Tutkijat pyysivät metsästäjiä arvioimaan metsästyskauden kynnyksellä, miten hyvin he osaavat käsitellä ampuma-asetta. Ne, jotka osasivat kaikkein huonoimmin, arvioivat oman osaamisensa pieleen. He luulivat osaavansa paljon paremmin kuin oikeasti osasivat.
Turun yliopiston kognitiivisen psykologian tutkija Johanna Kaakisen mukaan kyse on metakognitiosta eli kyvystä pystyä arvioimaan omaa osaamistaan.
– Jotka eivät tiedä, uskovat tietävänsä. Se menee lineaarisesti niin, että mitä paremmat taidot ja osaaminen, sitä tarkemmin pystyy arvioimaan omaa suoriutumistaan.
Se, että ei tiedä tietämättömyyttään, voi olla joskus olla todella vaarallista. Esimerkiksi juuri ajokortin saaneella käsitys omista ajokyvyistä voi olla pahasti pielessä, vaikka hän ei viime viikkoina ole paljon muuta ajatellutkaan kuin autokoulua ja ajamista.
– Se on illuusio. Kun joku asia tuntuu tutulta, se tuntuu helpolta. Luulee osaavansa sen, Kaakinen sanoo.
Ihminen ahdistuisi, jos tietäisi olevansa tollo
Johanna Kaakinen aloittaa vuoden alussa kolmivuotisen tutkimuksen siitä, millaisia tunteita uutta tietoa sisältävät uutiset ja muut asiatekstit herättävät sekä miten nämä tunteet vaikuttavat asian ymmärtämiseen. Tutkija tietää, että jos teksti liittyy omiin arvoihin ja asenteisiin, ymmärretään se helposti väärin.
– Se on psyyken kannalta hyvä, että pyrkii puolustaman omia uskomuksiaan. Se liittyy minäkuvan ylläpitämiseen.
Kykyjen ja tietojen yliarvioimista asioissa, joissa todellisuudessa on tietämätön ja osaamaton, tarvitaankin pitämään tunnelmaa yllä. Jatkuva tietoisuus omasta tyhmyydestä olisi liian ahdistavaa.
Väärien uskomusten korjaaminen on vaikeaa. Ihminen alkaa pistää vastaan, jos hänelle tulee sellainen olo, että hänen uskomuksiinsa yritetään vaikuttaa. Kaakinen puhuu vastaiskuefektistä.
– Se faktojen esittäminen ei silloin auta. Jos on oikein tulenpalava uskomus, niin mielipide ei tule muuttumaan. Emotionaalinen tarina on aina vahvempi kuin argumentti.
Suomi liittyi Natoon virkkeiden järjestystä muuttamalla
Se, että tietämätön ei tiedä sitä olevansa, johtuu nimenomaan riittävän tiedon puutteesta. Silloin puuttuu myös tieto, jolla omaa toimintaa voisi arvioida.
Tutkijat pyysivät asiaan täysin vihkiytymättömiä lukemaan tekstejä, miksi Suomen pitäisi liittyä sotilasliitto Natoon. Johanna Kaakinen sanoo, että ihmiset saatiin uskomaan siihen, että Suomen pitää liittyä Natoon pelkästään sillä, että samassa tekstissä olevia virkkeitä siirrettiin paikasta toiseen.
Juuri monimutkaisia asioita on vaikea ymmärtää, jos ei ole tietoa. Tunteet astuvat silloin peliin.
– Se auttaa, jos asian pystyy mahdollisimman yksinkertaisesti esittämään. Valittavasti vain maailma on monimutkainen, Kaasinen sanoo.
Tutkijat ovat huomanneet, että jo pieni määrä opastusta johtaa siihen, että omaa suoritustaan pystyy paremmin arvioimaan. Jos esimerkiksi tutkituille metsästäjille olisi annettu lyhyt tietoisku ampuma-aseen turvallisesta käytöstä ennen kuin heiltä kysyttiin, miten he arvioivat aseenkäsittelytaitojaan, metsästäjät olisivat arvioineet taitojaan realistisemmin.
Koska tuttu asia tuntuu helpommalta, voidaan samaa vaikutusta käyttää myös opiskelun tehostamisessa.
– Kun esimerkiksi opiskelijat pyytävät saada luentokalvot etukäteen, tulee opiskelijoille sellainen illuusio, että tämähän on helppoa kun on nähnyt tämän jo aiemmin, yliopistonlehtorina Turussa toimiva Johanna Kaakinen sanoo.
Taas tutkija, joka ei tiedä mistään mitään
Tutkija Kaakinen tietää, että monet tätäkin uutisjuttua lukevat ajattelevat, että taas ei tutkija tiedä mistään mitään. Sosiaalisessa mediassa kovimpia kommentoijia ovat lisäksi ne, jotka suoraan tunnustavat, että eivät edes viitsineet lukea juttua otsikkoa pitemmälle, koska jutussa ei kuitenkaan tule heille mitään uutta. Tutkija ei hätkähdä. Juuri tämän tutkiminen on hänen työtään.
– En osaa siitä loukkaantua. Me tieteilijät olemme sitä paitsi ammattimaisia puolustamaan omia tutkimuksiamme. Sitähän se väitöskirjan tekeminenkin on.
Jos tietämättömän virheellisiä käsityksiä haluaa muuttaa, kannattaa varautua kovaan työsarkaan. Kaakisen mukaan tietämättömän kanssa ei riitä, että vain inttää tämän olevan väärässä. Siitä seuraa vastareaktio.
– Se aiempi virheellinen käsitys täytyy tuoda ilmi, jotta sitä pystytään muokkaamaan. Asia pitää pystyä käsittelemään niin, että henkilön maailmankäsitys vahvistuu.
Hyvin korkeasti koulutetuilla näkyy usein metakognition toinen puoli. Fiksuimmat ajattelevat asian usein niin päin, että he eivät koskaan tiedä asiasta tarpeeksi, jotta he tietäisivät riittävästi. Huippusuorittajat arvioivat yleensä olevansa huonompia kuin oikeasti ovat.
–Siinä voi olla stereotypioitakin. Esimerkiksi naiset, jotka ovat hyviä matematiikassa, aliarvioivat omaa suorittamistaan. Kun heiltä kysyy, haluatko osallistua tulevaisuudessa matematiikan kilpailuihin, naiset saattavat vastata, että ei huvita kun olen niin huono, Kaakinen sanoo.