Se, minkä piti olla mahdotonta, on tapahtunut. Yhdysvaltain presidentiksi on ensimmäisen kerran valittu henkilö, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta julkisen viran hoitamisesta.
Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on ennen kaikkea hyppy tuntemattomaan. Monet Trumpin linjaukset on rajuja, jopa vallankumouksellisia.
Yhdysvaltain vanhin presidentti
Donald J. Trump syntyi New Yorkin Queensissä vuonna 1946. Hänestä tulee tammikuussa Yhdysvaltain historian vanhin presidentti ensimmäisen kauden virkaanastujaispäivänä.
Trump syntyi yhteen Yhdysvaltain rikkaimmista perheistä. Hänen isänsä Fred Trump loi valtavan omaisuuden rakentamalla valtion tukemia asuntoja Brooklyniin.
Nuoremmalle Trumpille Brooklyn oli liian syrjäinen, ja hän alkoi jo 1970-luvulla rakentaa hotellia Manhattanin parhaalle paikalle. Alusta asti Trumpin bisnesstrategiaan on kuulunut olennaisena pyrkimys rakentaa itsestään brändiä, ja Trumpin paras tuote onkin hän itse.
Vaikka Trump ei ole koskaan hoitanut vaaleilla valittua virkaa, hän on leikitellyt presidenttiehdokkuudellaan vuosikymmeniä. Ensimmäisen kerran hän kertoi julkisesti harkitsevansa presidentiksi pyrkimistä jo 1980-luvulla.
Kun Trumpin hyvin tunteneita henkilöitä ja hänestä elämäkertoja kirjoittaneita henkilöitä on haastateltu, esiin nousee yleensä kaksi asiaa: Trump on tavattoman taitava manipuloimaan ihmisiä, eikä hän koskaan myönnä hävinneensä.
Omien sanojensakin mukaan arvaamattomuus on osa hänen strategiaansa. Näin olle ei ole ihme, että maailma odottaa nyt henkeä pidätellen, miten Trump aikoo todella käyttää valtaansa.
Radikaalisti uudenlaista ulkopolitiikkaa?
Erityisesti muuta maailmaa huolestuttavat Trumpin lausunnot ulkopolitiikasta.
Yhdysvaltain ulkopolitiikassa suuret käänteet ovat historiallisesti olleet harvinaisia. Pitkä linja on suhteellisen vakaa, ja kahden pääpuolueen erot eivät ole kovin suuria. George W. Bushin kausi on jatkumossa selvä poikkeus, mutta Bushinkin ulkopolitiikka muuttui tunnetun voimaperäiseksi vasta syyskuun 2001 terroritekojen jälkeen. Alun perin hän oli perinteisemmillä linjoilla.
Trump edustaa nyt radikaalisti uudenlaista ulkopolitiikkaa.
Liittolaiset maksumiehiksi
Trump esittelee ulkopoliittisia teesejään vaalikirjassaan Crippled America. Hänen ulkopolitiikkansa peruslogiikka on selkeä: Yhdysvaltain on oltava maailmaa johtava maa, ja tämä saavutetaan varmistamalla Yhdysvaltain täysin ylivoimainen sotavoima muuhun maailmaan nähden.
Tämä ei sinänsä ole radikaalia. Uutta on se, kenen pitäisi maksaa amerikkalaisen sotamahdin kustannukset.
Trumpin mielestä Yhdysvaltain liittolaisten on maksettava siitä, että Yhdysvaltain asevoimat suojelee heitä. Trump mainitsee nimeltä Saudi-Arabian, Saksan, Etelä-Korean ja Japanin esimerkkeinä maista, joiden pitäisi maksaa “suojelurahaa”.
Hän pitää myös puolustusliitto Natoa vanhentuneena. Hän on sanonut, ettei välttämättä puolustaisi Natoon kuuluvia Baltian maita Venäjän uhkaa vastaan.
Trump myös tuki Britannian EU-eroa kutsuen Euroopan unionia ”katastrofiksi”.
