Toimittaja Juha-Veli Jokinen muistelee mäkilegendaa kotonaan Tampereella.
Matti Nykäsellä ei Jokisen mielestä ollut kummoistakaan lauluääntä, mutta silti hän osasi ottaa yleisönsä. Nykänen oli "lavashowmestari".
Jokinen tapasi Matti Nykäsen ensimmäistä kertaa urheilutoimittajana vuonna 1981. Vuosien varrella he tapasivat satunnaisesti ja heistä tuli Jokisen sanoin "kavereita".
Kuolinuutinen järkytti.
– Tuli kiitollisuus ja kunnioitus sekä monet hauskat muistot mieleen.
Jokinen kuvaa mäkilegendan elämää lennokkaaksi ja persoonaa luonnonlahjakkuudeksi.
– Matilla oli oma erityinen tyylinsä. Hän oli oman tiensä kulkija. Aikansa helmi.
Urheilijalla oli kuitenkin myös hankalat hetkensä. Jokinen muistaa hänestä myös ristiriitaiset puolet.
Toimittajille mäkikotka saattoi olla vaikea. Jos hän epäili toimittajaa, eikä luottanut, hän varoi sanojaan.
– Nykänen oli valloittava ja leppoisa. Hänellä oli jopa isällinenkin rooli kavereitaan kohtaan.
– Samalla hän oli myös kiivasluonteinen ja suuttui pienistäkin asioista. Aina ei tiennyt, mikä niin sanotusti mättää. Matti Nykäsen kanssa joutui toimittajana olemaan vähän varpailaan, että saako hän jostain tulta ja tappuraa.
Nykänen: "Jeesuskin nousi maailmanmaineeseen"
Juha-Veli Jokinen on kirjoittanut kolme kirjasta mäkihyppääjän kuuluisista sutkauksista. Nykänen muistetaan muun muassa lausahduksista: "ehkä otin, ehkä en", "fifty-sixty" ja "elämä on ihmisen parasta aikaa".
Kun sutkauskirjasia tehtiin, mäkilegendalta tuli lausahduksia "kuin lennosta".
– Hänellä oli rikas ja raikas ajatuksenjuoksu. Hänellä oli lapsenomainen tapa havainnoida ja pukea havainnot sanoiksi sekä taito tehdä arjesta huumoria.
Jokisen mieleen tulee keskusteluhetki Nykäsen kanssa, jolloin puheena oli urheilijan julkisuuskuva.
– Hän mietti hetken ja sanoi, että Jeesuskin oli aikanaan hyljeksitty. Jeesusta hyljeksittiin ja kivitettiin ja sitten hän kuitenkin nousi maailmanmaineeseen.