Libanonin turvallisuustilanne on hauras ja se voi muuttua nopeasti. Terrori-iskujen riski on korkea. Umpimähkäistä tuhoa aiheuttavia ja yllättäviä pommi-iskuja voi tapahtua koko maassa. Myös länsimaalaiset voivat olla terroritekojen kohteena.
Suomen ulkoministeriön Libanonia koskeva matkustustiedote on lohdutonta luettavaa. Naapurimaa Syyriasta on paennut Libanoniin jo arviolta 1,5 miljoonaa pakolaista ja maan tilannetta kiristävät myös useat aseistetut joukot, kuten shiiamuslimien Hizbollah-järjestö.
Tästä huolimatta muutama päivä sitten Etelä-Libanonista Suomeen palannut Mika Puhakka on tyyni ja nauttii parin viikon lomallaan aivan tavallisista asioista. Häntä ei kauhistuta palata parin viikon päästä YK:n leiriin. Päinvastoin – 28-vuotias palomies on viihtynyt rauhanturvaajana hyvin.
– Ei ole ollut turvaton olo alkuunkaan. Turvallisuustilanne on hyvä ja aina liikutaan sotilassaattueessa. Ympärillä olevat jätkät tuntee ja heihin pystyy luottamaan, Puhakka kertoo.
Kuopiolainen lähti rauhanturvaajaksi Libanoniin toukokuussa. Sitä ennen hän kulki 2,5 vuotta töissä synnyinkaupungissaan Kajaanissa. Puhakka on palomies, joten kyky pitää pää kylmänä kuuluu ammatin vaatimuksiin Suomessakin.
Rauhanturvaajaksi hän halusi lähteä uudenlaisen kokemuksen vuoksi ja taloudellisista syistä.
– Halusin nähdä maailmaa ja olla turvaamassa maailmanrauhaa omalta osaltani. Yksi syy oli rahallinen hyöty: rauhanturvaajana elinkustannuksia ei ole, joten vaikka paikka ei ole isompi kuin Suomessa, siitä jää enemmän säästöön.
Vastassa usvainen maisema
Puhakan lähtö rauhanturvaajaksi aiheutti läheisissä ristiriitaisia reaktioita. Perhe ja tyttöystävä olivat huolissaan, kavereiden kanssa lähdöstä ja kohdemaan olosuhteista vitsailtiin. Mutta koska Puhakka todella halusi lähteä, hän on saanut kaikilta tukea ja kannustusta.
– Yhdessä etsittiin tietoa alueen rauhallisuudesta ja toimintamme turvallisesta luonteesta ja se helpotti epäilyjä, mies toteaa.
Libanoniin Puhakka saapui ensimmäisen kerran varhain toukokuisena aamuna. Maisema oli usvan peitossa.
– Muistan, että näkyvyys oli tosi heikko ja pitkän matkan jälkeen oli väsynyt ja nuutunut olo. Vastassa oli johtohenkilöstöä ja pidempään palvelleita kavereita. Vastaanotto oli rento ja lämmin, muistelee Puhakka.
Libanonin kesä on pitkä ja kuuma ja sateet ovat harvassa. Puhakallekin tuli pian tutuksi kukkulainen, kuiva maasto ja siellä täällä sinnittelevät pusikot. Ympäristö on hyvin erilainen kuin Suomessa, mutta olosuhteet eivät yllättäneet.
Suomessa kahden kuukauden rotaatiokoulutuksessa työn realiteetit teroitettiin tarkasti rauhanturvaajiksi hakeutuvien mieliin. Muutenkin paljon matkusteleva Puhakka haki myös itse tietoa maasta.
– Mutta totta kai kaikki paljastuu vasta, kun sinne menee.
Leiristä ei poistuta yksin eikä syyttä
Libanonissa terrorismin uhka on todellinen. Marraskuussa 2015 itsemurhapommittajat tappoivat 43 ihmistä maan pääkaupungissa Beirutissa. Viime kesäkuussa kuolonuhreilta vältyttiin, kun Hizbollahin tilejä sulkeneessa pankissa räjähti pommi.
Kuun lopussa viisi kuoli ja useita loukkaantui, kun itsemurhapommittajat hyökkäsivät lähellä Syyrian rajaa sijaitsevaan kylään.
Vaikka tilanne Puhakan työskentelyalueella on ollut viime aikoina rauhallinen, on riskeistä oltava tietoinen. Rauhanturvaajan on oltava aina varuillaan ja alueen tapahtumia seurataan tarkasti.
– Siellä on taustalla olemassa se tieto, että jotain saattaa tapahtua, mutta siihen pyritään varautumaan kaikin mahdollisin keinoin. Riski on erittäin pieni, mutta varmasti se alkaisi enemmän hiertämään, jos tilanteita olisi vastassa päivittäin, Puhakka pohtii.
Rauhanturvaajien keskuudessa vaaratilanteita on ollut vähän. Jokin aika sitten italialaiset rauhanturvaajat ajoivat miinaan. Panssaroitu ajoneuvo kuitenkin suojasi henkilömiinalta, joten kukaan ei loukkaantunut.
Turvallisuussyistä rauhanturvaajat eivät poistu tukikohdasta ilman syytä. Kun sotilassaattue lähtee liikkeelle, ei teiltä poiketa. Puhakan mukaan esimerkiksi Hizbollahin alueelle eksyminen olisi suuri riski.
– Jos sattuu ajamaan väärälle hoodille, voi olla, että sieltä tulee varoitussignaalia, että tänne ei kannata ajaa. Jos siitä huolimatta ajaa, voi olla, että sieltä on vaikea päästä pois.
Ylipäätään rauhanturvaajan tehtävissä ympäristöään on osattava lukea.