Outo Venäjä-suhde
Erityisen huolestuttavaa Suomen kannalta on Trumpin vähintäänkin erikoinen Venäjä-suhde.
Trump on lukuisissa yhteyksissä sanonut lähinnä ihailevansa vahvana johtajana pitämäänsä Vladimir Putinia. Kampanjansa aikana Trump kehotti julkisesti venäläisiä hakkereita etsimään Clintonin kadonneita tai tuhottuja sähköposteja.
Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset ovat syyttäneet venäläisiä sekä demokraattipuolueen puoluetoimistoon että Clintonin kampanjapäällikön sähköposteihin tehdystä tietomurrosta.
Venäjän media on hehkuttanut Trumpia estoitta, sen sijaan Clintonia se pitää lähes sotahulluna Venäjä-vihaajana. Kumma kyllä, Trump ei itse puhu vaalikirjansa ulkopolitiikkaa käsittelevässä osuudessa sanaakaan Venäjästä, vaikka kaikki muut tahot liittolaisista vihollisiin saavat kirjassa Trumpilta täyslaidallisen.
Parempia sopimuksia voimalla
Trump on korostanut jatkuvasti sopimuksentekotaitojaan: niissä on voitettava aina. Uuden presidentin mielestä Yhdysvallat on tehnyt aikaisemmin huonoja kansainvälisiä sopimuksia, jotka nyt pitää neuvotella uudestaan.
Trumpin mielestä neuvotteluissa vahvemmassa asemassa on aina se, jolla on vähemmän hävittävää. Hän nostaa usein esiin esimerkkinä Obaman hallinnon Iranin ydinohjelmasta tekemän sopimuksen, jota hän pitää katastrofaalisena. Trumpin mielestä huono sopimus on seurausta siitä, että iranilaiset tiesivät Obaman haluavan sopimuksen hinnalla millä hyvänsä omalla presidenttikaudellaan, eivätkä siksi tinkineet mistään.
Trump käyttää toisena esimerkkinä Persianlahden sotaa ja Irakin entisen presidentin Saddam Husseinin tekemää Kuwaitin miehitystä. Trumpin mielestä Yhdysvaltain olisi pitänyt kysyä kuwaitilaisilta: mitä olette valmiita maksamaan maanne vapauttamisesta?
Kiina ja Meksiko, varokaa!
Trumpin johdonmukaisin talouslinjaus on vapaakauppasopimusten vastustaminen. Hän syyttää erityisesti Meksikoa ja Kiinaan epäreilusta kaupasta. Trumpin mielestä kiinalaiset tarvitsevat Yhdysvaltoja enemmän kuin Yhdysvallat Kiinaa, joten Yhdysvalloilla on parempi neuvotteluasema.
Siksi hän vakuuttaa voivansa pakottaa Kiinan Yhdysvaltain kannalta parempiin sopimuksiin.
Todellisuudessa Trumpilla on melko vähän konkreettisia ehdotuksia siitä, mitä hän Kiinan suhteen haluaisi tehdä. Trump on liikemiehenä hyödyntänyt kiinalaisen teollisuuden edullisia hintoja monin tavoin, joten jää nähtäväksi, kuinka tosissaan hän Kiinan suhteen on.
Trump on myös moneen kertaan haukkunut Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta NAFTAA. Hän on uhannut purkaa koko sopimuksen, jos ei saa Kanadalta ja Meksikolta riittäviä myönnytyksiä.
Ilmastonmuutoksen kieltäjä
Trumpin energiapolitiikkaa kauhistuttaa erityisesti ilmastonmuutoksesta huolissaan olevia. Trump on lukuisia kertoja kutsunut ilmastonmuutosta huijaukseksi.
Hän on tehnyt selväksi, että hän haluaa lisätä voimakkaasti Yhdysvaltain öljyn ja maakaasun tuotantoa. Trump on myös luvannut pelastaa kuihtuvan hiilikaivosteollisuuden.
