Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten miesten määrä on kasvanut viime vuosien aikana. Kysyimme kolmelta kainuulaiselta nuorelta mieheltä, joilla on kokemusta työttömyydestä, miten he esimerkiksi kokevat saaneensa tukea ja millaisena he näkevät tulevaisuutensa. Kaikki heistä ovat saaneet halutessaan tukea, ja esimerkiksi TE-toimisto saa heiltä kiitosta, vaikkei töitä olekaan löytynyt.
Vaikka sukupuolten välinen ero näkyy tilastoissa, ei kolmikko koe, että koulussa tyttöjä tai naisia olisi kohdeltu jotenkin eri tavalla kuin poikia tai miehiä. Kuten eräs heistä asian kiteytti: "Kyllä tasa-arvoisesti, ei koulua ole suunniteltu miehille tai naisille, vaan ihmisille".
Niko Saarela toimi koulusta valmistumisensa jälkeen vuoden yrittäjänä videoalalla, mutta koki, ettei se ollut oikea tie terveytensä suhteen. Sen jälkeen on ollut työsaralla heikompaa. Parhaillaan Saarela on nuorten työstartissa, eli kuukauden mittaisella työkokeilujaksolla, jonka tarkoituksena on saada mies työllistymään johonkin yritykseen.
Saarela on tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, sillä hän kokee saavansa nyt juuri sitä tukea, mitä toivookin.
– En väitä olevani ummikko työmarkkinoilla, mutta ainahan se on hyvä juttu, jos joku toinen kokemusta omaava katsoo myös mikä toimii ja missä on parantamisen varaan. Läsnäolo on jo itsessään hyödyksi.
Vähän saa lapiolla kaivaa työpaikkoja, eivät ne aina ole siellä mol.fi-sivuilla. Niko Saarela
Tukea Saarela on saanut aikaisemminkin ammatinvalinnassa ja työelämässä.
– Esimerkiksi ammattikoulussa kannustettiin siihen lähtemään, mikä kiinnosti. Siellä meni kaikki nappiin, ainoastaan lämpimiä muistoja.
Saarela olisi valmis muuttamaan pois Kainuusta ihan minne vain, jos hän saisi unelmatyöpaikan. Hän kuitenkin toteaa, että mieluiten pysyisi maakunnassa, sillä siellä ovat ystävät ja perhe. Tulevaisuutensa suhteen nuori mies on positiivisin sekä toiveikkain mielin ja hakee oman alan töitä.
– Ei ole syytä uskoa, etteikö olisi luvassa. Vähän saa lapiolla kaivaa työpaikkoja, eivät ne aina ole siellä mol.fi-sivuilla. Oman alan ihmisten kanssa olen käynyt paljon keskusteluja.
Kainuu tuo kuitenkin oman haasteensa Saarisen haaveille työpaikasta, sillä hän kokee, että media-alan töiden saaminen on vaikeaa.
Kuhmosta kotoisin oleva Mika Haverinen on parhaillaan palkkatuella käytännössä ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisensa jälkeen.
– Töitä on löytynyt tosi nihkeästi täältä, koska koko ajan valmistuu uusia tradenomeja ja paikkoja vapautuu harvoin. Haastattelua pidemmälle en ole päässyt toistaiseksi.
– Yleisesti Kainuulle saattaa käydä aika pahasti, koska täällä on muuttotappiot ja talous pienenee. Kuhmo muuttuu koko ajan pikku hiljaa isoksi vanhainkodiksi, käykö Kajaanille samoin jonkin ajan sisällä?
Suhteiden kautta voisi saada helpommin työpaikan, vähän hankala etsiä, jos ei tunne ketään. Mika Haverinen
Vaikka työpaikan saaminen on ollut kiven alla, tukea Haverinen on saanut niin koulu- kuin työpoluillaan. Haverinen kiittelee erityisesti TE-toimistoa saamastaan avusta.
– Eivät he voi taikoa työpaikkoja ilmasta. Minulla on hyvä yhteyshenkilö, joka on auttanut monesti jos on ollut vaikkapa ongelmia byrokraattisissa asioissa.
Mutta koulussa Haverinen olisi kaivannut vielä enemmän työharjoittelua sekä mahdollisuuksia luoda suhteita paikallisiin yrityksiin.
– Suhteiden kautta voisi saada helpommin työpaikan, vähän hankala etsiä, jos ei tunne ketään. Hankala lähteä tuntemattomilta kyseleen töitä. Kun niitä ei minulla ole lähes laisinkaan, hankala saada töitä.
Vuoden loppuun Kulttuuripaja Marilynissä työskentelevä Haverinen tietää tulevaisuudestaan sen verran, että Kajaanissa hän tulee asumaan pitkään. Vaikka seuraavasta työpaikasta ei ole tietoa, nuori mies ei mielellään muuta kaupungista muualle.
– En tykkää muuttaa töiden perässä, olen tykästynyt Kajaaniin. Tietysti riippu töistä, jos oikein hyvän paikan saan, niin ehkä voisin muuttaa vaikkapa Ouluun.
Kajaanin Jormualla asuva Antti-Jussi Heikkinen valmistui viime marraskuussa turvallisuusalalle, mutta sen jälkeen hän on ollut työttömänä. Nyt nuori mies on suunnannut katseensa uudelleen kouluttautumiseen sillä keväällä 2015 hänellä todettiin selkärankareuma.
– Oman alan töitä ei juuri Kajaanissa ole, ja vaikka olisikin, en olisi kyennyt niitä tekemään kivun takia. Selkärankareumaan lääkityksen sain kuntoon tämän vuoden alussa.
Heikkinen on hakenut töitä aktiivisesti jo kahden vuoden ajan. Hän on tehnyt pienempiä pätkiä keikkaduunia sekä henkilöstövuokrausfirman kautta. Kun Kaukavesi valmistui, hän oli siellä töissä vajaan vuoden. Kyseinen pesti on tällä hetkellä Heikkisen viimeinen työpaikka. Tulevaisuudessa Heikkinen haluaisi opiskella liikunta-alaa, mutta vielä eivät ovet auenneet ammattikorkeakouluun.
– Talvella sitten uudestaan haen. Ihan tasaista tahtia eteenpäin mennään omia tavoitteita kohden, ihan hyvältä näyttää.
Jos tarjottaisiin sellaista työtä, mitä haluan ehdottomasti tehdä, muuttaisin vaikka toiselle puolelle maailmaa. Antti-Jussi Heikkinen
Yksi asia käy hyvin ilmi Heikkisen kanssa jutellessa: Kainuussa ei liikaa töitä ole.
– Paljon koulutetaan, vähän päästään töihin. Kannattaa lähteä muille paikkakunnille, jos töitä haluaa. Jos tarjottaisiin sellaista työtä, mitä haluan ehdottomasti tehdä, muuttaisin vaikka toiselle puolelle maailmaa.
Saamansa tuen suhteen Heikkinen toteaa, että olisi toivonut koulussa enemmän tukea esimerkiksi siihen, miten töitä haetaan ja siihen miten työpaikassa tulee olla ja tehdä töitä.
– Oman kokemukseni mukaan työnantajat käyttävät helposti henkilöstövuokrausfirmoja sen takia, koska työnantaja ei voi antaa työntekijälle potkuja tuosta noin vain. Mutta kun tekijä on henkilöstövuokrausfirman kautta, työnantaja voi sanoa, ettei halua tiettyä henkilö töihin eli pystyy niin sanotusti antamaan potkut.
Ei opintoja, ei työtä eikä edes sen hakemista
Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jääville nuorille on jopa oma terminsä: NEET (not in employment, education or training). Termi tarkoittaa siis henkilöitä, jotka eivät opiskelleet, eivätkä olleet työelämässä tai edes hakeneet töitä. Ryhmään eivät sisälly esimerkiksi varusmiespalvelusta suorittavat.
OECD:n jäsenmaiden koulutusta vertaillut tuore raportti kertoo suomalaisten 20–24-vuotiaiden miesten niin sanotun NEET-ryhmän osuuden olleen peräti 21,1 prosenttia vuonna 2015. Esimerkiksi vuonna 2005 luku oli 12,2 prosenttia.
Tilastokeskuksen Väestöt ja elinolot yksikön yliaktuaari Liisa Larja kertoo Tieto&trendit-blogissa, että OECD:n luku ei aivan pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan NEET-ryhmän koko oli viime vuonna nuorten miesten osalta 16,6 prosenttia, kun naisten vastaava luku oli 11,8 prosenttia. Tilastoista käy ilmi sama viesti kuin OECD:n raportistakin: kasvua on tapahtunut molemmissa sukupuolissa, mutta miesten osalta se on ollut voimakkaampaa.
Aiheesta keskustellaan lisää torstaina 29.9.2016 A-Studio: Talk -ohjelmassa TV1:ssä klo 21.05.