Moni suomalainen pakkaa edelleen lomamatkalle mukaansa kahvia ja ruisleipää. Omien eväiden pakkaaminen trendinä on kuitenkin hiipunut huomattavasti 1980- ja 1990-lukujen huippuvuosista, jolloin matkalle otettiin mukaan kaikkea hapanleivästä kauraryyneihin.
– Silloin oli yksi laukku täynnä ruokaa, kertoo Rodoksen saarella jo lähes 40 vuotta matkaoppaana työskennellyt Tarja Polichroni.
– Nyt täytyy kyllä sanoa, että maailma on muuttunut siltä osin. Ei enää tarvitse tuoda kahvia ja hapanleipää, hän jatkaa.
Jos kuitenkin koti-ikävä yllättää, Rodoksella on Polichronin mukaan matkailijoille tarjolla kattava valikoima Suomi-tuotteita.
Joskus olemme leipäpaketin ottaneet, mutta hyvin harvoin. Sakari Rimpiläinen
Syy omien ruokien pakkaamiseen on yksinkertainen: vielä 20–30 vuotta sitten suomalaiset eivät olleet matkustelleet yhtä paljon kuin tänä päivänä.
– Oltiin vähän nirsompia kuin nykyisin. Nyt uskalletaan luottaa, että sopivaa ruokaa löytyy ulkomailtakin, Polichroni kertoo.
Muutosta asiaan on tuonut myös nuorempia matkailijasukupolvi.
Nykyisin omat eväät kuuluvat allergikkojen matkatavaroihin.
– Silloin tuodaan esimerkiksi jotain leipiä, jota täältä ei saa, Polichroni kertoo.
Ei omia eväitä, mutta Suomi-baariin on päästävä
Kainuulaismatkailijoiden kokemukset paljastavat, että kotimaasta tuttu ruoka ja tunnelma saavat olla läsnä lomallakin. Sotkamolainen Sakari Rimpiläinen ei pakkaa normaalisti kotimaasta eväitä lomamatkalle, mutta Suomi-baarin karaokessa on käytävä joka ilta.
Sakari ja vaimo Helka Rimpiläinen ovat käyneet jo toistakymmentä kertaa Rodoksella. Matkalaukkuun pakataan hellevaatteet.
– Joskus olemme leipäpaketin ottaneet, mutta hyvin harvoin. Mitäpä sitä sinne kannattaa kantaa. Sieltä saa kaiken mitä tarvitsee. Painoa kertyy matkalaukkuun muutenkin, Sakari Rimpiläinen sanoo.
Nyt uskalletaan luottaa, että sopivaa ruokaa löytyy ulkomailtakin. Tarja Polichroni
Sakari Rimpiläisen mukaan lomalla syödään ulkona hyvällä omallatunnolla. Se auttaa myös irtautumaan arjesta. Suosikkilomakohteessa Rodoksella on turvallista syödä ravintoloissa, eikä mitään ruoka-ainetta tarvitse varoa.
– Esimerkiksi Turkissa saa olla varovainen salaatin ja majoneesin kanssa. Kreikassa sitä ei tarvitse miettiä.
Matkaopas Tarja Polichronin havaintojen mukaan Suomi-ravintoloiden suosio ei ole samaa luokkaa kuin aikaisemmin. Oma kävijäkunta löytyy, muttei kenties enää kovin pitkään.
– Puhtaasti suomalaisia varten perustettujen ravintoloiden omistajat sanovat, että aika on muuttunut.
Osa matkailijoista taas huomaa baarin ovilla liehuvat suomenliput jo heti lentokenttäbussista.
– Sitten todetaan, että tuonnehan voidaan mennä. He ovat monesti vanhempia ihmisiä, joilla ei ole kielitaitoa. He tuntevat, että se on turvallista, mainitsee Polichroni.
Kahvipaketti ja oma keitin matkalaukkuun
Paltamolainen Rauni Heikkinen ei luovu yhdestä kotimaisesta herkusta lomamatkallakaan: kahvista.
– Sitä pitää olla. Joskus on ollut suklaata ja salmiakkiakin matkassa. Kahvi on totta totisesti tärkein, sitä pitää saada joka päivä, tai tulee pää kipeäksi, Heikkinen kertoo nauraen.
Heikkinen on vieraillut lomamatkoillaan kaukokohteissa sekä Euroopan maissa. Paras ja ainoa oikea kahvi löytyy hänen mielestään Suomesta.
– Siihen kahviin on niin orientoitunut, että sitä on saatava. Maailmalla ei osaa juoda muuta kahvia. Ei se ole samanlaista kuin meillä.
Pottukukko maistui hieman erilaiselta, kun voita ei muistettu ottaa matkaan. Rauni Heikkinen
Kahvipaketin lisäksi mukana kulkee oma pieni ja näppärä keitin. Muuhun kuin suomalaiseen kahviin on tyytyminen vain hätätilanteessa.
