Suomi valmistautuu tekemään kaikkien aikojen suurimman puolustustarvikediilinsä, kun se päättää reilun parin vuoden päästä 64 uuden hävittäjän hankinnasta.
Maanpuolustuksen kannalta edessä on ratkaiseva päätös, sillä ilmavoimien merkitys kasvaa jatkuvasti. Ilma-aseen merkitys valkeni viimeistään vuoden 1991 Persianlahden sodassa, kun liittouman ilmavoimat tekivät tarkkoja iskuja jo ensimmäisten minuuttien ja tuntien aikana.
Irak lamautettiin strategisilla iskuilla, joissa häivehävittäjillä oli suuri merkitys.
Ei siis ihme, että hävittäjäkauppa otetaan Suomessa tosissaan. Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden professori, eversti evp. ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Martti Lehto siteeraa Tuleva sota -kirjassa yhdysvaltalaista everstiä John Wardenia:
”Yksikään ilmaylivoimaa hallussaan pitävä valtio ei ole hävinnyt sotaa, ja sotilaallista voittoa on poikkeuksetta edeltänyt ilmaylivoiman saavuttaminen”.
Tämä tarkoittaa sitä, että pienellä maalla – kuten Suomella – ei ole varaa virheinvestointiin.
Tiedon määrä ylittää ihmisen kyvyt
Hävittäjänhankinnasta vastaava puolustusministeriö on linjannut, että Suomi ei osta hävittäjää vaan järjestelmän.
Tästä jutusta voit lukea tarkempaa vertailua Suomeen ehdolla olevista hävittäjämalleista. Tämän jutun lopussa esitellään puolestaan hävittäjäkauppojen tämänhetkistä tilannetta Euroopassa.
Hiukan oikoen järjestelmällä tarkoitetaan sitä, että hävittäjien pitää pystyä jakamaan tietoa vihollisesta keskenään ja samalla välittämään sitä maa- ja merivoimille.
Lisäksi niiden täytyy pystyä häiritsemään vihollisen tutkia, tuhoamaan maahan tunkeutuvat viholliskoneet ja ohjukset sekä kyettävä iskemään syvälle vihollisen selustaan.
Toisin sanoen koneen nopeus ei enää ole yksistään ratkaiseva, vaan se nopeus, millä tietoa käsitellään ja analysoidaan. Martti Lehdon mukaan tällöin kyse on koko systeemin nopeudesta.
Käytännössä tietoa tulee kuitenkin hävittäjän ohjaajalle niin paljon ja niin nopeasti, että tämä ei joka tilanteessa siitä yksin selviä. Hänelle tarvitaan avustaja vaikka viime kädessä päätöksen tekeekin ihminen.
Avustaja voisi olla eräänlainen J.A.R.V.I.S., siis supersankari Iron Manin persoonallinen tekoäly, kuten Martti Lehto asian kuvaa.
– Tekoäly kykenee nopeasti analysoimaan ja kertomaan ohjaajalle, miltä homma näyttää. Siitä tulee aktiivinen avustaja ja tuki kuskille.
Lehto lienee oikeassa, sillä tekoälystä tulee vääjäämättä osa tulevaisuuden sotakalustoa. Samalla tavalla, kun tekoäly on voittanut ihmisen shakissa ja muissa peleissä vuodesta 1996 alkaen, se voittaa lopulta ihmisen oikeassa sodassakin.
Tekoäly ei pelkästään analysoi uutta tietoa vaan vertaa sitä aiemmin kerättyyn tiedustelutietoon ja erottelee olennaisen epäolennaisesta.
Taannoisessa esitelmässään Air Power Conference 2018:ssa lokakuussa Martti Lehto esitteli simulaatiota, jossa kokenut taistelulentäjä, eversti Gene Lee kilpaili ALPHA-nimistä tekoälyä vastaan ilmataisteluissa. Vaatimattomaan tietokoneeseen asennettu tekoälyohjelma voitti Leen joka ikisessä yhteenotossa.
Eri kysymys onkin sitten se, miten käy, kun tekoäly ottaa mittaa toisesta tekoälystä. Venäjä on jo ilmoittanut kehittävänsä tekoälyyn perustuvaa ohjusta, joka osaa itse valita maalinsa. Yhdysvalloilla ja Kiinalla on vastaavia hankkeita.
