Jos joku on eläinrakas, niin lemmikkikaupan yrittäjä, naurahtaa kajaanilainen Minna Ronkainen. Hän on ollut eläinten kanssa tekemisissä lapsesta saakka.
– Minulla on ollut hevosia, kissoja, koiria, marsuja, kaneja, gerbiilejä, hamstereita ja kääpiöhamstereitakin. 16 vuotta sitten päätimme ystävän kanssa, että laitamme oman eläinkaupan, koska tuntemusta on laajalta alalta. Eläinrakkaus vei mennessään, halusin jakaa sitä iloa myös muille, Ronkainen kertoo.
Tällä hetkellä Ronkaisen perheessä on koiria, kissoja ja gerbiilejä. Ronkaisen mukaan kaikki lemmikit ovat yhtä rakkaita.
– Pidän karvaisista, kaikennäköisistä eläimistä, joita voi halia ja pitää sylissä. Meillä on näyttelykoiria, joten niitä puunataan, pestään ja föönätään. Lähinnä ne leikkivät lasten kanssa, lapset ovat yhtä eläinrakkaita tai vielä eläinrakkaampia kuin äiti, Ronkainen kertoo nauraen.
Ihmisillä on tarve tyydyttää hoivaviettiä
Ihmisillä on vahva hoivavietti ja lemmikkieläimet vetoavat siihen, selittää sekä biologian että psykologian tohtori Markus J. Rantala Turun yliopistosta. Tutkimusten mukaan kulttuurien välillä on kuitenkin suuria eroja. Esimerkiksi buddhalaisissa perheissä yli 90 prosentilla on jonkinlaisia lemmikkejä, kun taas muslimeilla vain viidellä prosentilla. Ihminen ei ole kuitenkaan ainoa laji, joka pitää lemmikkejä.
– Brasiliassa kädellistutkijat huomasivat, että kapusiiniapinat ottivat kiinni marmosettien poikasia, leikkivät niillä ja syöttivät niitä. Se on helppo ymmärtää, kun näkee marmosetteja, koska ne ovat söpöjä. Varsinkin sellainen yksilö, joka on menettänyt poikasensa, saattaa jopa adoptoida toisen lajin suloisen poikasen, Rantala kertoo.
Pidän karvaisista, kaikennäköisistä eläimistä, joita voi halia ja pitää sylissä. Minna Ronkainen
Nykyisin perheet ovat pieniä, ja lapsettomia ihmisiä on paljon. Siksi lemmikkieläin nostetaan yhä useammin perheenjäsenen asemaan.
– Monia lemmikkieläimiä on jalostettu niin, että ne vetoavat hoivaviettiin mahdollisimman tehokkaasti. Yleensä siihen vetoavat suuret silmät, pieni nenä ja pörröisyys. Esimerkiksi koirilla silmät ovat suurentuneet, kuono on lyhentynyt ja ne eivät palvele enää metsästyksessä ja vartioinnissa, vaan niistä on tullut lapsen korvikkeita.
– Usein sanotaan, että monet naiset hoitavat koiraansa paremmin kuin aviomiestään eli ne ovat ottaneet perheenjäsenen roolin. Se on ymmärrettävää, koska nykyaikana suurperheet ovat hajonneet. Aikaisemmin perheessä saattoi olla 10 lasta, joten siinä ei äidillä koiran hoitamiseen ollut hirvittävästi aikaa, Rantala lisää.
Lemmikkikaupan yrittäjä Minna Ronkainen on myös huomannut, kuinka tärkeitä perheenjäseniä lemmikit ovat. Omistajat hankkivat lemmikeilleen yhä enemmän virikkeitä, vaatteita ja tavaroita. Lemmikit myös nimetään ihmisen nimillä. Ja kun aika jättää, menetettyä lemmikkiä surraan paljon.
– Kyllä se näin on varsinkin lapsiperheessä. Jos lemmikki on ollut pitkäikäinen ja lähtee, niin se tuntuu, että maailma romahtaa siihen. Se on lapselle iso kasvun paikka, Ronkainen sanoo.
Autot korvasivat hevoset, joten nyt miehet hinkkaavat autoja ja pitävät niitä hyvässä kunnossa. Markus J. Rantala
Tohtori Markus J. Rantalan mukaan ihminen on alkanut vieraantua luonnosta kulttuurievoluution seurauksena ja usein ajatellaan, että metsästävä ihminen ei voi olla eläinrakas. Näin ei välttämättä ole, rakkaus vain kohdistuu eri yksilöihin. Samaan ajatukseen on törmännyt myös Ronkainen.
– Mielestäni eläinrakkaus ei lopu siihen. Ajoin itse tänä syksynä hirvikolarin ja mietin silloin, että on se helpompi lähtö hirvelle ja turvallisempaa autoilijalle, kun pidetään hirvikannat kurissa, Ronkainen pohtii.
Kaikki eivät eläimistä piittaa
Hoivavietti ei vetoa kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Tohtori Markus J. Rantalan mukaan aivokuvantamistutkimuksissa on todettu, että miehet, joilla oli korkeampi testosteronitaso, reagoivat heikommin esimerkiksi hoivaviettiä aiheuttaviin vauvakuviin. Rantalan mukaan on todennäköistä, että tällaiset henkilöt reagoivat myös lemmikkieläimiin muita heikommin.
– Uskoisin, että tällaiset ihmiset suhtautuvat koiriin ja muihin eläimiin hyötyeläimen kaltaisesti. Aikaisemmin miehet hoitivat hevosia, koska ne olivat tärkeitä liikkumis- ja työvälineitä. Autot korvasivat hevoset, joten nyt miehet hinkkaavat autoja ja pitävät niitä hyvässä kunnossa, naiset ja nuoret tytöt ovat alkaneet pitämään hevosia lemmikin kaltaisesti.
Taustalla voivat olla myös erilaiset eläinpelot. Eläimet ovat ennakoimattomia ja yllättäviä, mikä on ihmisten mielestä pelottavaa. Ihmiset myös oppivat pelkäämään, jos aikaisemmin on ollut huonoja kokemuksia esimerkiksi koiran kanssa, Rantala sanoo. Eläinpelot ovat hänen mukaansa hyvin epärationaalisia.
– Ihmiset ovat hyvin herkkiä pelkäämään sutta, vaikka susi on paljon vaarattomampi kuin esimerkiksi irrallaan oleva koira. Evoluutioympäristössä petoeläimet ovat olleet suuri uhka ja sen takia ihmiset oppivat helposti pelkäämään niitä. Vastaavasti ihmiset eivät opi pelkäämään vaikka sähköä tai autoja hysteerisesti vaikka ne todellisessa elämässä ovat paljon suurempi turvallisuusriski kuin sudet.
Monia lemmikkieläimiä on jalostettu niin, että ne vetoavat hoivaviettiin mahdollisimman tehokkaasti. Markus J. Rantala
Eläinten parissa koko ikänsä ollut Minna Ronkainen kertoo pelkäävänsä ainoastaan todella vihaisia koiria. Omaan kotiinsa Ronkainen ottaa sellaisia eläimiä, jotka eivät vaadi hirvittävästi ylimääräistä energiaa.
– Karvaiset kaverit ovat yleensä sen verran helppoja, että ne menevät siinä muun elämän ohessa. Esimerkiksi linnut voivat sotkea jonkin verran enemmän, eikä minulla riitä intoa siivoamiseen niin paljon. Varmasti ne ovat mukavia, jos vain jaksaa hoitaa, Ronkainen naurahtaa.