Historiaharrastaja Jani Paananen kulki metallinilmaisimen kanssa heinäpellon kumpareen laella, kun hän havahtui piippaukseen. Metallinilmaisimen ID-luku välkkyi yli 50:n. Tämä kieli siitä, että eteen ei ollut osunut tavallinen roska.
Oli keväinen aamupäivä vuonna 2015. Kotkan Hurukselan peltoalalta oli jo aamulla nostettu kourallinen rautanauloja ja metallinappeja, mutta nyt metallinilmaisimen äänen aiheutti isompi esine.
Paananen kaivoi kenttälapiolla noin 15 sentin syvyisen kuopan ja löysi multaisesta maasta muutaman sentin pituisen esineen. Hän istahti kivelle pellon laidalle ja alkoi puhdistaa esinettä.
Mullan alta paljastui sudenpäätä muistuttava möhkäle.
– Se oli ehdottomasti erikoisin esine, jonka olen löytänyt. Ajattelin, että sen täytyy olla harvinainen, Paananen sanoo.
Mies ilmoitti löydöstään Museovirastoon ja esine pyydettiin tutkittavaksi. Paanasen odotus päättyi pettymykseen vuoden 2016 helmikuussa. Museovirasto oli määritellyt tumman sudenpäätä muistuttavan figuurin vanhaksi peltoon levitetyksi jätteeksi.
Paananen otti viestin vastaan epäuskoisena. Hän oli jakanut kuvaa löydöstään eri historianharrastajien verkkosivuilla ja sosiaalisen median kanavilla.
Palautteen perusteella hän uskoi, että löytö voisi olla roomalaiselta rautakaudelta.
"Harmittava tapaus"
Keväällä 2019, noin neljä vuotta löydön jälkeen, esineen tarina on avautunut hieman enemmän. Paananen sai tietää, että hänen löydöstään oli kiinnostuttu Saksassa. Sinne tieto Paanasen löydöstä kiiri historiaan erikoistuneen tietokirjailijan Jouni Jäppisen kautta.
Jäppinen oli huomannut, että esine muistutti kovasti Saksasta Wilkenburgin kaupungista löytynyttä sudenpäätä. Siellä sijaitsi noin 2000 vuotta sitten Rooman valtakunnan aikainen sotilasleiri. Wilkenburgista oli löytynyt samanlainen sudenpäätä muistuttava esine vuosien 2015–2016 kaivauksien yhteydessä.
Jäppinen otti yhteyttä Hannoverin yliopiston arkeometallurgiaan erikoistuneeseen tohtoriin Robert Lehmanniin. Hän löysi saman yhteyden. Lehmann totesi, että esine on arseenipronssia, jonka käyttö loppui ajanlaskun alkuun mennessä. Pellolta Hurukselasta löydetty sudenpää oli Lehmannin arvion mukaan myös tehty samoista metalleista kuin Wilkenburgin sudenpää-figuuri.
Lehmann on todennut, että Wilkenburgista löydetty sudenpää on ollut osa roomalaisen sotilaan käsikorua. Hän arvelee löydön kertovan siitä, että Rooman valtakunnan aikainen kauppaverkosto olisi yltänyt Etelä-Suomen korkeudelle.
– Tämä pää voi olla merkki, että kauppaa on käyty roomalaisten, germaanien ja pohjoisen kansojen välillä. Tähän mennessä tiedämme varmasti, että Tanska on ollut pohjoisin Rooman valtakunnan aikainen kauppa-alue, sanoo Lehmann Hannoversche Allgemeine -sanomalehdessä.
Museoviraston kirjaaman ratkaisun mukaan löydös on “historiallisen asuinpaikan peltoon levinnyttä jätettä”. Museovirasto myöntää, että löytöä tulkinnut henkilö on tehnyt virheen.
– Tämä on todella harmittava tapaus ja ratkaisu, josta muilla ei välttämättä ollut edes tietoa. On tapahtunut moka, sitä on turha kierrellä, sanoo projektipäällikkö Ville Rohiola Museovirastosta.
Rohiola on tietoinen Wilkenburgin roomalaisleirissä tehdyistä tutkimuksista ja sieltä löydetystä samannäköisestä sudenpäästä.
– Alkuainemittaukset voisivat muun aineiston perusteella viitata roomalaisaikaan. Pitää silti muistaa, että leiristä on tehty myös pintalöytöjä, jotka ajoittuvat keskiajasta tähän päivään asti. Olisi mielenkiintoista vertailla aineistoja saksalaistutkijoiden kanssa.
Rannekoru vai kannun kahvakoriste?