Vaalikirjassaan hän toteaa, ettei pidä uusiutuvia energiamuotoja taloudellisina.
Eroaako presidentti Trump populisti Trumpista?
Monet asiantuntijat uskovat, että presidentti Trump on hyvin erilainen kuin kampanjoiva poliitikko Trump. Jotkut uskovat hänen lopulta turvautuvan republikaanien johtaviin asiantuntijoihin ja noudattavan varsin perinteistä ulkopolitiikkaa.
Trump on kuitenkin ollut keskeisissä ulkopoliittisissa lausunnoissaan ja kirjoituksissaan varsin johdonmukainen. Hän on esimerkiksi jo 1980-luvun lopulta alkaen puhunut siitä, että liittolaisten on maksettava amerikkalaisten suojelusta.
Voi olla paha virhearvio kuvitella, ettei Trump ole tosissaan.
Siirtolaispolitiikka ja se kuuluisa Meksikon muuri
Trumpin tärkein sisäpoliittinen ohjelma liittyy siirtolaisiin. Hän on uhannut karkottaa yli 10 miljoonaa laitonta siirtolaista ja rakentaa muurin Meksikon rajalle.
Siirtolaisohjelmassa hänen ideansa on, että karkotetuilla paperittomilla olisi mahdollisuus hakea virallisesti takaisin Yhdysvaltoihin, ja parhaat hyväksyttäisiin. Käytännössä miljoonien ihmisten karkottaminen voi olla mahdotonta sekä poliittisesti että myös käytännössä.
Lähes yhtä utopistisia ovat Trumpin kuuluisat suunnitelmat muurista Meksikon vastaiselle rajalle.
Kun Trump lupasi muurin, hän sanoi myös aikovansa pistää Meksikon maksamaan sen. Koska muuri maksaisi miljardeja, Meksiko on luonnollisesti ilmoittanut, ettei sillä ole aikomustakaan osallistua kustannuksiin.
Muurin maksattaminen muilla on itse asiassa johdonmukainen osa Trumpin ulkopoliitiikkaa, samaa linjaa kuin amerikkalaisten läsnäolon maksattaminen liittolaisilla. Kokonaan eri asia on se, kuinka realistista politiikkaa se todellisuudessa on.
Mitä Trump todellisuudessa voi tehdä?
Mitä Yhdysvaltain seuraava presidentti Donald J. Trump sitten todellisuudessa voi tehdä?
Sisäpoliittisesti paljon riippuu siitä, mitä demokraatit tekevät. Jos he lähtevät samanlaiselle linjalle kuin republikaanit presidentti Obaman kaudella, eli pyrkivät kaikin keinoin estämään Trumpin kaikki hankkeet, presidentti voi lopulta olla aika voimaton. Toki Trump silloin todennäköisesti pyrkisi lietsomaan kansaa demokraatteja vastaan, ja kamppailusta voi tulla ennennäkemättömän rumaa.
Ulkopolitiikassa sen sijaan Yhdysvaltain presidentillä on laajat valtaoikeudet.
Jos presidentti Trump aikoo toteuttaa edes puolia siitä, mitä kandidaatti Trump lupasi, voi maailmanpolitiikka olla äkkiä sekaisin.
Erityisesti Euroopan ja Suomen kannalta tilanne voi olla erittäin vaarallinen. Euroopan turvallisuuspolitiikan ydin on vuosikymmeniä ollut se, että Yhdysvallat takaa pienten ja heikkojenkin Nato-maiden kuten Baltian maiden turvallisuuden. Myös Suomen kaltaiset Natoon kuulumattomat maat ovat rakentaneet turvallisuuspolitiikkansa tämän perusajatuksen varaan.
Jos Yhdysvallat alkaa vetäytyä Euroopasta, tilanne voi olla arvaamaton.
Kylmä tosiasia on joka tapauksessa se, että Yhdysvaltain seuraava presidentti on Donald J. Trump.
Lue lisää: Betonilähiöstä Valkoiseen taloon – Melania Trumpin tuhkimotarina