Muutenkin uusien koneiden ohjaaminen ilman softan, siis tietokoneohjelmien, apua olisi mahdotonta. Kun vuonna 1970 tietokoneohjelmat hoitivat amerikkalaisen F-111 hävittäjän toiminnoista 20 prosenttia, vastaava luku kolmekymmentä vuotta myöhemmin F-22 koneessa oli jo 80 prosenttia.
Tekoäly ja digitaalinen osaaminen näkyy kaiken kaikkiaan hävittäjäkaupassa, kuten myös Merivoimien Laivue 2020 -hankkeessa. Alla oleva grafiikka kuvaa, mihin kaikkeen uuden hävittäjän vähintään täytyy kyetä.
Maanpuolustus tarvitsee tekoälyä
Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat määritelleet, että hävittäjähankkeessa asetetaan vaatimuksia suoralle ja epäsuoralle teolliselle yhteistyölle myyjämaan kanssa. Teollisen yhteistyön arvo on vähintään 30 prosenttia hankinnan kokonaisarvosta.
Epäsuora teollinen yhteistyö ei välttämättä liity suoraan hankittaviin järjestelmiin, mutta yhteistyön täytyy olla maanpuolustuksen kannalta tärkeää.
Painopistealueiden kärjessä ovat, kuinka ollakaan, kyberosaaminen ja tekoäly.
Myös puolustushankintojen ulkopuolella viritellään hävittäjähankinnan kylkiäisenä kaupallista yhteistyötä. EK:n ja Business Finlandin tavoitteena on edistää innovaatioiden vientiä ja investointeja Suomeen.
Tämänkin listan kärjessä ovat tekoäly ja muun muassa meriteollisuuteen liittyvät autonomiset järjestelmät. Ensimmäinen markkinointimatka tehdään tammikuussa Yhdysvaltoihin.
Mitä sitten tekoäly on maanpuolustuksessa? Määrittely on hankalaa, mutta viime kädessä se liittyy tiedon käsittelyyn, sanoo puolustusministeriön tutkimusjohtaja, professori Pekka Appelqvist. Aivan kuten siviilipuolella, myös puolustuksessa pyritään tietotekniikan avulla verkostoihin.
– Kaikki mahdolliset taistelukentän sensorit ja muut datalähteet keräävät tietoa ja niistä jalostetaan tilannekuvaa.
Tekoäly ei tunge kaikkialle sotavälineisiin vaan keskimäärin aseet ovat varsin perinteistä teknologiaa. Vain pieni osa aseistuksesta on niin korkeaa osaamista, että siviipuolella sitä ei ole vielä saavutettu.
– Ilman muuta hävittäjät edustavat terävintä kärkeä.
Toinen puoli tekoälystä on lisääntyvä koneautomaatio. Aseista tulee yhä omatoimisempia, mikä ei Appelqvistin mukaan tarkoita ihmisen jäämistä sivurooliin, sillä tekoäly ratkoo ihmisen sille antamia tehtäviä.
– Ihminen on merkittävässä roolissa mutta esimerkiksi nopeuteen liittyvissä tehtävissä kone ikään kuin ehdottelee ratkaisumalleja ja niiden pohjalta ihminen päättää asioita.
Enää ei turvata pelkästään omaa ilmatilaa
Vielä yhdeksänkymmentäluvulla ajateltiin, että hävittäjien tehtävä on pystyä pitämään oman maan ilmatila hallussa. Sittemmin ajattelu on muuttunut.
Nyt hävittäjän täytyy pystyä vaikuttamaan pitkälle vihollismaahan strategisten kohteiden tuhoamiseksi. Tätä varten Suomeenkin on hankittu lähes 400 kilometrin päähän kantavia JASSM-risteilyohjuksia. Lehto pitää Yhdysvaltojen myöntämää myyntilupaa merkittävänä, sillä ohjusta ei ole myyty edes kaikkiin Nato-maihin.
JASSM-risteilyohjuksia tai muitakaan nyt käytössä olevia aseita ei välttämättä saa asentaa kaikkiin Suomeen ehdolla oleviin hävittäjiin, mikä voi Lehdon mukaan painaa koneen valinnassa.
Hävittäjien toimintakykyyn vaikuttavat merkittävästi myös niiden häiveominaisuudet ja mahdollisuudet ilmatankkaukseen. Näiden avulla voidaan nopeasti siirtää sodan painopistettä paikasta toiseen.
Viidennen sukupolven amerikkalainen F-35 Lightning on häiveominaisuuksiltaan paras. Häivettä on lisätty piilottamalla aseistusta koneen rungon sisään.
