet on saavutettu. Sykkeen vaihtelu ja leposykkeen taso puolestaan antavat tietoa palautumisesta ja stressistä.

Venheen älysormus toimittaa nykyisin myös vihkisormuksen virkaa. Se ja älyranneke keräävät päivittäistä tilastoa kehontoiminnoista. Niiden analysointi on Venheen mielipuuhaa. Hän mittaa itseään, koska tavoite on selkeä.

– Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni. Sitä, mitä voi mitata, voi myös johtaa ja muuttaa. Olen vakuuttunut, että burn outit vähenisivät, jos ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota näihin asioihin, Venhe sanoo.

Biohakkerointi löi läpi

Terveyden mittaaminen on vahva trendi ja kannattava bisnes. Se mullistaa tulevaisuudessa myös terveydenhuollon, arvioi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi. Jatkossa lääkäriltä ei enää haeta apua kylmiltään, vaan tälle lähetetään etukäteen kattavat tilastot erilaisten mittareiden keräämää tietoa unesta, liikkumisesta tai sykkeestä.

– Terveyden mittaaminen on lyönyt läpi viimeksi kuluneen vuoden aikana, eikä biohakkerointi ole enää pienen piirin outo harrastus. Ilmiö näkyy jo vastaanotoilla niin, että potilas saattaa pyytää lääkäriä analysoimaan keräämäänsä dataa, Päivi Metsäniemi kuvailee.

Biohakkerointi tarkoittaa terveyden ja suorituskyvyn edistämistä itsensä mittaamisen ja erilaisten teknologisten välineiden avulla. Omat älyrannekemallit löytyy jo kaikilta valmistajilta. Niitä eivät käytä enää vain teknologiaintoilijat tai himoliikkujat, vaan yhä useammat nuoret ja työikäiset. Yksi mittaa yltääkseen huippusuorituksiin työssä tai liikunnassa, toinen taltuttaakseen stressiä.

Seuraava askel ovat todennäköisesti kehon sisälle asennettavat mittarit, arvioi terveyden mittaamista tutkinut dosentti Ari Haukkala Helsingin yliopistosta. Myös Suoliston mikrobiomin eli bakteerikannan analysointi voi helpottua ja antaa tietoa ravinnon vaikutuksista elimistöön.

Hankala sairaus kannusti muutokseen

Reima Venhe olisi valmis asennuttamaan mittarin suolistoonsa saman tien, jos sellainen olisi saatavilla. Hän kiinnostui kehon tarkkailusta ja mittaamisesta kymmenen vuotta sitten saatuaan diagnoosin kroonisesta suolistosairaudesta. Venhe hoiti sairauttaan lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi tiukalla ruokavaliolla. Hän uskoo, että stressillä oli suuri vaikutus sairastumiseen.

– Jos olisin silloin mitannut unta, unipisteet olisivat varmasti olleet luokattomat. Olen ollut kova huolestumaan etukäteen ja vatvonut asioita yökausia, Venhe sanoo.

Mittaamalla untaan ja tekemisiään Venhe haluaa varmistua siitä, että elämän peruspalikat pysyvät tasapainossa. Mittarit kertovat hänelle, ettei väsyneenä kannata lähteä lenkille tai että raskas ateria illalla näkyy heti yöunen laadussa. Jos päivän askeltavoite näyttää jäävän vajaaksi, kannustaa se lähtemään kävelylle. Suurin työ stressin taltuttamiseksi on kuitenkin tehty korvien välissä.

– Ihannetilanne on mielestäni se, että mittaamista ei enää tarvita. Yksi huonosti nukuttu yö ei merkitse vielä mitään, mutta jos mittaustulokset ovat huonot vaikka viikon putkeen, on aika tehdä jotakin. Mittaaminen kertoo, missä mennään.

Nuorissa terveyden ylisuorittajia

Kaikille kehon mittaaminen ei ole tie stressittömämpään elämään. Stressi ja palautuminen nousevat jatkuvasti esiin opiskelijoiden huolina YTHS:n vastaanotoilla.

– Monet opiskelijat vaativat itseltään huippusuorituksia kaikilla elämän osa-alueilla. Silloin oman terveyden mittaaminen saattaa olla yksi stressinaihe lisää. Hyvinvoinnin ylisuorittajalle pelkkä askelmittarikin voi olla liikaa, YTHS:n johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi sanoo.

Älyrannekkeisiin ja -sormuksiin liittyvissä sosiaalisen median keskusteluringeissä vertaillaan unipisteitä ja palautumisaikoja ja jaetaan vinkkejä entistä parempien tulosten saavuttamiseksi. Myös Reima Venhe tunnistaa, että terveydestä ja hyvinvoinnista voi tulla suoritus.

Vuosien varrella Venhe on itsekin innostunut eri terveysbuumeista: yhtenä vuonna se oli juomaveden käsittely Kiinasta tilatulla ionisaattorilla, toisena vuonna kaapit täyttyivät kiinnostavista lisäravinteista. Tällä hetkellä Venhe kokeilee pätkäpaastoa. Hän myöntää, että hyvinvoinnin tavoitteluun saa upotettua loputtomat summat rahaa.

Elintavat eivät muutu vain mittaamalla

Kaikkein kiinnostuneimpia terveyden mittaamisesta ovat jo valmiiksi hyvinvoivat ihmiset. Toistaiseksi mittausvälineiden käyttö on koulutettujen ja keskiluokkaisten harrastus, ja riskinä on, että se saattaa kasvattaa väestön terveyseroja entisestään.

Kansanterveyden pelastajiksi mittareista tuskin yksinään on. Useimmilla elintapojen muuttaminen vaatii kuitenkin muutakin kuin mittareiden antaman tiedon.

