Penkkipunnerruksen moninkertaisen arvokisamitalisti Simon Kankkosen salilla Kokkolan Sokojalla ei ole laitetta, jolla treenataan sisäreisien lähentäjää ja loitontajaa. Ei ole peck deckiäkään, jolla tehdään rintalihasta. Tai jalkaprässiä. Eikä monta muutakaan kuntosalilta tuttua laitetta.
Piharakennuksesta löytyy muun muassa kyykkyteline, alaselkälaite, ylätalja, powerräkki, käsipainoja, penkki ja maastavetotanko. Niitä on viritelty, varmisteltu tai muuten paranneltu vastaamaan käyttäjien tarpeita.
Niillä Kankkonen ja hänen treeniporukkansa pärjäävät. Tuosta porukasta kaikki penkkaavat yli 200 kiloa ja kyykkäävät yli 300. Päätavoite ja -tuote on voima, ei ulkonäkö.
– Jos hakee kesävartaloa, se on toinen maailma, nauraa Kankkonen.
Jos siihen pyrkii tai muuten lähtee vasta tutustumaan kuntosalien maailmaan, Kankkonen ei moittisi mitään laitetta turhaksi.
– Kokeile kaikki ja katso, mikä toimii. Toivottavasti joku todella osaava neuvoo ja auttaa, hän kannustaa.
Jos joutuisi jostain syystä valitsemaan vain itselleen parhaat laitteet, Kankkonen ottaisi kyykkytelineen ja reverse hyperin: alaselkää työstävän laitteensa, jolle nojautuneena nostetaan raskaita painoja jaloilla selkää rikkomatta.
Pitkään pohdittuaan Kankkonen keksii, mitä pitää turhana: hip thrusteria, jossa istutaan lattialla, pidetään sylissä tankoa ja nostetaan sitä lantiolla.
– Sen voi yhtä hyvin tehdä penkin päällä. Se on ehkä se turhin laite – ja turhin liikekin.
Jos haluaa tulla todella vahvaksi, pitää jättää turhat liikkeet pois. Simon Kankkonen
Turhien laitteiden sijaan Kankkonen manaa turhia "guruja". Sitä, että joku keksii jonkun liikkeen, jonka jakaa somessa tykkäysten toivossa ja trendiä luodakseen.
Toinen kartettava on väärä tekniikka: esimerkiksi huonosti kyykkäävä urheilija ottaa silmiin. Myös maastavedon tekniikka voi saada Kankkosen kääntämään päänsä pois. Hän kannustaa ennemmin pitämään hauskaa salilla kuin rikkomaan itseään. Tosin itseensä hän ei sitä sovella.
– En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka vain kuntoilevat ilon vuoksi.
Kankkonen ei tunne ylläpitotreenin käsitettä.
– Jos haluaa tulla todella vahvaksi, pitää jättää turhat liikkeet pois, sanoo Simon Kankkonen.
Harjoitus voi toki olla palauttava treeni – matkalla ylöspäin. 20 kilon käsipainoillakin voi tehdä, mutta silloin ei lasketa toistoja, vaan maksimiaikaa, minuuteissa.
Tänä vuonna Kankkonen aikoo saavuttaa alle 90-kiloisten sarjassa 1 000 kilon yhteistuloksen. Se ei vaadi poppaskonsteja, vaan samaa treeniä kuin ennenkin.
– Kunhan nostaa vain pikkuisen enemmän. Yhtä helppoa kuin jalkapallo: tekee yhden maalin enemmän niin se on siinä, mies virnistää.
Nyt Kankkonen kyykkää 400 kiloa, penkissä on noussut 335 (kisassa 320), mutta maastavedon 250 kiloa kaihertaa miestä. Se on miehen mielestä liian vähän, ja sinne puuttuvat kilot onkin tarkoitus saada treenattua.
Pitää nimittäin löytää omat heikkoutensa ja panostaa niihin. Siksikään Kankkonen ei halua nimetä yhtä laitetta toista turhemmaksi: kaikilla on omat heikkoutensa ja tavoitteensa.
Pikaratkaisut siirtyneet ostoskanaville
Fysioterapeutti, työhyvinvointiasiantuntija ja kahvakuulaurheilija Maria Paananen ei tyrmää kysymystä turhista kuntosalilaitteista: markkinat ovat laajat ja kuntoilija saattaa hyvinkin herätä miettimään, mikä on tarpeen ja mikä ei.
Ratkaisevaa on tarve ja tähtäin.
– Jos kokee jonkin turhaksi, ei vain itse tarvitse sitä. Pitää miettiä omaa tavoitetta ja kohdistaa treeni siihen.
Tärkeintä on valita se liike, joka toimii. Toinen saa pakaran aktivoitua paremmin maastavedolla ja toinen takapotkulaitteella, ottaa Paananen esimerkiksi.
Toisaalta vaikkapa jalkaprässi ja kyykky tangolla ovat melko samanlaiset, mutta tutkimusten mukaan hormonaalinen vaste on satakertainen, kun ihminen joutuu kannattelemaan vapaata taakkaa koko kehollaan sen sijaan, että istuisi laitteeseen.
Jos kokee jonkin turhaksi, ei vain itse tarvitse sitä. Maria Paananen
Toisaalta vapailla painoilla tehtäessä pitää hallita turvallinen tekniikka, mikä vaatii ammattilaisen apua ja malttia.
Kehon kartoitus ja ammattilaisen apu ovat Paanasen mielestä aina hyödyksi. Ammattilaista tarvitaan varsinkin jos on kuntoutustarve tai jokin urheilutavoite.
