Joulukuu 2016, Berliini. 23-vuotias Anis Amri ajaa rekan ihmisjoukkoon Breitscheidplatzin joulumarkkinoilla. 12 ihmistä kuolee. Myöhemmin Amrin todetaan inspiroituneen terroristijärjestö Isiksestä.
Ennen iskuaan Amri oli istunut neljä vuotta italialaisessa vankilassa tuhopolton yrityksestä. Kotimaassaan Tunisiassa hän oli tehnyt ryöstöjä ja käyttänyt huumeita.
Mutta radikalisoituneena häntä ei pidetty. Amri tuntui muuttuneen vankilassa. “Meni sisään tietynlaisena ja tuli ulos täysin toisenlaisena”, kuten hänen veljensä sanoi.
Vankiloita on kutsuttu jopa terrorismin yliopistoiksi
Charlie Hebdon terrori-isku Ranskassa 2015. Brysselin terrori-isku Belgiassa 2016. Barcelonan terrori-isku Espanjassa 2017.
Euroopan viimevuotisten terrori-iskujen tekijöistä merkittävä osa oli viettänyt aikaa vankilassa ennen iskua. Menneet kiven sisään “tavallisten” rikosten vuoksi, tulleet ulos valmiina tappamaan väkivaltaisen ideologian puolesta.
Tämä on herättänyt Euroopan pohtimaan vankiloiden merkitystä terrorismin synnyssä. Asiaa on pohtinut myös Suomen Rikosseuraamuslaitos Rise.
Risen mukaan Suomen vankiloissa on kymmeniä vankeja, joissa on nähty merkkejä väkivaltaisesta ääriajattelusta.
Nyt Risellä on suunnitelma, mitä heille tulisi tehdä.
Ilmiö ei ole uusi
Rikolliset ovat aina kohdanneet toisensa vankiloissa. Samaa pätee terrorismista tuomittuihin.
1900-luvulla irlantilaisten nationalistien terroristijärjestö IRA rekrytoi uusia jäseniä aktiivisesti englantilaisten vankiloiden kautta. Vuosituhannen alussa terroristijärjestö Al-Qaida teki samaa sekä länsimaiden että Lähi-idän vankiloissa. Viime vuosina erityisesti Isis.
Vankilassa yhteiskunnan syrjäytyneet, väkivaltaiset ja henkisesti hauraat ihmiset päätyvät samaan ahtaaseen tilaan karismaattisten villitsijöiden, joskus tuomittujen terroristien kanssa. Siksi vankiloita on kutsuttu jopa terrorismin yliopistoiksi.
Nimitys on yliampuva, sanoo Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Annika Finnberg.
– Vankila itsessään ei radikalisoi, mutta olosuhteet vankilassa voivat työntää kohti radikalisaatiota.
Finnberg vastaa Risen uuden, vankilaradikalisaatiota tutkivan ryhmän kehittämisestä ja koordinoinnista. Seitsemästä virkamiehestä koostuva ryhmä on osa Risen ratkaisua radikalisoitumista koskevaan ongelmaan.
Tehtävä on vaikea: Pitäisi huomata, kun vangin radikaalit ajatukset ja mielipiteet tiivistyvät väkivallan hyväksynnäksi, tai valmiudeksi ryhtyä siihen itse.
Ja sitten pitäisi puuttua kehitykseen, ennen kuin ääriajattelu ottaa vallan. Ettei käy niin kuin Anis Amrin kohdalla kävi.
Finnberg uskoo, että se on mahdollista.
– Avainasemassa on se, että kehitys havaitaan ajoissa.
Vankilassa radikalisoitumisella tarkoitetaan kehitystä, jonka myötä vanki alkaa perustella käyttämäänsä väkivaltaa ideologiallaan. Tai vähintäänkin alkaa pitää tällaista väkivaltaa oikeutettuna.
Tätä se tarkoittaa käytännössä:
“Vanki oli äänekkäästi juhlinut erästä terrori-iskua, sekä esittänyt myönteisiä kannanottoja liittyen terrorismiin. Vanki on kuulunut vankilassa rukouspiiriin, jonka toiminnassa on ollut väkivaltaisia piirteitä.”