Museovirasto sai tiedon esineen virheellisestä tulkinnasta jo syksyllä 2016, kun Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen kirjoitti esineestä artikkelin. Immonen tosin tulkitsi esineen olevan keskiaikaisen kannun kahvakoriste.
Museovirasto ei ota kantaa siihen, onko esine roomalaisaikainen vai keskiaikainen.
– Muu Hurukselan pellosta löytynyt aineisto viittaa kuitenkin huomattavasti selvemmin keskiaikaan sekä yleisesti historialliseen aikaan. Toisaalta Suomi on ollut välillisesti yhteydessä Rooman valtakuntaan, Ville Rohiola pohtii.
Rohiola arvioi Kotkan löydön joka tapauksessa historiallisesti ja tieteellisesti hyvin merkittäväksi.
– Löytö on mittaamattoman arvokas, oli se sitten keskiaikainen tai roomalainen. Etenkään roomalaisaikaista rautakauden aineistoa ei ole Suomessa liikaa. Keskiaikaisessa aineistossakin se olisi tyypiltään ensimmäinen 1400-luvulta oleva messinkikannun eläinkoriste.
Lisätutkimuksia tarvitaan
Turun yliopiston arkeologian professori Visa Immonen kaipaa vahvempia todisteita siitä, että Hurukselasta löydetty sudenpää olisi Rooman valtakunnan aikainen.
– Pellolta ei löydetty muita yhtä vanhoja esineitä. Alueelle tarvittaisiin arkeologiset kaivaukset, jotta voitaisiin selvittää, onko esine niin vanha kuin kerrotaan.
Immonen ei kuitenkaan sulje pois vaihtoehtoa, etteikö Hurukselasta löydetty esine voisi olla Rooman valtakunnan aikainen. Historia tuntee roomalaisaikaisia rannerenkaita, joissa on eläimenpäitä. Immosen mukaan sama metallikoostumus ei kuitenkaan vielä kerro yksiselitteisesti, että sudenpää olisi 2000 vuotta vanha.
– Sekä Saksan ja Hurukselan löydöt ovat irtolöytöjä eikä kumpikaan liity esimerkiksi roomalaisaikaiseen rakenteeseen. Asia pitäisi saada kytkettyä aikakauteen jollakin muulla tavalla kuin metallipitoisuudella. Tulokset voivat johtua myös mittaustavasta.
Osaaminen vahvistunut
Museovirasto on vahvistanut viime vuosina osaamistaan metallinetsinlöytöjen tulkitsemisessa. Vakituinen työntekijä käsittelee löydöt, ja niiden tunnistamiseen on käytössä entistä laajempi tutkijaverkosto. Lisäksi Ville Rohiola työskentelee parhaillaan projektissa, jonka tarkoituksena on kehittää löydöille oma tietokanta.
– Tulevaisuudessa metallinetsijät voivat ilmoittaa löytönsä sinne, ja sen avoin data on sekä harrastajien että ammattilaisten käytössä. Molempien asiantuntemus on erittäin tärkeää ja pitää huomioida tasa-arvoisesti, Rohiola toteaa.
Harrastajat toimittavat Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin vuosittain noin 2000 esinettä. Rohiolan mukaan niitä pyritään ajoittamaan muun samankaltaisen aineiston, kirjallisuuden ja aikaisemman tutkimuksen avulla. Lisäksi käytössä ovat alkuainemittausvälineet.
– Kansalaisten tekemät löydöt ajoittuvat kivikaudelta tähän päivään asti. Aika harvoin tulee löytöjä, jotka paljastuvat ihan tavalliseksi maa-ainekseksi kuten luonnolliseksi kiveksi.
Sudenpää jää Kymenlaaksoon
Kotkan Hurukselasta löytynyt sudenpää päätyi jo pari vuotta sitten Kymenlaakson museon kokoelmiin. Sinne se saa myös jäädä.
– Löytäjä toimi hienosti, kun sai lisää tietoa esineestä ja toimitti sen Kymenlaakson museoon. Se on hyvä paikka ja siellä se on kaikkien tutkijoiden saatavilla, sanoo Rohiola.
Sudenpään löytänyt historiaharrastaja Jani Paananen kuuluu viiden hengen porukkaan, joka etsii Kymenlaaksosta todisteita asutuksen jatkuvuudesta kivikaudelta nykyaikaan. Paanaselta löytyy myös ymmärrystä Museoviraston suuntaan.
– Täytyy muistaa, että tutkimuksiin käytettävä raha on tiukalla. Tämä varmasti vaikuttaa myös esineiden tutkinta-aikaan, Paananen toteaa.