Kuka olisi uskonut, että Ylen uutinen värikkäänä hehkuvasta helsinkiläisestä kerrostalosta leviäisi kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa? Ilo ja valo taitavat olla erityisen kovaa valuuttaa nyt marraskuussa. Uutinen Hämeentie 68:n tempauksesta nimittäin tavoitti sadattuhannet suomalaiset.
Idean naapureilleen esitellyt taiteilija Aiju Salminen hymyilee tyytyväisenä. Taiteilija nimittäin uskoo, että mitä useampi tempauksesta tietää, sitä useampi saattaa itsekin tehdä jotain piristävää.
– Olisi kivaa, että mahdollisimman moni lähtisi tekemään tällaisia juttuja. On totta, että elämme synkässä maassa, joten jos voi tehdä jotain kanssaihmisten iloksi, niin se kannattaa tehdä, Salminen sanoo.
Hän ehdottaa, että naapuritalo voisi seuraavaksi ottaa kopin ja päällystää vuorostaan ikkunansa kahdeksi marraskuiseksi illaksi.
Monet hienot ideat jäisivät toteuttamatta, jos ei ole ketään, jolle sanoa että nyt tehdään se! Aiju Salminen, taiteilija
– Tai ihan mikä vaan kerrostalo tai omakotitalo alue missä päin vaan, Salminen kannustaa.
Kyllähän tässä jo todistettiin, että silkkipaperilla ja teipillä voi saada yllättävän paljon hyvää aikaan. Tarvitaan hyvä idea, mutta se ei yksinään riitä. Tarvitaan ihminen, joka käärii hihansa ja sanoo no nyt!
– Monet hienot ideat jäisivät toteuttamatta, jos ei ole ketään, jolle sanoa että nyt tehdään se! Salminen summaa.
Alkuperäinen idea tuli Satakunnasta
Porilainen taiteilijakaksikko Anne Roininen ja Anna Turunen ovat toteuttaneet yhteisöllisiä valoteoksia Valolinna-nimellä jo muutaman vuoden ajan ympäri Suomea. Ensimmäisen teoksensa he toteuttivat kerrostalossa Porissa syksyllä 2012.
Vastaanotto oli haltioitunut, joten teos toteutettiin seuraavana vuonna uudelleen. Valolinna sai 2014 Satakunnan taidepalkinnon. Roinisen ja Turusen valoteoksia on nähty Porin lisäksi Lahdessa, Oulussa, Jyväskylässä, Mikkelissä, Hämeenlinnassa, Eurassa ja seuraavaksi marraskuun lopulla Seinäjoella.
Kyllä tähän maahan valoa mahtuu eikä ideoita voi omistaa. Anne Roininen, taiteilija
Kuva jostakin kaksikon teoksesta oli jäänyt muhimaan inspiraationa Salmisen päässä, kunnes se nyt kanavoitui käytäntöön, uutisjutuksi ja valtavan ihmisjoukon iloksi.
Uutinen valaistusta kerrostalosta tavoitti eilisiltana nopeasti myös taiteilijakaksikon. Moni erehtyi ensin luulemaan, että työ oli heidän aikaansaannoksiaan. Anne Roininen sanoo, ettei ole mustasukkainen. Oikeastaan päinvastoin:
– Kyllä tähän maahan valoa mahtuu eikä ideoita voi omistaa.
Nykyään Helsingissä asuva Roininen kertoo käyneensä mielenkiinnosta katsomassa, miltä vallilaisten naapurien yhteinen projekti näytti marraskuisessa illassa.
– Se oli hieno. Oli kiinnostavaa nähdä, millaisia yhtenäisyyksiä siinä oli meidän töidemme kanssa, Roininen sanoo.
Katse ikkunaan ja siitä syvemmälle
Siinä missä Vallilassa naapurit ikkunoitaan teippaamaan saanut Aiju Salminen korostaa, ettei tempauksella ollut ilahduttamista ja yllättämistä kummempaa tarkoitusta, Roininen ja Turunen menevät syvemmälle.
Heidän teostensa ideana on tuoda taidetta julkiseen tilaan osaksi kaikkien kaupunkilaisten arkea ja muuttaa tuttu ympäristö taiteen keinoin hetkeksi erilaiseksi. Tarkoituksena on myös limittää tekijän ja kokijan välistä rajapintaa tuomalla taide osaksi ihmisten kotia.
Roininen kertoo, että heidän töissään lähtökohtana on yksilö. Häneltä kysytään, millä tavalla haluaisi tulla näkyväksi? Mitä hän haluaisi ikkunaansa?
Materiaaliksi ei riitä silkkipaperi ja teippirulla, sillä ikkunaan saatetaan heijastaa video tai huoneisto valaista sisältä värivaloin.
Parhaillaan Roininen selvittää muun muassa sitä, miten saisi toteutettua järkevään hintaan toiveen juoksevasta lehmälaumasta lasitetun parvekkeen ikkunoissa.
Ihmisillä on vaikka millaisia hienoja ideoita. Eivät taiteilijat ole välttämättä sen luovempia kuin muutkaan. Anne Roininen, taiteilija
– Lopputulos on aina yllätys meillekin. Emme voi vaikuttaa siihen, miltä kokonaisuus sitten lopulta näyttää, Roininen sanoo.
Monesti kun hän ja Turunen ovat soittaneet ensimmäistä kertaa ovikelloa ja tulleet kutsutuksi sisään, asukkaat ovat vaatimattomina sanoneet ettei heillä ole mitään ideoita tai edes ajatusta siitä, minkä värisen valon valitsisivat.
– Mutta sitten kun olemme alkaneet keskustella, on paljastunut että ihmisillähän on vaikka millaisia hienoja ideoita. Eivät taiteilijat ole välttämättä sen luovempia kuin muutkaan, Roininen miettii.
Hän kertoo, että seuraavassa projektissa mukana on esimerkiksi pariskunta, jonka tulevasta perheenlisäyksestä naapurit eivät vielä tiedä.
– He aikovat kertoa uutisen erilaisin värein ja symbolein ikkunassaan.
Palkitsen osuus ei lopulta olekaan näkynyt ikkunassa. Roininen sanoo, että on ollut hienoa nähdä, miten erilaiset ihmiset ovat uskaltaneet heittäytyä mukaan.
– Moni on huomannut, ettei taide oikeastaan ole sen kummallisempi juttu.
Silkkipaperi voi olla hyvä alku.