Virossa on viime päivät oltu poikkeuksellisen itsetietoisia. Yhdysvaltalais- ja saksalaislehdistössä on ilmestynyt useita juttuja, jossa kerrotaan, että Viro kääntyy nyt kohti Venäjää. Miten ihmeessä?
Oikeistoliberaalin Reformin johtama hallitus äänestettiin keskiviikkona nurin, mutta kyse ei ollut Kreml-mielisistä voimista. Maanantaina hallituskumppanit IRL ja Sosiaalidemokraatit ilmoittivat, että yhteistyö on päättynyt – tekstiviestillä.
Tiistaina parlamentin kuudesta puolueesta viisi vaati pääministeri Taavi Rõivasin eroa. Keskiviikon luottamusäänestys oli lopulta vain muodollisuus. Reformin liki 18 vuoden ura hallituspuolueena päättyi.
Vuosi sitten kootun hallituksen yhteistyö on ollut yhtä takkuamista, mutta turhautuneisuutta oli kerääntynyt jo vuosia. Hallituskriisi kärjistyi nopeasti, sillä tilaisuus teki varkaan.
Viikonloppuna Viron suurin puolue, kymmenen vuotta oppositiossa ollut Keskusta äänesti itselleen uuden puheenjohtajan Jüri Ratasin, 38. Häntä pidetään liki varmana uuden hallituksen muodostajana.
Keskustan johdosta jäi sivuun skandaalinkäryinen veteraanipoliitikko Edgar Savisaar, jonka kanssa muut puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä.
Savisaar kykeni kuitenkin kokoamaan Viron venäläisvähemmistöä Keskustan äänestäjiksi ja ehdokkaiksi. Samalla jäi venäjänkielisten oma, mahdollisesti radikaali puolue perustamatta.
Keskustan mainetta kansainvälisessä lehdistössä varjostaa nyt Savisaaren syntilista, joka on kieltämättä pitkä ja herättää kysymyksiä.
Keskustalla on esimerkiksi yhteistyösopimus Putinin Yhtenäisen Venäjän kanssa. Keskustan puolesta sopimuksen allekirjoitti vuonna 2004 kansanedustaja Ain Seppik, joka sittemmin loikkasi, ironista kyllä, Reformiin. Sopimus itsessään makaa jossain arkistoissa, eikä sen pohjalta ole taidettu juuri yhteistyötä tehdä.
Raskauttavampia ovat sen sijaan lausunnot, joita Savisaar antoi Krimin valtaamisen jälkeen. Hän ei tuominnut Venäjän toimintaa, mikä peilasi myös Viron venäläisvähemmistön mielialoja.
Savisaar puolusti venäjänkielisten näkemyksiä jo vuonna 2007, kun Ansipin johtama hallitus päätti siirtää vähemmistölle tärkeän Pronssisoturipatsaan, ja Tallinna ajautui mellakoihin. Samaan aikaan tehtiin laajoja kyberhyökkäyksiä virolaisia instituutioita vastaan. Niiden jäljet johtivat Venäjälle.
Vuonna 2010 Viron suojelupoliisi joutui pysäyttämään Savisaaren, kun hän oli pyytänyt rahaa venäläisiltä ilmeisesti puolueensa rahoitukseen.
Mutta, nyky-Keskustan leimaaminen venäjämieliseksi on suurta laiskuutta. Puoluetta johtaa nyt Ratas, joka on ilmaissut haluavansa pitää suhteet venäjänkieliseen vähemmistöön hyvinä.
Eleenä Ratas nosti varapuheenjohtajaksi Tallinnan apulaiskaupunginjohtajan Mihail Kõlvartin, venäjänkielisen aktiivin.
Toinen tärkeä linkki venäläisyhteisöön on puolueen europarlamentaarikko Yana Toom, joka on ollut Savisaaren luottonaisia ja vaalien ääniharava. Hän on pettynyt Savisaaren kohtaloon, mutta ymmärtää varmasti myös oman riippuvuutensa Keskustasta. Hän ei saisi sellaisia äänisaaliita marginaalisessa venäläispuolueessa.
Oli Viron uusi hallitus minkänäköinen tahansa, maan ulkopolitiikkaan ei ole tulossa muutoksia. Viro nojaa vahvasti länsiliittoihin EU:hun ja Natoon. Kansainvälisiä Nato-joukkoja tulee Baltian maihin, myös Viroon keväällä.
Muutoksia Viron sisäpolitiikkaan on silti luvassa. Talous polkee paikoillaan, joten elvytystä pohditaan. Keskusta on esittänyt progressiivisen verotuksen käyttöönottoa tasaveron sijaan.
Kolmas suuri kysymys on venäläisvähemmistö. Se tuo Keskustalle ääniä, mutta sen integraatio luo myös sisäistä turvallisuutta.
Jos se on Venäjämielisyyttä, suunta on oikea. Sanottiin ulkomaan lehdissä mitä tahansa.