Monilla aloilla harvoista työpaikoista kilpaillaan verisesti, ja yksikin huonolta vaikuttava seikka pudottaa hakijan kärkijoukoista. Syy saattaa olla ikä, vähäinen koulutus tai terveysongelma. Kaikkea työtä ei halutakaan ottaa vastaan – koska työehdot ovat tolkuttomat, eikä tarjotulla palkalla elä.
Kyselyymme vastasi kaikkiaan 1 339 työtöntä – yleisimpiä työttömyyden syitä kuvaavat näiden kuuden ihmisen tarinat.
Jos olisin 35-45-vuotias, mä olisin jo töissä.
Jari Alatalo, 53
diplomi-insinööri, myynti ja markkinointi, Orimattila
Kiinteistönvälittäjä kävi jo meillä. Jos oman alan hommia ei löydy vuoden loppuun mennessä, omakotitalo on myytävä pois. Pankki myöntää minulle jatkossa lyhennysvapaata asuntolainaan vain, jos talo pannaan myyntiin. Sitten mennään vaimon kanssa pieneen yksiöön vuokralle ja ihmetellään, miten tässä nyt näin kävi.
Siinä tilanteessa on otettava vastaan ihan mitä hommaa vaan, jota diplomi-insinöörille, myynnin ja markkinoinnin ammattilaiselle ja kuuden laudaturin ylioppilaalle tarjotaan.
Työttömäksi jäin kesäkuussa 2014. Oli eri näkemys firman hallituksen kanssa siitä, miten toimintaa kehitettäisiin. Olin ollut käynnistämässä työnantajalleni sähköteknisten tuotteiden myyntiyksikköä Lahdessa. Pois lähtiessäni sain kultaisena kädenpuristuksena muutaman kuukauden palkan.
Kaksi ja puoli vuotta olen katsellut duunijuttuja, mutten ole lähtenyt mihinkään bulkkihakemiseen. Olen tehnyt ehkä viisikymmentä hakemusta, jokaisen tosissani. Olen halunnut kuunnella itseäni, millainen olen, mihin pystyn ja missä intohimoni on. Myynnin ja markkinoinnin töitä olen tehnyt oikeastaan koko elämäni. Minulla on erittäin vahva työkokemus ja ihmistuntemus.
Ikä on yksi kriteeri, jolla työnantajat lähtevät raakkaamaan hakijoita molemmista päistä. Ihanteellinen työmarkkinaikä on tutkimustenkin mukaan 35–45 vuotta. Jos olisin itse tuossa välikössä, olisin jo töissä.
Ylimmän johdon hommissa ikä ei niin painaisi, mutta sen verran minulla on itsetuntemusta, ettei se työ ole minua varten. Pidän siitä, että keskijohdossa saa olla myös nyrkit savessa. Yrittäjän riskiä taas en halua harteilleni ottaa.
Olen hakenut töitä Päijät-Hämeestä ja Helsingin suunnalta niin, että työmatka kestäisi korkeintaan tunnin ja vartin. Enimmillään on ollut yli 300 hakijaa. Olen soittanut suoraan toimitusjohtajille, lähettänyt sähköpostia ja käyttänyt omia verkostoja. Yksi lupaavalta tuntunut työnhakuprosessini päättyi juuri, koska tehtävässä ei työnantajan mielestä ollut minulle tarpeeksi haastetta.
Poliitikot puuhaavat työttömille säännöllisiä haastattelukierroksia. Sellainen pohjavire on, että työttömät eivät ikään kuin haluaisi mennä töihin. Väittäisin, että suurin osa työttömistä haluaa, ei se ole siitä kiinni. Työpaikkoja ei vain ole tarpeeksi.
Näin muut työttömät kommentoivat kovaa kilpailua:
Aloittelevalle opettajalle on tarjolla parin päivän keikkoja.
Niko Vallenius, 27
uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja, Tampere
Aamulla pitää herätä seitsemältä, siltä varalta, että puhelin soi. Opetuskeikat saattavat tulla tunnin varoitusajalla. Keikan saa sijaisista se, joka ensimmäisenä vastaa puhelimeen.
Aloin opiskella aineenopettajaksi vuonna 2008, ennen kuin talouskriisi tuli. Nyt monissa kouluissa on sijaiskielto ja sairaustapaukset hoidetaan oman väen voimin. Jos yksi opettaja juoksentelee useamman luokan välillä, kuka vastaa, jos jotain tapahtuu?
