Se kesälomareissu Kööpenhaminaan kolme vuotta sitten teki Hakkaraisen perheeseen vaikutuksen. Vuokratalo oli sokkeloinen ja viihtyisä kuin huvikumpu. Jokainen nurkka huokui mutkatonta kodikkuutta. Matkalta mukaan tanskankielinen sana hygge, jonka eri muotoja paikalliset viljelivät puheessaan.
– Oli luontevaa nimetä reissun jälkeen perheeseen tullut kissanpentu Hyggeksi. Nyt nautimme hyggestä päivittäin. Kissa on nimensä veroinen, eli ei mikään kauhean viisas mutta tosi mukava, Mari Hakkarainen naurahtaa.
Vielä viime päiviin asti Hakkaraiset ovat vastanneet kyselijöille, että kissan erikoinen tanskaa oleva nimi tarkoittaa mukavaa ja kotoisaa tunnetta. Nyt hyggen sanoma alkaa olla tuttu täällä Suomessakin.
– Tyttäreni ihmetteli, että nytkö ne vasta puhuvat hyggestä? Mehän olemme tienneet siitä jo kauan, Hakkarainen sanoo.
Kuohussa Keski-Suomessa kehräävä Hygge-kissa ja kymmeniä muita hygge-juttuja oli tulos, kun kysyimme tiistaina, mitä on suomalainen hygge ja miten te hyggeilette.
Vältän nykyisen hallituksen näkemistä!
Jos maailman onnellisimmaksi kansaksi julistetut tanskalaiset saavat hyggeilyyn taipuvaisen elämänotteen äidinmaidossaan, ei meillä täällä pohjolan perälläkään ole hätää. Vino pino vastauksia nimittäin kertoo siitä, että hygge on hallussa.
"Suomi-hyggeily on kevyttä horrostamista: käperrytään sohvalle, syödään kunnon kotiruokaa, nukutaan paljon, laitetaan ulkovaloja päälle. Tavallaanhan hyggeily tulee ihan luonnostaan – rauhoitutaan, kotoillaan ja käperrytään lämpimään aina kun mahdollista!"
"Viettää päivä kirjastossa tutkien eri osastojen tarjoamia luku- ja kuunteluelämyksiä. Välillä voi hörpätä teet kirjaston kahvilassa ja vilkaista vaihtuvan taidenäyttelyn. Ja jos on innostusta, voi myös käydä soittamassa pianoa musiikkihuoneessa. Täydellistä!"
"Syön Stockan valmista vispipuuroa kynttilänvalossa ja luen uutisten sijaan ihania kirjoja aamupalalla."
"Vältän nykyisen hallituksen näkemistä!"
Vastaukset pystyi pääosin jakamaan karrikoiden viiteen eri ryhmään: kaamosfiilistelyyn, kotona oleskeluun, luonnossa liikkumiseen, saunomiseen ja mökkeilyyn ja yleiseen positiiviseen elämänasenteeseen. Toki monessa vastauksessa sekoittui moni asia ja paikka.
"Nykyisin eläkkeellä olo on pelkkää hyggeilyä. Kiireetön, nautiskeltava aamutee paahtoleivän kera. Siihen mukaan aamun lehti ja kiireetön aamutoimien suorittaminen. Sen jälkeen lämmintä ylle ja leppoisalle kävelylenkille Perämeren rannalle... Koko päivä pelkkää nautiskelua. Mukavaa yksinoloa, kokeilevaa ruoan laittoa, hyvien kirjojen parissa vietettyä aikaa, aika ajoin konserteissa ja elokuvissa käyntiä. En olisi uskonut eläkkeelle jäännin tuovan tällaisen nautinnon – hyggeilyn!"
Suomalainen hyggeilee mieluiten yksin
Onnellisuutta vuosikymmenet tutkinut psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen tutustui vastauksiin ja pani merkille, että siinä missä tanskalaisella hyggeilyyn liittyy voimakkaasti sosiaalinen aspekti, suomalaiselle se on enemmänkin yksilöllisen mielihyvän tuottamista. Ojanen uskoo, että jos samankaltainen kysely olisi toteutettu vaikkapa pari-kolmekymmentä vuotta sitten, vastauksissa olisi puhuttu enemmän perheestä, suvusta ja ystävistä.
– Yli sadan vastauksen joukossa taisi olla ihan muutama, jossa puhuttiin muista ihmisistä tai yhdessä tekemisestä. Yhteisöllisyyden perään aina haikaillaan, mutta moni on kuitenkin mieluiten omissa oloissaan, Ojanen sanoo.
Se, että omat nautinnot korostuivat kyselyssä, kertoo onnellisuustutkijan mukaan siitä, että nykyihminen johtuu elämään kahdessa eri roolissa. Ensimmäinen on tiukan vastuullinen suorituspaineiden kyllästämä työrooli, jossa pysyminen voi olla vapautta ja yksilökeskeisyyttä korostavana aikana vaikeaa. Sen vastapainoksi otetaan vapaalla toinen rooli, jossa haetaan omia nautintoja, omaa aikaa ja riippumattomuutta muista.
– Ja nykyään mielihyvästä on tullut sallittu asia, johon oikein kannustetaan. Ennen ei ollut puhettakaan, että joku olisi nautiskellut itsekseen, Ojanen ilmoittaa.
"Haen hesekupongilla 2 isoa mega-ateriaa, paprikamajoneesilla ja syön ne yksin kotona katsoen Youtubesta videoita."
"Himmennän valaistuksen, nojaudun sängyllä isoon untuvatyynyyn, pujahdan kahden paksun peiton alle ja laitan Gilmoren tytöt pyörimään. Hyggeilyn maksimoinniksi otan vielä suklaata suuhun ja koiran kainaloon. Ai että!"
