On pääsiäinen 1886. Carl Gustaf Emil Mannerheim on 18-vuotias opiskelija Haminan kadettikoulussa. Gustafia ei päästetä kaupungille, sillä hän on huonon käytöksen vuoksi lomakiellossa.
Lomailemaan hän kuitenkin haluaa. Gustaf muovailee sotilastakistaan sänkyynsä ihmisen muotoisen möykyn ja karkaa illanviettoon kaupungille. Haminan ainoassa kapakassa hän törmää tuttuihin "setiin" eli keski-ikäisiin virkamiehiin, jotka pyytävät häntä istumaan pöytäänsä. Kievarin sulkeuduttua miehet kutsuvat Gustafin kanssaan jatkoille. Sinne nuori Mannerheim joskus aamuyön tunteina sammuu.
Etsinnät käynnistetään heti, kun Gustafin poissaolo huomataan. Aamulla kadettikoulun vääpeli löytää kievariporukan jatkopaikan ja ravistelee Gustafin hereille.
Kasarmilla Mannerheim joutuu kasvatuskomitean eteen ja kahden vuorokauden kuluttua tulee ilmoitus: hänet on erotettu kadettikoulusta.
Tarina löytyy asiakirjoista ja historioitsija Teemu Keskisarjan uudesta Hulttio-teoksesta, joka kuvaa Mannerheimin lapsuus- ja nuoruusvuosia. Noita vuosia on Keskisarjan mukaan tutkittu yllättävän vähän, vaikka kirjallista aineistoa, kuten kirjeitä, tuolta ajalta löytyi paljon.
Kirjeiden löytämistä vaikeampaa oli niiden tulkitseminen.
– Kirjeet olivat täynnä 130 vuoden takaisia sisäpiirivitsejä ja hankalia käsialoja. Niiden lukeminen vaati istumalihaksia ja kielitaitoa. Onneksi minulla oli apuna kolme jatko-opiskelijaa, Keskisarja kertoo.
Kirjeistä paljastui suvun ja tuttavien huoli "hulttiosta". Vaikka Mannerheim itse uskoi uraan sotapäällikkönä, sukulaiset pelkäsivät, ettei hänestä tulisi yhtään mitään.
Jo ennen kadettikoulusta erottamista Eva-mummo esimerkiksi kirjoitti huolestuneeseen sävyyn nuoresta Gustafista: "Hänen tulevaisuutensa on tosiaan synkkä. Hänellä ei näytä olevan kunniantuntoa, eikä ymmärrystä sen vertaa, että kehittäisi itseään ja koettaisi käydä kadettikoulunsa voidakseen elättää itsensä."
Ongelmaperheen poika
Mannerheimin perhe oli erittäin ylhäinen mutta köyhtyi äkisti. Peliriippuvainen isä tuhlasi aikaisempien sukupolvien varat pelaamiseen ja karkasi ulkomaille rakastajattarensa kanssa. Äiti kuoli suruun ja häpeään.
Isän konkurssin jälkeen 14-vuotias Gustaf lähetettiin vapaaoppilaaksi Haminan kadettikouluun, jota hän vihasi – ja josta lopulta saikin potkut.
Se ei ollut Mannerheimin ensimmäinen koulusta erottaminen. Jo 12-vuotiaana hänet oli erotettu puoleksi vuodeksi helsinkiläisestä Böökin lyseosta, syynä tahallinen ikkunoiden rikkominen.
Keskisarja kuvailee teoksessaan, kuinka Gustaf oli ensin koulukiusattu kunnes päätyi itse kiusaajaksi. Gustaf tykkäsi tapella. Hän oli jatkuvasti veloissa ja joutui kerjäämään sukulaisiltaan. Kouluun hän ei jaksanut keskittyä. Kokeista tuli huonoja numeroita ja hän jäi monta kertaa kiinni lunttaamisesta ja lintsaamisesta.
Olisiko Mannerheim laitettu nykyaikana erityisluokalle tai jopa otettu huostaan? Olisiko hän saanut terapiaa?
– Ainakin hänet olisi turrutettu mielialalääkkeillä. Sen verran pahasti hän oireili, Keskisarja sanoo.
