Sampo Terhon poliittinen ura on noussut raketin lailla. Toukokuun alussa hän singahti kertaheitolla maan poliittiseen tähdistöön.

Perussuomalaisten ensimmäisen kauden kansanedustaja nousi kulttuuri- ja urheiluministeriksi, kun Sipilän hallitus muutti työnjakoaan ja lisäsi ministerien määrää kolmella.

Myös Terhon edellinen uraloikka oli poikkeuksellinen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä valitsi Sampo Terhon puheenjohtajakseen toukokuussa 2015 miehen oltua kansanedustajana vain kuukauden. Valinta oli yksimielinen. Vastaehdokkaita ei ollut.

Sampon Terhon tie politiikan huipputehtäviin on ollut täynnä nopeita käänteitä.

Ruotsin kieli oli Terholle pakkopullaa jo koulussa

Sampo Terho valmistui ylioppilaaksi Porkkalan lukiosta vuonna 1996.

Hänen ikäluokkansa oli ensimmäinen, jonka ylioppilastutkinto arvosteltiin nykyisellä asteikolla, jossa laudaturia (erinomainen) edeltää arvosana eximia cum laude appropbatur (kiitettävä).

Terho kirjoitti kolme eximiaa. Hänen vahvin aineensa oli reaali ja heikoin ”pakkoruotsi”, josta Terho kirjoitti lubenterin (b).

Poliitikkona ja Suomalaisuuden liiton puheenjohtajana Terho on tehnyt töitä sen eteen, että kielivalinnat vapautettaisiin Suomen kouluissa.

Keväällä hallitus päätti kehysriihessään, että vapaasta kielivalinnasta järjestetään kokeilu ensi vuonna. Terho tuuletteli päätöstä perussuomalaisten voittona.

Tampereen yliopistossa Terhon pääaine oli Suomen historia. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2003.

Pro gradu -tutkielma käsitteli sitä, kuinka Suomen suurimmat puolueet suhtautuivat Suomen ja Neuvostoliiton väliseen YYA-sopimukseen sen syntyvaiheissa.

Puolen vuoden komennus rauhanturvaoperaatiossa

Kun Terho oli saanut maisterin paperit, hän pääsi töihin puolustusministeriöön tietopalvelusihteeriksi. Puolentoista vuoden työrupeaman jälkeen, vuonna 2005, hän lähti rauhanturvaajaksi Bosniaan.

Alikersantti Terho palveli tiedusteluesikunnassa. Hän sanoo, että rauhanturvaajan pesti oli ”kerran elämässä” -projekti. Aiemmin sotilasurasta haaveillut mies päätti, ettei havittele mukaan useampiin rauhanturvaoperaatioihin.

Osasyynä päätökseen oli se, että Terho kihlautui Bosnian retkensä aikana nykyisen vaimonsa kanssa. Palattuaan Suomeen Terho pestautui Maanpuolustuskorkeakouluun tutkijaksi.

Vuonna 2007 Terho julkaisi tietokirjan “Silmästä silmään”. Kirja käsittelee kuolemanrangaistuksen historiaa. Terho sanoo tarttuneensa aiheeseen, koska siitä ei oltu aikaisemmin kirjoitettu Suomessa.

Nyt, 12 vuotta Bosnian pestinsä jälkeen, Sampo Terholla on ylikersantin arvo.

Europarlamentissa Terho kasvoi politiikan ammattilaiseksi

Sampo Terho oli ehdolla vuoden 2009 eurovaaleissa, mutta hän ei mennyt läpi.

Kaksi vuotta myöhemmin hän nousi varasijalta Euroopan parlamenttiin. Onnenpotku johtui siitä, että Timo Soini palasi Suomeen, kun hän tuli valituksi eduskuntaan maan suurimmalla äänimäärällä.

Harppaus europarlamentaarikoksi varmisti sen, että Terho jäi poliittiselle uralle.

Ennen Brysseliin siirtymistään hän oli ehtinyt olla kerran eduskuntavaaliehdokkaana. Hän oli toiminut myös perussuomalaisten helsinkiläisen kaupunginosayhdistyksen puheenjohtajana ja puolueen piirihallituksen toisena varapuheenjohtajana.

EU-kriittinen Terho on kirjoittanut teoksen Kohti parempaa Eurooppaa. Omilla kotisivuillaan hän on julkaissut kansantajuisia selontekoja EU:n perussopimuksista ja toimintamekanismeista.

Sampo Terhon mielestä perussuomalaisten täytyy harkita, pitäisikö puolueen asettaa tavoitteekseen kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä. Hän uskoo, että ajan myötä Suomi päätyy eroamaan eurosta ja ottamaan oman valuutan uudelleen käyttöön.

Nuori Terho harkitsi kirjailijaksi ryhtymistä

Europarlamentaarikon työssä Terho sai tilaisuuden matkustaa Uuteen-Seelantiin.

Terho sanoo, että tuo reissu on ollut hänen jännittävin ulkomaanmatkansa. Osasyy siihen on se, että hänelle tarjoutui mahdollisuus käydä katsomassa ”Tuomiovuorta”.

Terho on ollut lapsesta saakka intohimoinen fantasiakirjallisuuden ystävä.

Hän on fanittanut J.R.R.Tolkienin Taru sormusten herrasta -saagaa pienen ikänsä. Uudessa-Seelannissa Terho hankkiutui romaanitrilogiasta tehdyn elokuvan kuvauspaikoille.

Tolkienin innoittamana Terho harkitsi nuoruudessaan myös kirjailijan uraa. Hänen pöytälaatikossaan on yhä 16-vuotiaana kirjoitettu fantasiaromaani.

Lapsen syntymä toteutti pitkäaikaisen haaveen

Vuoden 2014 vaaleissa Terho valittiin uudelleen Euroopan parlamenttiin. Hän luopui kuitenkin paikastaan seuraavana vuonna tultuaan valituksi eduskuntaan.

Hän sai nopeasti vankan aseman kotimaan politiikassa perussuomalaisten eduskuntaryhmän vetäjänä. Eduskunnan istunnoissa hän osoittautui napakaksi ja sanavalmiiksi puhujaksi.

Tyttären syntymä katkaisi Sampo Terhon työkiireet vuoden 2015 lopulla, juuri ennen kuin eduskunnan syysistuntokausi päättyi ja kansanedustajat lähtivät istuntotauolleen. Perhetapahtuma oli Terhon pitkäaikaisen toiveen täyttymys.

Ajanvietto lapsen kanssa on hänen mielestään palkitsevaa. Terho sanoo tyttären syntymän muuttaneen sekä hänen arkirutiinininsa että elämäntapansa.

Tähtäimessä harppaus puoluejohtajaksi

Sampo Terho kävi ehdolle puolueensa puheenjohtajaksi pian sen jälkeen, kun Timo Soini oli ilmoittanut, ettei hän enää tavoittele jatkoa tehtävässä. Muutama merkittävä vaikuttaja perussuomalaisista ilmoittautui nopeasti Terhon kannattajaksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistö ja eduskunnan puhemies Maria Lohela ilmaisivat tukensa Terholle samanaikaisesti, kun hän itse piti tiedotustilaisuutta omasta päätöksestään.

Tapahtumasarja synnytti vaikutelman siitä, että Terho on puolue-eliitin ja myös väistyvän puheenjohtajan, Timo Soinin ehdokas.

Jussi Halla-aho ilmoitti ehdokkuudestaan myöhemmin.

Perussuomalaisten aktiivit arvioivat, että Halla-aho ja Terho kamppailevat puheenjohtajuudesta tasaväkisesti. Kilvassa on myös neljä muuta ehdokasta, mutta puolueessa ei uskota, että kenelläkään heistä olisi edellytyksiä kisan voittamiseen.

Aateveli kamppailee aateveljeä vastaan

Kun Sampo Terho pyrki ensimmäistä kertaa europarlamenttiin, Jussi Halla-aho ei ollut itse ehdolla.

Halla-aho suositteli kannattajilleen Terhon äänestämistä. Se ja maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien hommaforumilaisten tuki vaikutti oleellisesti Terhon äänisaaliseen.

Terhon kansallismielisyys ja perinteisten arvojen kunnioitus on perua hänen isoisältään, Olavi Terholta, joka oli sotaveteraani ja entinen suojeluskuntalainen.

Hän oli pojanpoikansa mukaan ”klassisen snellmanilaisen isänmaallisuuden perikuva”. Sampo Terho kertoo oppineensa perusarvonsa – koti, uskonto, isänmaa – isoisän esimerkin kautta.

Viime vuosikymmenellä Sampo Terho liittyi Suomalaisuuden liittoon. Vuonna 2009 hänet valittiin liiton puheenjohtajaksi edeltäjänsä, Heikki Talan esityksestä. Terho toimii yhä järjestön puheenjohtajana.

Sampo Terho ja Jussi Halla-aho A-studion vieraina keskiviikkona 24.5. klo 21 TV1:ssä.