– Käyttäytymisen muutos on aina vaikeaa. Tutkimukset kertovat, ettei kansanterveys parane pelkästään sillä, että ihmiset saavat lisää tietoa omasta terveydentilastaan. Lisäksi tarvitaan tukea ja opastusta, Ari Haukkala sanoo.

Reima Venheelle kehon toimintojen mittaaminen on tuonut lisää hyvinvointia. Harrastus pysyy kohtuudessa, eivätkä laitteet määrää elämää liiaksi.

– En jätä erikoisolutta juomatta illanistujaisissa mittareiden vuoksi. Olen huomannut, että paljon olennaisempaa on se, menenkö nukkumaan onnellisena ja hyvillä mielin.

Millaisia kokemuksia sinulla on terveyden mittaamisesta? Osallistu keskusteluun. Keskustelu suljetaan 4.5. klo 18.

Lue lisää:

Sykemittari voi huijata törkeästi omistajaansa – Päivän kuntoilutavoite täyttyy jo sukkaa kutomalla tai moottoripyörällä ajamalla

Nyt on aika höllätä: palautuminen kiinnostaa kuntoliikkujaa yhä enemmän, ja se näkyy muun muassa sykekelloissa

Oletko sinäkin tietämättäsi biohakkeri? – Suomalaiset mittaavat omaa kehoaan entistä ahkerammin

Intiassa maan viranomaisten määräämä yli miljoonan ihmisen evakuointioperaatio on osoittautunut menestykseksi. Maan koilliskolkkaan iskenyt erittäin voimakas sykloni Fani on aiheuttanut tiettävästi vain muutamia kuolonuhreja.

Kun samalle alueelle iski edellinen "supersykloni" vuonna 1999, noin 10 000 ihmistä sai surmansa.

Myrsky on kuitenkin aiheuttanut merkittävää aineellista tuhoa Odishan ja Länsi-bengalin osavaltioissa. Fanin tuulet puhalsivat enimmillään 70 metriä sekunnissa. Tuulet katkoivat sähkölinjoja ja tuhosivat heikkotekoisia rakennuksia.

Suurimpia tuhoja lienee kärsinyt temppeleistään tunnettu Purin kaupunki Benglinlahden rannalla. Myrskyn keskus väisti niukasti Kolkatan suurkaupungin ja sen 14 miljoonaa asukasta.

Myrsky on nyt siirtynyt Bangladeshin pohjoisosaan ja laantunut trooppiseksi matalapaineeksi. Sade jatkuu edelleen voimakkaansa, mutta Bangladeshin viranomaisten mukaan myrsky ei enää aiheuta vaaraa.

Bangladeshin pelastusviranomaisten mukaan Fani-myrsky on surmannut 15 henkilöä. Myrsky on tuhonnut 21 500 hehtaaria viljelysmaata ja 13 000 rakennusta, kertoo The Daily Star -lehti.

Kaikkiaan Fani-myrsky on vaikuttanut noin sadan miljoonan ihmisen elämään Etelä-Aasiassa.

Gazan kaistalta on kaksi päivää kestäneen väkivalta-aallon aikana ammuttu noin 200 rakettia Israelin puolelle, kertoo Israelin armeija. Maan ilmatorjunta on pysäyttänyt raketeista suuren osan.

Israel on vastannut iskemällä takaisin sekä ilmaiskuin että panssarivaunujen tulituksella.

Gazan turvallisuuslähteiden mukaan Israelin iskut osuivat ainakin kolmelle erilliselle alueelle kaistalla.

Gazan terveysministeriön mukaan neljä palestiinalaista on kuollut ja useita on loukkaantunut iskussa. Kuolleiden joukossa on yksivuotias vauva.

Israelissa 50-vuotiaan naisen kerrotaan saaneen vakavia vammoja Gazasta ammutusta raketista.

Israel on sulkenut Gazan rajanylityspaikat ja merialueen.

Eilen Israelin armeija ampui kaksi palestiinalaista yhteenottojen aikana. Lisäksi kaksi palestiinalaista, joiden epäillään olleen Hamasin taistelijoita, kuoli armeijan ilmaiskussa. Kaksi israelilaista sotilasta haavoittui yhteenotoissa alueiden rajalla.

Perjantain yhteenottojen sanotaan olevan väkivaltaisimmat viikkoihin. EU vaatii, että Gazan puolelta Israeliin ammuttava rakettituli on heti lopetettava. Unioni tukee asiassa Egyptin ja YK:n diplomaattisia pyrkimyksiä tilanteen rauhoittamiseksi.

Päivitetty 13.25 muun muassa rakettien määrällä. Täydennetty 16.08 Israelin puolella haavoittuneella. Kello 20.35 päivitetty uhritietoja.

Yle Sudanissa: Naisille presidentin ero ei riitä – seuraavaksi he haluavat murskata miesten ylivallan

Pitkäaikaisen presidentin Omar al-Bashirin aikaan naiset eivät saaneet kulkea Sudanissa housuissa tai huivitta. Yle tapasi aktivistinaisia Sudanin pääkaupungissa Khartumissa mielenosoituksessa, jonka tunnelma muistutti festaria.

Pekka Mattilan kolumni: Kun työstä tuli ongelma

Hyvinvoinnin asiantuntijapuheessa työstä on tullut ongelma. Jos työ ratkaisee talouden, kuulostaa helposti siltä, että samalla se tappaa tekijänsä, kirjoittaa työelämäprofessori Pekka Mattila.

