Kokoomus vaihtoi johtajaa kesällä 2016, kun Petteri Orpo voitti istuvan puheenjohtajan Alexander Stubbin ja kansanedustaja Elina Lepomäen puheenjohtajakisassa.
Turkulaisen Orpon kampanjan rahoitus kulki Varsinais-Suomen kokoomuksen tilin kautta ja piirin toiminnanjohtaja Juha Rantasaari vastasi rahaliikenteen hoitamisesta.
– Piirin hallitus teki päätöksen Orpon tukemisesta. On yleinen tapa, että paikallinen piiri on vahvasti mukana kampanjassa, kun oman piirin ehdokas pyrkii johonkin vaikutusvaltaiseen tehtävään, Rantasaari kertoo.
Käytännössä se tarkoitti muun muassa Rantasaaren työajan käyttämistä talousasioiden hoitamiseen. Rantasaari saa palkkansa puolueelta. Lisäksi Varsinais-Suomen piiri kuittasi kampanjasta syntyneen taloudellisen tappion 3 000 euroa. Orpon kampanjan kulut olivat 46 000 euroa ja tulot 43 000 euroa.
Myös puolueen lähipiiriin kuuluva Varsinais-Suomen kansallissäätiö lahjoitti Orpolle 5 000 euroa kampanjaan. Piirin toiminnanjohtaja Rantasaari on säätiön hallituksen jäsen.
Lepomäki ja Stubb vastasivat Ylelle, että he eivät saaneet kampanjaansa taloudellista tukea miltään kokoomuslaiselta järjestöltä. Uudenmaan piiri ei lähtenyt tukemaan kumpaakaan oman alueensa ehdokasta.
Ylen tietojen mukaan Orpon saama vetoapu on aiheuttanut närää kokoomuksen sisällä.
“Kyse henkilövalinnasta”
Varsinais-Suomen kansallissäätiön omistama osakeyhtiö järjesti puheenjohtajakamppailun aikana talousseminaarin, jossa esiintyivät kaikki kolme kandidaattia eli Alexander Stubb, Elina Lepomäki ja Petteri Orpo. Pääsylippu tilaisuuteen maksoi 400 euroa.
Olivatko seminaarin osallistujat tietämättään tukemassa Orpon kampanjaa?
– Ei ollut päätöstä, että talousseminaarin tuotoilla tuettaisiin Orpon kampanjaa. Mutta tietenkin, kun säätiö omistaa yhtiön, joka järjesti seminaarin, niin sen voi ajatella näinkin. Nämä ovat kuitenkin erillisiä asioita, Rantasaari sanoo.
Ehdokkailla oli poliittisia linjaeroja. Ovatko siis kaikki varsinaissuomalaiset kokoomuslaiset samalla Petteri Orpon linjalla?
– Politiikkaan kuuluvat linjaerot niin puolueiden välillä kuin puolueiden sisällä. Tilanne ei tässä mielessä ole erilainen kokoomuksessakaan. En näe kuitenkaan, että kyse olisi niinkään linjaeroista, vaan henkilövalinnasta.
Rantasaari kertoo, että hänen työaikansa käyttäminen kampanjatyöhön noudattaa puolueen vakiintunutta linjausta.
– Kun piirijärjestö ryhmittäytyy jonkun ehdokkaan taakse, niin kuin meillä tapahtui, silloin toiminnanjohtaja voi käyttää työaikaansa.
Eikö se ole epäreilua muita ehdokkaita kohtaan?
– Se on yhteisesti sovittu ja siitä on ohjeistus tullut.
Liikemiehet Kokkila, Raasio ja Wilenius Orpon tukena
Rantasaari kertoo, että kaikki tukisummat jäivät alle 1 500 euron. Hän ei halua antaa listaa tukijoista.
Ylen tietojen mukaan Orpolle rahaa lahjoittaneiden liikemiesten joukossa on muun muassa rakennusliike SRV:n pääomistaja llpo Kokkila ja sijoitusyhtiö CapManin osakas Tuomo Raasio.
Kokkila ei suoraan vahvistanut tukeansa Orpolle, mutta kommentoi Ylelle, että hän on ollut pitkään henkilökohtaisesti aktiivisesti tukemassa useita ehdokkaita ja puolueita erilaisten vaalien yhteydessä.