Suosituin keino toteuttaa kilpailykykysopimuksen mukainen palkaton työajan pidentäminen on ollut viikottaisen työajan venyttäminen tavalla tai toisella. Vain harvalla työpaikalla on muutettu kokonaisia vapaapäiviä tavanomaisiksi työpäiviksi.

Osalla työpaikoista on kuitenkin käytetty työajan pidentämiseen pekkaspäiviä tai muita vapaapäiviä. Näillä työpaikoilla suosituin keino pidentää työaikaa on ollut pekkaspäivä, jonka on valinnut yli 60 prosenttia. Työajan pidentämiseen on voitu käyttää esimerkiksi kaksi pekkaspäivää ja loppiainen. SAK:n kyselyn mukaan työpaikoilla on sovittu hyvin erilaisia yhdistelmiä ja keinoja työajan pidentämiseksi. Kikyn edellyttämä vuosityöajan pidennys olisi kolme työpäivää.

Tiedot käyvät ilmi SAK:n luottamusmiehille tekemästä kyselystä.

– Keinot ovat olleet laidasta laitaan, mutta yksittäisistä keinoista suosituin on viikoittaisen työajan pidentäminen, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila kertoo.

SAK:n kyselyyn vastanneista luottamusmiehistä hieman yli kaksi kolmasosaa (68%) kertoo työpaikkansa toteuttaneen kikyn mukaisen palkattoman työajan pidennyksen. Luottamusmiehistä yhdeksäntoista prosenttia sanoo, että vuosityöaikaa on työpaikalla pidennetty, mutta siitä maksetaan työntekijälle palkkaa.

Kaikki eivät pidennä työaikaa

Luottamusmiespaneeliin vastanneista kolmetoista prosenttia kertoo, että työpaikalla ei ole pidennetty vuosityöaikaa.

Suurimmassa osassa työpaikoista työajan pidennys on käytetty varsinaiseen työn tekemiseen. Neljännes kyselyyn vastanneista luottamusmiehistä sanoo, että pidennettyä työaikaa on käytetty myös muuhun, kuten esimerkiksi koulutukseen tai työhyvinvointiin.

– Paitsi keinot myös sisältö vaihtelee työpaikoittain. Noin neljännes näyttäisi käyttäneen lisääntyneen ajan osittain tai kokonaan muuhun kuin varsinaiseen työntekoon, Antila sanoo.

Kaikissa työehtosopimuksissa ei kuitenkaan ole vaatimusta työajan pidentämisestä.

Esimerkiksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liiton sopimuksessa ei vaatimusta työajan pidentämisestä ole. SAK:n kyselyssä olivat mukana vain liitot, joiden työehtosopimuksessa on kikyn mukainen velvoite.

Kikyn kokonaiskuva puuttuu

Työajan pidentämiskeinoista ei ole kattavaa tietoa kennelläkään.

Elinkeinoelämän keskusliiton la­kia­siain­joh­ta­jan Markus Äimälän arvion mukaan helatorstai on muutettu työpäiväksi vain harvoilla työpaikoilla.

Työajan pidentämistä helatorstain ja muiden arkipyhien kustannuksella harkittiin vielä hallituksen niin sanottujen pakkolakien neuvotteluvaiheessa.

– Jotta homma toimisi, koko yhteiskunnan pitäisi olla auki helatorstaina, sanoo Äimälä.

Toimihenkilön voi olla vaikeaa tehdä töitä, jos hänen työlleen oleelliset viranomaiset ja yritykset lomailevat. Siksi arkipyhiä on muutettu työpäiväksi erityisesti prosessiteollisuudessa, joka on pyörinyt aiempinakin vuosina kellon ympäri, pyhät ja arjet.

Nyt helatorstai on työpäivä tyypillisemmin työntekijöiden kuin toimihenkilöiden työehtosopimuksissa.

Päiviä vai minutteja?

Teknologiateollisuuden henkilöstöpäällikköiden seminaarissa epävirallinen äänestys tukee SAK:n kyselyn tulosta: noin kolmasosassa alan yrityksiä helatorstai on päätetty muuttaa työpäiväksi työajan pidentämiseksi.

Esimerkiksi ilmanjakolaitteita valmistavalla Haltonilla tehdään Kausalassa töitä torstainakin.

– Meillä neuvotteluissa pidettiin järkevämpänä pidentää työaikaa kokonaisena päivänä kerrallaan. Puolen tunnin pidennykset koettiin tehottomiksi, kertoo Haltonin henkilöstöpäällikkö Auli Himmanen.

Murata Electronicsin henkilöstöpäällikkö Maaret Jokisen mukaan työajan pidentämisessä kokonaisen päivän käyttäminen koettiin yhtiössä järkevämmäksi kuin minuuttien laskeminen.

Muun muassa autoteollisuudessa käytettäviä kiihtyvysantureita valmistavalla Muratalla aiotaan käyttää hyödyksi koko 24 tunnin työajan pidennys. Helatorstain lisäksi yhtiössä pidennetään liukumia kuusi tuntia kahteen kertaan. Lisäksi on sovittu kahdesta kahden tunnin koulutuksesta.

Kunta-alalla on sovittu, että työaikaa pidennetään 30 minuuttia viikossa. Sen sijaan arkipyhät on päätetty jättää kikyn ulkopuolelle.

Otsikkoa muokattu 24.5 kello 10:18. Otsikossa luki, että kolmasosalla työpaikoista tehdään töitä helatorstaina. Se ei pidä paikkaansa, vaan vain harvoilla harvoilla työpaikoilla on otettu helatorstai työpäiväksi kikyn takia.

Aluksi luulin sitä vitsiksi.

Uutisvirtaani alkoi tulvia ihmeellistä konsulttihölinää. Brändien, strategioiden ja visioiden seassa vilisi iskulausemaisia latteuksia, kuten “mahdollisuuksien polku alkaa avoimesta mielestä” ja “henkilöbrändäyksen täytyy lähteä omasta itsestä”.

Kaunaisten ennakkoluulojeni vanki kun olen, kuvittelin, että #digitalist ja #somefi -aihetunnisteet parodioivat 2010-luvun työelämää ja sen erikoisuuksia. Tiedättehän: sellaista meininkiä, jossa tota noin niinku duunataan ihan killereitä kamppiksia ja pitchataan nextiin Slushiin joku mieletön keynote niinku brändijohtamisen messagesta.

Eivät parodioineet.

Mutta ihmekös tuo, että ihminen moisen edessä hämmentyy. Työtä ja työn tekemistä on nykyään vaikea ymmärtää. Tekeminen on alkanut merkitä niin monia asioita, ettei se tarkoita enää yhtään mitään.

Parhaiten tekemisen monimerkityksellisyyden huomaa, kun kuuntelee poliitikkoja tai tuntemattomia ihmisiä lounasravintolassa.

Tekijäksi etsitään osaajaa, jolta luonnistuu “growth hacking” tai “community management”

Poliitikoille on hyvin tärkeää korostaa, miten paljon koko ajan tehdään. Siten voi osoittaa olevansa kansan luottamuksen arvoinen: äänestäjä saa sitä enemmän vastinetta rahoilleen, mitä enemmän poliitikko tekee – laadusta riippumatta.

Moni korostaa mielellään myös sitä, kuinka vaikeaa päätösten ja toimenpiteiden tekeminen on. Se kertoo, että poliitikko on suuressa jaloudessaan valmis uhraamaan oman mukavuutensa yhteisten asioiden puolesta, ikään kuin se ketään kiinnostaisi tai olisi jotenkin erityisen urhoollista.

Tekemisen kaltaisiin epätäsmällisiin ilmaisuihin turvautumalla hämärretään joko tahallisesti tai tahattomasti sitä, mitä oikeasti tehdään. Ihminen voi puhua kymmeniä minuutteja työstään, ja silti kuulijalle jää epäselväksi, mitä hän oikeasti tekee.

Nykyään ammateissa tuotetaan sisältöjä, synnytetään huomiota, luodaan lisäarvoa ja toimitaan rajapinnassa. Tekijäksi etsitään osaajaa, jolta luonnistuu “growth hacking” tai “community management”.

Some luo illuusion, että koko ajan tapahtuu kauheasti kaikkea

Laveat määritelmät eivät tarkoita mitään. Ehkä ammattijulkimoidenkin kannattaisi brändätä itsensä ketterien markkinointiratkaisujen tekijöinä, sillä monet heistä ovat todella hyviä ottamaan itsestään kuvia yhteistyökumppaneiden joogahousuissa.

Yksi syypää tekemisen hahmottomaan mössöyteen on tietenkin sosiaalinen media. Se on muuttanut käsitystämme siitä, miten asiat ovat olemassa. Twiittaaminen on tekemistä, twiitti on tapahtuma.

Sosiaalinen media perustuu reaktiivisuuteen ja välittömyyteen. Se luo illuusion, että koko ajan tapahtuu kauheasti kaikkea, vaikkei oikeasti tapahtuisi mitään sen kummempaa, kuin että joku tyyppi jossain sanoi ehkä jotain. Se synnyttää myös suhteellisuusharhan. Koska asiat tapahtuvat juuri minun näytölläni juuri nyt, ne ovat takuulla tärkeitä.

