Maija-Leena Rovan elämä muuttui 1960-luvulla, kun lestadiolainen pappissiipi erosi liikkeestä. Se vaikutti myös Oulussa asuneen Maija-Leenan perheeseen, sillä kolme vanhinta sisarusta jäivät maallikkosiiven hallitsemaan herätysliikkeeseen.
– Olin silloin kymmenvuotias. Uskonsotaa käytiin välillä kodin keittiössä. Perheessä aiemmin vallinnut rauha muuttui ikäväksi välienselvittelyksi.
Rovan toimittamassa kirjassa Uskonsota keittiössä vanhoillislestadiolaisuudesta erkaantuneet kertovat kokemuksistaan omin sanoin. Rova tuo esille oman tarinansa kodista, jossa uskonasioita käsiteltiin riidellen suljettujen ovien takana.
– Pienenä häpesin, että olin lestadiolaisen perheen lapsi. Elokuvat, musiikki ja meikkaus olivat kiellettyjä, samoin television katsominen. Koulun pihalla koin itseni ulkopuoliseksi muukalaiseksi, kun kaikki luokkakaverini puhuivat televisio-ohjelmista.
Perheen sisällä alkaneet opilliset riidat kasaantuivat kaikkien muiden kieltojen päälle. Maija-Leena oli lopulta niin vihainen, että hän päätti lähteä mahdollisimman kauas heti kun se oli mahdollista.
Tuntuu kuin en ole ollut olemassa omille sisaruksilleni. Maija-Leena Rova
– Olin nöyrä lapsi, mutta sisimmässäni eli suunnaton kapinansiemen. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen lähdin opiskelemaan Turun yliopistoon. Hetkeäkään en ole kaivannut takaisin, vaikka olen kokenut kelpaamattomuutta, muukalaisuutta ja suurta yksinäisyyttä ystävien menetyksen vuoksi.
Ulkopuolelle jättäminen yleistä
Uskosta erkaantuneen jättäminen ulkopuolelle tulee ilmi kaikissa kirjoituksista, mutta joissakin perheissä kontaktit voivat vielä säilyä. Maija-Liisa Rovan yhteydet liikkeeseen jääneisiin sisaruksiin ovat pysyneet etäisinä.
– Tuntuu, että en ole ollut olemassa omille sisaruksilleni.
Rovasta on tärkeää sanallistaa omia kokemuksia muiden liikkeestä erkaantuneiden kanssa. Kirjan arvoa lisäävät kokemuksien lisäksi erilaiset analyysit.
– Haluan, että ahdasmielinen vanhoillislestadiolaisuus tulisi tutummaksi. Samalla tämä kirja toimii vertaistukena muille liikkeestä eronneille tai siinä ahdistusta kokeville ihmisille.
Eräs merkittävä syy eroamisen vaikeuteen on hylätyksi tuleminen ja liikkeen tekemät puhuttelut. Yhdessä kirjan tarinassa kokemusasiantuntija kertoo, että eronneelle oli sanottu suoraan: "Olisin mieluummin toivonut, että olet kuollut kuin erkaantunut liikkeestä."
– Nämä ovat yksittäisten ihmisten kokemuksia, mutta ne kaikki ovat merkityksellisiä, sanoo Rova.
Kirkon toiminta ihmetyttää
Yksi sytyke kirjan kirjoittamiseen oli tutustuminen teologi, terapeutti Janne Villaan. Aiemmin henkisestä väkivallasta kirjan tehnyt Villa analysoi kirjoittajien kokemuksia psykologisesta ja hengellisestä näkökulmasta.
Kirkon tulisi auttaa kaikkia uskontojen uhreja. Maija-Leena Rova
Kirja nostaa esiin myös ihmisoikeusnäkökulman, jota avaa Åbo Akademin Ihmisoikeusinstituutin professori Elina Pirjatanniemi.
– Olen pettynyt kirkon toimintaan. Vanhoillislestadiolaisten piirissä tapahtuneisiin ongelmiin ei ole puututtu tarpeeksi pontevasti. Pelkkä keskustelu esimerkiksi pedofiileistä ja heidän uhreistaan ei riitä, vaan uhrien pitää saada apua kirkolta. Kirkon tulisi auttaa kaikkia uskontojen uhreja, painottaa Maija-Leena Rova.