Lapin matkailun talvisesonki on alkanut, ja pohjoiseen virtaa keikkatyöläisiä etenkin Etelä-Suomesta. Monille maisemanvaihdoksesta on tullut elämäntapa. Helsinkiläinen Ville Vellava lähti toistamiseen tarjoilijaksi ja baarimikoksi Levillä sijaitsevaan Hulluun Poroon. Pesti jatkuu vappuun asti.
– Olen yleensä mennyt sinne, missä viihdyn. Ja tällä hetkellä se tuntuu olevan Lappi, Vellava kertoo.
Keikkatyöläisille on bonusta osata englannin lisäksi vaikkapa kiinaa tai japania, sillä aasialaisten turistien toivotaan paikkaavan venäläisten matkailijoiden jättämää aukkoa.
– Huippusesonkina eli uutena vuotena ja kevätkautena meillä saattaa olla yhteensä jopa 200 työntekijää, joista 150 on keikkatyövoimaa. Valtaosa tulee Etelä-Suomesta, Levin Hullun Poron henkilöstöjohtaja Annukka Paksuniemi kertoo.
Ville Vellava ei halua tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
– On hyvinkin mahdollista, että kirjoitan kirjan, kuka tietää. Tai vaihdan alaa, lähden opiskelemaan, lomailen ennen kuin lähden Lappiin uudelleen. Aika näyttää, Vellava sanoo.
Paksuniemi sanoo Lapin matkailualan yrittäjien haaveilevan sesonkirajojen hälvenemisestä: kesä- ja syysmatkailulle toivotaan enemmän nostetta.
– Tällöin saataisiin myös luotua enemmän ympärivuotisia työpaikkoja.
Unelmatöissä Thaimaassa
Jyrki Castren ei muista, milloin olisi viimeksi vaihtanut autoon talvirenkaat tai tehnyt lumitöitä, sillä hän on viimeiset yhdeksän vuotta työskennellyt talvet sukelluksen opettajana Thaimaan Phuketissa.
Tänä vuonna Castrenin lähtö viivästyi ja samalla talvi tuli Suomeen aikaisin. Toiset puoli vuotta Castren tekee sekalaisia keikkahommia Suomessa.
– Taidan olla melkoinen sekatyömies. Voin ajaa taksia tai tehdä kiinteistönhuoltohommia. Tänä syksynä olen ollut korjaamassa Porvoon jalostamoa.
Castren kertoo jo nuorena miehenä hurahtaneensa sukeltamiseen.
– En tee sitä edelleenkään rahasta vaan siksi, että se nyt vaan on hienointa, mitä voi tehdä. Aluksi lentäminen ja maisemanvaihdos tuntuivat jännittäviltä. Nyt ajattelen, että minulla on hiukan tavallista pidempi työmatka, Castren sanoo.
Ulkomaille muutti viime vuonna pysyvästi yli tuhat suomalaista, suurin ikäryhmä olivat 55-64-vuotiaat. Muuttomaista ylivoimaisesti suosituin oli Espanja.
Tilastojen ulkopuolelle jää kasvava ryhmä eläkeläisiä ja sesonkityöntekijöitä, jotka viettävät osan vuodestaan ulkomailla. Alle puolen vuoden ulkomailla olosta ei tarvitse ilmoittaa Kelaan tai muihin instansseihin, eivätkä kaikki tee ulkoministeriön suosittelemaa matkustusilmoitusta.
– Niin muuton kuin matkustamisenkin syyt ovat siis usein arvailujen varassa. Muuttovauhti on joka tapauksessa jyrkässä nousussa, Siirtolaisuusinstituutin tietopalvelupäällikkö Jouni Korkiasaari kertoo.
Kärsivällisyys ja hymy auttavat
Työnteko Thaimaassa vaatii Jyrki Castrenin mukaan hyviä hermoja, sillä maassa on paljon byrokratiaa.
– Jos asiat ei suju, niin sitten ne eivät kertakaikkiaan suju. Pitää jaksaa hymyillä, koska silloin hymyjä saa takaisinkin, Castren sanoo.
Työntekoon Thaimaassa tarvitaan sekä oleskeluviisumi että työlupa.
– Ihan kaikkiin töihin sitä ei saa. Pitää olla sellainen työ, jota thaimaalainen ei pysty tekemään, Castren sanoo.
Millaista työtä suomalaiselle on sitten Thaimaassa tarjolla?
– Omasta kaveripiiristäni löytyy monia kiinteistönvälittäjiä, puhelinmyyjiä, ravintola- ja hotellialalla työskenteleviä. Toki muitakin vaihtoehtoja on.
Espanjan Aurinkorannikon talvehtijat
Kun Tuija Lohtander jäi vuonna 2005 eläkkeelle, hän halusi terveydellisistä syistä matkustaa lämpimään maahan. Hän lähti miehensä kanssa Fuengirolaan. Pian pariskunta päätti, että paikasta tulisi heidän toinen kotinsa.
– Näin saamme nauttia kummankin maan parhaista puolista: Suomen ihanasta keväästä ja kesästä ja Espanjan talven lämmöstä, Lohtander sanoo.
Lohtanderin mukaan Aurinkorannikon suomalaisyhteisö on poikkeuksellisen vahva. Suomalaiset yrittäjät ovat rohkeasti tuoneet alueelle suomalaisia kauppoja ja leipomoita. Suomalaisia palvelee myös Radio Finlandia ja kolme lehteä. Lohtander itse toimii Aurinkorannikon suomalaisen kamarikuoron puheenjohtajana.
– Pidämme yllä suomalaista sielunmaisemaa mm. laulamalla. Äänitimme juuri Toivo Kärjen kuorolauluja. 24 tuntia vuorokaudessa ei tahdo riittää kaikkeen puuhasteluun mitenkään, hän sanoo.
Lohtander haluaa varata aikaa myös golfille, lenkkeilylle ja ystäville. Lisäksi hän on mukana suomalaisen seurakunnan ystäväpalvelussa.
– Jos sairaalassa on joku yksinäinen kielitaidoton suomalainen, joka tarvitsee apua ja tukea, olemme mieheni kanssa käytettävissä.