“Vanki on kertomansa mukaan siviilissä osallistunut äärioikeistolaista ideologiaa kannattaviin mielenilmaisuihin, sen lisäksi hän on vankilassa henkilökunnalle esittänyt natsien iskulauseita”.
“Vanki on syyllistynyt uskonnolla perusteltuun pahoinpitelyyn vankilassa. Arvaamatonta ja uhkaavaa käytöstä myös henkilökuntaa kohtaan. Uhonnut henkilökunnalle pelkäävänsä vain jumalaa”.
Otteet ovat raportista, jonka Rise julkaisi huhtikuussa 2018. Projekti, jota raportti koski, oli ensimmäinen kerta kun Rise kartoitti vangeissa piileviä radikalisoitumisen piirteitä.
Raportti herätti huomiota mediassa. “Suomen vankiloissa yli sata radikalisoitunutta vankia”, kertoivat otsikot.
Turun puukotusisku oli tapahtunut kahdeksan kuukautta aiemmin. Rise sai vuodelle 2018 rahoitusta ilmiön ennaltaehkäisyyn. Rahalla palkattiin Finnberg ja kuusi muuta virkamiestä hankkimaan ja analysoimaan tietoa vankien ääriajattelusta.
Nyt kun tietoa kerätään, kuva suomalaisten vankiloiden tilanteesta tarkentuu nopeasti.
Esimerkiksi vuoden takaiset otsikot hieman kärjistivät Risen viestiä. Rise ei väittänyt, että vankiloissa olisi “yli sata radikalisoitunutta”. Näin monessa henkilössä Rise oli vasta tehnyt havaintoja, joista osa on osoittautunut vääriksi tulkinnoiksi.
Suomen vankiloissa istuvista noin kolmesta tuhannesta vangista 50–60 on sellaisia, joissa Rikosseuraamuslaitos on nähnyt merkkejä radikalisoitumisesta. Tämän lisäksi havaintoja on tehty 20–30 yhdyskuntaseuraamuksen piirissä olevasta.
Joidenkin vankien ääriajattelusta Rise on kuitenkin niin varma, että asia on merkitty vangin rangaistusajan suunnitelmaan. Heidän lukumääräänsä Rise ei kerro julkisuuteen.
Yksittäisen asian, kuten länsimaita kohtaan ilmaistun vihan, ei vielä pitäisi riittää merkinnän saamiseen. Syyn tulisi olla huomattavasti vakavampi.
– Myönteinen suhtautuminen terrorismiin. Ideologialla perusteltu väkivalta, sillä uhkailu, tai muiden yllyttäminen siihen. Ekstremistiseen toimintaan liittyvä rekrytointi, Finnberg luettelee.
Uusnatsismi nostaa päätään myös vankiloissa
Vuosi sitten julkaistun raportin mukaan enemmistö radikalisaatiosta kertovista havainnoista koski jihadismin kaltaista väkivaltaista islamintulkintaa. Loput uusnatsismin kaltaista äärioikeistolaista ajattelua.
Puntit ovat sittemmin tasoittuneet. Radikalisaatiota koskevat havainnot menevät Risen mukaan puoliksi suuntauksien välillä.
Tähän on voinut vaikuttaa uusnatsien aktivoituminen. Uusnatsistinen Pohjoismainen vastarintaliike PVL on kasvattanut viime vuosina jäsenmääräänsä Suomessa. Vankila ei ole muulta maailmalta eristetty tyhjiö.
Yksi syy voi myös olla se, että vanginvartijat eivät ole aiemmin suhtautuneet uusnatsismiin niin vakavasti kuin jihadismiin. Seuraavat lainaukset ovat vartijoilta, joita Miikka Mölsä haastatteli graduunsa 2018.
“Tunnen tyyppejä (vanginvartijoita) jotka automaattisesti ajattelevat, että jos joku on muslimi, hän on radikalisoitunut. Ja se on vaarallinen tapa ajatella”.
