Tyynellä Varanginvuonolla kuuluu moottoroidun vinssin surina. Kuluu minuutteja ennen kuin sadan metrin syvyydestä vinssattu merta pilkottaa pinnan päällä. Pyydys nostetaan RIB-veneeseen kahden miehen voimin. Kumiveneessä hihkutaan puolikauhistuneesti kun kymmenistä jättiravuista yksi lähtee taapertamaan merrasta kumiveneen pohjalle. Kuningasravulla on mittaa noin metrin verran saksien kärjestä kärkeen, joskus enemmän, joskus vähemmän.
– Kerran safarille osallistui japanilaispariskunta, joka oli matkustanut Kirkkoniemeen vain sitä varten. He hyppivät innoissaan ylös alas ja menivät aivan sekaisin, muistelee Marius Möllersen huvittuneena.
Hän vie työkseen Kirkkoniemen Snowhotelin rapusafareille. Kohtaaminen kuningasravun kanssa on Möllersenin kokemuksen mukaan suurin elämys niille, jotka eivät ole tavanneet minkäänkokoista rapua. Saksiniekan kokoluokka hätkähdyttää myös rapuja aiemmin nähneitä.
Naaraat heitetään takaisin mereen ja vain osa koiraista päätyy lopulta monenkymmenen litran kattilaan höyrystymään. Safari päättyy rapulounaaseen.
– Paljon parempaa kuin laivan ravintolassa, kehuvat Hurtigruten-laivalta poikenneet saksalaiset. Kirkkoniemi on Hurtigrutenin päätepiste. Laivalta tulee asiakkaita Möllersenille päivittäin.
Tyyneltämereltä Jäämerelle
Kuningasrapuja havaittiin ensi kerran Varanginvuonossa 1970-luvun lopulla. Pohjoisnorjalaiset turskanpyytäjät kertoivat rikkinäisistä pyydyksistä ja käsittämättömän suurista ravuista. Möllersen kertoo, että tutkijat muualla Norjassa eivät ottaneet aluksi uskoakseen kalastajien kertomaa.
– Heille sanottiin, että juokaa vähemmän.
Vasta 90-luvulla alettiin selvittää, mistä oli kyse. Selvisi, että Neuvostoliitossa oli tehty 60- ja 70-luvulla ennakkoluulottomia kokeiluja siirtämällä kuningasrapuja Tyyneltämereltä Alaskan edustalta Murmanskin edustalle. Naapurimaille neuvostotutkijat eivät tulleet asiasta maininneeksi. Kuningasravut lähtivät taapertamaan länttä kohti eikä matka Norjan puolelle ollut pitkä.
– Aluksi täällä mietittiin kovasti sitä, millaisia haitallisia vaikutuksia ravuista saattaa olla. Nyt vakavaa huolta ei tunnu enää ilmassa olevan. Paikallislehti kirjoittaa joka viikko jotain kuningasrapuun, esimerkiksi kiintiöihin tai sääntelyyn liittyvää, mutta hyvin harvoin mitään negatiivista, kertoo Kirkkoniemessä asuva Möllersen.
Kuningasrapu maksaa ravintolassa noin 120 - 150 euroa, joten moni Jäämeren rannikon kalastaja on alkanut pyytää sitä. Nordkappin itäpuolelle asetettu kaupallinen kiintiö sallii 2000 raputonnin pyytämisen tänä vuonna. Rapusafariyrittäjille myönnetty turistikiintiö on 8 tonnia.
– Suurin osa ravuista menee vientiin, täältä on kuljetettu eläviä rapuja säännöllisesti rahtikoneella Etelä-Koreaan, Möllersen sanoo. Norjalaiset pyytävät vuonolla, mutta kauempana merellä rapujen perässä seilaavat isot venäläiset kalastuslaivat, jotka pitävät Kirkkoniemeä kotisatamanaan.
Kuningasravut syövät simpukoita
Nordkappista länteen kuningasrapua saa pyytää vapaasti. Tarkoitus on estää rapua leviämästä etelään, koska se aiheuttaa vahinkoa alkuperäislajeille.
– Lukuisat tutkimukset osoittavat, että kuningasravut aiheuttavat ajan myötä vakavia seurauksia meren pohjan eliöille, kertoo tutkija Jan Sundet Merentutkimuslaitoksesta Tromssasta.
Tutkimusten mukaan simpukoiden sekä piikkinahkaisten määrä on vähentynyt siellä, missä kuningasrapuja on paljon. Piikkinahkaisia ovat esimerkiksi merisiilit ja meritähdet. Varanginvuonon kalastajat ovat kertoneet sinisimpukoiden vähenemisestä.
Sundet arvioi, että Norjan tapa hallita iloa ja murhetta aiheuttavaa neuvostotulokasta on järkevä. Pohjois-Norjassa kanta pysyy kiintiöiden avulla sellaisella tasolla, että se elättää kalastajia ja pitää yllä myös turismia. Muualla rapujen määrä on pysynyt aisoissa. Jopa Bergenin tasalla on rapuja tullut vastaan, mutta Sundet on varma, että pohjoisesta palanneet laivat ovat tuoneet ne mukanaan, kepposmielessä tai muuten.
– Uskon, että ravut ovat levinneet luonnollisesti ehkä Tromssan tasalle, Sundet sanoo. Ravut viihtyvät parhaiten pariasteisessa vedessä, joten veden lämpökin rajoittaa tulokaslajin leviämistä.
– Emme tiedä, miten kauaksi etelään kuningasravut voivat vielä levitä, mutta tuskin raja vielä on tullut vastaan, Sundet arvioi.