Piikkiöläinen perheyhtiö käänsi rikkidirektiivin voitokseen ja takoo nyt miljoonia

Kun laivojen rikkipäästöjen vähentämistä koskevaa EU-direktiivi tuli joitakin vuosia sitten voimaan, se kohtasi vastalauseiden myrskyn. Yritysten kilpailukyvyn uskottiin kärsivän, teollisuuden sanottiin mokanneen lobbauksensa kokonaan. Langhin perheyhtiössä Varsinais-Suomessa oltiin kuitenkin valppaina. Nyt yhtiön kehittämällä rikkipesurilla on kysyntää ympäri maailmaa, kun rikkirajoitus laajenee kaikille merille.

Earl Williamsilla, 100, on matkamuistona Suomesta "paras kärpäslätkä ikinä" – Aktiiviset vanhukset muuttavat suhtautumista ikään Yhdysvalloissa

Kaliforniassa asuva Earl Williams puski töitä yhdeksänkymppiseksi ja ryhtyi sen jälkeen kiertämään maailmaa. Yhdysvalloissa yhä useampi jatkaa töitä 65 vuotta täytettyään. Samaan aikaan myös ikäihmisten eriarvoisuus kasvaa: Kaliforniassa samassa kaupungissa elinajanodotteessa saattaa olla kaupunginosien välillä 20 vuoden ero.

Viaton mansikkakarkki oli tappaa 6-vuotiaan Hermannin – "Hengenvaara on läsnä jokaisen ruokailun yhteydessä"

Vaikeasti allergisten lasten ruokailun valvominen on hankalaa. Vanhempien huoli on, ettei allergioiden vakavuutta ymmärretä.

Suomi on yksi harvoista ilmastonmuutoksesta ja sen voimistumisesta hyötyneistä maista.

Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tutkimuksen mukaan Suomi on hyötynyt arvioiden mukaan eniten Islannin ohella ilmaston lämpenemisestä viimeisen puolen vuosisadan aikana. Siitä, että ilmasto on tähän mennessä lämmennyt keskimäärin noin yhden asteen, ovat hyötyneet myös Norja, Kanada, Ruotsi ja Venäjä.

Muutos on tutkimuksen mukaan parantanut Suomen kaltaisten maiden talouskehitystä, samalla kun monien erityisesti köyhien maiden tilanne on vastaavasti heikentynyt. Laskelmien mukaan suuri osa eteläisen pallonpuoliskon maista on köyhtynyt entisestään, kun lämpeneminen on leikannut niiden talouskehitystä selvästi tutkimusaikana.

Tutkijoiden mukaan muutos on melko varmasti hidastanut maiden välisten hyvinvointierojen kaventumista ja lisännyt maiden välisiä köyhyyseroja.

Ensimmäinen tutkimus tapahtuneesta talouskehityksestä

Tutkimus ei käy läpi tarkemmin syitä siihen, miten toiset maat ovat hyötyneet ja toiset kärsineet muutoksesta, mutta arvion mukaan ilmastonmuutos on melko varmasti jo vaikuttanut maiden talouksiin. Tutkimuksessa on käyty läpi 50 vuoden ajalta maiden bruttokansantuotteen muutoksia vuoteen 2010 asti.

Tuloksiin liittyy vielä epävarmuuksia, mutta tutkimus on ensimmäinen laaja kokonaiskatsaus siitä, minkälaisia talousmenetyksiä ilmastonmuutos on aiheuttanut ja voi aiheuttaa tulevaisuudessa.

Johtava tutkija Marita Laukkanen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta pitää tuloksia uskottavina, mutta ei juhli Suomen puolesta.

– Emme tiedä ja pysty täysin ennakoimaan, mitä tapahtumia tai tapahtumaketjuja ilmastonmuutos saa liikkeelle, Laukkanen arvioi ilmastonmuutoksen tuomaa isoa muutosta.

Ilmastonmuutos voi lisätä ilmastopakolaisuutta ja heikentää esimerkiksi metsien kasvua.

Suomi olisi selvästi köyhempi ilman ilmastonmuutosta

Arvostetun Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS:n julkaiseman tutkimuksen mukaan jakolinja hyötyjiin ja häviäjiin näkyy selvästi. Se muistuttaa melko lailla vanhaa jakoa köyhän etelän ja rikkaan pohjoisen välillä.

Tutkijat eivät pysty ainakaan vielä laskemaan selvästi sitä, mitä ilmastonmuutos tarkoittaa sen sijaan trooppisten ja lämpimien sekä viileämmän pohjoisen väliin jäävällä alueella. Esimerkiksi Espanja on kärsinyt kuivuudesta ja vuoden 2011 arabikevään Libyassa arvellaan alkaneen kuivuuden takia.

Tutkijat ovat arvioineet muun muassa sitä, kuinka paljon Intian kaltaisen maan talouskasvu on heikentynyt ilmastonmuutoksessa. He ovat käyttäneet laskelmissaan kansainvälisen ilmastopaneelin tietoja ilmaston lämpenemisestä ja Intian osalta talous olisi ilman ilmastonmuutosta todennäköisesti lähes kolmanneksen suurempi kuin se on nyt.

Vastaavasti Suomen bkt on muutoksen takia nyt useita kymmeniä prosentteja suurempi kuin ilman ilmastonmuutosta.

Tutkimuksen toisen kirjoittajan, Marshall Burken mukaan osa maailman suurimmista talouksista, kuten Kiina ja Yhdysvallat, sijaitsevat tällä hetkellä lähes ihanteellisella alueella muun muassa ruoan tuotannon kannalta. Ilmastonmuutos on osittain jopa suosinut näitä maita.

– Ilmaston selvä lisälämpeneminen työntää niitä kuitenkin kauemmaksi ihanteellisista olosuhteista, Burke ennakoi Phys.org -tiedesivustolla.

Tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa yhdistetty ilmastomallit ja tiedot kansallisista bruttokansantuotteista.

Tutkijoiden laskelmien mukaan erot siinä, miten maat ovat jo kohdanneet ilmastonmuutoksen, on lisännyt maiden välistä eriarvoisuutta. Arvion mukaan ilmaston lämpeneminen ja sen aiheuttamat ongelmat muun muassa ruoantuotannossa ovat lisänneet ääripäissä olevien maiden välistä hyvinvointikuilua puolen vuosisadan aikana noin 25 prosenttia. Muutos on siten myös hidastanut maiden välisten hyvinvointikuilujen kaventumista.

Ilmastonmuutos vaikuttaa yleiseen kehitykseen

Ilmastonmuutos on mahdollisesti muuttamassa jo pidemmän aikaa kehitys- ja kehittyvissä maissa jatkunutta myönteistä kehitystä muun muassa eliniän pidentymisen ja lukutaidon suhteen.

– Tutkimus osoittaa suoraan ja yksinkertaisesti, että emme ole samassa veneessä. Tilanne on rakentunut historiallisesti ja jotkut maat ovat tästä selkeästi enemmän vastuussa ja toiset maat ovat kärsineet tästä ja tulevat kärsimään myös tulevaisuudessa, päättelee tutkija Tero Toivanen ympäristö ja kehityskysymyksiä tutkivasta Bios- yksiköstä.

Toivanen viittaa vastuilla siihen, että lähinnä kehittyneet maat käyttämällä fossiilisia polttoaineita, kuten kivihiiltä ja öljyä, ovat aiheuttaneet suurimman osan kertyneistä ilmastopäästöistä. Asukasta kohden mitattuna näitä suuria päästäjiä ovat ja ovat olleet muun muassa Yhdysvallat, useat öljyntuottajamaat sekä usein kuivuudesta kärsivä Australia.

Kiinan historialliset päästöt ovat nyt maailman kolmanneksi suurimmat, mutta Kiina on noussut maailman suurimpien hiilidioksidipäästöjen tupruttelijoihin vähitellen 70-luvulta alkaen. Mitattuna asukasta kohden Kiinan päästöt ovat vielä useiden EU-maiden tasolla ja esimerkiksi lähellä suomalaisten tasoa.

Stanfordin tutkimuksen hyötyjämaista Kanada, Venäjä, mutta myös selvästi Suomi ja Norja ovat asukasluvulla mitattuna sekä olleet isoja päästäjiä että hyötyjiä.

Molemmat tutkijat sekä Laukkanen että Toivanen ovat huomanneet, että ilmastokeskustelussa oikeudenmukainen ja reilu taakanjako ilmastonmuutoksen torjunnassa ja sopeutumisessa ovat tulleet selvemmin esille viime aikoina.

Lue myös:

Ilmastonmuutoksen riskeihin on Suomessa valmistauduttu puutteellisesti – osa yrityksistä tekee silti jo hyvää bisnestä

Syksyllä Greta Thunberg oli yksin, nyt ilmastolakkoja on yli 100 maassa – Katso 16-vuotiaan puhe: "Te tiedätte, ketkä tähän ovat syyllisiä"

Ilmastonmuutokselle on pakko tehdä jotain, mutta mitä se olisi – tarjolla vain ikäviä vastauksia

Viikin tutkimustilan lehmät pääsivät tänään ensimmäistä kertaa kesälaitumelle Helsingissä. City-lehmien kirmaamista oli saapunut seuramaan noin tuhat ihmistä aurinkoisessa, mutta koleassa säässä.

Viikin tutkimustilajohtaja Tapani Jokiniemen mukaan laitumellelasku sujui hyvin. Luntakin alkoi sataa vasta, kun tilaisuus oli ohi.

– Kovasti onnellisilta lehmät aina vaikuttavat, kun pääsevät ulos. Ne kirmaavat, hyppivät ja pukittelevat, sanoo Jokiniemi.

Lehmiä ei normaalia toukokuun alkua viileämpi sää haittaa, koska käytännössä lehmät ovat ulkona vain muutamia tunteja päivässä. Robottilypsämisen takia lehmät eivät ehdi olla ulkona pidempään.

Laitumella ujo lehmä pääsee pomottavia tyyppejä karkuun

Laiduntaminen tekee hyvää lehmien sielulle ja ruumiille.

– Lehmä on laumaeläin ja kaipaa luonnostaan seurustelua lajitovereidensa kanssa. Lehmät muodostavat ystävyyssuhteita erityisesti ikätovereidensa kanssa, joita on vaikea rakentaa parsinavetassa talven aikana, Valion eläinlääkäri Laura Kulkas kertoo tiedotteessa.

Lehmistä löytyy myös introverttejä: lauman ujoimmat eläimet saavat laitumella mahdollisuuden yksinään oloon, jolloin voi väistää pomottavia yksilöitä.

Laitumella kirmaaminen on hyväksi lihaksille ja sorkille: raajat vahvistuvat, sorkat ja utareet ovat paremmassa kunnossa, ja hedelmällisyyskin paranee.

Noin 80 prosenttia suomalaisista lehmistä laiduntaa toukokuun ja syyskuun välisenä aikana. Etelä-Suomessa laidunkausi kestää neljästä viiteen kuukautta, pohjoisessa kolmesta neljään. Lain mukaan laiduntamisesta saa luopua vain erityisluvalla.