“Nämä hakaristijutut, niissä on aina ollut kyse radikalisaatiosta niin kuin muussakin. Se on ollut meille näkyville koko ajan, mutta emme ole [tauko]. Olemme vain sulkeneet siltä silmämme”.
Mölsän arvio oli, että vartijat liittävät islamin radikalisaatioon esimerkiksi äärioikeistolaista ajattelua herkemmin.
– Näkisin, että kyse on puhtaasti tiedon puutteesta. Kun nähdään millaisiin iskuihin äärioikeistokin syyllistyy, uhkaa ei voida vähätellä, kommentoi Risen Annika Finnberg.
Finnberg viittaa Uuden Seelannin terrori-iskuun. Valkoista ylivaltaa kannattava mies ampui maaliskuussa kuoliaaksi 50 moskeijaan kokoontunutta rukoilijaa.
Vartijoiden tiedon puute on ongelma radikalisaation ennaltaehkäisyn kannalta.
Islaminuskoiset vangit saattavat kokea, että heitä syrjitään uskontonsa vuoksi. Tällaista ajattelua “vääräuskoisia” vastaan sotivat jihadistit pyrkivät ruokkimaan.
Tiedon puute voi myös johtaa vääriin tulkintoihin. Islamia ymmärtämätön vartija saattaa tulkita muslimin hartauden merkiksi radikalisaatiosta. Nykykäsitys on, että uskonnollisen kipinän löytäminen voi päinvastoin ennaltaehkäistä vangin huonoa kehitystä.
– Juuri siksi me koulutamme henkilökuntaa aktiivisesti. Uskonto on tärkeä asia monelle, ja sen harjoittamista tulee edistää, Finnberg sanoo.
Rise on viime vuosina kouluttanut noin 400:ää virkamiestä luotettavampien havaintojen tekemiseen.
Riittävä määrä koulutettuja vartijoita ei kuitenkaan Finnbergin mukaan vielä riitä. Sen lisäksi vankilassa pitäisi olla riittävästi fyysistä tilaa.
Ahdas selli, katkera vanki – “Mä nyt odottelen vaan, milloin räjähtää”
Helsingin vankilassa on tungosta. 312 vankipaikasta on käytössä 311.
Helmikuussa 2019 eduskunta hyväksyi lakimuutoksen, joka salli sakkojen muuntamisen vankeusrangaistukseksi. Seurauksena “Sörkan” eli Sörnäisissä sijaitsevan Helsingin vankilan sellit täyttyivät näpistelijöiden kaltaisista sakkovangeista.
Vanki Timo Timosen naapuriselliin asutettiin juuri kaksi vankia. Noin 15 neliön tilaan.
– Tämän kokoinen selli kahdelle. Eihän siinä ole mitään omaa rauhaa, ei pienintäkään. Mä nyt odottelen vaan, milloin räjähtää, Timonen pudistelee päätään.
Ahtaus lisää vankien katkeruutta, Timonen sanoo.
– Monikin vanki on täysin tietoinen siitä, että vankeudessa on kyse vapauden menetyksestä. Mutta tällä (huonot vankilaolot) tulee se tuntuma, että se on isompikin rangaistus.
Yliasutuksella on muitakin vaikutuksia: Kasvaa riski, että huonosti toimeen tulevat vangit päätyvät samalle osastolle. Lisäksi vartijoilla on vähemmän aikaa seurata yhden vangin toimia, ja siten huonommat mahdollisuudet havaita mahdollinen huono kehitys.
– Jos on resurssia, pystyt asioimaan vankien kanssa. Näet, jos on ongelmia. Jos on talo täynnä, ei voi tehdä muuta kuin laittaa kopit kiinni ja tehdä perustoiminnot, sanoo vanginvartija Jouni Hakola Vantaan vankilasta.
Vantaalla on Sörkkaakin ahtaampaa. Paikkoja on virallisesti 186, vankeja on haastattelupäivänä 220.
Hakola on ollut vanginvartijana 21 vuotta. Havainto on, että ääriajattelusta kumpuava käyttäytyminen on lisääntynyt.