Työtön joutuu aina pelkäämään, että työn tai koulutuksen vastaanottaminen saattaa pilata elämän pitkäksi aikaa.
Viikon työ opettajan kannattaa jo ottaa vastaan. Siitä jää 300 euron suojaosan jälkeen käteen enemmän rahaa kuin työttömänä. Mutta siinä on myös taloudellinen riski. Jos työnantajan palkanmaksu jostain syystä viivästyy, ei Kelasta saa kompensoivia työttömyystukia. Pahimmillaan olen joutunut odottamaan rahoja kaksi kuukautta.
Jos hankkisin myös luokanopettajan pätevyyden, työtilanne paranisi huomattavasti. Mutta pitääkö ottaa tuhansia euroja opintolainaa? Puolison ja minun yhteisillä opintotuilla tulot jäisivät tuhanteen euroon – miten pärjäisimme lapsen kanssa? Antaako TE-toimisto minulle luvan opiskella ansiosidonnaisella?
Minusta olisi naurettavaa, jos ansioturvalla ei saisi opiskella edes vuotta, että pääsisi vakituiseen duuniin. Sen sijaan maksettaisiin mieluummin ansiosidonnaista siitä, että teet silpputyötä.
Työttömiin suhtaudutaan erittäin syyllistävästi – se on eräänlainen harhautustaktiikka. Suuret kansanjoukot hyväksyvät siten helpommin työttömyysturvan leikkaukset. Miten työllisyystilanne parantuu sillä, että ihmisiä haastatellaan kolmen kuukauden välein?
Valtio on sijoittanut minun kouluttamiseeni rahaa, ja jos esimerkiksi siivoaisin maisterin papereilla, raha menisi hukkaan. Lisäksi veisin jonkun siivoushaluisen työpaikan. Oman alan sijaisuuksilla saan kuitenkin rakennettua uraa eteenpäin. Tällä hetkellä olen Riihimäellä ohjaamassa kaupungin koulujen digitalisaatiota, mutta tämä pesti päättyy vuodenvaihteessa.
Näin työttömät kommentoivat vaatimuksia työkokemuksesta:
Muualle Suomeen en halua lähteä.
Mikko Kondratjeff, 41
diplomi-insinööri, ohjelmistosuunnittelu, Turku
Isä oli ammattisotilas, ja työpaikat vaihtuivat usein. Tiedän, millaista on lapselle, kun joutuu muuttamaan ja kaikki kaverit jää.
Se on vaikuttanut omiin kasvatusarvoihini. Haluan, että päiväkoti-ikäinen lapseni saa elää tutussa ympäristössä.
Työpaikkoja olisi, muualla Suomessa. Mutta en halua säädellä koko elämääni työn ehdoilla. Pisin työttömyysjaksoni on tähän mennessä kestänyt seitsemän kuukautta.
Olisi kohtuutonta edellyttää, että töitä pitäisi vastaanottaa muualtakin Suomesta ja hajottaa oma ydinperhe. Toinen vaihtoehto olisi, että muutettaisiin kaikki ja puoliso luopuisi omasta vakituisesta työstään täällä.
Kaksikymmentä vuotta it-alalla olleelta varmaan odotetaan, että pitäisi olla jonkilainen guru. Tunnen paljon järjestelmiä ja työmenetelmiä, mutta en ole tähti. Olen huomannut, että monet yritykset suosivat nuoria, vastavalmistuneita osaajia. Ajatellaan kai, että heillä on paremmat valmiudet matkustaa ja palkkaaminen edullisempaa.
Minulle on sanottu, että he odottavat minun ikäiseltäni enemmän. Nuoremmille annetaan helpommin anteeksi se, että he eivät osaa juuri jotain tiettyä juttua.
Tuskin tulen vaihtamaan alaa kovin radikaalisti, esimerkiksi sairaanhoitajaksi. Todennäköisesti pysyn insinöörinä. Ohjelmoijilta edellytetään matemaattisia taitoja ja kykyä ratkaista loogisia ongelmia, samoin rakennusinsinööreiltä tai arkkitehdeiltä.
Nyt kysyntää olisi esimerkiksi laivanrakennusinsinööreille. Telakalla on paljon tilauksia ja laivojen rakentamiseen menee vuosia. Siinä olisi paljon suunnittelutehtäviä, joissa voisin hyödyntää taitojani.