Lue lisää:

"Parasta lehmällä ratsastamisessa on vauhdin hurma" – lehmä on hyvä oppimaan, mutta kovin yleisesti siitä ei kannata ratsua haaveilla

Lähes 300 000 lypsylehmän sorkkia hoitaa vain 80 ammattilaista – pahimmillaan kipeä jalka johtaa lehmän lopettamiseen

Yhä useampi vasikka syntyy ainoastaan lihan tuotantoa varten – samalla naudanlihan hiilijalanjälki kaksinkertaistuu

Hämeenlinnan torin esiintymislavalle on pystytetty jättiscreen finaaliottelun seuraamista varten. Kansaa on torin täydeltä kalamarkkinakojujen lomassa.

Kun Kerho taisteli mestaruudesta Oulun Kärppiä vastaan maalin tappioasemassa ensimmäisessä erässä, tunnelmat olivat vielä maltilliset.

Riemukkaampaa menoa nähtiin toisen erän loppupuolella, kun Valtteri Puustisen syöttö tavoitti Arto Laatikaisen, joka saatteli kiekon takatolpalta kärppämaaliin. Tasoitusmaali sai hämäläiset heräämään.

Edes illan mittaan alkanut vesisade ei saanut tunnelmaa latistettua kolmannen erän alkaessa.

Ottelun edetessä sade lakkasi ja kolmatta erää päästiin jännittämään ihan tosissaan. Tori täyttyi entistäkin enemmän ja jännitys väreili ilmassa. Jatkoerää odotellessa pitikin hetki hengähtää ja jaloitella. Usko HPK:n mestaruuteen on vahva.

Kannattajien jännitys palkittiin lopulta jatkoerässä parhaalla mahdollisella palkinnolla, kun HPK:n Markus Nenonen ratkaisi ottelun maalillaan. Riemu repesi välittömästi.

Lue myös:

HPK vei Suomen mestaruuden jatkoerässä – Yle seurasi superjännittävää seitsemättä loppuottelua

"Nämä ovat parhaat sukat, jotka olen saanut".

Kummipojan sanojen muisteleminen nostaa tyytyväisen hymyn Joonas Kaksosen kasvoille. Jyväskyläläinen it-insinööri ja neljän lapsen isä istuu leikkipuistossa pienen katoksen alla. Keväinen aurinko helottaa täydeltä terältä. Sukkapuikot kilahtelevat.

Kaksosen käsissä on valmistumassa villasukat appiukolle.

– Neuloessa ei tarvitse ajatella mitään muuta eikä keskittyä mihinkään muuhun. Ehkä siinä saavuttaa jonkinlaisen flow-tilan, hän pohtii.

Saman rauhoittavan vaikutuksen on huomannut moni muukin mies. Yle kysyi huhtikuussa miehiltä, neulovatko he ja jos, niin miksi.

Verkkojoukkoistuksen suosio yllätti.

Yle sai muutamassa päivässä useita kymmeniä viestejä, joissa miehet kertoivat neulovansa tai tekevänsä muita tekstiilikäsitöitä. Osa ompeli, virkkasi tai kutoi mattoja. Yksi mies kertoi tekevänsä ryijyjä 1930-luvun perinnemallien mukaan.

Noin kolmasosa vastaajista kertoi neulovansa, koska se auttaa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Joukkoistuksesta saadut vastaukset ovat jutussa kursiivilla, ja niiden perässä on tieto vastauksen antajasta. Joukkoistukseen oli mahdollista vastata anonyymisti, minkä vuoksi kaikissa kohdissa ei ole vastaajasta tietoja.

Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka moni suomalainen mies neuloo, mutta kaikkiaan noin kolmannes meistä harrastaa käsitöiden tekemistä (Taitoliitto).

Arjen hälinästä aivot varikolle

Äärimmäisen hyvää vastapainoa abstraktille tietotyölle. Auttaa palautumaan. Neulon jopa töissä tauoilla. (Niko)

Neulominen ja virkkaaminen rentouttavat. Tehdessä ei voi miettiä mitään muuta. (Mikko)

Rauhoittavaa. Vie ajatukset pois arjen ongelmista. (perinneryijyjä tekevä mies)

Myös helsinkiläinen Markus Haakana on kokenut konkreettisesti, miten neulominen auttaa päätä sysäämään työhuolet syrjään. Haakana aloitti neulomisen sattumalta seitsemän vuotta sitten.

– Istuin kuuntelemassa tylsää luentoa. Kännykästäni oli akku loppu, eikä minulla ollut mitään tekemistä. Vieressäni eräs nainen neuloi pipoa. Ajattelin, että tuohan olisi mageeta osata, hän muistelee nyt.

Mies eli kiireistä yrittäjän elämään. Hän pyöritti yhdessä Sanna Lindroosin kanssa palveluyritystä, joka toimitti ruokakasseja suoraan asiakkaiden koteihin muun muassa pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella.

– Yrittäjän elämä oli stressaavaa. Jos jokin asia meni mönkään, sitä ei kukaan muu korjannut, Haakana kertoo.

Iltaisin oli vaikea rauhoittua. Ratkaisu löytyi neulomisesta. Sen avulla Haakana onnistui suuntaamaan ajatuksensa yhteen asiaan ja istumaan illalla alas.

Pysähtymään.

– Neulomisesta tuli rauhoittumisen väline ja arjen kiintopiste. Sen ansiosta päivässä oli edes yksi rauhallinen hetki, Haakana kiteyttää.

Joonas Kaksonen puolestaan päätti tarttua kutimiin noin puoli vuotta sitten katsottuaan vuosia vaimonsa neulomista.

– Ajattelin, että miksei tuota voisi kokeilla, Kaksonen sanoo ja alkaa neuloa keskeneräiseen sukkaan uutta kerrosta.