Sosiaalinen media nostaa päivittäin “tietoisuuteen” uusia asioita, joille pitäisi tehdä jotain nyt heti, koska muuten tapahtuu jotain pahaa.

Hienoa on se, että epäkohdan havaittuaan kansalainen voi suoraan vaatia toimia heiltä, joita hän pitää vastuullisina. Välillä vaatimuksilla saadaan aikaan kaivattuja muutoksia, välillä lähinnä itsetarkoituksellisen tekemisen ihannointia.

Vaikutusvaltaiset höseltäjät saavat touhutessaan valitettavan helposti aikaan vahinkoa

Tekeminen antaa ihmiselle kokemuksen, että on saanut jotain aikaan. Puuttunut haitalliseen kehitykseen, tehnyt jonkin asian näkyväksi. Sammuttanut valot tunniksi, kierrättänyt muovia, postannut kuvan jollain tunnisteella. Se lohduttaa ainakin hetkellisesti maailmassa, joka on ajautumassa kohti niin valtavia globaaleja ongelmia, että tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet niihin ovat kovin rajalliset.

Sen sijaan vaikutusvaltaiset höseltäjät saavat touhutessaan valitettavan helposti aikaan vahinkoa.

Viime vuonna hallitus teki 273 lakiesitystä, joista osa on laadittu niin sinnepäin, että ne ovat perustuslainkin kanssa ristiriidassa. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg luonnehtii lakien laadintaa “luokattoman huonoksi”.

Suomessa on siis tilanne, jossa poliitikot tekevät niin paljon, etteivät he enää itsekään tiedä, mitä he tekevät.

Kaiken hälinän keskellä olisi ihanaa, jos edes joskus joku heittäisi kriisikokouksessa pahinta häslääjää palaveripullalla naamaan ja huutaisi, että nyt kukaan ei tee mitään, ennen kuin tiedetään, mitä oikeasti kannattaa tehdä.

Kukaan ei perustaisi uutta kamppista tai hashtagia. Kukaan ei twiittaisi eikä vaatisi toimia.

Istuttaisiin ja ajateltaisiin edes hetki.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja, joka harrastaa internetissä riitelemistä.

• Itsemurhaiskussa kuoli 22 ihmistä ja ainakin 59 loukkaantui maanantai-iltana Manchesterissa.
• Britannia nosti terrorismin uhkan korkeimmalle tasolle. BBC:n mukaan kyseessä on kolmas kerta, kun Britannia tekee näin.
• Sotilaita on määrätty valvomaan turvallisuutta poliisien avuksi.
• Viranomaiset selvittävät, toimiko tekijä yksin.
• Poliisin mukaan iskusta epäilty on 22-vuotias Salman Abedi, joka kuoli räjäyttäessään omatekoisen pommin.

1. Manchesterin kodittomat auttoivat uhreja

Koditon Chris Parker, 33, kerjäsi Manchester Arenalla, kun pommi räjähti. Väkijoukossa syntyi kaaos, mutta Parker ryntäsi auttamaan uhreja.

– Kuulin pamahduksen ja sekunnin murto-osan jälkeen näin valkoisen välähdyksen, sen jälkeen savua ja sitten kuulin kiljuntaa, Parker kertoi uutistoimisto AP:lle.

– [Pamahdus] löi minut maahan. Nousin ylös ja sen sijaan, että olisin lähtenyt juoksemaan pois, juoksin vaistomaisesti takaisin ja yritin auttaa, hän jatkoi.

Parker kertoi nähneensä pienen tytön, jolla ei ollut jalkoja. Tyttö oli joutunut eroon äidistään. Parker oli käärinyt tytön t-paitaan. Hän oli myös yrittänyt rauhoittaa naista, joka oli lopulta kuollut Parkerin käsivarsille.

– En pysty lopettamaan itkemistä, Parker sanoi.

Parker oli nukkunut Manchesterin kaduilla noin vuoden ajan ja tuli usein konserttiareenalle kerjäämään, kun ihmiset olivat palaamassa kotiin tapahtumista.

Areenan lähellä nukkumassa ollut koditon Stephen Jones, 35, juoksi myös auttamaan uhreja.

Keskiviikkoaamuuna ihmiset olivat lahjoittaneet Chris Parkerille yli 20 000 euroa kiitokseksi hänen avustaan. Joukkorahoituksella kerätään varoja Manchesterin uhreja auttaneille.

2. Tyttäriään hakemaan tullut puolalaispariskunta kuoli

Manchesterin iskussa kuoli 22 ihmistä ja ainakin 59 haavoittui. Loukkaantuneista kaksitoista oli alle 16-vuotiaita.

Iskun uhreista tiedetään yhä vähän. Median mukaan nuorin uhreista oli 8-vuotias tyttö, joka oli äitinsä ja siskonsa kanssa konsertissa.

Puolan ulkoministeri Witold Waszczykowski vahvisti keskiviikkona, että puolalainen pariskunta oli kuollut iskussa.

– Vanhemmat tulivat konsertin jälkeen hakemaan tyttäriään ja ikävä kyllä meidän tietojemme mukaan he ovat kuolleet. Lapset ovat turvassa, Waszczykowski sanoi radiokanava RMF FM:lle. Yksi puolalaisisä haavoittui räjähdyksessä ja hänet leikattiin.

Brittimedian mukaan 32-vuotias nainen kuoli räjähdyksessä. Naisen keho suojasi hänen sisartaan ja sisarentytärtään räjähdyksen koko voimalta.

Omaisten mukaan yksi uhreista oli 15-vuotias tyttö, jota vanhemmat ensin etsivät sosiaalisessa mediassa. Hänen kuolemansa vahvistui myöhemmin.

Oppilaitos vahvisti 18-vuotiaan terveydenhoito-opiskelijan kuolleen räjähdyksessä.

Yhdysvaltalainen televisioyhtiö CBS News julkaisi Twitter-sivuillaan videon, jossa näkyy kuinka Eiffel-tornin valot sammuvat Manchesterin iskun uhrien muistoksi. Britanniassa järjestettiin muistotilaisuuksia urheille.

3. Lehtitietojen mukaan tekijä kävi Libyassa ennen iskua

Poliisi etsii mahdollisia muita Manchesterin iskun tekijöitä ja selvittää, toimiko tekijä yksin vai osana laajempaa verkostoa.

22-vuotias itsemurhapommittaja Salman Abedi oli median mukaan kotoisin Manchesterista. Hän kasvoi libyalaistaustaisessa muslimiperheessä ja oli tiedustelupalvelujen tuttu. Sanomalehti Financial Times kertoo hänen kääntyneen radikaaliin islamiin viime vuosina.

Sanomalehti The Times uutisoi keskiviikkona, että Abedi kävi Libyassa ennen iskua. Hän olisi lähtenyt kolme viikkoa sitten ja palannut muutama päivä sitten. Ranskan ulkoministerin mukaan epäilty on luultavasti matkustanut myös Syyriaan, Reuters uutisoi.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan maassa asuu noin 16 000 libyalaista, joista moni Manchesterissa. Mediatietojen mukaan Salman Abedi oli toiseksi nuorin nelilapsisessa perheessä. Tuttujen mukaan hän oli hiljainen poika.

Abedi oli aloittanut liikkeenjohdon opinnot yliopistossa vuonna 2014, mutta jättänyt ne kesken kahden vuoden jälkeen.

Abedi kuoli räjäyttäessään omatekoisen pommin myöhään maanantai-iltana Manchester Renalla. Terroristijärjestö Isis otti iskun omiin nimiinsä, mutta yhteyttä ei ole vahvistettu.

Keskiviikkona poliisi teki ratsioita Lontoossa. Tiistaina ratsioita tehtiin Manchesterin Whalley Rangen ja Fallowfieldin alueilla. Lisäksi poliisi teki Fallowfieldissä hallitun räjäytyksen. 23-vuotias mies pidätettiin iskuun liittyen tiistaina.

Lähteet: AP, AFP, Reuters, BBC, Yle uutiset

Päivitetty 24. toukokuuta 2017 klo 9.37: Lisätty tieto puolalaisen pariskunnan kuolemasta.

Kello 10.09 lisätty tieto Ranskan ulkoministerin lausunnosta.

Lue lisää:

Britannia nosti terrorismin uhan korkeimmalle tasolle

Tämä tiedetään Manchesterin iskusta: Epäillyn nimi julkistettu ja viisi muuta tärkeää tietoa

Yle Manchesterissä: Terrorin järkyttämät kaupunkilaiset puhaltavat yhteen hiileen – "Meitä ei voi voittaa"

Suomalaiset ovat suklaakansaa. Karkkihyllyllä kuluttaja valitsee ylivoimaisesti useimmiten perinteisen Fazerin maitosuklaalevyn. Myös muut neljä eniten myydyintä tuotetta ovat suklaisia, kun katsotaan Keskon ja S-ryhmän kappalemyynniltään suosituimpia makeistuotteita.

