Tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttuselta heltiää ymmärrystä nykyvanhemmille. Yksi kasvatusguru kehottaa viemään lasta liikkumaan mahdollisimman paljon, toinen innostaa musiikki-iloitteluun, kolmas paasaa koodaamisesta. Etsi siinä sitten aikaa lukea lapselle ääneen.
– Lastenkirjailija Hannele Huovi on sitä mieltä, että jo sille kohdussa kasvavalle sikiölle voi ryhtyä lukemaan, laulamaan tai runoilemaan, koska lapsi pystyy jo silloin tunnistamaan äidin ja läheisten äänet ja saa turvaa puheen rytmistä. Mutta ihan niin aikaisin ei ole pakko aloittaa, sanoo Heikkilä-Halttunen.
Se, että ei ole aikaa, ei tarkoita, että nykyvanhemmat saisivat synninpäästön. Heikkilä-Halttusen mielestä ääneen luetun kirjan kuuleminen on lapsen perusoikeus. Sitä ei saisi horjuttaa, vaikka älypuhelin tai tablet-tietokone kiinnostaisi enemmän lasta – tai sitä kiireisenä itseään pitävää vanhempaa.
Kielen ja puheen kehityksen kannalta olisi tärkeä aloittaa ääneen lukeminen vaikka jo vastasyntyneelle, mikäli vain mahdollista. Vaikka puhutun arkikielen kuuleminen on tärkeää, kirjojen värikkäät ilmaisut ja sanailoittelu ruokkivat toisella tavalla.
Heti kun lapsella on pinsettiote, ja hän tarraa kiinni pahviseen kirjaan, on hyvä alkaa lukemaan ääneen. Päivi Heikkilä-Halttunen
– Heti kun lapsella on pinsettiote, ja hän tarraa kiinni pahviseen kirjaan, on hyvä alkaa lukemaan ääneen. Tukevat pahviset sivut kestävät pureskelua ja nujuutusta, toteaa Heikkilä-Halttunen.
Hyräily ja loruttelu on myös tapa viettää aikaa vauvan ja lapsen kanssa jo silloin, kun lapsella itsellään ei ole vielä sanoja, joilla vastata vanhemmalleen. Silloin lastenkirja on keino virittäytyä kahden- tai perheenkeskiseen, leppoiseen ja rentoon aikaan.
– Lukea voi vaikkapa ennen ruokahetkeä tai unille käymistä. Lukeminen voi helpottaa siirtymistä toiminnosta toiseen, kun pitää rauhoittua. Nykyäänhän vanhemmat murehtivat myös sitä, etteivät lapset malta olla aloillaan. Nimenomaan nämä lukuhetket rauhoittavat lasta.
Lukemattoman uhkana syrjäytyminen
Heikkilä-Halttunen ihmettelee, miksi vanhempien käsitys ääneen lukemisen ja ylipäätään lukemisen tärkeydestä on hapertunut. Hän toivoisi asian tutkimista perin pohjin. Jo nyt tutkimukset osoittavat vakavia puutteita yläkouluikäisten sekä lukio- ja ammattikoululaisten sisälukutaidossa.
– Lukeminen ehkä nähdään harrastuksena, yhtenä suorituksena, vaikka se pitäisi nähdä elämäntapana. Vähäisellä lukemisella on suora yhteys myöhempään syrjäytymiseen, mikä on havahduttava tieto.
Lukeminen ehkä nähdään harrastuksena, yhtenä suorituksena, vaikka se pitäisi nähdä elämäntapana. Päivi Heikkilä-Halttunen
Heikkilä-Halttunen toivoo, että syrjäytymisuhkan tiedostaminen käynnistäisi isoja tutkimushankkeita, joka tähtäisi lukemisen edistämiseen monin eri keinoin.
– Jos aikuinen ei ole kiinnostunut kirjoista, ei luultavasti myöskään se taapero tai kouluikää lähestyvä itse oivalla, miten isosta asiasta lukemisessa on kyse.
Markkinoiden keskittyminen voi kaventaa tarjontaa
Kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tarjonta ei ole koskaan aikaisemmin ollut näin monipuolista. Suomessa ilmestyy vuosittain yli tuhat lasten- ja nuortenkirjanimekettä, eli jokaiselle löytyy jotakin mieluista. Monissa kirjastoissa on panostettu lasten ja nuorten osastojen viihtyvyyteen. Toisaalta lähikirjastoja ja kirjastoautopalveluita karsitaan.
Usein vain isosti mainostetut hittikirjat pompahtavat kirjoja etsivien aikuisten silmille ja ostoskoriin. Päivi Heikkilä-Halttunen
Kirjakauppojen ketjuuntuminen saattaa kuitenkin Heikkilä-Halttusen mielestä kaventaa valikoimaa, jonka kuluttaja saa näppeihinsä. Kun myös eri medioissa on entistä harvemmin kritiikkejä lasten- ja nuortenkirjoista, uutuuksien ja helmien metsästäminen vaatii vanhemmilta viitseliäisyyttä ja asiaan perehtymistä.
– Tarjolla on tuhtia laatua, mutta myös puolivillaisempaa. Usein vain isosti mainostetut hittikirjat pompahtavat kirjoja etsivien aikuisten silmille ja ostoskoriin. Kannustaisin aikuisia kysymään paikalliselta kirjastonhoitajalta vinkkejä.