Jos taas käy salilla liikkumisen ilosta ja perusterveyden takia, voi Paanasen mukaan treenata periaatteessa miten haluaa – tietyin reunaehdoin.
– Jos onnistuu säilyttämään maalaisjärjen eikä kipua tunnu. Kipu ei oikeasti koskaan jalosta ketään, vaan silloin pitää keskeyttää treeni!
Lähtökohtaisesti turhia laitteita Paananen ei kuitenkaan salillla näe. Aiemmin on voinutkin olla toisin, mutta nykyään laitteita maahantuovat ovat hänen mukaansa kovan luokan liikunta-ammattilaisia.
– Hullutukset kuten pikaratkaisut ovat siirtyneet salilta ostoskanaville, summaa Paananen.
Kyse on siitä, mitä salilla tehdään ja miten ohjataan. Paananen suosittaa jättämään väliin salit, joilla ei ole ohjausta, jos tarkoituksena on parantaa lihaskuntoa. Kehonpainoliikkeet ovat turvallinen ja toimiva vaihtoehto.
Itse hän treenaa paljon vapailla painoilla myös ajan takia: salilaitteissa heikkous on, että jokaisen lihaksen joutuu treenaamaan erikseen, mikä vie aikaa.
Muutama hyvin hallinnassa oleva perusliike levytangolla ja muilla vapailla painoilla kuormittaa monta lihasryhmää kerralla. Itse asiassa lähes kaikki suurimmat lihakset ovat kerralla mukana vaikkapa maastavedossa tai kyykyssä.
– Kehonpainoliikkeitä riittää kourallinen tosi hyvin, ja niillä saa harvoin itseään rikki. Oman kehon liikuttamisella saa muitakin hyötyjä, kuten tasapainon, Paananen kannustaa.
Osalle riittää nollavastuskin
Kokkolalaisen laitevalmistajan HURin näkemys on sama, vaikka lähtökohta onkin omanlaisensa. Yrityksen laitteita löytyy 50 maasta seniorikodeista kuntoutuslaitoksiin ja hotelleista hyvinvointikeskuksiin.
Tutkimus- ja kehitystyötä tehdään yhdessä eri yliopistojen kanssa ja esimerkiksi Singaporen-projektissa kokkolalaisen yliopistokeskus Chydeniuksen ja ohjelmistoyritys Raisoftin kanssa.
Kehitystyössä on mukana lääketieteen asiantuntemusta niin, että ohjelmat voidaan räätälöidä suoraan vaikkapa tietystä sairaudesta tai leikkauksesta toipuvalle. Tätä kehitystä vetää tutkimus- ja koulutusjohtaja, professori Arto Hautala.
Sisäänrakennettu softa mahdollistaa henkilökohtaisen ohjelman ja vaikkapa muistisairaille turvalliset ratkaisut. Laite voidaan esimerkiksi ohjelmoida poistamaan vastus sen jälkeen, kun tarvittavat toistot on tehty, jos tekijä itse ei muista lopettaa. Osa laitteista on pyörätuolista käytettäviä.
Painopakkalaitteissa minimipaino on usein viisi kiloa, mikä on monelle vanhukselle jo mahdoton lähtöpaino. HURin laitteet toimivat perussaleilla vielä vähän käytetyllä paineilmateknologialla, joten vastus voi olla nollakin.
Tämän pneumatiikan ansiosta ne ovat myös kaksisuuntaisia eli yhdessä laitteessa voi tehdä kaksi liikesuuntaa. Yrityksellä on viidenkin liikkeen laitteita, joita tarvitaan esimerkiksi pienissä tiloissa lääkäriasemilla tai kuntoutusyksikössä.
Eihän mikään laite, joka kehittää lihasvoimaa, voi olla turha. Jessica Korva
Varatoimitusjohtaja Lena Karjaluoto sanoo, ettei "turhien" laitteiden myyminen ole mahdollista kilpailluilla markkinoilla.
Tarpeellisuuden ratkaisee tavoite ja tarve. Kuntoutus- ja seniorikentällä tarpeen voi olla juuri se tiettyä lihasta kehittävä kone, jonka peruskuntoilija ohittaa.
– Kun ikää tulee, ihminen tarvitsee suunnattua harjoittelua, koska ei pysty ehkä tekemään koko settiä. On tärkeä tietää, millainen asiakas on ja siksi tarvitaan alkutestausta.
Samaan pohjaa se, että laitteissa voidaan lisätä vastusta sata grammaa kerrallaan.
– Se voi tuntua pieneltä määrältä, mutta leikkauksesta toipuvalle ikäihmiselle nollavastuksesta 100 grammaan pääseminen on iso asia. Se voi olla juuri se, minkä avulla hän jaksaa motivoitua harjoitteluun ja sittemmin vaikka kurottaa kahvipurkin hyllyltä, Karjaluoto sanoo.
HURilla on tuotannossa noin 45 laitetta. Pienimmillään on varustettu kolmen laitteen eli kuuden liikkeen sali, ja silläkin saa paljon aikaan, sanoo Lena Karjaluoto.
Se ei kuitenkaan tee muista laitteista turhia, sanoo personal trainer Jessica Korva. Moni kritisoi esimerkiksi lähentäjä- ja loitontajalihaksia harjoittavaa laitetta. Se voi kuitenkin tarjota pakaratreeniä niille, joille esimerkiksi kyykkääminen on mahdotonta vaikkapa polvivaivojen takia.
– Eihän mikään laite, joka kehittää lihasvoimaa, voi olla turha. Tavoite ratkaisee.
Aiheesta voi keskustella 14.5. klo 22 asti.