Kismet, Tupla Maxi, Iso Pätkis ja Geisha-maitosuklaapatukka löytyvät molempien kauppaketjujen myydyimpien kymmenen tuotteen joukosta.

Valmiista karkkipusseista suosituimpia ovat Fazerin valmiit makeissekoitukset, joita kaupat markkinoivat tarjouksilla. Pääsiäinen ja joulu näkyvät myös myyntiluvuissa, jolloin ostetaan niin ikään suklaata.

Kulutus kasvussa

Sekä Keskon että S-ryhmän mukaan karkin kulutus on lisääntynyt selvästi alkuvuonna. Makeisvero poistui vuodenvaihteessa, mutta kaupan alalla arvioidaan myynnin kasvaneen myös muista syistä.

Keskon osto- ja myyntijohtaja Aki Erkkilä arvioi, että heillä myyntiä on vauhdittanut uusien K-kauppojen avautuminen. Erkkilän mukaan veromuutos yhdessä onnistuneiden markkinointikampanjoiden kanssa on kasvattanut myyntiä tuntuvasti. Halvemmat hinnat eivät ole jääneet huomaamatta asiakkailta.

Makeisten ostoa leimaa impulsiivisuus.

S-ryhmän valikoimapäälikkö Juhani Haara selittää lisääntynyttä karkin kulutusta väestön ajattelutavalla. Vaikka terveellisyys ja hyvinvointi leimaavat vallitsevia ruokatrendejä, suomalaiset kokevat itsensä hemmottelun ja palkitsemisen tärkeäksi.

S-ryhmän makeismyynti onkin kasvanut jo ennen makeisveron poistoa – viime vuonna veron ollessa vielä voimassa myynti nousi jopa seitsemän prosenttia.

Maku ratkaisee

Myös makeisvalmistaja kertoo markinoinnin tuottaneen tulosta. Jyväskylässä Vaajakoskella Pandan makeistehtaalla tuotteiden kysyntä on kasvanut alkuvuonna viitisen prosenttia. Yhtiö kertoi viime viikolla uusivansa Vaajakosken tehtaan suklaavalulinjan useilla miljoonilla euroilla.

Orkla Suomen varatoimitusjohtajan Pasi Flinkmanin mukaan makeisten ostoa leimaa impulsiivisuus.

–Harvoin kirjoitetaan ostoslistaan, että muista ostaa makeisia. Ostopäätös tehdään yleensä kaupassa hetken mielijohteesta, joten kampanjoilla ja tuotteiden esillepanolla on suuri merkitys, Flinkman täsmentää.

Makumieltymyksissä on suuria alueellisia eroja. Ei siis ole ihme, että suomalaiset näyttävät suosivan kotimaisia makeisia.

–Esimerkiksi ruotsalainen ja virolainen suklaa maistuvat hyvin erilaisille suomalaiseen verrattuna, Flinkman kertoo.

KOUVOLA Vanhan huoltoaseman ikkunassa lukee käsin piirretyin kirjaimin Remontissa. Sisällä yrittäjä Rami Suominen sommittelee kahvilan tuoleja paikoilleen. Hän aloitti huoltoasemaremontin huhtikuussa. Valmista pitäisi olla jo kesäkuussa.

Suominen on päättänyt herättää henkiin viisi vuotta sitten suljetun Myllykosken Nesteen.

– Ponnistus on suuri. Minulla on tässä kaikki yhden kortin varassa. Varasuunnitelmaa ei ole. Se kertoo kaiken, sanoo Rami Suominen.

Myllykoskelaisille huoltoasema on tärkeä. Joka päivä joku käy kyselemässä Suomiselta milloin asema avataan.

– Tätä on remontoitu paikallisparlamentin painostaessa. Parhaat äijät ajavat tästä ohi kaksi kertaa päivässä, naurahtaa Suominen.

Uutena huoltoasemayrittäjänä Rami Suominen ei ole yksin.

Terästeollisuudesta asemanpitäjäksi

Parin viime vuoden aikana uusia huoltoasemayrittäjiä on tullut Suomeen kymmeniä lisää.

Samalla ala on erittäin kilpailtu. Joka vuosi moni huoltoasema laittaa lapun luukulle kannattamattomana.

Olen 44-vuotias. Elämässä on tärkeätä toteuttaa unelmia niissä rajoissa kuin vain voi. Rami Suominen

Parin kilometrin päässä Mylsänportista on ABC. Se ei Suomista hirvitä.

– Hyvällä palvelulla ja hyvillä tuoreilla tuotteilla uskon, että me löydämme oman paikkamme markkinoilta, hän uskoo.

Hän päätti ostaa huoltoaseman, koska halusi yrittäjäksi. Toteuttaakseen unelmansa hän lähti Tampereelta Myllykoskelle. Myllykoskelle hän muutti, koska siellä asuu hänen avopuolisonsa.

– Rakkauden perässä tänne muutin, sanoo Suominen.

Aiemmin Suominen teki myyntimiehen töitä terästeollisuudelle. Jokaisen asiakastapaamisen, myyntikeikan ja palaverin ajan miehen takaraivossa kyti ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä. Haavetta ajoi eteenpäin halu tehdä asiakaspalvelutyötä.

– Olen 44-vuotias. Elämässä on tärkeätä toteuttaa unelmia niissä rajoissa kuin vain voi. Yrittäjyys oli haaveeni, ja nyt olen yrittäjäksi päättänyt ryhtyä, hän kertoo.

Suomisella on selkeä näkemys, miten hän tekee asemasta kannattavan. Avainsana on monipuolisuus.

Polttonestekauppa ei takaa tuottoa

Viime vuosina polttoaineen myynti on laskenut, koska uudet autot kuluttavat vähän. Siksi huoltoasemat yrittävät tehdä tilin montaa kautta.

– Polttonestekauppa, market ja ravintola. Nämä kolme ovat edelleen vahva sana tien varrella, sanoo ABC:n ketjujohtaja Antti Heikkinen.

Asiakkaille tärkeitä asioita ovat nopeus ja helppous. Silti kaikki lähtee sijainnista. Ilman sitä huoltoasemasta on vaikea tehdä kannattavaa.

Hyvät paikat ovat kortilla.

Esimerkiksi ABC ei enää rakenna uusia asemia. Mylsänportti sijaitsee vilkkaan valtatie 15:sta varressa.

– ABC kasvoi lähes 15 vuotta. Nyt ketjun tavoiteltu koko on saavutettu. Uusien investointien sijaan keskitymme nykyisen verkoston kehittämiseen, sanoo Antti Heikkinen.

Huoltoasemien kehittämisessä näyttäisi korostuvan yksilöllisyys. Sen vuoksi isoista ketjuista esimerkiksi ST1:llä ja Nesteellä on kauppiasasemia.

– Yrittäjyys näkyy innovatiivisuutena, tehokkuutena ja parempana palveluna. Yrittäjällä ei ole muuta tulolähdettä kuin asiakkaat, sanoo ST1:n verkostojohtaja Juha Vanninen.

Avajaiset tarkoitus pitää 17. kesäkuuta

Rami Suominen haluaa erottua kilpailijoista paikallisuudella. Työntekijät on palkattu Myllykoskelta ja Kouvolasta. Huoltoasemalla myydään lähiruokaa, kun se avataan kesällä.

– Sen lisäksi meillä on majoitustilat rahtareille, tee-se-itse huoltohalli ja autopesu. Olemme itsenäinen ja yksityinen huoltoasema Nesteen brändin alla, sanoo Suominen.

Ennen joka kylässä oli yksi tai useampi huoltoasema. Kahdessa vuosikymmenessä huoltoasemien määrä on puolittunut. Tilalle ovat tulleet kylmäasemat.

– Varmasti tulee vielä vuosien varrella pudotuspeliä tapahtumaan. Vanhimpia asemia, niin miehitettyjä kuin kylmäasemia, tulee poistumaan, sanoo ABC:n ketjujohtaja Antti Heikkinen.

Rami Suominen katselee sisällä tankkauspisteelle lipuvia autoja. Hän kertoo, että tunnissa noin seitsemisenkymmentä ajoneuvoa käy tankilla.

– Ihmisiltä tulee Mylsänportista poikkeuksetta ihan loistavaa palautetta. 17. kesäkuuta olisi tarkoistus saada ovet virallisesti auki, hän sanoo.

Sherpa-pelastajat löysivät neljä kuollutta ihmistä teltasta Mount Everestiltä, viranomaiset kertoivat keskiviikkona.

Pelastajat olivat etsimässä viikonloppuna kuolleen slovakialaiskiipeilijän ruumista, kun tekivät uuden löydön.

Teltasta löytyneiden kuolleiden henkilöllisyyttä ei vielä tiedetä. Lisää pelastajia on matkalla auttamaan ja selvittämään tilannetta.