Perheen ongelmat heijastuivat seitsemästä sisaruksesta vahvimmin juuri Gustafiin. Merkittävä syy tähän on Keskisarjan mukaan se, että Gustaf lähetettiin yksin kadettikouluun vieraaseen kaupunkiin.
– Gustaf oli lapsista ainoa, joka joutui hyvin nuorena asumaan täysin omillaan. Haminassa ei ollut sukulaisia. Turvattomuus oli muiden paineiden ja vastoinkäymisten lisäksi Gustafille liikaa, Keskisarja sanoo.
Eikö todellinen hulttio ollut kuitenkin perheen rahat uhkapelaamiseen tuhlannut isä?
– Onhan se noinkin, mutta isääkin kannattaa ymmärtää. Hän oli epäonnistunut liikemies, ei mikään roisto, Keskisarja sanoo.
Keskisarjan mukaan täytyy myös ymmärtää, millaista liike-elämä oli 1800-luvulla.
– Silloin ei ollut kultaisia kädenpuristuksia eikä turvaverkkoja. Konkurssissa meni tuhkat pesästä ja kunniakin.
Isää ei Keskisarjan mukaan voi syyttää ainakaan siitä, miten Gustaf kohteli omaa vaimoaan.
Hulttioaviomies
Pahimmat hulttiovuotensa Mannerheim eli Keskisarjan mukaan nuorena aviomiehenä Pietarissa.
Päästyään vihdoin kovalla vaivalla ylioppilaaksi Böökin lyseosta, josta hänet oli jo kerran erotettu, Mannerheim pyrki ja pääsi Pietarin ratsuväkiopistoon ja työllistyi sen jälkeen pietarilaisen Chevalier-kaartin upseeriksi.
Hienoihin univormuihin ja Pietarin huvituksiin kului rahaa ja parikymppinen Mannerheim hukkui velkoihin. Pelastukseksi löytyi pietarilainen orvoksi jäänyt kenraalin tytär Anastasia eli Nata Arapova, jota Mannerheim pyysi pian tutustumisen jälkeen vaimokseen.
Avioliitto perustui rahaan, mutta niin perustui tuohon aikaan moni muukin liitto. Se ei selitä, miksi Gustaf oli vaimoaan kohtaan niin kylmä.
– Hän kohteli vaimoaan häpeällisesti, sanoivat upseerikollegat. Gustaf ryssi vaimon maatilat kummallisilla kokeiluillaan. Pietarissa hän hummaili ja sekoili ja sitten haukkui vaimoa laiskuriksi, Keskisarja kertoo.
Chevalier-kaartin upseerina Gustafin ympärillä pyöri ylhäisiä daameja, ja Keskisarjan mukaan yöjuoksut kuuluivat edustusvelvollisuuksiin. Gustaf myös juopotteli paljon eikä pystynyt osallistumaan pienten tytärtensä Anastasien ja Sophien hoitamiseen.
– Ei Pietarin aristokratiassa tosin kukaan muukaan upseeri ollut kapaloita vaihtava perheenisä taikka tasa-arvoinen kumppani vaimolleen.
Maine tahrautui nuorena
Irstailijan maine seurasi Gustafia koko nuoruuden ajan. Maine sai alkunsa pääsiäisenä 1886 – juuri sinä yönä, kun Gustaf karkasi kadettikoulusta.
Varsinainen syy siihen, että 18-vuotias Mannerheim erotettiin kadettikoulusta, ei nimittäin ollut karkaaminen eikä juopottelu. Pahimpana häväistyksenä Haminan kadettikoulun kasvatuskomitea piti sitä, että Mannerheim oli löydetty aamulla "vähemmän hyvämaineisesta" seurasta. Koulu ei eritellyt tarkemmin, mistä tai kenestä oli kyse, mutta illanvietossa ja jatkoilla mukana ollutta lennätinpäällikköä Agathon Lindholmia pidettiin joidenkin lähteiden mukaan "homofiilinä".
Karkuretken tapahtumia kuvattiin kasvatuskomitean pöytäkirjassa termeillä "moraalinen hairahdus" ja "alentava irstailu". Nämä on tulkittu kiertoilmauksiksi homosuhde-epäilyille.