Lehto pitää häivettä hyvänä ominaisuutena, koska sen avulla kone voi tunkeutua vihollisen alueelle, mutta sen toimivuus tulevaisuudessa on epävarmaa.
– Ei se mikään hopealuoti ole, sillä tulevaisuudessa kehitään uusia matalan taajuuden tutkia ja sensoreita.
Lehto arvioi, että lähes jokainen merkittävä kohde pinnalla ja pinnan alla voidaan havaita, sillä kaikesta jää jonkinlainen jälki.
Ilmatankkaus on niin ikään välttämätön ominaisuus. Joidenkin hävittäjien tankkaaminen onnistuu toisesta hävittäjästä eli ilmaan ei tarvita suurta ilmatankkauskonetta.
Yksi vaihtoehto toimintasäteen kasvattamiseksi on häiritä vihollisen tiedustelua ja tutkia. Kaikissa koneissa ominaisuus on sisään rakennettuna tai se hoidetaan erillisellä koneella, kuten tekee amerikkalaisen Boeingin Growler.
Growler on elektroniseen sodankäyntiin ja tutkahäirintään erikoistunut aseistettu hävittäjä. Sitä ei ole vielä myyty Eurooppaan, mutta myyntilupa saattaa tulla Suomeen ja Saksaan, mahdollisesti myös Puolaan, sanoo Boeingin myyntijohtaja Bryan Crutchfield.
– Growler pystyy häiritsemään vihollisen tutkia kaikilla taajuuksilla, Chrutchfield sanoo.
Crutchfield ei ota kantaa siihen, kuinka monta Growleria Suomi tarvitsisi mutta jos esimerkkiä haetaan Yhdysvaltain laivaston tukialuslennostosta, määrä voisi olla mitä tahansa 7–16 väliltä.
Tietoja ei vaihdeta, mutta naapuriin voi vilkuilla
Lähivuosina Euroopan maista uusia hävittäjiä tilaavat tai ovat jo tilanneet ainakin Saksa, Sveitsi, Puola, Espanja, Turkki, Tanska, Norja, Slovakia, Serbia, Bulgaria, Belgia, Kroatia, Hollanti, Britannia. Osa näistä maista tekee päätöksensä samoihin aikoihin Suomen kanssa.
Muualla maailmassa kauppoja pohtivat Kanada, Intia, Singapore sekä monet Persianlahden maat. Japani on jo päättänyt ostaa yli 140 kappaletta F-35 -hävittäjiä
Kysyntää ja myyntimiehiä siis riittää, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtajan Lauri Purasen mukaan maat eivät saa vaihtaa tarjouskilpailuissa saatuja tietoja keskenään.
Useimmissa maissa ehdolla ovat samat hävittäjät kuin Suomessa. Viimeaikaisten kauppojen menestyjä on ollut amerikkalainen Locheed Martinin F-35 Lightning. Pentti Perttulan syksyllä julkaistussa kirjassa Paras hävittäjä Suomella todetaan, että kaikissa ehdokkaissa on paremmat sensorit kuin nykyisessä Hornetissa, ja jokaisessa koneessa on tehokas AESA-tutka.
Euroopan osalta myyntitilastoja kannattaa tarkastella hieman tarkemmin.
Onko F-35 ottanut Euroopassa paalupaikan?
F-35 on amerikkalaisen Lockheed Martinin uusi viidennen sukupolven häivehävittäjä.
Konetta on tilattu 13 maahan, joista 9 on ollut mukana kehitysohjelmassa alusta pitäen. Alustavia tai sitovia tilauksia on noin 3 000. Euroopan maista F-35:n ovat päätyneet kokonaan tai osaksi ilmavoimia Belgia, Norja, Tanska, Britannia, Italia, Hollanti ja Turkki. Turkin osalta tilanne on kuitenkin toistaiseksi epäselvä.
Monet koneen valinneista maista ovat korvanneet sillä Locheed Martinin F-16 hävittäjän eli nämä maat pysyvät saman valmistajan asiakkaina.
F-35 on ehdolla myös ainakin Singaporeen, Saksaan, Puolaan, Espanjaan ja Kanadaan.
Koneen myyntiä Euroopassa saattaa jarruttaa Saksan ja Ranskan suunnitelma kehittää sille kilpaileva viidennen sukupolven hävittäjä. Myös Espanja aikoo osallistua hankkeeseen.