Ruumiit löytyivät tiistai-iltana ylimmästä, 8 000 metrin korkeudella sijaitsevasta nelosleiristä. Pelastajien pitää kantaa ruumiit alemmas kakkosleiriin, josta ne voidaan kuljettaa helikopterilla pois.

Aiemmin tänä vuonna kuusi kiipeilijää on kuollut yrittäessään kiivetä Mount Everestin huipulle. Ruuhkaisin kiipeilykausi ajoittuu maaliskuusta toukokuun loppuun.

Nepalin matkailuviranomaiset myönsivät tänä vuonna ennätykselliset 371 lupaa yrittää maailman korkeimman vuoren huipulle. Vuosina 2014 ja 2015 isot lumivyöryt estivät monia kiipeämästä.

Viime viikolla kerrottiin, että osa Mount Everestin huipusta on romahtanut. Jyrkännettä kutsutaan Hillary Stepiksi, ja vuorikiipeilijäretkikunta julkaisi siitä kuvia Facebookissa viime viikolla. Sen sijaan nepalilaisten kiipeilijöiden yhdistys kiisti tiistaina tiedon romahduksesta. Sen mukaan paksun lumipeitteen takia voi näyttää siltä, että osa jyrkänteestä olisi romuna. Myöskään Nepalin matkailuviranomaiset eivät vahvista tietoa romahduksesta.

Brittiläinen kiipeilijä Tim Mosedale on kuitenkin yhä sitä mieltä, että jyrkännettä ei enää ole.

Lähteet: AP, Reuters

Lue myös:

85-vuotias mies kuoli Mount Everestillä – yritti päästä vuoren huipulle vanhimpana ihmisenä

Nopeuskiipeilyennätyksiä niittänyt sveitsiläiskiipeilijä kuoli Mount Everestillä

Korjaus 24. toukokuuta 2017 kello 10.56: Lumivyöryjä oli Mount Everestillä erityisesti vuosina 2014 ja 2015, ei vuosina 2013 ja 2015. Lisätty tieto siitä, että nepalilaiskiipeilijät kiistävät Hillary Stepin romahtamisen. Korjattu Hillary Stepin luonnehdinta jyrkänteeksi, ei tasanteeksi.

Pahoja palovammoja aiheuttavan jättiputken taimi olisi helppo poistaa pienenä. Sen jatkuvasti ja nopeasti muuttuva lehti jää kuitenkin helposti tunnistamatta.

Puutarhuri Miia Koskinen sanoo, että suuret sahalaitaitalehtiset kasvustot ovat näyttäviä ja niistä puhutaan paljon.

– Pientä taimea ei tunnisteta, koska aina puhutaan vain täysikasvuisista. Pieni taimi polttaa kuitenkin yhtä lailla ihon rakkuloille. Lisäksi sen hävittäminen pienenä on helpompaa kuin täysikasvuisten kasvustojen.

Viime vuonna voimaan tullut vieraslajeja koskeva laki velvoittaa maanomistajat torjuntatöihin. Täysikasvuisten jättiputkikasvustojen hävittäminen on työlästä. Keinoina on käytetty alueiden peittämistä, myrkyttämistä ja niittämistä.

Jopa tontin arvoa laskeva jättiputki olisi kuitenkin helposti poistettavissa keväällä, kun taimi on vielä pieni ja maa on kostea. Juuri on pitkulainen, kymmenen senttiä pitkä. Sen voi kaivaa puutarhalapiolla ylös.

– Se ei lähde kasvamaan enää ihan pienestä juurenpalasta, sanoo Koskinen Luontoturvasta.

Marjapensaan lehden näköinen lehti

Jättiputken siementaimen lehti on sydämen muotoinen, mutta muoto muuttuu kesän aikana nopeasti.

– Lehden muoto muuttuu koko ajan. Kasvaessaan se näyttää vähän marjapensaan lehdeltä, ja sen jälkeen muoto muistuttaa vaahteranlehteä. Toisen vuoden kasvissa on jo havaittavissa jättiputkelle tuttua sahalaitaisuutta.

Kasvin tunnistaakin varmimmin varresta, joka on koko kasvin elinkaaren samanlainen.

– Varsi on punavihreä ja siinä on karvapinta, sanoo Miia Korhonen.

Siementaimia ja siemeniä voi olla yhdellä neliömetrillä tuhansia. Siemenet säilyvät maassa vuosia. Pieniä taimia nousee maasta koko kasvukaudenajan.

– Taimien kasvua kannattaa tarkkailla keväästä pitkälle syksyyn ja poistaa sitä mukaa, kun uusia taimia ilmestyy, sanoo Miia Korhonen.

Suomessa kasvaa kolme vierasta jättiputkilajia: kaukasianjättiputki, armenianjättiputki ja persianjättiputki. Näitä kolmea lajia kutsutaan usein yhteisnimikkeellä jättiputki. Ne ovat kaikki haitallisten vieraslajien listalla. Tarkemmat ohjeet kasvien hävittämiseen löytyy kansallisen vieraslajiportaalin sivuilta.

Pieni siemen kulkeutuu helposti

Puutarhuri Miia Korhonen Luontoturvasta on erikoistunut vieraslajien torjuntaan. Hän painottaa, että myös jättiputken taimi voi polttaa ihoa. Kunnollinen suojautuminen on siis tärkeää.

Jättiputken siemenet ovat kevyitä, ja kulkeutuvat jalkineiden tai työkoneiden mukana pitkiäkin matkoja. Taimia voi keväisin nousta yllättävistäkin paikoista.

– Siemen on auringonkukansiemenen kokoinen, littana ja kevyt. Se on lähellä maanpintaa, ja tarttuu helposti esimerkiksi kengänpohjan mutaan.

Ensimmäisenä vuotena jättiputki kasvaa noin puoli metriä korkeaksi. Toisena vuotena mittaa tulee jo puolitoista metriä ja kasvin lehdet ovat tunnistettavan sahalaitaiset. Kolmantena vuotena jättiputki venyy jo neljän metrin mittaiseksi ja kukkii.

Poliisi ja armeijan pommiryhmä hälytettiin torstaina paikalle Hulmen alueelle Manchesterin epäilyttävän paketin vuoksi. Manchesterin suuralueen poliisi kertoi Twitterissä vahvistaa, että kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys.

Poliisi sulki teitä alueella, kunnes paketti osoittautui vaarattomaksi.

Manchesterissa tehtiin maanantai-iltana itsemurhaisku konsertin yhteydessä. Iskussa kuoli 22 ihmistä ja kymmeniä loukkaantui. Britanniassa vietettiin hiljaista noin yhdeltä Suomen aikaan hiljaista hetkeä iskun uhrien muistolle.

Britannia nosti iskun jälkeen terrorismin uhkatasoaan korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Se tarkoittaa, että uhkan mahdollisuus on välitön.

Iskun tutkinta jatkuu yhä. Britannian poliisi ilmoitti torstaina pidättäneensä jälleen kaksi ihmistä tapaukseen liittyen.

42-vuotias Satu Hasanen on pieni ihminen. Hänellä on pituutta noin 130 senttimetriä, ja kädet ja jalat ovat pikkuruiset. Hasanen on noin kymmenvuotiaan lapsen kokoinen. Se tarkoittaa, ettei Hasanen ylety oikein minnekään. Hissin nappulat voivat olla liian korkealla, kaupassa hyllyiltä ei saa mitään ilman apua, autossa ei ylety polkimiin ilman jatkokappaleita, eikä juuri missään voi vilkaista vessan pelistä onko tukka hyvin.

Kenties pahinta on kuitenkin ollut se, ettei edes omassa kodissa toimiminen ole helppoa vaan kahvinkeitosta lähtien kaikki vaatii ponnistelua. Tai vaati. Noin vuosi sitten Hasanen kyllästyi olemaan pieni kotonaankin ja osti tekeillä olevasta rivitalosta kolmion, jonka sisustuksen hän rakennutti omille mitoilleen.

– Ehkä suurin asia täällä on ollut se, että keittiön tasot on rakennettu 80 senttimetrin korkeuteen kun ne yleensä ovat 90 sentissä. Entisessä asunnossani rasittavinta oli keittiössä toimiminen. Tasot, keittiön kaapit ja jääkaappi olivat niin korkealla, että minun piti käyttää jakkaraa, jonka avulla yletyin tekemään asioita, Hasanen kertoo.

Jos kaikkeen arkiseen tarvitsee jakkaraa avuksi, huomaa nopeasti harkitsevansa tarkkaan, mitä kaapista oikeastaan tarvitseekaan.

– On ollut ihanaa, kun nyt voin vain avata jääkaapin oven ja hakea ruokaa pöytään. Nykyään minulla on aamupalapöydässäkin suunnilleen puoli jääkaappia, kun tasaisella on niin paljon helpompi toimia.