Koneteollisuudessa jatkuvuus on yleensä turvattu pidemmäksi aikaa. Ohjelmistoalalla saattaa käydä niin, että parin vuoden päästä yritystä ei enää ole.
Näin muut työttömät kommentoivat muuttoa työn perässä:
Kaupan työajat ovat yksinhuoltajalle mahdottomia.
Heli Isomäki, 42
visualisti-kassamyyjä, Naantali
Koin irtisanoutumistilanteeni painostavaksi. Työnantaja vaati minua ottamaan vastaan töitä kaikkina aikoina aamukuudesta puoleenyöhön. Hänen mielestään olisi ollut ihan hyväksyttävää jättää koululainen yksin kotiin koko illaksi. Eihän poika pystyisi edes nukkumaan täällä yksin, vaan valvoisi yhteen asti, kunnes tulen iltavuorosta kotiin.
Irtisanouduin vakituisesta työstä marraskuussa 2015. Kahden pienen lapsen yksinhuoltajalle kaupan laajentuneet aukioloajat ovat täysin mahdottomia. Pitäisi pystyä viemään nuorempi lapsi päiväkotiin aamuviideltä, eikä siellä ole silloin vielä ketään.
Kaupan alalle pitäisi kiireesti saada laki, jolla velvoitettaisiin työnantajat järjestämään työntekijän yksityiselämään sopivat työajat. Työnantajan pitäisi tulla vastaan, ettei jokaisen olisi pakko työskennellä milloin tahansa. Ulkomaalainen yritys palkkaakin ihmisiä eri vuoroihin, mutta suomalaiset kaupat tulevat jälkijunassa.
En tunne itseäni vanhaksi. Mutta kaikesta mitä kuulee, tulee pieni paniikinpoikanen, että miten yli 40 vuoden ikä vaikuttaa tuolla työmarkkinoilla. Usein työhakemuksiin vastataan, että paikka on päätettykin täyttää sisäisesti.
Irtisanoutumisen jälkeen tein vuokratyöfirman kautta satunnaisia työvuoroja vanhalle työnantajalle. Olen edelleen siinä vuokrafirmassa kirjoilla, mutta koko syksynä ei ole tarjottu mitään.
On pakko ryhtyä miettimään toista alaa, joka sopisi perhetilanteeseen. Kaupan ala pitää ehkä kokonaan hylätä, se on pätkätöitä täynnä – uutta väkeä vaan sisään ja tarjotaan heille yleisesti 5–10 viikkotunnin sopimuksia.
Keskustelu työttömistä tuntuu tosi pahalta. Pitkäaikaistyöttömiä yritetään ihan minimipalkalla pakottaa töihin, muutaman euron tuntipalkalla. Se on aika rumaa, kun joku muu saa 12–15 euroa samasta työstä.
Näin muut työttömät kommentoivat kohtuuttomia työehtoja:
Töitä ei ole terveille, eikä varsinkaan vajaakuntoisille.
Mikko Heikkinen, 43
rakennusmies, Oulu
Me purettiin Tampereella kerrostalon parvekkeita. Kesken töiden lähti käsistä tunto niin, että piti päästää irti piikkauskoneesta. Rannekanavissa oli pahoja ahtaumia, jotka aiheuttivat puutumista. Se oli vuotta 2008, jolloin alkoi lama. Rakennushommat hiljeni tyystin ja ymmärsin, että ranneleikkausta ei kannata enää lykätä.
Sen puolen vuoden purkukeikan päätyttyä minulla ei ole ollut työpaikkaa. Oikeassa ranteessa on nyt heikko puristusvoima, niskassa kaularangan madaltuma. Ei mikään työtapaturma, vaan todennäköisesti jo ikävaiva, joka aiheuttaa särkyä. Siihen ei puukkokaan auta.
Raskas rakennusala on kokonaan poissa laskuista. Ennen olin ollut perusterve ja nyt kroppa pätkii näin pahasti. Vajaakuntoinen työnhakija on nykypäivänä melkein mahdottomassa tilanteessa, kun ei töitä löydy terveillekään. Työhaluja olisi, mutta ei kykyä tehdä kahdeksaa tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa.
