Kovia ylinopeuksia ajavista vesijeteistä on tullut iso riesa viranomaisille. Ylinopeuksiin on jouduttu puuttumaan pitkin rannikkoa etenkin suurten kaupunkien kuten Helsingin ja Espoon edustoilla.
– Satamien läheisyydessä nopeusrajoitus voi olla kymmenen kilometriä tunnissa. On ajettu ihan törkeitä lukuja, jopa 60–70 kilometriä tunnissa, kertoo johtokeskuksen päällikkö Petteri Blomvall Suomenlahden merivartiostosta.
Vesijetillä hurjastelu ja muiden veneilijöiden häiriköinti on noussut ongelmaksi erityisesti tänä kesänä. Blomvall arvioi, että ihmiset lähtevät aiempaa herkemmin liikkeelle vuokratuilla tai lainatuilla vesijeteillä ilman kokemusta. Jos on hyvä ilma, jetin vuokraaminen voi olla nopea päähänpisto. Alkoholia ei yleensä ole nautittu.
– Usein lähdetään kisaamaan kaverusten kesken kahden tai kolmen hengen kokemattomalla porukalla. Juuri nämä porukat ajavat kovinta vauhtia.
Tehovalvontaa
Yhden kaupungin edustalla voi olla hellepäivänä liikkeellä kymmeniä jettejä. Merivartiosto on tehostanut ylinopeuksien vuoksi valvontaansa nopeusrajoitusalueilla. Valvonta ei kuitenkaan ole kitkenyt ilmiötä.
– Useita sakkoja on kirjoitettu joka viikonloppu. Tuntuu, että määrä riippuu vain siitä, kuinka paljon ehditään valvoa.
Tehovalvonta jatkuu Blomvallin arvion mukaan vielä ainakin pari viikkoa. Tavoitteena on levittää tietoa siitä, missä vesijetillä saa ajaa ja kuinka kovaa. Kovat nopeudet ovat sallittuja vesialueilla, joilla ei ole nopeusrajoituksia.
– Kaupunkien edustoilla niitä on siksi, että kovassa vauhdissa voi olla vaikea reagoida muihin kulkuneuvoihin tai uimareihin.
Ylinopeuksien taustalla on paitsi tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta, myös laajempi veneilykulttuurin muutos.
Veneidenkin vauhti noussut
Kun ennen tehtiin pidempiä venematkoja saaristossa, nyt ihmisillä on enemmän päiväretkiin sopivia veneitä ja vesijettejä. Vapaaehtoiset meripelastajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että veneiden nopeudet ja koot ovat kasvaneet reippaasti.
Lisäksi kuka tahansa 15-vuotias voi ostaa ison veneen ja lähteä vesille ilman koulutusta.
– Kun vene kulki ennen reilu kymmenen solmua, se oli aika kova vene. Kun vene nyt kulkee 30 solmua, se ei ole mitään. Veneiden kohtaamiset ovat silloin nopeita. Veneilytaitoja pitää opiskella, sanoo Kotkan meripelastusyhdistyksen puheenjohtaja Tapani Tiitinen.
Veneilijöiden ajotaidot ovat nousseet valokeilaan Airiston veneonnettomuuden jälkeen. Kaksi henkilöä kuoli ja neljä loukkaantui kahden veneen rajussa törmäyksessä Turun saaristossa sijaitsevalla Airistolla viime lauantaina.
Tapani Tiitisen mukaan taitojen merkitys korostuu, kun vesillä liikkuu yhä enemmän – ja kaikenlaista – porukkaa: isoja rahti- tai matkustaja-aluksia, vesijettejä, kanootteja.
– Tähystämisen merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa. Jos kovassa vauhdissa tuijottaa vain karttaplotteria, ei voi tähystää. Plotteri ei näytä, mitä muuta liikennettä on ympärillä.
Rahtilaivojen häiriköintiä
Suomen meripelastusseuran mukaan esimerkiksi vesijetteihin liittyvät pelastustehtävät ovat lisääntyneet jettien yleistymisen myötä. Ylinopeuksien lisäksi vesijetit aiheuttavat harmia ja vaaratilanteita rahtilaivojen läheisyydessä.
– Välillä näkee aika tiukkoja tilanteita, kun mennään rahtilaivojen perälaineeseen pomppimaan. Meripäivien aikana näitä oli Kotkassa tosi paljon, Tiitinen toteaa.
Isojen alusten läheisyydessä liikkuminen on kaikille pienille veneille petollista, sillä ne liikkuvat yllättävän nopeasti eivätkä niiden nostattamat laineet välttämättä näy pienempään veneeseen.
– Jos laine tulee kupeeseen, voima on todella kova. Myös aluksen keulan edestä kulkeminen on vastuutonta. Pitää muistaa, että iso alus ei voi poiketa reitiltään tai väistellä ketään.
Veneet uppoavat laituriin
Kotkassa myös laituriin uponneet veneet ovat työllistäneet vapaaehtoisia meripelastajia poikkeuksellisen paljon tänä kesänä. Kotkassa veneitä on nostettu jo kuusi.
– Veneiden omistajat soittavat meille yllättyneinä siitä, että näin on käynyt. Yleensä näitä tulee, kun myrskyt alkavat syksyllä. Näin kesällä tämä on aika synkkä saldo.
Kun veneeseen sataa, vesi vuotaa usein välipohjaan veneen perään. Painon kertyessä perä painuu pohjaan ja keula jää pystyyn. 1970-luvun puolivälissä meripelastustehtävissä aloittanut Tiitinen arvioi, että tämäkin ilmiö liittyy veneilykulttuurin muutokseen. Veneet saatetaan jättää pitkiksi ajoiksi yksin laituriin.
– Aina voi käydä vahinkoja, mutta on kyse myös välinpitämättömyydestä. Jos vene on vesillä, siellä pitää käydä viikoittain ja aina sateen jälkeen. Venettä ei voi jättää kuten autoa talliin.
Veneilyn perustaitoihin saa perehdytystä esimerkiksi veneilyjärjestöiltä, pursiseuroilta ja meripelastusseuroilta.