Ankara, niskaan hengittävä kiire.
Sen poliitikko Päivi Räsänen muistaa yhä elävästi, kun miettii muutamien vuosien takaista ajanjaksoa elämässään. Silloin hän toimi samaan aikaan sisäministerinä, Kristillisdemokraattien puheenjohtajana sekä kaikkien mahdollisten ministerivaliokuntien jäsenenä.
Elämä oli liki minuutilleen aikataulutettua. Vapaa-aikaa oli hyvin niukasti, ja käytännössä kaikki henkilökohtaiset asiat jäivät työn jalkoihin.
– Muistan kerran, kun tarvitsin pientä leikkausta fyysisen vaivan takia. Yhtenä aamuna pääsin lähtemään toimenpiteeseen, mutta jo samana päivänä tulin heräämön kautta takaisin työpaikalle neuvotteluihin, hän kertoo nyt.
Kuormittavimpina aikoina Räsänen kärsi muun muassa unihäiriöistä. Hän ei kuitenkaan koskaan varsinaisesti uupunut tai romahtanut, ei ministeriaikana eikä sen ulkopuolella. Siinä Räsästä auttoivat hänen mukaansa oma persoona, perhe ja vahva motivaatio työhön.
Jos mielenterveysongelmat vaivaavat tavallisia kansalaisia, miksei poliitikkoja. Matti Isohanni
Monelle poliitikolle on kuitenkin käynyt toisin. Julkisesti uupumuksestaan ovat kertoneet esimerkiksi entiset kansanedustajat Rosa Meriläinen, Juha Rehula, Touko Aalto (Keskisuomalainen) ja Jani Toivola (Me Naiset).
Yle yritti selvittää tätä juttua varten poliitikkojen ajatuksia psyykkisestä terveydestä.
Lähetimme yhteensä viidelletoista nykyiselle ja entiselle kärkipoliitikolle sähköpostilla kysymyksiä muun muassa siitä, onko heidän psyykkistä terveyttään seurattu tai olisiko sille ollut tarvetta. Viesti toimitettiin henkilöille, jotka ovat olleet työssään varsin tiukoissa paikoissa.
Sähköpostiin vastasi ainoastaan Päivi Räsänen. Hän arvelee, että kiireellä saattoi olla vaikutusta vastausintoon: viesti lähetettiin samaan aikaan kun hallituspohjaa pähkäiltiin. Toisaalta juttumme aihe on Räsäsen mukaan myös "vähän arka", mikä sekin saattoi olla osasyy.
Mielenterveyden ongelmat ovat aina ensisijaisesti henkilökohtaisia ongelmia – mutta valtakunnan huippupoliitikot ovat lisäksi työssä, jossa päättävät jokaista suomalaista koskevista asioista.
Jos päättäjän psyyke horjuu, voiko myös päätöksenteko kärsiä?
Uhkana hiljainen uupuminen
Psykiatrian emeritusprofessori Matti Isohanni Oulun yliopistosta nosti huippupäättäjien psyykkisen terveyden julkiseen pohdintaan kirjoittamalla aihepiiristä Duodecim-lehteen.
Artikkelissa Isohanni esittää, että huippupäättäjien terveyden seurantaan tulisi vakiinnuttaa käytäntö säännöllisistä työterveyshuollon tarkastuksista, joihin kuuluisi mielenterveyden arviointi ja tarvittaessa hoito. Isohanni näkee, että esimerkiksi eduskunnassa tällaisia tarkastuksia voisi olla vaikka joka vuosi.
Vähintään yhtä tärkeänä professori pitää, että työterveyshuollossa toimisi myös erillinen mielenterveysongelmiin perehtynyt moniammatillinen tiimi, joka olisi jatkuvasti matalalla kynnyksellä käytettävissä.
Tällä hetkellä kansanedustajille pidetään nelivuotisen vaalikauden alussa vain yksi laaja työterveystarkastus, johon kuuluu myös psyykkisen hyvinvoinnin arviointi. Muita tällaisia, kaikille kuuluvia rutiinitarkastuksia ei järjestetä.
Heti alussa työn kuormittavuus ei kuitenkaan välttämättä ole huipussaan, vaan kiire usein kasvaa kauden edetessä.
Matti Isohannilla ei ole esittää oman ehdotuksensa tueksi suoraan esimerkiksi tuoretta tutkimustietoa suomalaispoliitikkojen psyykkisen terveyden tilasta, koska sellaista ei ole olemassa.
Väestötasolla tietoa mielenterveysongelmien yleisyydestä sen sijaan on kerätty.
Esimerkiksi tuoreimmissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimissa aikuisväestön terveystutkimuksissa "Terveys 2000" ja "Terveys 2011" (THL) todettiin, että noin 40 prosenttia suomalaisista kärsii jossakin vaiheessa elämäänsä erilaisista ja eriasteisista mielenterveyden ongelmista.
– Jos mielenterveysongelmat vaivaavat tavallisia kansalaisia, miksei poliitikkoja. He ovat yleensä vahvoja persoonia ja hyvin kouluttautuneita, mutta heidän työnsä vaatii 110-prosenttista tehoa ja ympärivuorokautista valmiutta, emeritusprofessori sanoo.
Keskeisenä ongelmana Isohanni pitää hitaasti tapahtuvaa uupumista sekä masennusta. Niihin saatettaisiin hänen mielestään pystyä puuttumaan ajoissa, jos päättäjän psyykkistä terveyttä seurattaisiin ja hoidettaisiin paremmin.