Mannerheimia ei koskaan syytetty homoudesta, joka ei sitä paitsi tuolloin ollut rikos. Keskisarja uskoo, että kadettikoulussa pelättiin skandaalin laajentumista ja epäilysten todistamisen mahdottomuutta. Gustaf saatiin potkittua ulos koulusta vähemmälläkin kohulla. Pöytäkirjamerkinnät käynnistivät kuitenkin 130 vuoden huhumyllyn.
– Tämä on Suomessa todella harvinainen ilmiö. Juuri ketään muuta isoa lahtaria tai punikkiakaan ei ole Suomen historiassa huhuttu homoksi. Koko sanaa tosin ei 1800-luvulla ollut olemassakaan Ruotsin ja Suomen kielissä, Keskisarja kertoo.
Keskisarja ei ota kantaa siihen, himoitsiko Gustaf miehiä vai naisia.
– Jokin Gustafin olemuksessa kai ruokki huhuja vuosikymmenestä toiseen. Kummoisia todisteita homoudesta ei kuitenkaan tunneta.
Hulttio ryhdistäytyi
– Jos tilanne on se, että isä jättää, äiti kuolee, nuori mies saa kahdesta koulusta potkut, on päihdeongelmainen ja joutuu 18-vuotiaana häväistysjutun uhriksi, mikä on semmoisen kaverin ennuste nykyään? Teemu Keskisarja kysyy ja vastaa itse:
– Mielialalääkkeet, varhaiseläke ja laitostuminen.
– Mannerheimin tilanne oli tuo tai pahempikin, sillä simputus ja koulukiusaaminen oli tuohon aikaan paljon rajumpaa kuin nykyään eikä yhteiskunta paaponut millään lailla.
Keskisarjan mielestä Mannerheim oli "kova jätkä", sillä hän käytti lopulta vastoinkäymiset, häväistykset ja nöyryytykset voimavarakseen. Hän päätti näyttää kaikille ja päästä eliittiupseeriksi.
On kuitenkin huomioitava, että Gustafilla oli vahva turvaverkko. Sukulaiset tukivat häntä sekä taloudellisesti että henkisesti – Albert-eno lainasi rahaa ja Hanna-täti kannusti. Kaksi mummoa osallistui tiiviisti kasvattamiseen. Myös välit sisaruksiin olivat läheiset. Syrjäytymisestä ei voida siis Mannerheimin kohdalla puhua.
Sukulaisten osallistuminen nuoren miehen elämään oli kuitenkin myös painostavaa.
– Ei varmasti ole helppoa, kun sukulaiset muistuttavat sinua jatkuvasti siitä, että veljesi ja serkkusi etenevät lujaa uralla, monet esi-isäsi olivat suurmiehiä ja olet kreivillistä sukua, mutta sinä olet pelkkä hulttio, Keskisarja sanoo.
Osittain sukulaisten painostuksen ansiota saattaa kuitenkin olla, että Mannerheim päätti lopulta ottaa itseään niskasta kiinni.
Viimeistään viisikymppisenä hulttio-ominaisuudet olivat Keskisarjan mukaan karisseet Mannerheimista. Hänestä tuli "kurin, järjestyksen ja muodollisuuden vaalija".
– Ongelmanuoresta terästyi tahtoihminen, Keskisarja tiivistää.
Kaikkea ei tarvitse saavuttaa nuorena
Keskisarjan mielestä Mannerheimin tarina on monella tavalla rohkaiseva. Ensinnäkin se muistuttaa "salatuista voimavaroista", joita meillä on sisällämme.
– Ihmisellä on yhtä monta henkistä elämää kuin kissalla, Keskisarja sanoo.
Keskisarja ei usko nykyajan psykiatrian ja psyykelääkkeiden autuuteen, sillä hänen mukaansa historia todistaa, että notkosta voi nousta myös ilman niitä.
Mannerheimin esimerkki onkin hänestä rohkaiseva myös siinä, että se muistuttaa, että ytyä elämään ja uraankin voi löytyä nuoruuden sekoilujen kautta.
– Ei tarvitse ryhdistäytyä vielä parikymppisenä. Kohtalo antaa yleensä anteeksi pari mokaa.