Vuoden isäksi valittiin kaksi miestä, joista toinen on kuopiolainen, 51-vuotias Jussi Hartikainen. Teemana oli arkinen isyys, mutta maanantaina arki oli vain kaukainen ajatus, kun Hartikaista sekä toista vuoden isäksi valittua Pasi Uhtakaria juhlittiin hulppeissa puitteissa Helsingissä.
Hartikaisella on kolme poikaa. Kaksi teini-ikäistä asuu Hartikaisen kanssa ja yksi kokeilee jo elämää omillaan.
Erityiseksi Hartikaisen tekee ehkä se, miten paljon hän työskentelee vapaa-ajallaan lasten ja perheiden parissa. Hartikainen tekee vapaaehtoistyötä eroauttamisen ja vanhemmuuden tukemisen parissa.
Hän toimii lisäksi tukihenkilönä vanhempien erotilanteessa, vetää eronneiden isien vertaistukiryhmää sekä toimii lasten ja nuorten urheiluvalmentajana.
Isyyden palkka ovat raivo ja itku
Hartikaiselle lasten syntymät ovat olleet parhaita hetkiä isänä. Hengitys vaikeutuu edelleen joka kerta, kun hän muistelee ensikohtaamisia.
– Isäksi tulemisen kuvailuun eivät riitä adjektiivit. Edes kaikki maailman taiteet eivät riitä siitä kertomaan. Se uuden elämän energia ja läsnäolo on huikea kokemus. Se on mykistävää, Hartikainen kertoo vakavana.
Hartikainen löytää pieniä täydellisiä hetkiä myös arjesta. Hänelle vanhemmuuden parhaita hetkiä ovat ne, joissa suurin osa ihmisistä ei osaa nähdä juuri mitään hyvää.
Sieltä tuli pikkuinen siru sitä äijää, sitä runoilijasielua. Jussi Hartikainen
– Kun lapsi raivoaa tai itkee, se on suurin luottamuksen osoitus. Se hetki, kun näet herkkyyden, etkä ole onnistunut omalla kasvatuksellasi ainakaan sitä tuhoamaan. Ne ovat huippuhetkiä, Hartikainen sanoo.
Erityisesti nuoren miehen raivo herätti Hartikaisessa onnen tunteita.
– Vanhin poikani on hyvin maltillinen ilmaisussaan. Pari vuotta sitten hän karjui minulle ensimmäisen kerran. Se tapahtui autotallissa. Minä tuuletin sitä mielessäni, että "Jes!" Sieltä tuli pikkuinen siru sitä äijää, sitä runoilijasielua. Näitä hetkiä on juuri niin paljon, kuin itse haluat olla läsnä niitä kokemassa ja pitää tuntosarvet auki, Hartikainen sanoo.