Terveyskeskukseen ei pääse, lääkäreitä puuttuu, leikkaukseen saa jonottaa eikä vanhustenhoito toimi. On huoli rahasta, väestön ikääntymisestä, hoitojonoista ja palvelujen laadusta.
Kutakuinkin kaikki pitävät sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista tarpeellisena, mutta keinoista tai lopputuloksesta ei löydy yksimielisyyttä. Sote-palveluiden lisäksi pitäisi kehittää myös työllisyys-, yritys- ja ympäristöpalveluita.
On puhuttu kunnista, maakunnista, terveydenhoitoalueista ja yhtiöittämisestä, palveluseteleistä ja valinnanvapaudesta.
Kansalaisille kaikki näyttää sekavalta.
Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa on yritetty jäsentää alue- ja paikallishallinnon sekavuutta. Tutkijat pohtivat toisaalta, miten isoja hallinnonuudistuksia pitäisi tehdä ja toisaalta, mikä on kaupunkien ja maakuntien suhde tulevaisuudessa.
1. Liian häilyvää – vaimentakaa heiluri
Sekavuus johtuu muun muassa siitä, että aina hallituspuolueiden vaihtuessa myös uudistuksen tavoitteet ja keinot ovat vaihtuneet.
Ei ole järkevää politiikkaa, että valmistellaan melkein neljä vuotta, ja sitten kaadetaan kaikki. Jari Kolehmainen
– Aina kun poliittinen valta on vaihtunut, uusien vallanpitäjien on ollut vaikea sitoutua edellisten sopimiin malleihin. Poliitikkojen ehdotukset ovat heilahdelleet laidasta laitaan, sanoo projektin tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen.
– Ei ole järkevää politiikkaa, että tehdään ja valmistellaan uudistusta melkein neljä vuotta, ja sitten kaadetaan kaikki.
Tutkijat vaimentaisivat heilurin – tätä heiluriahan on seurattu jo melkein 20 vuotta. Jopa "valmista" on tullut jo monta kertaa.
Jari Kolehmainen haluaisi sen sijaan, että uudistuksen valmistelu olisi parlamentaarista ja ulottuisi vaalikausien yli. Kun kaikki eduskunnassa istuvat puolueet olisivat mukana vaalikaudesta toiseen, heilurin vinha liike asettuisi.
2. Liian iso rysäys – edetkää kokeillen ja pienin askelin
Monimutkaisten ja kaikki kansalaisia koskettavien isojen hallintorakenteiden uudistaminen on hankalaa. Siksi möhkälemäisiä uudistuksia ei pitäisikään rysäyttää kerralla läpi.
Jari Kolehmaisen pitää järkevämpänä, että isoissa uudistuksissa sovittaisiin ensin yhteiset raamit. Näiden raamien sisällä edettäisiin sitten askel kerrallaan.
– Pitäisi myös edetä kokeilujen kautta ja testata uusia asioita ensin erilaisissa olosuhteissa. Vasta jos uudistukset osoittautuisivat toimiviksi, ne otettaisiin vaiheittain käyttöön. Kertyneiden kokemusten perusteella uudistuksia voisi myös räätälöidä erilaisiin olosuhteisiin sopiviksi.
Jari Kolehmainen ja hänen tutkimusryhmänsä puhuvat evolutiivisesta eli pitkin matkaa kehittyvästä uudistamisesta. He uskovat, että sellaista voisi olla myös alue- ja paikallishallinnon tuloksellinen uudistaminen.
3. Liian tasa-arvoinen – muistakaa alueiden erilaisuus
Suomessa on pitkään uskottu, että samanlainen hallintomalli koko maassa takaa parhaiten kansalaisten tasa-arvon. Tutkijoiden mielestä asia ei välttämättä ole näin.
– Jospa olisikin erilaisia malleja erilaisiin olosuhteisiiin? Lopputulos saattaisi olla kaikkien kansalaisten kannalta sittenkin parempi, Kolehmainen miettii.
Sipilän hallituksen kaavailema maakuntamalli arvelutti varsinkin isoja kaupunkeja.
Moni pettyi, kun maakuntiin perustuva malli kirjattiin myös seuraavaan, Rinteen hallituksen ohjelmaan. Istuva hallitus on kuitenkin jo miettimässä siihen poikkeuksia pääkaupunkiseudulle, ja sekös närästää ainakin Tampereen ja Turun johtajia.
Myös Jari Kolehmainen ehdottaa kaavamaisen, kaikille alueille samanlaisen maakuntamallin tilalle väljempää mallia. Kehysten pitäisi taipua ottamaan huomioon alueiden erilaisuudet.