"Minkäänlaista vastiketta en ole tukea vastaan saanut – en kyllä ole sitä olettanut, enkä pyytänytkään." Ilpo Kokkila
– Minkäänlaista vastiketta en ole tukea vastaan saanut – en kyllä ole sitä olettanut, enkä pyytänytkään, hän kirjoitti sähköpostitse.
Raasio ei kommentoinut rooliaan Orpon taustalla.
– Asia ei ole minulle ajankohtainen, Raasio viestitti.
Yksi Orpolle rahaa lahjoittaneista on lahtelaisen rakennusliike SSR Groupin omistaja Mika Wilenius.
Yle kertoi kesällä, että Wileniuksen nimi löytyy niin sanotuista Panaman papereista. Hän hallinnoi noin puolen miljoonan euron arvosta osakeomistuksia ja muuta varallisuutta seychelliläisen yhtiön kautta. Samassa yhteydessä kerrottiin SSR Groupin tiiviistä kytkennöistä keskustalaiseen Nuorisosäätiöön.
"Pari puhelinsoittoa tutuille”
Puheenjohtajakisaa itsekin harkinnut, mutta aikeestaan luopunut kansanedustaja Harry Harkimo (kok.) oli Orpon taustajoukoissa keräämässä rahoitusta.
– Keräsin joitakin tuhansia euroja kampanjaan. Kysyin joiltakin sellaisilta ihmisiltä, jotka tukevat kokoomusta, että haluavatko he lähteä rahoittamaan Orpon vaalikampanjaa. Pari puhelinsoittoa, ei sen sen kummallisempi juttu ollut.
Harkimo ei kuitenkaan halua kertoa, keitä lahjoittajia hän oli pyytänyt mukaan. Rantasaaren mukaan Harkimon lisäksi liikemieslahjoittajia etsimässä oli vantaalainen ex-kansanedustaja Tapani Mäkinen.
Lepomäen ja Stubbin lahjoittajat myös piilossa
Myöskään Stubbin ja Lepomäen kampanjoista ei irtoa tietoa lahjoittajista. Stubbin kampanjan koko oli noin 20 000 euroa ja Lepomäen 25 000 euroa. Lepomäen mukaan “tuki kerättiin valtaosin yksityishenkilöiltä kampanjatiimin toimesta”.
– En saanut miltään kokoomusjärjestöltä tai kokoomusta lähellä olevalta järjestöltä rahallista tai muuta tukea. Minulla ei myöskään ollut käytettävissäni ministerien erityisavustajia tai eduskuntaryhmän työntekijäresursseja kampanjassani eikä esimerkiksi ministeriautoa kiertäessäni Suomea, Lepomäki kirjoittaa Ylelle sähköpostivastauksessaan.
Alexander Stubb kertoi, että hänen kampanjaansa rahaa antoi “15 henkilökohtaista tuttua”. Hänkään ei kerro tuen antajien nimiä.
– Kampanjan rahat tulivat itseltä ja ystäväpiiristä, varainkeruu oli hyvin pienimuotoista.
Ay-rahaa Rinteelle
Keväällä 2014 Antti Rinne syrjäytti Jutta Urpilaisen demareiden johdosta. Rinteen kampanjassa oli mukana ammattiliitto Pron työntekijöitä. Metalli- ja Paperiliiton sekä Raideammattilaisten demariryhmät tukivat Rinteen kampanjaa 25 000 eurolla. Kyse on osin veronmaksajien rahasta, sillä ay-liikkeen jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia.
Rinne sai tuolloin huutia puoluetoveriltaan, tuolloiselta kansanedustajalta Pauliina Viitamieheltä.
– Ne ovat meidän rahoja. Sehän se hulluus on, että omaa puheenjohtajaa pudotetaan omilla rahoilla, Viitamies kommentoi Etelä-Suomen Sanomissa.
Rinne vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostitse.
– Nämä tukijat ovat olleet esillä ennen valintaani SDP:n puheenjohtajaksi. Tämä on mahdollistanut sen, että kukin puoluekokousedustaja on voinut arvioida tukijoiden merkityksen puheenjohtajaa valittaessa.
Kiristetty vaalirahalaki ei koske puolueiden sisäisiä kampanjoita
Vaalirahoituslainsäädäntö ei koske puolueiden sisäisiä kampanjoita, vaikka niissä valitaan usein myös valtakunnallisesti merkittäviä vallankäyttäjiä.