– Jos olet jossain torilla ja yhtäkkiä ihmiset häviävät ympäriltä, luultavasti mitään hyvää ei ole tulossa, Puhakka toteaa.
Työ on samankaltaista kaukana kotoakin
Käytännössä Puhakka tekee noin 5 000 kilometrin päässä Libanonissa samankaltaista työtä kuin palomiehenä Suomessakin. Huoltotyötä ja päivystystä on paljon. Erona suomalaisen palomiehen työhön Libanonissa palomiehet varautuvat esimerkiksi kemiallisen aseen käyttöön.
Varsinaisia hälytyksiä ei tapahdu aina edes viikoittain, eikä Puhakka ole onneksi joutunut todella vaarallisiin tilanteisiin. Onko suomalaisen palomiehen arki itse asiassa hektisempää kuin Etelä-Libanonissa tällä hetkellä työskentelevät rauhanturvaajan? Mies nyökkäilee.
– Tosin ei se aina Suomessakaan sellaista ole, että jatkuvasti mennään pillit päällä paikasta toiseen, välillä on vähemmän hektistä Suomessakin. Mutta kyllä Libanonissa on aika paljon rauhallisempaa.
Jos Suomessa metsäpalo pääsee valloilleen, se mennään ja sammutetaan. Vastaavassa tilanteessa Libanonissa riskit ovat toiset.
– Jokin aika sitten YK:n tukikohdan lähellä oli metsäpalo, mitä menimme sammuttamaan. Sitten huomattiin, että emme voikaan mennä, sillä palo oli miinakentällä ja miinoja räjähteli kun tuli eteni niityllä, kertoo Puhakka.
– Totesimme, että parempi seisoskella tiellä ja suojella täältä käsin, jos tuli etenee. Siinä ei sitten lopulta tarvinnut toimia, vaan tuli tukahtui.
Sauna lämpimänä joka päivä
Tyypillistä rauhanturvaajan päivää rytmittävät muonituskeskuksen tarjoamat ateriat. Joukot ovat työajalla käytännössä koko ajan, mutta viikossa on myös 1–2 vapaapäivää, jolloin velvollisuudet ovat vähäisemmät.
Puhakka asuu samassa huoneessa kolmen suomalaisen palomiehen kanssa. Yksityistä tilaa on hyvin vähän, mutta se ei kainuulaista korpea.
– Huonompina päivinä kaveria tuetaan ja ollaan vetämässä ylös, jos meinaa into laskea. Hyvä tuuri on käynyt, kun on samanhenkistä sakkia.
Rauhanturvaajien arkeen kuuluvat säännölliset harjoitukset ja oppitunnit, huoltotehtävät sekä päivystäminen. Tukikohdassa ehtii myös muun muassa urheilla kuntosalilla ja pelata jalkapalloa. Netistä katsotaan elokuvia ja pidetään yhteyttä kotiin. Monet opiskelevat.
– Arki on koetettu tehdä rennoksi, mutta jos tilanne kiristyisi syystä tai toisesta, silloin vartiovuoroja tulisi enemmän.
Puhakalle urheilun lisäksi saunominen on erityisen tärkeää. Löylyinnostusta ei latista edes se, että ulkolämpötila voi yltää lähes saunamaisiin lukemiin.
– Uskon, että saunominen lievittää monelle koti-ikävää ja tuo suomalaisten ruokien ja elokuvien ohella rakkaita muistoja kotoa.
Kaivattua vaihtelua arkeen tuovat myös retket lähikaupunkien matkakohteisiin. Niihinkin tosin mennään sotilassaattueessa ja aseistettuina.
– Varuillaan ollaan, mutta ne ovat rennompia päiviä. Leirin ulkopuolella on lisäksi muutama kauppa, ravintola ja kanttiini, joissa voi rentoutua ja juoda operatiiviset kaksi olutta kun on vapaalla.
"Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita"
Rauhanturvaajat työskentelevät pääasiassa puolesta vuodesta vuoteen kestävissä operaatioissa. Nyt Puhakka viettää lomaa ja sen jälkeen työ jatkuu vielä joulukuun korville asti. Libanonissa ollessaan Puhakka kaipaa erityisesti perhettä ja tyttöystävää.
– Vaikka päivittäin voi laitella viestejä ja soittaa skypellä, käy se pidemmän päälle rankaksi olla fyysisesti eri paikoissa. Välillä olisi kiva myös itse kokata ja istua rauhassa töllön ääreen.
Huonompina päivinä kaveria tuetaan ja ollaan vetämässä ylös, jos meinaa into laskea. Mika Puhakka
Puhakka kokee, että aika rauhanturvaajana on antanut erilaista perspektiiviä elämään ja elämä Suomessa tuntuu nyt helpommalta.
– Kun on vertailukohtaa muunlaiseen elämään, on helpompi nauttia arjen pienistä asioista. Yleisesti ottaen mielestäni olisi erittäin hyvä, että jokainen kävisi maailmalla itse näkemässä erilaisia kulttuureja ja toimintatapoja. Silloin on helpompi ymmärtää muita ihmisiä.
Kaukana Libanonissa YK:n leirissä harrastusmahdollisuudet ovat rajatut, säännöt tiukat ja nettikin voi pätkiä. Jollakulla aika voisi käydä pitkäksi, mutta Puhakan mielestä suhtautuminen tylsyyteen on usein asennekysymys.
Tylsyys kuuluu elämään ja voi olla merkki siitä, että kaikki on pohjimmiltaan hyvin.
– Aina kun tylsyyttä ja pienistä jutuista purnaamista ajattelee pidemmälle, muistaa, että leirin turvallisuustilanne on silloin hyvä, sanoo Puhakka.
– Maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita ja tekemistä.