Kokkolan halki kulkevan kaupunginsalmen eli Suntin sameasta vedestä nousee polkupyörä. Se on romuksi ruostunut, eikä ikävä kyllä Nelli Tanhualan pyörä, joka varastettiin muutama viikko sitten Tanhualan kotitalon sisäpihalta.
Pyöränsä jäljille nainen pääsi harmitellessaan tapahtunutta työkaverilleen. Tämä näytti Facebookin Puskaradio-ryhmässä ollutta kuvaa ja kysyi, olisiko se tämä. Oli se. Siitä toistaiseksi tulokseton etsintä alkoi.
Näin käy usein, sillä tietoa varastetuista ja löytyneistä pyöristä jaetaan sosiaalisessa mediassa tiuhaan. Siinä on poliisin mukaan etunsa, mutta myös ongelmansa.
– Toki se on helppo kanava eikä siinä mitään pahaa ole. Toisaalta ikinä ei voi olla varma, onko pyörää hakemaan tuleva oikeasti pyörän omistaja. Se voi olla varas, joka huomaa, että tuollahan on arvokas pyörä – ja myy sen eteenpäin, sanoo Pohjanmaan poliisin viestintäpäällikkö Mikael Appel.
Appel muistuttaa myös, että löytäjä on oikeutettu palkkioon. Siitä sopiminen voi olla hankalampaa somelöydöksissä, jos omistaja ei ole halukas maksamaan.
Yllättävän vähän ihmiset käyvät kyselemässä tai hakemassa pyöriään poliisilta. Mikael Appel, Pohjanmaan poliisilaitos
Appelkin törmää pyöräilmoituksiin somessa usein, mutta arvioi silti, että ajokkien etsintä on siirtynyt sinne vain pieneltä osin.
Pyörävarkauksista tehdään yhä tiuhaan ilmoituksia poliisille. Sen sijaan varastetun tai muuten kadonneen pyörän perään kyseleminen poliisiasemalta on käynyt yhä harvinaisemmaksi.
– Yllättävän vähän ihmiset käyvät kyselemässä tai hakemassa pyöriään poliisilta. Niitä varastetaan ja tulee sisään kuitenkin aika paljon, joukossa arvokkaitakin pyöriä. Harvoin niitä kysellään ja palautetaan oikealla omistajalle, sanoo Mikael Appel.
Osin tätä selittänee se, että vakuutusyhtiö korvaa pyörän ja omistaja on sillä tyytyväinen.
Nelli Tanhuala kävi kaverinsa kanssa yrittämässä ajopeliä ylös vedestä, mutta ei onnistunut. Puskaradio-löydös sai hänet niin toiveikkaaksi, ettei mielessä käynytkään tehdä ilmoitusta saati lähteä etsimään omaansa löytötavaratoimistosta.
Uudestaan virinnyt toivo hiipui, kun kaupungin miesten etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Tanhuala pohtii, että tälläkin kertaa on saattanut käydä kuten poliisi varoittaa: tilaisuuteen tarttui joku muu kuin omistaja.
Onneksi työpaikka on sen verran lähellä, että kävellenkin pääsee. Nelli Tanhuala
Tanhuala pitää silti nettiä hyvänä väylänä jakaa tietoa kadonneista ja löytyneistä tavaroista.
– Siitä on varmasti apua paljonkin, kunhan vaan ei käynyt juuri niin, että joku muu kerkeää hakea ensin, jos laitetaan tarkka paikka, mistä pyörä on löytynyt.
Toistaiseksi matka taittuu jalkaisin.
– Onneksi työpaikka on sen verran lähellä, että kävellenkin pääsee.
Pelkästään Pohjanmaan poliisin alueella varastetaan vuosittain yli tuhat pyörää. Varkaudet keskittyvät suurimpiin kaupunkeihin eli Kokkolaan, Pietarsaareen, Seinäjoelle ja Vaasaan. Maaseutukunnissa pyörävarkauksista sattuu arviolta vain 10 prosenttia.
Vaasa painii omassa sarjassaan: siellä pyöriä varastetaan yhtä paljon kuin kolmessa muussa kaupungissa yhteensä. Selkeää selitystä pitkään jatkuneelle ilmiölle ei ole. Suurin osa pyöristä viedään keskustasta, lähiöissä ne saavat olla rauhassa.
Eniten pyöriä varastetaan touko- ja elokuussa.
Nettiin turvautumisen sijasta oikea tapa olisi ilmoittaa löytämästään pyörästä poliisille, jonka tehtävä on hakea se talteen ja tarkistaa, onko se rekisterissä. Jollei ole, ajokki odottaa aikansa löytötavaratoimistossa ja päätyy ehkä lopulta huutokaupattavaksi.
Koska pyöriä viedään paljon, niitä myös päätyy poliisille isoja määriä. Ja koska yhä harvempi kyselee niitä löytötavaratoimistosta, poliisin huutokaupoissa riittää myytävää. Vaasassa huutokauppa pidetään vähintään kahdesti vuodessa, koska varastot täyttyvät. Niin saadaan tilaa uusille löydöille.
– Tänäkin vuonna pyöriä on jo varastettu paljon ja tahti kiihtyy kesää kohti. Näyttäisi tulevan aika samanlainen vuosi kuin edellisetkin, summa Mikael Appel.
Aiheesta voi keskustella 17.5. klo 22 asti.