– Keisari Nero poltti Rooman, nykyajan vallankäyttäjä voi polttaa koko maailman. Tänä päivänä mitään näin dramaattista tuskin tapahtuisi, mutta poliitikot ovat kuitenkin elämällemme ja yhteiskunnallemme tärkeitä henkilöitä. Uupumuksen myötä heidän kykynsä tehdä laadukkaita päätöksiä voi ilman muuta heikentyä.
Päättäjän prässi on kova
24 vuotta kansanedustajana toiminut, lääkäritaustainen Päivi Räsänen sanoo pitävänsä ehdotusta poliitikkojen säännöllisestä mielenterveyden seurannasta perusteltuna.
– Se voisi olla tarpeen. Esimerkiksi ministereillä on paljonkin itsenäistä päätöksentekovaltaa. On tärkeää, että päätöksiä tehdään täysissä sielun ja ruumiin voimissa.
Räsänen kertoo joutuneensa todistamaan uransa aikana useamman kollegansa uupumisen. Yhden keskustelun hän kävi työkaverinsa kanssa tämän jaksamisen ongelmista aivan vasta.
– Osa näistä tapauksista on näkynyt julkisuudessa. On lisäksi tapauksia, jotka eivät ole näkyneet.
Myös valtakunnan huippupolitiikan jo jättänyt psykiatri Claes Andersson muistaa, miten henkisesti kuormittavaa päättäjän työ oli aika ajoin. Hän kertoo olleensa itsekin välillä niin stressaantunut, että pelkkä työpaikalle meneminen tuntui hankalalta.
Anderssonin mielestä kansanedustaja on tänä päivänä vielä rajummassa prässissä kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, sillä maailma on muuttunut yhä monimutkaisemmaksi.
Päättäjien mielenterveyden seuraamista hän pitää kannatettavana, mutta uskoo toisaalta, ettei yksittäinen poliitikko voi tehdä psyykkisesti oireilevanakaan isoa yhteiskunnallista hallaa.
– Eduskunnassa ja ministeriöissä on paljon poliitikkoja, asiantuntijoita ja erittäin pätevä virkamieskunta. Yksittäiset ihmiset, tekivät he miten vääriä tai hulluja päätöksiä tahansa, eivät yleensä pysty niitä toteuttamaan.
"Politiikan teko on välillä raadollista"
Eduskunnan pitkäaikainen vastaava työterveyslääkäri Anita Pienimäki kuulostaa mietteliäältä.
Pienimäki ei pidä huonona asiana keskustelua huippupäättäjien mielenterveydestä. Hän ei kuitenkaan ole varma, olisiko esimerkiksi työterveystarkastusten lisääminen nykyisestä yhdestä useampaan oikeasti tarpeen. Vastassa on myös realiteetti siitä, mihin työterveyshuollon resurssit riittävät.
– Epäilen, saavuttaisimmeko tarkastuksia lisäämällä ennaltaehkäisevästi psyykkistä apua tarvitsevia henkilöitä. Jo nyt me löydämme vaalikauden alun laajassa työterveystarkastuksessa niitä ihmisiä, jotka saattavat tarvita lisätutkimuksia tai seurantaa, hän sanoo.
Anita Pienimäen mukaan jaksamisesta ja esimerkiksi aivoterveydestä jaetaan eduskunnassa joka vaalikausi tietoa myös erilaisissa työterveyshuollon tapahtumissa. Toisaalta poliitikot voivat myös itse ottaa työterveyteen yhteyttä heti, jos kokevat tarvitsevansa apua.
Ex-poliitikko Claes Andersson huomauttaa kuitenkin, että se ei välttämättä ole ihan yksinkertaista.
– Askel siihen, että poliitikko menee itse puhumaan ja valittamaan stressistä tai masennuksesta, on minun ymmärtääkseni aika pitkä. Voidaan ajatella, että ei ole hyväksi uralle tai maineelle, jos mitenkään osoittaa, että on psyykkistä vaivaa, Andersson sanoo.
Joskus voikin olla, että apua saa helpommin puoluerajojen ulkopuolelta. Päivi Räsänen
Suomen Mielenterveysseuran mielestä eduskunnassa voitaisiin jatkossa joko lisätä työterveystarkastusten määrää tai vähintään muistuttaa päättäjiä tasaisin väliajoin esimerkiksi viesteillä keskustelumahdollisuudesta.
– Kun työ on henkisesti kuormittavaa, mielenterveyden painottaminen on erityisen tärkeää. Ajattelen itse tätä ennen kaikkea työnsuojelukysymyksenä. Pitäisin myös hyvänä, että eduskunnassa jaksamisesta voitaisiin puhua laajemminkin ääneen ja tukea työtoveria, Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi toteaa.
Päivi Räsänen ja Claes Andersson arvioivat molemmat, että vielä siihen voi olla matkaa.
Räsänen harmittelee, että eduskunnassa ongelmien kanssa saattaa joskus jäädä melko yksin.
– Ongelmia peitellään itse tai tukea ei löydy. Myös kilpailu puolueiden sisällä on kovaa, ja joskus voikin olla, että apua saa helpommin puoluerajojen ulkopuolelta. Politiikan teko on välillä aika raadollista.
Mitä ajattelet ehdotuksesta seurata poliitikkojen mielenterveyttä säännöllisesti? Voit keskustella aiheesta kello 22.00 saakka.
Lue myös: