Alkuviikosta ulkoministeri Timo Soinilla oli asiaa kansalaisille. Hän kirjoitti blogitekstin, joka on otsikoitu: “Kotiäitivihan lietsominen vastenmielistä”. Kirjoitus koskee kotihoidontukea, ja ulkoministeri tekeekin heti otsikossa selväksi, mistä kotihoidontuessa on kysymys: äideistä. Ei siis esimerkiksi lapsista tai isistä.
Soini aloittaa kirjoituksensa: “Olen viime aikoina useaan kertaan kiinnittänyt huomiota kotiäitivihaan. On ihmeellistä, että lastaan kotonaan hoitava äiti on uhka Suomenmaalle.”
Kotiäitivihaan?
Ihan kuin Soini ei tietäisi, miksi kotihoidontuki on ongelmallinen juuri naisten kannalta. Se heikentää naisten työllistymismahdollisuuksia, ylläpitää epätasa-arvoa perheissä ja vaikuttaa merkittävästi naisten tuleviin eläkkeisiin.
Kotihoidontukea kannattaa vaalia, jos haluaa naisille pienemmät palkat, eläkkeet ja etenemismahdollisuudet
Voi olettaa, että Soini tuntee tilanteen hyvin. Niinpä hänen mielipiteensä on entistä kiinnostavampi. Kotihoidontukea kannattaa vaalia, jos haluaa naisille pienemmät palkat, eläkkeet ja etenemismahdollisuudet.
Kotihoidontuki ei ole tarkoitettu vain naisille. Käytännössä tapahtuu kuten Soinin blogissa: isiä ei edes mainita. Sosialismi Soinin tekstissä sen sijaan mainitaan. Kas näin: “Perhe saa itse päättää, miten se tämän tukiajan käyttää. Sosialismia ei pidä tuoda perheiden arkeen.”
Sosialismiako se olisi, että ei maksettaisi kotona olemisesta?
Suomessa on nyt ja jatkossa täysi vapaus hoitaa lapset kotona. Mutta tämä maa on niin - sanotaanko vaikka sosialistinen, että jos valtio ei osallistu ihmisen itse tekemän ratkaisun rahoittamiseen, vaihtoehtoa ei edes käsitellä poliittisessa keskustelussa.
Sen sijaan heittäydytään marttyyreiksi. Esimerkiksi Eija-Riitta Korhola näyttää kysyvän ministeri Sanni Grahn-Laasosen julkisella Facebook-seinällä näin: “Teinkö väärin lapsiani kohtaan, kun hoidin heidät kotona?”
Pitää kai vastata vielä kerran: ei, et tehnyt.
Mikään sosialisti ei tule komentamaan pikkulapsia tarhaan
Kotihoidontuessa ei ole kyse vain siitä, miten vanhemmat hoitavat lapsensa, vaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja yhteiskunta tukee.
Kertaan: suomalaiset saavat hoitaa lapsiaan kotona, teltassa, mökillä, tai vaikka maailman ympäri matkaavassa purjeveneessä. Suomessa saa valita äidit koteihin. Suomessa saa olla viemättä pikkulapsia varhaiskasvatukseen. Isäkin voi lähteä työstään ja “keskittyä lapsiin”. Siitä vaan! Mikään sosialisti ei tule komentamaan pikkulapsia tarhaan.
Kun puhutaan kotihoidontuesta, puhutaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja valtio tukee taloudellisesti. Kysymys ei kuulu: Teinkö väärin, kun hoidin lapsia kotona? Kysymys kuuluu: Millaisten lastenhoitojärjestelyiden tukeminen edistäisi tasa-arvoa, lasten hyvinvointia, naisten työllistymistä tai vaikka maahanmuuttajien kotoutumista?
Käytännössä yhteiskunnan valinnat tietenkin vaikuttavat perheiden valintoihin. Ne ohjaavat koko työmarkkinaa. Yksi iso kotihoidontukea nostava ryhmä ovat naiset, joilla ei ole työpaikkaa. Kotihoidontuki ei ole heillekään ”valinta”. Se on loukku.
Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä kertoi viime viikolla HS:ssä, että Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on jo harvinaisempaa kuin 1980-luvulla. Tätäkö me toivomme? Taantumusta?
Katri Merikallio kirjoitti hiljattain Suomen Kuvalehdessä (30.9.), että kotihoidontuki on suomalainen kummajainen, jota ihmetellään muissa Pohjoismaissa. Meillä yli 110 000 naista on hoitovapaalla. Norjassa 80 prosenttia ja Tanskassa 90 prosenttia 1–2-vuotiaista on hoidossa. Suomessa luku on 40.
Kotihoidontuella ohjataan koteihin paitsi äitejä, myös lapsia, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta. Professori Sipilän sanoin: “Suurin hyöty varhaiskasvatuksesta tulee lapsille, joiden vanhempien sosiaalinen asema on heikko.”
Ja kun professori sanoo ”sosiaalinen asema on heikko”, meidän pitää uskaltaa ajatella, mitä se tarkoittaa. Varhaiskasvatus hyödyttää tutkimusten mukaan lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus.
Lue: vaikka naiset olisivat kodeissa, lapset kannattaisi päästää sieltä pois.
Tähän auttaisi, että päivähoitoa ei demonisoitaisi, vaan se pidettäisiin hyvin resurssoituna, joustavana ja tasalaatuisena - sellaisena, että hoitoon ei ”joudu”, vaan pääsee. Perheen ja työn yhdistäminen on varsinkin pikkulapsivaiheessa raskasta. On luovuttamista, jos emme keksi muuta keinoa kuin uhrata naiset.
Reetta Räty on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.