Nilkoissa on virheasento ja käsissä ei ole voimaa

Hasasen liikkuminen ei ole tasaisellakaan helppoa. Sadun olessa kaksivuotias, häneen iski nivelreuma, joka runteli kaikkia niveliä pahoin. Hasasen polvissa ja lonkissa on tekonivelet. Nilkkoja ei ole leikattu, mikä tarkoittaa, että ne kääntyvät voimakkaasti ulkosyrjälle aiheuttaen tasapaino-ongelmia. Kädet eivät nouse, eivätkä käänny normaalisti, eikä niissä ole juurikaan voimaa.

– Käsivoimani eivät riitä avaamaan ulko-ovea. Uudessa kodissani onkin sähkökäyttöinen ovi, jonka voi avata ulkoa kaukosäätimellä tai sisältä napista painamalla. Oven edessä on lämmittettävä luiska, joka johtaa suoraan autolleni. En pysy pystyssä ilman apua lumella ja jäällä, Hasanen kertoo.

Myös jääkaapin ja pakastimen kahvat on varustettu tekniikalla, joka auttaa niiden avaamista vähäisellä voimalla. Astianpesukone on integroitu kalusteisiin, joten siinä on kahva, josta sen saa avattua helposti. Valokatkaisijat on sijoitettu tavallista alemmas, ja koska Hasanen ei taivu kyykkyyn, on puolestaan pistorasiat nostettu lattianrajasta seinille.

– On luksusta, kun voi katsoa itseään vessanpeilistä. Tosin en meinaa osata käyttääkään sitä, kun olen niin tottunut siihen, että peilit sijatsevat jossain kaukana korkeuksissa.

Mikä on vammaiselle välttämätöntä?

Hasasen kodille tuli hintaa 10 000 euroa enemmän kuin olisi tullut ilman erikoismitoitusta. Hasanen arvelee, että hintaa on alentanut se, että muutokset tehtiin jo suunnitteluvaiheessa sen sijaan, että ne olisi tehty jo valmiiseen asuntoon. Lain mukaan kunnan pitää korvata vammaisen asunnossa tarvittavat välttämättömät muutostyöt täysimääräisesti. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, mikä on välttämätöntä.

– Uudiskohteisiinkin saa avustuksia. Välttämättömänä pidetään yleensä sellaisia asioita, että kotiin pääsee sisälle ja ulos, voi peseytyä ja käydä vessassa ja pystyy laittamaan ruokaa. Esimerkiksi saunaan tehtäviä muutoksia ei kuitenkaan korvata, koska sauna ei ole välttämättömyys, Esteettömyyskeskus ESKEn asiantuntija Harri Leivo kertoo.

Tunnen olevani tasavertainen ihminen muitten kanssa, kun ei ole koko ajan jonkun apukädet auttamassa. Satu Hasanen

Hasanen sai avustusta osaan muutostöistä. Esimerkiksi luiska ja sähköovi korvattiin osittain.

– Minun mielestäni ihmisen pitäisi voida itse määritellä, mikä hänelle on välttämätönä. Ei sitä kukaan voi ulkopuolelta sanoa, Hasanen sanoo.

Kotikin voi olla tasa-arvokysymys

Vammaiset toivoivat, että rakennusten esteettömyyttä koskeva uusi lainsäädäntö toisi enemmän huomiota niin kotien kuin julkistenkin tilojen esteettömyyteen. Asetus rakennusten esteettömyydestä hyväksyttiin kaksi viikkoa sitten. Se ei muuta juuri mitään.

Itseasiassa asetuksesta aiottiin jättää kokonaan ulkopuolelle pientalot, mikä olisi tarkoittanut, ettei esimerkiksi omakotitaloa rakentaessa tarvitsisi huomioida lainkaan, miten taloon pääsee pyörätuolilla. Kysymys on tasa-arvosta. Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys teki asiasta kantelun.Apulaisoikeuskansleri ratkaisi, että pientalot on otettava mukaan setukseen tai se laiminlyö vammaisten oikeuksia.

– Asetuksessa on nyt vähemmän tulkinnanvaraa. Tähän asti määräysten ja ohjeiden tulkinta on vaihdellut paljonkin, ympäristöministeriön yliarkkitehti Niina Kilpelä sanoo.

Hasanen on elänyt nivelreuman mukanaan tuomien haasteiden kanssa koko elämänsä. Hän ei jaksa kävellä pitkiä matkoja vaan käyttää sähkömopoa. Hän ei ylety pankkiautomaatille. Kadulla ihmiset katsovat häntä pitkään, koska hän on niin lyhyt. Sillä, että omassa kodissaan voi toimia lähes omin avuin, on valtava merkitys.

– Tunnen olevani tasavertainen ihminen muitten kanssa, kun ei ole koko ajan se toinen ihminen siinä, jonkun apukädet auttamassa. Että vaikka on avustaja olemassa ja sitä tarvitaan, niin se ei ole koko ajan vaan pärjää paljon paremmin itsenäisesti.

Presidentti Mauno Koivistoa on muistettu tänään myös kellonsoitolla Tukholman keskustassa Riddarholmenin kirkossa. Koivistolle soitettiin niin sanottu Serafim-soitto, sillä hän oli Serafiimiritarikunnan jäsen.

Serafiimiritarikunta eli Serafimerorden on Ruotsin vanhin ja arvostetuin ansiomerkkiritarikunta.

Riddarholmenin kirkossa eli Riddarholmskyrkanissa kuultu Serafim-soitto soitetaan ritarikunnan jäsenen hautajaispäivänä. Kirkon kelloja soitettiin kello 13–14 Suomen aikaa.

Koiviston vaakuna siirrettiin kuninkaanlinnasta Riddarholmenin kirkkoon rumpalin ja henkivartioston krenatöörijoukon saattamana.

Suomalaisia Serafim-ritareita ovat presidentit Carl Gustaf Emil Mannerheim, Lauri Kristian Relander, Pehr Evind Svinhufvud, Kyösti Kallio, Juho Paasikivi, Urho Kekkonen, Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö.

Ritarikunnan suurmestari on Ruotsin hallitseva kuningas tai kuningatar eli nykyisin Kaarle XVI Kustaa.

Presidentti Koiviston surusaattue on mennyt hyvin, kerrotaan Helsingin poliisin viestinnästä.

– Surusaattue on sujunut rauhallisesti ja erittäin hyvin, arvioidaan Helsingin poliisin viestinnästä.

Saattoa on seurannut Helsingin kaduilla noin 30 000 ihmistä. Ihmisiä on seuraamassa saattuetta reitin varrella. Myös liikenne on sujunut hyvin.

– Liikenne on ollut pysäytettynä eikä tiedossa ole mitään ihmeellisiä ongelmia. Kaikki on mennyt odotetusti.

Surusaatto on saapunut Hietaniemen hautausmaalle hieman ennen puolta neljää. Saattue kulki Tuomiokirkolta Suomen Pankin, Valtioneuvoston linnan sekä Presidentinlinnan ohi Pohjoisesplanadia ja Arkadiankatua pitkin Hietaniemen hautausmaalle.

Presidentti Mauno Koiviston viimeinen matka kohti Hietaniemen hautausmaata alkoi Narvan marssin soidessa. Saattoväki seurasi arkkua kirkosta ulos lähiomaisten sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion johdolla päätössoiton soidessa. Narvan marssin soitti Kaartin soittokunta.

Arkun tullessa ulos Tuomiokirkon ovista kunniakomppanian päällikkö komensi kunniaosoituksen. Arkku kannettiin kirkon välitasanteella odottavan auton luokse. Arkunkantajat asettuivat arkun ympärille osoittamaan kunniaa. Tuomiokirkon edustalla oli myös Kaartin jääkärirykmentin asettama kunniakomppania.

Surusaaton viimeisen auton kadottua näkyvistä, kunniakomppanian päällikkö komensi kunniaosoituksen päättyneeksi ja soittokunta lopetti Narvan marssin soittamisen. Arkunkantajina kirkosta toimivat palveluksessa olevat kenraalit ja amiraalit.

Siunaustilaisuuden jälkeen surusaatto lähtee liikkeelle Tuomiokirkolta.

Koivisto haudataan Hietaniemen hautausmaalle klo 15.

Narvan marssi on perinteinen surumarssi, joka soitetaan etenkin sotilashenkilöiden hautajaisissa. Koivisto oli sotilasarvoltaan alikersantti. Hän oli myös sotaveteraani.

Helsingin keskustaan on arvioitu kokoontuvan sata tuhatta ihmistä hyvästelemään presidentti Mauno Koivistoa, joka siunataan tuomiokirkossa ja saatellaan sitten Hietaniemen hautausmaalle.

Pari sataa ihmistä jonotti ennen siunaustilaisuutta Senaatintorilla kirkkoon, jossa oli paikkoja kutsuvieraiden lisäksi myös yleisölle. Mustapukuisessa joukossa seissyt helsinkiläinen Juhani Laine sanoi haluavansa olla mukana poikkeuksellisissa valtiollisissa hautajaisissa.

– Koivisto oli presidenttinä Suomen merkittävissä vaiheissa, joissa maamme asemoitui harmaalta alueelta pysyvästi länteen. Koivistolla oli siinä merkittävä osuus, Laine sanoi.