– Annettaisiin väljyyttä sovittaa uusi malli sopivaksi juuri kullekin alueelle. Eli maakuntaa tai millä nimellä tätä kuntia suurempaa alueellista yksikköä sitten tulevaisuudessa kutsuttaisiinkin.
Kolehmaisen ehdotuksessa alue saisi itse päättää kuntien ja maakunnan työnjaosta – valtion antamissa raameissa tietenkin.
Alueella voitaisiin sopia, mitä palveluita kukin kunta hoitaisi yksin ja mitkä olisivat yhteisen maakunnan vastuulla. Tai olisiko kokonaisuuden kannalta jopa järkevämpää, että pienimmät kunnat siirtäisivät vastuun joistakin palveluista isomman kaupungin kannettavaksi?
4. Liikaa ohutta yläpilveä – kirkastakaa hyödyt kansalaisille
Päättäjät eivät tutkijoiden mielestä ole kunnolla osanneet perustella ihmisille, miksi maakunta- ja sote-uudistusta lähdettiin tekemään.
Painotetaanko taloutta ja säästämistä vaiko palvelujen parantamista – se on poliittinen päätös. Jari Kolehmainen
– On puhuttu kestävyysvajeesta. Silti päättäjät eivät ole osanneet selväsanaisesti kertoa kansalaisille, miten kestävyysvaje juuri tällä uudistuksella saadaan kurottua umpeen.
– Jotta ihmiset voisivat hyväksyä uudistuksen, hyödyt pitäisi osoittaa heille ihan konkreettisesti, Jari Kolehmainen sanoo.
Tutkijat tähdentävät, että uudistuksen pitää tuottaa julkista arvoa.
Kolehmainen kuitenkin painottaa, että sote-uudistuksella haettavat hyödyt ovat aina riippuvaisia arvoista. Painotetaanko taloutta ja säästämistä vaiko palvelujen parantamista tai vaikka jonkin ikäryhmän aseman kohentamista – se on poliittinen päätös.
– Ne ovat arvovalintoja. Silti on sääli, jos kansalaiset pitävät uudistuksia pelkästään poliittisten pelien ja kompromissien tuloksena.
5. Liikaa vastakkainasettelua – katsokaa kauas ja joustakaa
Yhdenkään uudistuksen ei pitäisi olla vain vanhojen mokien tai nykyisten kuoppien paikkaamista. Pitäisi osasta katsoa nykytilannetta myös tulevaisuuden suunnasta, mihin ennakointi ja tulevaisuudentutkimus antavat monia työkaluja.
Pitää ymmärtää, että erilaisilla alueilla on erilaisia tulevaisuuksia Jari Kolehmainen
Jari Kolehmainen ottaa esimerkin Sipilän hallituksen kaatuneesta sote-uudistuksesta.
– Yhtäältä edellisen hallituksen sote-ratkaisu olisi ollut tulevaisuuden ratkaisu pienille, väkeään menettäville kunnille. Tämä maakuntiin perustuva uudistus olisi sopinut niille oikein hyvin.
– Mutta toisaalta kaupungistumisen ennustetaan kiihtyvän edelleen tulevaisuudessa. Miksi sitten vasiten vähennettäisiin juuri isojen kaupunkien painoarvoa maakunta- ja sote-uudistuksella, pohtii tutkimusjohtaja Jari Kolehmainen.
Hän pitää yhtä perusteltuna sekä tätä kasvavien kaupunkien että taantuvien kuntien näkökulmaa ja sanoo, että näiden kahden vastakkainasettelu näkyi Sipilän hallituksen kaatuneessa maakunta- ja sote-uudistuksessa.
Tutkijoiden arvion mukaan näkökulmien ristiriita olisi kuitenkin – Kolehmaisen sanoin – taklattavissa. Hallintojärjestelmässä on paljon säätömahdollisuuksia kuten esimerkiksi kuntien ja maakuntien rahoitusjärjestelmä.
– Pitää vain ymmärtää, että erilaisilla alueilla on erilaisia tulevaisuuksia. Tarvitaan joustoa, jotta erilaiset tulevaisuudet voi sovittaa yhteen, sanoo Jari Kolehmainen.
Kaupunkiseutujen kehittämistä ja maakuntien itsehallintoa tutkivat hankkeet alkoivat syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Tampereen yliopiston tutkimusta rahoittivat Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitot, Tampere, Turku ja Seinäjoki, Tampereen seudun kuntayhtymä, Kuntaliitto sekä Työ- ja elinkeinoministeriö.