– Menee se, jos laittaa vettä ja maitoa. Kyllä sen juopi, mutta hampaat irvessä, Heikkinen kuvailee eksoottisia kahvikokemuksiaan.
– Jotain kotoista pitää olla mukana, jos kaksi viikkoakin on aina reissussa. Siten ei se kotimaakaan pääse unohtumaan. Kotiin tullessa ruisleipä maistuu aina ihan erilaiselta, jatkaa Heikkinen.
Suolaisia herkkuja
Kanariansaarilla Rauni Heikkinen herkutteli äitinsä tekemällä pottukukolla, ja Intian paahtavissa helteissä napsautettiin auki hirvisäilyke.
– Pottukukko maistui hieman erilaiselta, kun voita ei muistettu ottaa matkaan. Se olisi kaivannut voita kyytipojaksi.
Omien eväiden viemisessä ei suinkaan ole kyse siitä, etteivät paikalliset erikoisuudet maistuisi. Thaimaassa Heikkisen seurue maisteli muun muassa heinäsirkkoja.
– Isännän ilme oli katsomisen arvoinen. Nenä nyrpyssä ja kiprallaan, mutta kuitenkin hän söi sen urhoollisesti.
Suomalaiset kokeilevat ja maistavat avoimin mielin, se on minusta hieno piirre. Seija Hirvonen
Heikkisen mukaan Suomessa osataan tehdä muuta maailmaa paremmin myös suolaisia herkkuja. Seuramatkoilla Heikkinen on saanut huomata, että suomalaisten herkkujen tuominen lomalle on hyvin yleistä.
– Tutuilla on ollut mukana kahvit, Heikkinen sanoo.
– Ja olisikohan jollakin ollut mukana meetvurstia tankona. Siitä saa sitten palasia leikata mielensä mukaan, hän jatkaa nauraen.
Muutkin kuin kainuulaiset satsaavat kahviin
Kainuulaiset eivät ole ainoita omavaraisia matkaajia. Kreetan saarella matkaoppaana työskentelevä Seija Hirvonen törmää usein työssään siihen, että lomalle lähtenyt suomalainen kertoo keittävänsä hotellihuoneessa omat kahvit.
– Suurin osa niistä, jotka jotain tuovat, ottavat mukaansa kahvia ja ruisleipää. Nämä ovat ne kaksi pääartikkelia, Hirvonen sanoo.
Hirvonen on toiminut matkaoppaana neljän kesän ajan. Rodokseen verrattuna Kreetan kauppojen ja myymälöiden Suomi-tuotteiden tarjonta on olematon.
– Suomalaiset kaupat ja tuotteet puuttuvat lähes kokonaan, matkaopas kertoo.
Hirvonen sanoo, että vaikka Kreeta on turistisaari, siellä noudatetaan perinteitä. Perinteisiä ruokia vaalitaan ja niitä halutaan tarjota myös matkailijoille.
– Täällä on esimerkiksi vain yksi McDonald's koko saarella, Hirvonen kertoo.
Ruotsalainen lomailee sillipurkin kera
Matkaopas Seija Hirvonen ei ole törmännyt siihen, että matkaajat toisivat erikoisempia herkkuja mukanaan, mutta hänen pohjoismaiset kollegansa ovat.
– Ruotsalaisilla voi olla sillipurkki ja jotain muuta siihen palanpainikkeeksi, Hirvonen keroo.
Hirvonen kiittelee suomalaismatkailijoita uskalluksesta maistaa ja kokeilla erilaisia ruokalajeja. Kreetan matkallaan moni on tykästynyt esimerkiksi lampaanlihaan.
– Suomalaiset kokeilevat ja maistavat avoimin mielin, se on minusta hieno piirre.
Kahvi on totta totisesti tärkein, sitä pitää saada joka päivä, tai tulee pää kipeäksi. Rauni Heikkinen
Hirvonen on työskennellyt Kreetan lisäksi Santorinin saarella, Kanariansaarilla sekä Dominikaanisessa tasavallassa. Kaukokohteisiin matkaavilla omien eväiden pakkaaminen on yleisempää kuin Eurooppaan matkustavilla.
– Viime talvena olin Karibialla ja ehkä siellä useamman lomalaisen pakkaamana löytyi kahvia ja ruisleipää.
Rodoksella matkaoppaana toimivalle Tarja Polichronillekin tuodaan usein tuliaiseksi Juhla Mokkaa. Opas myöntääkin, että se maistuu joka kerta yhtä hyvältä.
– Vaikka omien eväiden tuominen on vähentynyt, niin jos jotain tuodaan, se on kahvia. Sitä ilman ei voi olla edes matkaopas. Minullekin aina tuodaan kahvia ja olen erittäin tyytyväinen siitä.