Ruuhkavuosien keskellä Kaksonen on käynyt läpi myös työuupumuksen. Neulomisen hän aloitti vasta uupumisesta toivuttuaan, mutta harrastus on opettanut häntä ottamaan rennommin. Se on esimerkiksi auttanut sietämään virheitä.

Oman työn jäljen ei tarvitse olla täydellistä.

– Pienet virheet eivät itse neulotussa sukassa haittaa minua. Ajattelen, että ne ovat vain enemmän itseni näköisiä, hän hymähtää.

Kitara tai jonglöörin pallot tepsivät siinä missä kutimetkin

Neulominen vie ajatukset pois stressaavista asioista. Eikä villasukkia voi koskaan olla liikaa. (22-vuotias mies, tekniikan yo)

Psykologien, aivotutkijoiden ja neurotieteilijöiden näkökulmasta neulominen näyttäytyy mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Neulominen aktivoi aivoja monin eri tavoin, mutta mahdollistaa myös monipuoliset tutkimusasetelmat.

Tarkkaa tutkimustietoa aiheesta ei ole, mutta mikä voisi selittää useiden ihmisten arkiset kokemukset neulomisen rauhoittavasta vaikutuksesta?

Neulominen tai muu käsityöharrastus rentouttaa, kun harrastaja kokee sen mielekkäänä ja merkityksellisenä. Harrastukseen uppoutuminen rauhoittaa. Esimerkiksi neulomiseen keskittyminen aktivoi osin autonomisen hermoston rentouttavaa tai palauttavaa puolta. Samalla se auttaa myös keskittämään huomion yhteen asiaan ja sulkemaan muut ärsykkeet ulkopuolelle.

Jyväskylän yliopiston monitieteellisen aivotutkimuskeskuksen johtajan Tiina Parviaisen mukaan taustalla voi nähdä kolme selittävää tekijää: tarkkaavaisuuden sitominen, uuden taidon oppiminen sekä psykologinen ja sosiaalinen merkitys.

– Neulomisen kautta ihminen pystyy sitomaan tarkkaavaisuutensa. Toisin sanoen neulominen vaatii siinä määrin keskittymistä, että se auttaa sopivasti vaimentamaan muuta ajatuksenjuoksua. Oma roolinsa voi olla silläkin, että neulominen, kuten monet muutkin harrasteet, edellyttävät huomion kohdentamista tekemiseen, kehon motoriikkaan. Pääpaino ei ole ajatustyössä, hän toteaa.

Käytännössä ihminen pystyy lepuuttamaan lukuisten ajatusten kuormittamia aivojaan syventymällä yhteen keskittymistä tai toistoja vaativaan asiaan.

Minulla on ADHD ja tarvitsen käsilleni jotain tekemistä, etteivät ajatukseni lähde harhailemaan. Neulominen auttaa keskittymään. (Joona).

Parviainen muistuttaa, että uuden taidon, esimerkiksi neulomisen opetteleminen ylläpitää aivojen plastisuutta eli mukautumiskykyä.

– Viimeaikaiset neurotieteelliset tutkimukset osoittavat, että aivot aikuisiälläkin muovautuvat, kunhan niitä käytetään, Parviainen tähdentää.

Hän kuitenkin korostaa, että neulominen on tässä suhteessa vain yksi keino monien joukossa. Yhtä hyvin samanlaisia kokemuksia voi saada esimerkiksi pianon tai kitaran soitosta tai opettelemalla jongleeraamaan. Taidon opettelu pitää hermoverkot ikään kuin joustavina.

Omassa elämässään saman asian on todennut myös yksi Ylen verkkojoukkoistukseen vastanneista miehistä, joka kertoi tekevänsä tekstiilikäsitöiden sijaan puutöitä:

Olen sitä mieltä, että myös teknisten töiden tekeminen edistää samalla tavalla yksilön hyvinvointia. Teknisen työn opettajat eivät korosta tätä puolta. Minulle on aina ollut tärkeää, että osaan tehdä. Se on tärkeää itsetunnolle ja hyvinvoinnille. Aika ajoin vaimoni ja tyttäreni pyytävät tekemään jotain käsillä tekemiseen liittyvää. On hienoa, kun voin tehdä heille jotain tärkeää. Koen sen olevan asia, joka isän ja aviomiehen tulee osata.

Tärkein vaikuttava tekijä rentoutumisen ja rauhoittumisen taustalla onkin psykologinen ja sosiaalinen. Toisin sanoen muiden ihmisten antama tai itse koettu myönteinen palaute ja sen tuoma mielihyvä.

Vastapainoa somen pikapeukutuksille

Olen saanut positiivista palautetta, kun poikana teen villasukkia ja mattoja. (poika, 13 v)

Rehellisesti sanottuna nautin saamistani kehuista. Kerron ihmisille mielelläni harrastuksestani. Olenhan taitava neuloja. (Joona)

Muiden antama palaute on aina ollut tärkeää ihmisille. Oppimisessa sen vaikutus voi olla suurempi, mitä aikaisemmin on totuttu ajattelemaan.

Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa tehtiin hiljattain tutkimus (JYU), jossa selvitettiin oppimista.

– Muiden ihmisten antama vertaispalaute osoittautui yhdeksi merkittävimmistä oppimiseen vaikuttavista tekijöistä, kertoo neurobiologi Jarno Mikkonen.

Hän on tutkinut luontoon liittyviä ihmisen mielihyvän kokemuksia (Helsingin Sanomat). Digiaikana itse tehdystä käsityöstä, kuten neulepuserosta tai omin lihasvoimin käännetystä ja istutetusta perunapellosta, saatu myönteinen palaute voi antaa merkityksellisemmän mielihyvän kokemuksen kuin esimerkiksi päivitys sosiaalisessa mediassa.