Espoolainen Pirjo Linqvist kertoi pyrkivänsä kirkkoon kunnioittamaan Koiviston muistoa, koska tapahtuma on historiallinen. Ohjelmasta hän ennakoi harrasta ja musiikkiesityksistä kauniita.

– Koivisto jäi mieleen rauhallisena ja luotettavana isänmaan johtajana, Lindqvist sanoi.

Kirkkonummelainen Peter Pihlström kuvasi Koivistoa hyvin ainutlaatuiseksi henkilöksi, jonka koko elämä kytkeytyi Suomen historiaan.

– Hänhän oli melkein saman ikäinen kuin itsenäinen Suomi. Tässä tulee päätökseen kokonainen aikakausi.

Pihlström viittasi Koiviston omaan kommenttiin – "elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja" – ja hänen virkakauteensa osuneeseen Neuvostoliiton hajoamiseen ja muihin suuriin mullistuksiin.

Pihlstömin mielestä Koivisto selviytyi vaikeista ajoista hyvin. Valitettavana hän kuitenkin piti Koiviston lausuntoa, jonka mukaan oli suotavaa, että Baltian maat säilyisivät osana Neuvostoliitoa.

– Olisi pitänyt korostaa, että se oli silloin niiden etujen mukaista. Tiedämme, että Koivistolla oli kaksijakoinen politiikka tässä suhteessa ja hän tietenkin toivoi niiden itsenäisyyttä.

Kerttu Kolarin toi paikalle paitsi valtiollisten hautajaisten ainutlaatuisuus, niin myös se, että Suomi viettää tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään.

– Olen syntynyt vuonna 1960. Koivistoon asti presidenttinä oli aina Kekkonen. Tuntui oudolta, että presidentillä oli muu nimi, muistelee Kolari.

Koiviston valinta liittyy Kolarilla aikuistumiseen. Muistot Koivistosta ovat hyviä, vaikka vain median kautta saatuja.

– Hänestä välittyi sympaattinen kuva, Kolari sanoi.

Myös Lotta Kortesalmi sanoi tulleensa paikalle tilaisuuden harvinaisuuden vuoksi ja halusta osoittaa kunnioitusta edesmenneelle presidentille.

Omia muistoja Koivistosta nuorella naisella ei ollut, mutta hänestä oli puhuttu koulun historiantunneilla. Kortesalmi hänen ystävänsä Salla Erkkilä olivat heti päättäneet pyrkiä siunaustilaisuuteen.

– Tykkäämme molemmat tosi paljon historiasta. Tämä on meille iso asia, Erkkilä sanoi.

Presidentti Mauno Koivisto on laskettu haudan lepoon Helsingin keväisen vihreällä Hietaniemen hautausmaalla. Kaartin soittokunta otti vastaan hautajaissaaton Narvan marssilla. Haudalle saapuivat vain omaiset.

Ennen hautaan laskua laulettiin Sun haltuus rakas isäni -virsi Kaartin soittokunnan säestäessä.

Piispa Eero Huovinen lausui rukouksen ja jäähyväissanat presidentti Koivistolle lintujen visertäessä taustalla.

Presidentin entiset adjutantit toimivat arkun kantajina hautausmaalla. Arkku laskettiin hautaan Porilaisten marssin soidessa. Rouva Tellervo Koivisto laski yhden punaisen ruusun puolisonsa haudalle.

Haudan päälle asetettiin kuomu kukkalaitteita ja seppeleitä varten. Kadettien seppelpartio toi tuomiokirkossa lasketut seppeleet haudalle.

Tilaisuus Hietaniemessä päättyi Ylioppilaskunnan laulajien Heikki Klemetin Oi kallis Suomenmaa –sävelmään.

Haudalle asetettiin kunniavartio, joka vartioi hautaa kello 22 saakka.

Turva on sana, joka toistuu Pirita Kellomäen puheessa. Sillä usko ei hänen omien sanojensa mukaan tuo virheettömyyttä eikä yli-inhimillisyyttä, mutta turvaa arjen ja sallii mokat.

– Usko ei tee ihmisestä pyhää. Joka päivä tehdään valintoja – eikä meistä Jumalaa saa. Olen tehnyt typeriä asioita, vääriä valintoja ja mokannut monta kertaa, mutta suoja ei ole loppunut eikä lanka katkennut. Armo on loputon.

Hengelliset asiat ovat aina olleet lähellä Piritan sydäntä. Iltarukouksesta tuli turva jo lapsena, ja Pirita kiersi uskovaisen äitinsä kanssa ylistyskuorossa ympäri maan. Sekin antoi turvaa arjen ahdistuksessa.

Piritalle usko on pohja ja kehys elämälle. Hän ymmärtää monien tarpeen etsiä sisäistä voimaa itsestään, mutta sanoo, ettei hänestä sellaista voimaa löytyisi:

– Jos pitäisi elää kaiken kauheuden keskellä ilman mitään suurempaa, en kykenisi siihen. Olen niin hauras.

Hieman alle 4 miljoonaa suomalaista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Se tarkoittaa noin 72 prosenttia kansasta. Määrä on laskenut 2000-luvulla kaikkiaan lähes puolella miljoonalla. Varsinaiset eroamispiikit olivat vuosina 2010 ja 2014. Suhteessa eniten kirkkoon kuuluvia on Perhossa Keski-Pohjanmaalla, yli 93 prosenttia kuntalaisista.

Kirkkoon kuuluminen ei toki tarkoita aktiivista toimintaa sen parissa eikä ole todiste ihmisen uskossa olemisesta. Pirita Kellomäki on kasvanut helluntaiseurakuntaan ja kokee sinne mennessään astuvansa kotiin. Pirita on tehnyt vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa yli 20 vuotta.Silti paikka, jossa uskontoa harjoitetaan, on hänelle paljon vähemmän tärkeä kuin usko itse, ja yhteiskristillistä työtä tehdään yhä enemmän.

Usko on sitä, että välillä käy pukukopissa tilittämässä Jumalalle sen, mikä meni pieleen. Siten taas jatketaan ja yritetään pelata paremmin Jukka Ylimäki

Jukka Ylimäen lapsuuskodissa kunnioitettiin kristittyjä arvoja, mikä tarkoitti esimerkiksi sitä, että pyhäpäivät vietettiin kotona kavereiden tapaamisen sijaan eikä jumalanpalvelusten aikana lähdetty pihaleikkeihin. Myöhemmin Jukan vanhemmat olivat mukana niin sanotussa Mersu-herätyksessä, ja Jukkakin kulki tilaisuuksissa mukana. Uskoon hän tuli 14-vuotiaana.

– Mietin, mitkä asiat riittävät, ja mikä ei riitä. Halusin jotain enemmän ja syvemmin. Siitä asti usko on ollut osa arkea.

Ylimäen puheessa toistuva sana onkin arki. Hän ei hae uskosta hyötyä, saati elämyksiä ja kokemuksia. Kyseessä on isäsuhde, jossa isä kulkee rinnalla ja välillä jelppii.

Pelisäännöt siinä missä kaukalossakin

Ylimäki leikittelee toisaalta vertaamalla uskoa peliin. Niin kuin jääkiekossa, tässäkin lajissa on omat pelisääntönsä. Pelinkehittäjä on kuitenkin hänen mukaansa niin kovaa kaliiperia, ettei peliä voi kukaan täysin ymmärtää. Sääntöjäkään ei voi kirjoittaa uusiksi, eikä niistä kannata kitistä tai yrittää kirjoittaa niitä itselleen sopivammiksi.

– Usko on sitä, että välillä käy pukukopissa tilittämässä Jumalalle sen, mikä meni pieleen. Siten taas jatketaan ja yritetään pelata paremmin.

Miksi-kysymyksiltä ei Ylimäkikään välty. Hän sanoo silti hyväksyvänsä sen, ettei kaikkiin kysymyksiin saa koskaan vastauksia.

– Miksi pieni poika kuolee syöpään tai rehellinen liikemies tekee konkurssin? Tai äiti kuolee ja hänen pienet lapsensa ja mie:25hensä jäävät yksin?

Ylimäki kuuluu ruotsinkieliseen evankelis-luterilaiseen seurakuntaan ja toimii aktiivisesti siinä muun muassa musiikin kautta. Hän ei laske treenikertoja eikä suorita mitään, vaan kyse on jälleen kerran arjesta. Toisaalta pelissä on kovat panokset: tähtäimessä on taivas ikuisen suihkukomennuksen sijasta.

Viime marraskuussa julkaistu tutkimus kirkosta ja suomalaisista kertoo, että alueelliset erot kirkkoon kuulumisessa ovat kasvaneet: Porvoon, Oulun ja Lapuan hiippakunnissa noin neljä viidestä kuului kirkkoon. Helsingin hiippakunnassa vain kolme viidestä on seurakunnan jäsen. Lähes neljännnes ilmoitti kyselyssä olevansa uskonnoton.