– Onhan sitä aina ollut, mutta se on lisääntynyt. Erilaiset maailman ilmiöt näkyy täälläkin. Esimerkiksi kun terrori-isku tapahtuu jossain päin maailmaa, se kuuluu kerroksilla. Jotkut juhlivat sitä, Hakola sanoo.
Timonen ei ole huomannut mitään vastaavaa Helsingin vankilassa. Sosiaalinen paine pitää huolen asiasta.
– Tai jos on, niin hiljaa juhlivat omassa päässään. Tässä kongilla (vankilakäytävällä) on kaksi mustaihoista. Jos ne juhlisi jotain terroristi-iskua, niin ei ne kauaa tässä olisi.
Tulisiko “virus” eristää?
Ensi kertaa rikoksesta tuomittu ei ole välttämättä viettänyt aikaa ollenkaan muiden rikollisten kanssa. Vankilassa asia muuttuu. Tuomitut verkostoituvat nopeasti, kuvailee vanginvartija Hakola.
– Kun uusi kaveri tulee, kaikki menevät juttelemaan, mikä uusi vanki on miehiään. Tapaavat osastolla, vaihtavat ajatuksia, ehkä jengiytyvät.
Yhteiskunnalle katkera ja ahtaassa vankilassa riutuva nuori on hyvä kohde väkivaltaista ideologiaa levittävälle värvääjälle. Tällaisia nuoria olivat esimerkiksi Charlie Hebdon terrori-iskun päätekijät Cherif Kouachi ja Amedy Coulibaly. He tapasivat oppi-isänsä Djamel Beghalin Pariisin lähellä sijaitsevassa, pahasti yliasutetussa Fleury-Mérogisin vankilassa.
Samankaltainen kuvio on edeltänyt lukuisia muita terrori-iskuja. Myös moni “yksinäisenä sutena” pidetty joukkomurhan tekijä on osoittautunut verkostoituneen samanmielisten kanssa internetin keskustelupalstoilla.
Myös Suomen vankiloissa on havaittu vankeja, jotka pyrkivät radikalisoimaan muita vankilan asukkaita. Tällaisten värvääjien lukumäärää Rise ei kerro.
Herää kysymys: tulisiko radikalisoituneiksi todetut eristää muista vangeista?
EU-maissa käytännöt vaihtelevat. Ranskan, Belgian, Iso-Britannian vankiloilla on omia osastojaan radikalisoituneille vangeille. Hollannissa terroristisista rikoksista tuomittuja ja rikoksista vasta epäiltyjä tutkintavankeja on jopa suljettu samalle osastolle.
On myös vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Saksan Hessenin osavaltion vankiloissa radikalisoituneita vankeja ei eristetä omalle osastolleen. Sen sijaan heidät hajautetaan muille osastoille “tavallisten” vankien joukkoon.
Tämä on Annika Finnbergin mukaan myös Rikosseuraamuslaitoksen strategia.
Radikalisoituneina pidetyt vangit pyritään hajauttamaan eri osastoille. Jos jonkun todetaan pyrkivän villitsemään muita, hänet voidaan siirtää suljetummalle osastolle. Yksinomaan radikalisotituneista vangeista koostuvaa “terroristiosastoa” ei aiota perustaa.
– Siinä on se riski, että vangit yllyttävät toisiaan ja radikalisaatio syvenee. Ranskassa on saatu huonoja kokemuksia siitä, että radikalisoituneet ja terroristivangit ovat samoilla osastoilla.
Suomen vankiloiden tilanne poikkeaa kuitenkin suuresti Ranskasta, jossa vankiloiden yliasutus on eri mittaluokan ongelma. Noin puolet maan 69 000 vangista on muslimeja, joista suuri osa tulee Ranskan kaupunkien köyhistä maahanmuuttajalähiöistä.
Toisin kuin Ranskassa, Suomen vankiloissa ei myöskään istu suurta määrää terrorismista tuomittuja. Tällaisia henkilöitä on varmuudella toistaiseksi yksi: Turun puukotusiskun tekijä.
Ylen tietojen mukaan Suomeen on myös hiljattain siirretty suomalaismies, joka tuomittiin viime vuonna Tanskassa Isisin riveihin liittymisestä. Tiedossa ei kuitenkaan ole, onko henkilö jo suorittanut vankeustuomionsa.
Tuomittujen määrä voi kuitenkin kasvaa lähitulevaisuudessa, jos esimerkiksi Isisin riveihin liittyneitä suomalaisia alkaa palata maahan.
Keskustelua ääriajattelijoiden kanssa – “Mihinkään aivopesuun ei pyritä”
Vankien sijoittelun, vankiloiden yliasutuksen välttämisen ja henkilökunnan koulutuksen lisäksi radikalisoitumisen ehkäisyyn on vähemmän kouriintuntuva keino: keskustelu.
– Puhutaan esimerkiksi siitä, millaisesta rikoksesta henkilö on vangittu. Hyvä esimerkki on, jos tuomiota on kovennettu rasistisen motiivin vuoksi.
Näin kuvailee yksi Finnbergin ryhmän virkamiehistä. Hän ei halua esiintyä julkisesti nimellään. Se voisi tehdä hänen vaikeuttaa hänen työtään, johon kuuluu radikalisoituneina pidettyjen vankien säännöllinen tapaaminen. Vangeille ei haluta välittää sitä kuvaa, että heidät on leimattu radikalisoituneiksi.
Tapaamisten tavoite on, että vanki luopuisi väkivallan käyttöön liittyvistä suunnitelmista. Jihadismista kiinnostuneelle vangille voidaan tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia Isisin propagandan rinnalle. Tai sitten vankia voidaan ohjata tukitoimien piiriin, kuten opiskelemaan ammattia varten.
Mutta väittelyyn ei ryhdytä. Siitä ei olisi hyötyä, virkamies sanoo.
– Mihinkään aivopesuun ei pyritä. Ketään ei voi vaatia hylkäämään poliittista ideologiaa.
Keskustelu on myös keino arvioida vangin kehitystä. Vangin kirjeenvaihtoa voidaan lukea ja puheluita kuunnella vain lain sallimissa tilanteissa. Kuten silloin, jos vangin epäillään suunnittelevan jotain mikä olisi vaaraksi vankilan turvallisuudelle.
Siksi vankilaradikalisaation parissa työskentelevät Risen virkamiehet pyrkivät säilyttämään puhevälit, vaikka vanki kannattaisi ilmeisen vankkumattomasti Isistä tai Hitleriä.
Aika on Risen puolella.
– Jotkut on täällä vuosia.
Onnistuvatko Finnberg ja muut Risen virkamiehet ennaltaehkäisemään radikalisaatiota suomalaisvankiloissa?
Siihen tuskin saadaan tyhjentävää vastausta. Ennaltaehkäisevä työ on onnistunutta silloin kun mitään ei tapahdu. Vain tapahtuneet rikokset päätyvät tilastoihin.
– Tämä on epäkiitollista työtä siinä mielessä, että me ei tiedetä miten vangeilla menee, kun he eivät enää ole vankiloissa.
Kaikki vangit eivät kuitenkaan vankeusaikanaan luovu väkivaltaisesta ideologiasta. Toisten radikalisoitumista Risen henkilökunta ei edes havaitse.
Suomessa käytännössä kaikki vangit pääsevät kuitenkin aikanaan vapauteen. Niistäkin vangeista, joissa Rise on viime vuosina tehnyt havaintoja ääriajattelusta, on astunut ulos vankilan porteista jo kymmeniä.
Siinä tilanteessa olennaista on, että viranomaisten tietojenvaihto toimii. Annika Finnbergin mukaan Rise on “aktiivisessa yhteistyössä muiden tahojen kanssa”.
– Mutta ei ole tarkoitus, että kukaan katoaa tutkasta. Näin ei pitäisi käydä.
Lue myös:
Talousrikoksia, hyväuskoisten lahjoituksia, pikavippejä – näin terrorismia rahoitetaan Suomessa