Neulomisessa motivoi, että näkee heti työn etenemisen. Neuloessa värien, muotojen ja tekniikoiden vaihtelu antavat minulle mahdollisuuden ilmaista itseäni luovasti. (Jesse)

Somen koukuttavuus perustuu helppouteen ja kokemuksellisiin pikavoittoihin, jotka saavat yhä uudelleen klikkaamaan kuvia ja otsikoita. Ihminen sortuu vähän väliä tarkastamaan älypuhelimestaan, että onko hänen viimeksi postaamansa kuva saanut tykkäyksiä tai onko feediin tullut uusia uutisia viimeisen viiden minuutin aikana.

Mikkonen kuvaa tätä peukutusähkyksi. Ihmiset kaipaavat somen tarjoamien yhä lyhytkestoisempien mielihyväkokemuksien rinnalle jotain, joka tuntuu pidempään.

– Tämän vuoksi kahden kuukauden ajan tehty neule on suurempi saavutus ihmiselle kuin parissa sekunnissa postattu uusi selfie.

Työn saaminen valmiiksi palkitsee. Varsinkin, kun vaatteista on hyötyä pitkään. (Mikko)

Sukkia, villapaitoja tai lapasia tehdessä oman työn jäljen voi nähdä, vaikka työ etenisikin hitaasti.

– Neulominen on tyydyttävää jo kauan ennen kuin sukka tai pusero on valmis. Edistymisen seuraamisen palkitsee enemmän kuin valmiin työn näkeminen, toteaa myös intohimoinen neuloja Markus Haakana.

Keskeytyksetön aika näyttäytyy ihmiselle tänä päivänä luksuksena.

Vähän ennakkoluuloja, paljon kehuja

En koskaan aloittanut enkä aloita, sehän on naisten harrastus.

Tarkkaa tietoa neulomista tai ylipäätään tekstiilikäsitöitä, eli rättikässää, harrastavien miesten lukumäärästä ei ole. Ylen verkkojoukkoistukseen tulleiden vastausten perusteella voi kuitenkin päätellä, että heitä on enemmän kuin äkkiseltään voisi stereotypioita vaalivassa mielessään olettaa.

Vastauksia kertyi yli sata.

Jotkut vastaajista moittivat joukkoistusta ja katsoivat sen väheksyvän naisten tekemiä käsitöitä tai korostavan tekstiilitöitä puutöiden ja nikkaroinnin kustannuksella.

En ole mies, vaan nainen. Se, että Yle on kiinnostunut vain neulovien miesten kokemuksista osoittaa taas kerran, miten vähän käsitöitä arvostetaan. Itse lukisin mieluummin artikkelin neulovista ihmisistä, sukupuolesta riippumatta.

Joukossa oli loppujen lopuksi vain vähän kommentteja, joissa kirjoittaja katsoi, ettei neulominen sovi miehille. Niitäkin toki oli.

En neulo. Ämmien hommia. Kivekseni surkastuisivat.

Joonas Kaksonen napsauttaa kaulassaan roikkuvaa silmukkalaskuria ja aloittaa uuden rivin.

– Jos mieshormonitasoni on laskenut, johtuu se iästä, ei neulomisesta, neljän lapsen isä kommentoi ykskantaan.

Tyynessä ilmeessä on kuitenkin häivähdys närkästystä.

– Kuulostaahan tuo aika jyrkältä lausunnolta, hän kommentoi joukkoistukseen tullutta vastausta hetken hiljaisuuden jälkeen.

Kaksonen haluaisi, että epäilijät kokeilisivat neulomista ennen mielipiteen muodostamista.

Mies nostaa katseensa hetkeksi kutimistaan.

– Jos mieshormonin taso on esteenä neulomisen aloittamiselle, silloin kiveksillä olisi varaa vähän surkastuakin, hän tuumaa.

Kaksonen ei itse ole kohdannut ennakkoluuloja neulomisharrastuksensa takia.

– Kodin ulkopuoleltakin olen saanut pelkästään myönteistä palautetta. En tosin varsinaisesti mainostakaan asiaa, hän naurahtaa.

Olin kouluni ensimmäinen poika, joka valitsi tekstiilityön puutöiden sijaan. Sain jonkin verran negatiivista huomiota koulukavereilta, mutta nälviminen oli ohimenevää. (Jussi)

Olen aina ajatellut, että ei ole olemassa perinteisiä naisten ja miesten juttuja. (Mikko)

Neulomalla uusi työura ja hyväntekeväisyyttä

Sattumalta alkanut neulomisharrastus on avannut Markus Haakanalle uusia uria työelämässä. Viime talvena Haakana aloitti viestintätehtävissä perinteikkäässä lankayrityksessä.

Neulomisen kautta hänestä on tulossa myös kirjailija. Kesän alussa hän julkaisee ensimmäisen kirjansa Jätkä neuloo.

Haakana kokemuksen perusteella edelleen harva mies tarttuu puikkoihin ja alkaa neuloa sukkia ja villapuseroita. Hänen mukaansa niin ei tarvitsisi olla.

– Ihmettelen, että miksi vielä niin harva mies neuloo.

Joonas Kaksosen tavoitteena on antaa itselleen ja muille hyvää mieltä jakamalla neulomiaan sukkia.

Hänen mielestään varsinkin villasukat voivat olla konkreettinen keino osoittaa välittämistä ja luoda yhteishenkeä. Esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalan vastasyntyneiden osastolle saapuu usein sukkalahjoituksia, mutta Kaksosen mielestä yhteisöllisyyttä kuvastavaa elettä voisi laajentaa.