Kristilliseen Jumalaan uskovien määrä on laskenut 2000-luvulla selvästi ja osuus laskee tasaisesti, kun siirrytään vanhemmista ikäryhmistä nuorempiin.

Kaikista suomalaisista 33 prosenttia uskoo kristinuskon Jumalaan. 19 prosenttia uskoo Jumalaan, mutta eri tavalla kuin kirkko opettaa. 14 prosenttia ei oikein tiedä. Loput eivät usko tai ainakin epäilevät.

Suomalaisten uskonnollisuus onkin muuttunut viime vuosina ja vuosikymmeninä. Maallistuminen on ollut vahvaa, mutta toisaalta uskonnolliset yhteisöt ovat lisääntyneet ja niitä on Suomessa jo yli tuhat. Lisäksi suosiotaan kasvattavat erilaiset ilmiöt, joiden uskonnollisuudesta tai ei-uskonnollisuudesta käydään rajanvetoa. Kirkosta eroamisen ohessa myös kirkkoon palaaminen on lisääntynyt.

Pirita Kellomäki saa suurta iloa nöyryydestä, jota hän kokee, kun ei yritäkään hallita itse kaikkia asioita. Iloa tuo sekin, että uskossa oleminen on oikeastaan aika yksinkertaista:

– Usko on tehty ihmiselle helpoksi: ei tarvitse kuin uskoa. Joskus naiivisti ajattelenkin, että vitsit: tämähän riittää!

Mutta ei elämä ongelmatonta ole. Pirita on itkenyt ja huutanut Jumalalle, kunnes uni on tullut, ja aamulla on taas näyttänyt valoisammalta.

– Vaikka asiat ovat olleet umpisolmussa tai isona kasana, silmukat ovat kuitenkin pysyneet ketjussa: ketju ei ole katkennut.

Pirita Kellomäki uskoo, että ihmiselle, jolle uskonto ei ole vaihtoehto, on sattunut jotain. Moni katkeroituu esimerkiksi läheisen kuolemasta ja tarvitsee kivulle syyn. Silloin syytetään jumalaa, vaikka sellaisella ei muuten merkitystä olisikaan.

– Minä yritän vain omalla elämälläni todistaa, että on olemassa vaihtoehto. Ei elämä helppoa ole, mutta itselle Jumalan läsnäolo on se, mikä minua kantaa.

Usko ei ole vienyt mitään

Mitä Pirita Kellomäki sanoo niille, joiden mielestä uskovainen tekee tyhmästi uskoessaan johonkin, mitä ei toisten mielestä ole?

– Sanon, että tutustu minuun ensin.

Pirita pitää omaa mielipidettä kaikkien oikeutena eikä ole pakkosyöttämässä näkemyksiään. Hän kokee kuitenkin voimavarakseen kyvyn kohdata ihminen aidosti, lämmöllä ja ilolla.

– Se on se pikkuinen valo sydämessä.

Kellomäki saattaakin olla se, joka nauraa kovimmin ja pitää eniten hauskaa esimerkiksi pikkujouluissa, vaikka selvin päin onkin. Ensimmäisessä työpaikassa häneltä kysyttiin, mahtaako uskosta tulla este tai haitta työssä. Pestin loppuessa työnantaja totesi, ettei todellakaan tullut.

Yläkoulun vahtimestarina työskentelevä Pirita sanookin osallistuvansa kaikkeen, vaikka ei kaikkea teekään. Usko ei kuitenkaan ole vienyt tai karsinut mitään, mitä hän kaipaisi.

"Näetkö omaa järkeäsi?"

Jukka Ylimäki työskentelee Yliopistokeskus Chydeniuksen koulutussuunnittelijana. Arki on samaa kuin muillakin, vain humala ja krapula puuttuvat miehen kokemusten kirjosta.

– Elän ja tunnen niin kuin muutkin. Ei uskovaisilla täällä mitään omaa yhteiskuntaa ole.

Työpaikan pikkujoulujakin mies on ollut järjestämässä, joskin kaljavisaa Ylimäen idealaarista on turha odottaa. Toisaalta erityistä käännyttämisen paloa ja tarvetta Ylimäki ei koe:

– Toivon, että oma elämäni olisi julistamista.

Ylimäki ei ole kokenut uskonsa järjellisyyden kyseenalaistamista päin naamaa. Pientä pilkkaa hän on saanut kuulla matkan varrella ja yhteiskunnassa käytävä, uskonnon järjellisyyden perään kyselevä keskustelu on kuitenkin tuttua. Se ei miestä heilauta:

– Pidän vain hyvänä, että on joku itseäni fiksumpi, näkymätön voima. Voihan kysyä myös, näetkö omaa järkeäsi. Et näe, mutta näet sen seuraukset. Etkä näe tuulta, mutta näet puiden heiluvan.

– Usko on luja luottamus siihen, mitä ei näy. Ei tämä ole tietokilpailua: välillä saa nostaa kädet pystyyn. Aina ei tarvitse osata ja tietää.

Ylen toimittaja Tuomo Björksten on paikalla Hietaniemen hautausmaalla. Hän kertoo, että aiemmin jopa sadat ihmiset ovat jonottaneet Koiviston haudalle. Ihmiset tulivat Koiviston haudalle heti, kun poliisi antoi siihen luvan. Monet halusivat kunnioittaa edesmennyttä presidentti Koivistoa kukkatervehdyksellä.

– Jonoa on alueen ulkopuolelle asti. Ihmisiä on paikalla nyt vähemmän, mutta hetki sitten paikalla oli jopa satoja ihmisiä ja sotilaspoliisi joutui tekemään tilaa, jotta kaikkien oli mahdollista laskea kukkatervehdyksiään, Björksten kuvailee.

Koiviston hauta on peittynyt kukkamereen. Tunnelmaa Björksten kuvaa hartaaksi.

– Haudalla ja hautausmaan ulkopuolella ihmiset ovat käyttäytyneet hyvin arvokkaasti, kuin olisivat itse mukana hautajaisissa.

Vuodot Manchesterin pommi-iskun tutkinnasta kiristävät Britannian ja Yhdysvaltojen viranomaisten välejä. Brittien mukaan Yhdysvaltojen viranomaiset ovat vuotaneet tutkinnasta julki tietoja, joita Britannian viranomaiset ovat jakaneet amerikkalaiskollegojensa kanssa.

Britannian pääministeri Theresa May ilmoitti aikovansa nostaa vuodot esille tavatassaan Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin. Molemmat osallistuvat tänään torstaina sotilasliitto Naton kokoukseen Brysselissä.

Briteissä hermostuttiin jo tiistaina, kun amerikkalaislähteet kertoivat julkisuuteen iskusta epäillyn Salman Abedin nimen ennen Britannian poliisia. Britannian hallitus ilmaisi jo silloin, että vuodot syövät luottamusta maiden tiedustelupalveluiden välillä.

– Britannian poliisi on sanonut hyvin selvästi, että he haluavat päättää julkaistavista tiedoista suojellakseen operaation etenemistä, Britannian sisäministeri Amber Rudd sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan. – Olemme sanoneet selvästi ystävillemme, ettei näin saa enää tapahtua.

• Lue lisää: Britannia ei jaa enää Yhdysvalloille tietoa Manchesterin iskusta
• Toimittajamme Minna Pyen raportti iskun tekijän kotikadulta:Jackie Edwardsin talo tärisi, kun poliisi räjäytti itsemurhapommittajan oven auki

Kuvia pomminjäänteistä iskupaikalta

Jo seuraavana päivänä sanomalehti The New York Times julkaisi jutussaan kuvia iskussa käytetyn pommin jäännöksistä, laukaisijasta sekä repusta. Kuvat on ilmeisesti otettu iskupaikalta. Kuvien perusteella on arvioitu, että pommin rakentaminen vaati osaamista.

Britannian poliisin mukaan vuodot vaikeuttavat tutkintaa sekä heikentävät uhrien ja silminnäkijöiden luottamusta viranomaisiin, kertoi Britannian yleisradioyhtiö BBC.

– Olemme raivoissamme. Tätä ei voi mitenkään hyväksyä, brittien hallituslähde sanoi nimettömästi uutistoimisto AFP:lle.

Sanomalehti Guardianin haastatteleman hallituslähteen mukaan brittiviranomaiset ovat nostaneet vuodot esille jokaisella mahdollisella viranomaistasolla Yhdysvaltojen kanssa.

Presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuus järjestettiin iltapäivällä Säätytalolla.

Muistotilaisuuden avaussanat lausui presidentti Koiviston tyttären Assi Koiviston puoliso Heikki Allonen.

Muistosanat lausui pääministeri Juha Sipilä ja muistopuheen piti entinen pääministeri Paavo Lipponen. Paikalla muistotilaisuudessa olivat presidentti Sauli Niinistö sekä entinen presidentti Tarja Halonen.

Muistotilaisuudessa kuultiin musiikkia muun muassa Turun NMKY:n Mieskuoron esittämänä. Noin tunnin kestänyt muistotilaisuus alkoi puoli viiden aikaan iltapäivällä.