"Haen hesekupongilla 2 isoa mega-ateriaa, paprikamajoneesilla, ja syön ne yksin kotona katsoen Youtubesta videoita."
"Arkiaamuisin herään ennen lapsia. Sytytän kynttilät, keitän teetä ja olen vain hetken hiljaisuudessa. Sitten teen aamupalan lapsille ja herätän heidät."
"Avantouinti, kun nousee avannosta ja kävelee 50 metriä pukukopille, hetki ennen pukemista. Autuaallinen olo pukemisen jälkeen noin puoli tuntia."
Hellittämisaikaa ja pieniä iloja
Onnellisuustutkija Ojanen analysoi vastauksia niin, että hyggen koetaan olevan eräänlaista hellittämisaikaa. Siihen heittäytyminen hiljentää se alati vaativan minuuden piinan, rajaa ikävän ulkomaailman pois ja pääsee mielihyvän lähteille.
"Olen aina hyggeillyt ja opettanut sen taidon tyttärellenikin, mistä olen iloinen. Hyggeily voi olla mitä vaan mistä nauttii, vaikka kokkaaminen omassa keittiössä, metsälenkki, sauna, vilvoittelu verannalla, hyvä kirja, omat pihatyöt, luonnon ja kauniin pihan ihailu. Se, että on hyvä olo."
"Ensinnäkin, hygge ei ole mikään trendi. Se on ihan tavallinen elämäntapa, mille tanskalaisilla on oma termi. Tottakai hienoa että nostetaan pintaan sellainen asia, että kaiken arjen kiireiden ja stressin ohella on hyvä ottaa pikkuisen etäisyyttä ja rentoutua. Mistään muotivillityksestä ei siis ole kyse. Nauttikaa elämästä ja pienistä asioista. Ei se ole sen monimutkaisempaa."
Monessa vastauksessa korostettiin elämän pienistä iloista nauttimista oli kyse sitten työpäivän jälkeisestä oluesta tai päiväunista. Ojanen kertoo, että melkein aina kun hän jossain onnellisuudesta luennoi, joku kysyy, mutta eivätkö ne pienet asiat ole niitä kaikista tärkeimpiä. Kyllä kyllä, hän vastaa ja heittää usein sitten vastapallon:
– Mutta moni meistä kuitenkin toivoo sitä lottovoittoa tai vähintään uutta autoa, jotta voisi kuvitella olevansa onnellinen. Jos pienten asioiden hienouden hoksaa oikeasti eikä vaan puhu siitä, se on kieltämättä iso oivallus arkielämässä.
"Kun seuraa parivuotiaan lapsenlapsen touhuilua, mieluiten sohvalta käsin, viltin alta, kirja käden ulottuvilla niin mitäs sanotte, eikö olla aika lähellä hyggeilyn jaloa olomuotoa?"
"Minä kääriydyn kissan kanssa lämpöhuopaan ja puhun sille pehmeitä. Otan kaamoksen aikana muutenkin aika paljon mallia laiskanlötkeästä kissastani, poissa on valoisan ajan terhakka temmellys."
Kansallisasu: villasukat
Onnellisuustutkija uskoo, että vastaukset edustavat laajemminkin suomalaisten käsitystä hyvinvoinnista ja viihtymisestä – ja sitä kautta onnellisuudesta.
– Nämä ovat ihan perusjuttuja. Ne ovat jotenkin ihan samanlaisia aina, mutta toki nykyään meillä on enemmän aikaa ja tilaa hyödyntää mahdollisuuksia sekä toteuttaa itseämme.
Kun tanskalaisilta kysyttiin, minkä asian he ensimmäisenä yhdistävät sanaan hygge, yli 85 prosenttia vastasi kynttilät. Kynttilänvalo oli läsnä myös monissa Ylen saamissa vastauksissa, mutta vielä useammin suomalainen yhdisti kiireettömään nautiskeluun saunan.
"Puusaunan löylyissä ja vilvoittelua saunan terassilla rauhassa, seuraten vuodenaikojen vaihtelua sekä aistia luonnon eri vivahteet. Se on Suomi-hyggeilyä jos mikä!"
"Saunominen on parhaimmillaan hyggeilyä. Samoin villasukat jalassa lukeminen. Eikös suomalainen joulu ole parhaimmillaan hyggeilyä. Syödään pitkään ja hartaasti, saunotaan, ollaan yhdessä tärkeimpien ihmisten kanssa."
"Savusauna. Puulämmitteinen sauna. Mökkielämä."
"Eläköön hygge!"
Saunan lisäksi katajaisen kansan kaipuusta lämpöön kertoo Ojasen mukaan meidän erikoislaatuinen kiintymyssuhteemme villasukkiin. Työpäivän jälkeen vaihdetaan jalkaan villasukat, ne pakataan ensimmäisenä mukaan matkatavaroihin, isoäidin kutomat villasukat lämmittävät hiihtoretkellä ja ihan kuin sohvannurkkaan ei olisi tulemista ilman kyseistä vaatekappaletta.
Ojanen myöntää naurahtaen, että hänelläkin on villasukat jalassa. Ehkä vaimon tekemät tai sitten jostain lahjaksi saadut. Hän pohtii, että villasukat symbolisoivat suomalaisille lämpöä ja kaikki, mikä lämmittää on meille hyvä.
– Ehkä ajatukseen villasukista liittyy myös se, että nykyään kun kaiken voi ostaa, villasukat ovat sellainen harvinainen asia, jonka joku on tehnyt. Siksi ne lämmittävät monesta syystä.
Ei kai villasukkien syvintä olemusta voi edes sen tarkemmin selittää, kuten ei hyggen olemusta muutenkaan. Sen vaan tietää, kun sen kohtaa.
"Eläköön hygge!"