– Sukkia voisi lahjoittaa myös esimerkiksi vanhusten palvelukoteihin ja päihdekuntoutujille. Kaikki ihmiset ovat sukkalahjoituksen arvoisia, Kaksonen sanoo.

Sukkapuikot kilahtavat jälleen miehen käsissä.

Seuraavaksi Kaksosen tekemistä sukista saa nauttia appiukko. Niistä keskeneräinen on saanut leikkipuistossa monta uutta kerrosta.

Voit keskustella aiheesta jutun lopussa löytyvässä keskusteluosiossa 4.5. klo 22 saakka.

Miten arabiaa äidinkielenään puhuva maahanmuuttajalapsi saadaan innostumaan suomen kielestä? Tietenkin kirjoittamalla arabiankielinen oppikirja, joka ei heti sukella vaikeimpiin sijamuotoihin ja kielioppivirheisiin.

Tämän keksi 20-vuotias tamperelainen Merim Al-Kharsani.

– Maahanmuuttajalapset ja -aikuiset tarvitsevat etenkin motivaatiota ja toisekseen todella paljon kielioppia, Al-Kharsani sanoo ja hymyilee.

Sosiaalisen median ansiosta Merim Al-Kharsani tajusi, että selkeälle, arabiankieliselle opetukselle on huutava tarve. Hän teki YouTubeen, Snapchatiin ja Facebook-ryhmäänsä lyhyitä ja selkeitä opetusvideoita.

Pian niiden suosio yllätti Al-Kharsanin.

Koska tilausta opetusvideoille oli niin paljon, hän alkoi miettiä muitakin keinoja auttaa maahanmuuttajia innostumaan suomen kielestä.

– Arabiankielinen tyttö, joka taitaa myös suomen kielen voi olla maahanmuuttajille esimerkki, että katso, kyllä tämänkin voi oppia, Al-Kharsani toteaa.

Lauantaina Tampereella Hervannan kirjastossa julkaistava kirja Opi suomea Merimin kanssa on saanut niin paljon ennakkotilauksia, että kirjan julkaisua päätettiin aikaistaa.

Kahden kielen ja kulttuurin tulkki

Merim Al-Kharsani on suomalainen, mutta hänen perheensä on kotoisin Irakista. Kaksikielinen Al-Kharsani tietää, miten erilaisia tapoja eri maissa on käyttää kieltä. Jo se mutkistaa matkaa oppia oman alkuperäiskielen rinnalle uusi äidinkieli.

Kirjan kielioppiasiat on toki tarkistanut kokenut suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja, mutta keskeisin asema oppikirjan teossa oli Al-Kharsanin oma kokemus ja ymmärrys kahdesta kielestä ja kulttuurista.

– Ei arabiankieliselle voi opettaa suomea vain suomeksi. Oppikirjan pitää ammentaa molemmista kielistä, Al-Kharsani toteaa.

Kaksikielisenä Merim Al-Kharsani tuntee molempien kielten sanojen sävyerot ja osaa täsmentää, mitä esimerkiksi sanonnoilla tarkoitetaan.

Esimerkiksi Irakista saapuvan voi olla vaikea ymmärtää sananlaskuja, jotka ammentavat Suomen luonnosta ja maataloushistoriasta.

Kaksikielinen Al-Kharsani osaa kyllä selittää, mitä tarkoitetaan kun esimerkiksi sanotaan, että joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.

Arabian kieltä taitamattoman olisi mahdotonta avata ja verrata kielten sävyjä ja eroja.

– Sananlaskuissa olen pyrkinyt löytämään yhdistäviä tekijöitä molemmista kielistä. Uskon, että se auttaa niiden omaksumisessa.

Kieli kertoo kulttuurista

Kieli kantaa kulttuurihistoriaa ja siksi Al-Kharsini halusi tuoda oppikirjaan kielen rinnalle myös Suomen kulttuuria.

– Halusin tuoda kirjassa esiin myös suomalaisia merkkihenkilöitä Runebergista ja Jotunista alkaen.

Kieli voi myös kertoa jotakin kielialueensa asukkaista. Merim Al-Kharsani on pistänyt merkille, että vaikka suomen kieli voi olla tunteikasta ja vahvaa, sitä usein käytetään ja kirjoitetaan lakonisemmin kuin arabiaa.

– Arabiankielisessä tekstissä tunteet näkyvät vahvasti ja tunteita käytetään enemmän kuin suomen kielessä. Ehkä se johtuu Lähi-Idän sotaisasta historiasta.

– Arabiankieliset ovat myös suomalaisia herkempiä. Kun suomalainen voi ottaa jonkun lauseen vain vastaan, arabiankielinen suhtautuu siihen aina tunteella. Tästä voi seurata väärinymmärryksiä, jos tätä ei tiedä, Al-Kharsini lisää.

Merim Al-Kharsini opiskelee suomen kieltä Tampereen yliopistossa. Hänen haaveenaan on päästä suomen kielen opettajaksi, mutta myös kirjailijaksi.

Al-Kharsini kävi Suomessa peruskoulua suomeksi, mutta kotona puhuttiin aina arabiaa. Kaksikielisyys ja kahden kulttuurin välissä kasvaminen aiheuttivat joskus ongelmia, mutta opettivat ymmärtämään ihmisiä ja ihmisyyttä ihmisten taustoista riippumatta.

– Kieli ja sen syvällinen ymmärtäminen on avain sydämiin ja aivoihin, Al-Kharsini toteaa.

Lue lisää: Vuoden pakolaisnainen on abiturientti Rand Mohamad Deeb – rohkaisee maahanmuuttajia opettelemaan suomea