Yleinen käytäntö on, että kunkin puolueen puheenjohtaja istuu ministerinä, jos puolue on hallituksessa. Lisäksi puheenjohtajan vaihdos johtaa usein muidenkin ministereiden vaihtumiseen.
Orpon kampanjan rahavirroista vastannut Juha Rantasaari muistuttaa, että he halusivat nimenomaan hoitaa kampanjan rahoituksen piirin tilin kautta.
– Tili on Valtiontalouden tarkastusviraston tarkkailun alla. Virasto voi tarkastaa rahaliikenteen milloin tahansa.
Usein eduskunta- ja kuntavaaleissa ehdokkaat hoitavat kampanjan rahoitukseen liittyvät asiat tukiyhdistyksen kautta. Yhdistykset eivät ole samanlaisen valvonnan kohteena kuin puolueiden piirijärjestöt.
Valvonnan piirissä olevan puoluejärjestön tulee julkistaa yleisölle yli 1 500 euron tukien antajat. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että tyypillinen tukisumma on niukasti alle rajan, esimerkiksi 1 490 euroa.
Orpo ei kommentoinut kampanjansa rahoitusta tai sitä, näkeekö hän vaalirahoituslaissa muutostarpeita.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne olisi valmis harkitsemaan lainsäädännön uudistamista.
– Mikäli asiantuntijoiden näkemys on se, että vaalirahalakia on uudistettava pitämään sisällään myös puolueiden sisäiset kampanjat, kuten puheenjohtajan valinta, SDP on valmis pohtimaan asiaa parlamentaarisesti yhdessä kaikkien puolueiden kanssa, Rinne kommentoi.
"Ollaan perusoikeuksien äärellä"
Viime vuosikymmenellä Suomen politiikkaa ravistellut vaalirahakohu johti vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön tiukentamiseen. Yksi uuden lain arkkitehdeistä oli ministeri Lauri Tarasti.
Hänen mukaansa puolueiden sisäisten kampanjoiden ulottumista lain piiriin ei edes harkittu.
– Tämä on hyvä kysymys. Jokainen ymmärtää, että puoluejohtajan vaali on paljonkin merkittävämpi kuin yksittäisen kansanedustajan tai vaikka kunnanvaltuutetun vaali, Tarasti sanoo.
Tarastin mukaan puolueiden kampanjoiden rahoituksen ottaminen lakiin olisi kuitenkin hyvin hankala toteuttaa.
– Yleinen vaali on julkista toimintaa ja julkisesta toiminnasta säädetään tavallisesti lailla. Puoluejohtajan valinta on taas puolueyhdistyksen sisäistä toimintaa, eli yhdistystoimintaa. Jos valtio puuttuu yhdistysvapauteen voimakkaasti, niin silloin ollaan perusoikeuksien äärellä, Tarasti sanoo.
Korhonen: Pimeän rahan kampanjat
Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen mukaan puolueiden sisäisissä vaalikampanjoissa on käytetty jo pitkään “pimeää rahaa”.
Pimeällä rahalla Korhonen viittaa etenkin puolueiden sisäisissä kampanjoissa annettuun vaalitukeen, josta ei lain mukaan tarvitse ilmoittaa.
– Kamppailuihin osallistuvat myös puoluetta lähellä olevat tahot. Pelissä on mukana niin ikään valtiollista työvoimaa eli erityisavustajia ja valtiosihteereitä, Korhonen sanoo.
Korhonen toimi keskustan puoluesihteerinä vuoteen 2010 saakka ja oli yksi vaalirahakohun keskushenkilöistä. Korhonen kertoo osallistuneensa kuitenkin vuoden 2015 eduskuntavaaleissakin useiden poliitikkojen vaalikampanjoiden suunnitteluun.
Korhosen mukaan suurten puolueiden puheenjohtajakamppailussa kuluu keskimäärin 50 000 euroa tai jopa sitä enemmän.
– Siellä käytetään isoja summia. Rahat tulevat usein yrityksiltä ja lähipiirin yhteisöiltä. Rakennusliikkeitä on ollut kautta historian mukana rahoittajina, mutta myös metsäteollisuutta, pankkeja, vakuutusyhtiöitä, elintarvikeyhtiöitä, Korhonen sanoo.
Aihetta käsitellään tänään Ylen A-studiossa kello 21.05 alkaen