Palkkatukipaikkoja on Oulussa enimmäkseen päiväkodeissa. Monet haluaisivat päästä palkkatuettuun työhön, mutta rahaakaan ei enää loppuvuodesta ole. Terveitä tulijoita riittää.
Työmarkkinatuella on sinnitelty jo pitkään. Ihmetyttää puheet, että tuet olisivat liian hyviä. Ei se ole mikään kultakaivos, mutta ajan myötä pärjäämisestä tekee taiteen.
Päädyin kouluttautumaan korualalle, hain kevyempää tekemistä. Kotona istuminen kyllästytti. Olen rakennellut koko ikäni pienoismalleja ja olen käsistäni taitava.
Kultasepän opissa kokeilin tehdä lusikoista koruja, ja aluksi olin alasta hyvinkin innoissani. Työharjoittelussa kuitenkin huomasin, ettei leipä tule helposti oikeillekaan kultasepille. Ylellisyystarvikkeista karsitaan heti, kun talous on huono.
Viime aikoina päässäni on muhinut ajatus 3D-tulostuksesta, jota kokeiltiin korulinjalla. Siinä pystyisi yhdistämään kaksi kiinnostuksen kohdetta: korut ja pienoismallit. Paljon ei uskalla haaveilla, kun kaikki aina tökkää raha-asioihin – kuka sen kustantaisi, jos pitäisi opiskella lisää?
En ole työtön omasta halustani. Ei ole hääviä elää työmarkkinatuella, Kelan elättinä.
Näin muut työttömät kommentoivat terveysongelmien vaikutusta:
Koulutuskaan ei auta yli 45-vuotiasta naista.
Erja Annala, 59
ekonomi, Kaarina
Askelmittarin mukaan päivittäin kertyi yli kymmenen kilometriä kävelyä ja ihan juoksuakin eri osastoilla. Säälitti ne vanhukset, kun hoitajilla ei ollut heille aikaa. Työvoimatoimisto oli ohjannut minut hoitoavustajaksi palvelutaloon, kun ansiosidonnainen työttömyysturvani päättyi.
Keräsin likapyykkejä ja vein puhtaat vaatteet kaappeihin. Jaoin ruokaa, avustin saunomisessa ja laitoin naisille papiljotteja. Työvelvoite kesti kaikkiaan puoli vuotta, mutta pääsin kuukauden kuluttua palvelutalosta toimistoapulaiseksi Kaarinan kaupungin hyvinvointipalveluihin.
Minulla on merkonomin, tradenomin, taloushallinnon sekä ekonomin tutkinnot ja työkokemusta 35 vuotta. Olen terve ja motivoitunut. Olisin unelma monelle työnantajalle, mutta kukaan ei palkkaa minua. Suomessa on yleinen trendi, että yli 45-vuotias nainen on jo liian vanha työelämään. Ihmettelen tätä kovasti.
Harmittaa, että satsasin koulutukseen. Otin opintovapaata töistä ja opiskelin Porissa hyvinvointialalta kauppatieteen maisteriksi 50-vuotiaana. Aina puhuttiin, että sosiaali- ja terveysalalla olisi töitä, kun niin monia jää eläkkeelle. Voisin kuvitella itseni palvelutalon johtajana.
Vuokrasin asunnon Porista ja asuin siellä viikot, annoin kaikkeni opinnoille. Gradun tein töiden ohella ja valmistuin ensimmäisten joukossa vajaassa kolmessa vuodessa. Luulin, että saisin työpaikan, kun korkeakoulutan itseni. Rahaa meni paljon ja henkisesti se oli aika iso ponnistus. Palasin vanhaan toimistotyöhön, mutta jouduin parin vuoden kuluttua työttömäksi.
Olen lähettänyt poliitikoille parannusehdotuksia sähköpostilla. Avustajilta tulee aina vakiovastaus, että viesti on lähetetty eteenpäin. Sen jälkeen ei kuulu mitään.
Pääministeri Juha Sipilälle ehdotin, että yrittäjäksi voisi ryhtyä ansiosidonnaisella. Perustaisi yrityksen ja voisi katsoa puoli vuotta, onko sillä mahdollisuuksia menestyä. Ei putoaisi heti nollatuloille. Verotuksessa nähtäisiin kyllä, olenko saanut yritystoiminnasta tuloja. Näin saataisiin paljon uusia yrittäjiä.
Näin muut kommentoivat iän vaikutusta työnhaussa: