Jarttu Mustonen seisomassa ravintola Torven ovella on näky, joka on piirtynyt monen lahtelaisen silmiin. Legendaarisen keikkamestan portsari jää lauantaina eläkkeelle yli 30 työvuoden jälkeen.
Aluksi keikkajärjestäjä hengaili Loviisankadun baarissa asiakkaana, kuten muutkin lahtelaisnuoret 1970-luvun alussa.
– Silloin 70-luvun alussa tämä oli älyttömän suosittu paikka. Tämä oli arkisinkin täynnä. Muihin paikkoihin verrattuna täällä oli vapaamielinen meininki. Täällä pystyi pyörimään juoman kanssa, eikä ollut jäykkää kuten muualla. Tämä oli mulle heti kotoinen paikka ja täällä soi hyvä musa, Mustonen muistelee.
1970-luvulla Mustonen järjesti jo keikkoja paikallisen jazz- ja bluesyhdistyksen kautta.
– Keikkoja oli ensin Nuutissa ja tiiviimmin Hämeenkadulla vanhassa Rautakamarissa. Kun se loppui, piti löytää uusi paikka ja Torvi oli luonteva vaihtoehto.
Tämä oli mulle heti kotoinen paikka ja täällä soi hyvä musa.
Glooriaa arvostavasta yleisöstä
Torven ovelle Jarttu päätyi 1980-luvun alussa, vähän vahingossa.
– Aluksi tsekkasin ovea niinä iltoina, kun oli livemusaa, kun ei ollut portsareita. Sitten aloin tuurata portsareita ja sitten siihen vaan jäin.
Mustonen jätti työt lasitehtaalla, kun keikkojen järjestäminen ei enää ollut pelkkä harrastus.
– Valtarin Niilon kanssa sovittiin aluksi, että katsotaan vuosi, miten menee. Mutta siitä se jatkui. Ensin oli jazz- ja blueskeikkoja. Sitten tuli nopeasti punk ja rock mukaan.
Torvella on maanlaajuinen maine hyvänä keikkapaikkana. Hiljattain 50-vuotisjuhliaan viettänyt kulttipaikka tunnetaan myös persoonallisesta sisustuksestaan. Torven sieluksi nimetty mies tietää paikan salaisuuden:
– On pysytty lestissä, eikä ole yritetty tehdä täyskäännöksiä. Torvi on saanut oman glooriansa siitä, että täällä on hyvä yleisö, joka arvostaa sitä, mitä täällä tapahtuu. Rahaahan täältä ei saa, mutta silti täällä on käynyt isojakin nimiä, Jarttu pohtii ja sivelee hitaasti partaansa.
Torven keikka meriitti uusille bändeille
Mustosen mukaan juuri nyt Lahdessa on hyvä tarjonta livemusiikissa. Välillä elävän musiikin anti on ollut lähes kokonaan Torven varassa.
Kansainvälistä meininki on ollut aina.
– 80-luvun alussa ja 90-luvuun alkuun asti täällä kävi paljon bluesbändejä Briteistä ja Jenkeistä. Ne oli hienoja kokemuksia. Silloin ymmärsin, kuinka pieni musiikin maailma onkaan: artistit kirjoittelivat viestejä toisilleen julisteisiin. Ne tykkäsivät tästä paikasta, Mustonen fiilistelee.
Monet Suomen ykkösartistit Baddingistä ja Sleepy Sleepersista lähtien on nähty Torven lavalla. Lisäksi kulttiravintola on ollut tärkeä virstanpylväs aloitteleville tähdille.
– Monille uusille bändeille täällä esiintyminen on meriitti. Jos bändi esimerkiksi lähtee pohjoisesta etelään rundille, sille saatetaan sanoa Helsingistä, että saatte täältä keikan, jos pääsette Torveen.
Rahaahan täältä ei saa, mutta silti täällä on käynyt isojakin nimiä.
Mustonen on omien sanojensa mukaan ravintola-alan sekatyömies. Välillä mies on häärinyt miksauspöydän ja tiskin takana sekä Tirran puolella, Torven sisarravintolassa.
Vuosikymmeniin mahtuu paljon mielenkiintoisia muistoja, joista mies puhuu niukasti.
– Kaikkea ei viitsi kertoa. Albert [Järvinen] ja Dave [Lindholm] ovat sellaisia, jotka on tehneet ison vaikutuksen. Heitä olen aina mielellään kuunnellut, vaikka he eivät ole aina samaan bändiin mahtuneetkaan, Mustonen paljastaa.
– Kerra Dave halusi kuulua lujaa ja Albert sanoi, että "jos toi styrkkari ei mene pienemmälle, en soita täällä." Sitten kävi niin, että Dave lähti ulos, eikä soittanut, Jarttu nauraa.
"Livemusaa ei voi jättää"
Luopuminen pitkäaikaisesta työpaikasta kirpaisee jäyhääkin miestä.
– Tämä on äärettömän hyvä mesta, joka on käynyt rakkaaksi. Ihmisiä tulee ikävä, täällä on omalaatuinen asiakaskuntansa. Monenlaista heeboa käy, mutta tämä paikka jotenkin muokkaa ihmisiä, Mustonen väittää.
Mies aikoo käyttää ison osan eläkepäivistään kulttuuririennoissa.
– Nyt on aikaa harrastaa muutakin kuin täällä oloa. Voin käydä muualla konserteissa, teatterissa ja reissata.
Ihmisiä tulee ikävä, täällä on omalaatuinen asiakaskuntansa.
Ja kyllä se käsi tuttuun, olutpullosta tehtyyn, ovenkahvaankin eksyy.
– Pääseehän täällä käymään tiskin toisella puolella. Kun on koko elämänsä livemusan kanssa ollut tekemisissä, ei sitä voi niin vain jättää.
Jartun ystävät ja muut kantapeikot kokoontuvat tänä iltana Torveen Jartun läksiäisiin.
– Lahtelaista musiikkia on tietysti tarjolla. Valomerkin jälkeen se on sitten "Litkut lärviin, katu kutsuu", tokaisee portsari tutun kotiinlähtö-kehoituksensa.