Super Hornet olisi jatkoa nykyiselle Hornetille
Super Hornet on Suomen kannalta mahdollinen ennen kaikkea siksi, että nykyinen Hornet F/A-18 C/D -kalusto tulee samalta valmistajalta, Boeingilta.
Suomessa on runsaasti kokemusta Hornetien huollosta. Pian kokemusta alkaa karttua toisenkin amerikkalaisehdokkaan eli F-35:n huollosta, sillä Patria ja norjalainen Kongsberg ovat ostaneet hiljattain Norjassa koneiden moottoreiden huollosta vastaavaan AIM Norwayn.
Super Hornet on joukon myydyin kone, mutta samalla se on koneista vanhin.
Toistaiseksi Super Hornetia ei ole tilannut yksikään Euroopan maa, vaikka vanhempia Horneteja Euroopassa on runsaasti. Super Hornet on käytössä lähinnä Yhdysvaltain ja Australian laivastoissa.
Miksi kone ei sitten myy Euroopassa, Bryan Crutchfield?
Selitys on yksinkertaisesti se, että F-35:n päätyneet maat ovat siirtyneet siihen saman valmistajan F-16 koneesta, Crutchfield sanoo.
Gripen E lujittaisi Suomen ja Ruotsin yhteistyötä
Ruotsalaista Gripen E:tä on myyty Ruotsin ilmavoimille 60 kappaletta ja 36 Brasilian ilmavoimille. Brasiliassa Gripenin kovimmat kilpailijat olivat amerikkalainen Super Hornet ja ranskalainen Rafale.
Euroopan maista sitä harkitsevat ainakin Suomi, Itävalta ja Sveitsi. Itävallassa on arvosteltu nykyistä Eurofighter-kalustoa kiskurihinnoista, ja edullisemmaksi arvioitu Gripen on saanut maassa kannatusta.
Gripen oli ehdolla myös Slovakiaan, mutta maa valitsi heinäkuussa amerikkalaisen Lockheed Martinin F-16 -koneen. Belgiassa puolestaan päädyttiin lokakuussa F-35:n, samoin kuin aiemmin Norjassa ja Tanskassa. Kaikki ovat Nato-maita ja kaikki korvaavat F-35:llä saman valmistajan F-16 koneita.
Bulgaria saattaa ostaa Gripenin C/D -mallia.
Toistaiseksi vasta kaksi Gripen E -konetta on tehnyt koelentoja. Ensimmäinen lensi kesäkuussa 2017 ja toinen tämän vuoden marraskuussa.
Gripeniin voidaan asentaa tarkka ja kaukovaikuttamiseen soveltuva Meteor-ohjus.
Eurofighter Typhoon on myydyin Euroopassa
Yhteiseurooppalaista Eurofighteria on myyty tai tilauksessa yli 600 kappaletta eri puolilla maailmaa. Euroopassa se on edelleen joukon yleisin kone, jota käyttävät Britannia, Saksa, Espanja, Italia ja Itävalta. Joulukuussa Qatar ilmoitti ostavansa 24 Typhoonia.
Eurofighterin kohdalla Suomessa joudutaan pohtimaan, kuinka pitkälle sen käyttöikä riittää, varsinkin jos Britannia aloittaa uuden koneen eli Tempestin kehittämisen. On myös huhuttu, että Britannia ja Ruotsi aloittaisivat uuden koneen suunnittelun yhdessä jo lähivuosikymmeninä.
Typhoonilla on toki monia teknisiä etuja nopeudesta ja ketteryydestä alkaen, eikä vähin ansio ole siihen asennettava Meteor-ohjus. Sitä pidetään yhtenä markkinoiden parhaimpana ja tarkimpana keskipitkän kantaman ohjuksena.
Tosin Meteorin asentaminen onnistuu yhtä lailla Gripeniin ja Rafaleen.
Rafale on Ranskan ilmavoimien selkäranka
Ranskalaista Rafalea pidetään Suomessa epätodennäköisimpänä vaihtoehtona, vaikka koneella on paljon etuja ja paljon käyttäjiä. Rafaleen päätyneet maat ovat Ranskaa lukuunottamatta Euroopan ulkopuolella. Ranskalla itsellään on 140 konetta.
Rafalen myynti Ranskan ulkopuolelle lähti vauhtiin vasta muutama vuosi sitten. Konetta on myyty Intiaan, Egyptiin ja Qatariin.
Suomen nykyisen Hornetin Amraam-ohjus ei ole näillä näkymin integroitavissa Rafaleen, toisin kuin kaikkiin muihin ehdokkaisiin.