Geologian tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto ja Turun yliopisto tutkivat yhteisessä hankkeessa Keski-Suomessa Keuruulla sijaitsevan Martinjärven pohjalle kerrostuneita sedimenttejä turvetuotannon vesistövaikutusten selvittämiseksi.
Martinjärven tuloksia verrattiin parin kilometrin päässä sijaitsevaan Iso Kivijärveen. Martinjärven valuma-alueella on sekä turvetuotantoa että metsätaloutta, kun taas Iso Kivijärven valuma-alueella turvetuotantoa ei ole.
Tutkijoitten tarkoituksena oli vertailemalla Martinjärven ja Iso Kivijärven sedimenttejä saada esiin turvetuotannon vaikutukset erotettuna metsätalouden, maatalouden ja asutuksen vaikutuksista.
Martinjärven melko laajan valuma-alueen turvemaista vuonna 2010 noin 80 prosenttia oli metsätalouskäytössä. Turvekäytössä oli noin 11 prosenttia.
Tutkimuksen tulosten mukaan sedimenttilietteen kertymä on ollut molemmissa järvissä maltillista.
– Jotta dramaattisia muutoksia tulisi, turvetuotantoalueen kuormituksen pitäisi kiihtyä aivan hirmuisesti. Suoraan valumavesissä se saattaa hyvinkin näkyä, mutta me selvitimme vaikutuksia järveen, jolloin mukana ovat kaikki muutkin kuormittajat, sanoo tutkimusprofessori Tommi Kauppila GTK:sta
Lietteen kertyminen maltillista
Sedimentin kertyminen järviin on ajoitettu tarkastelemalla Tšernobylin vuoden 1986 ydinvoimalaonnettomuuden cesium-137 laskeumaa. Se löytyi pohjaliejusta 7-8 senttimetrin syvyydestä, eli sedimenttiä on kertynyt vuodessa noin kaksi ja puoli millimetriä.
Molemmista järvistä määriteltiin myös se, että cesium-137 -laskeumat eivät ole liikkuneet järven pohjassa toiseen paikkaan.
Turvetuotanto ei ole vaikuttanut merkittävästi Martinjärven sedimenttikertymään.
"Verrattuna Iso Kivijärveen turvetuotanto ei ole vaikuttanut merkittävästi Martinjärven sedimenttikertymään", sanotaan Environmental Earth Sciences -lehdessä julkaistussa tutkimusartikkelissa.
– Otimme näytteitä puolesta tusinasta paikasta, ja ainakaan niihin ei ollut syntynyt isoja lietekerrostumia. Kertymä ei myöskään ole kiihtynyt, sanoo Kauppila.
Kaikki ei ole selvillä
Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty sitä, levähtääkö mahdollinen lietekertymä järven matalammille alueille ennen kuin se päätyy syvempiin osiin.
– Toisin sanoen emme tämän tutkimuksen perusteella tiedä muuttuvatko järven matalat rannat sellaisiksi, että niissä on enemmän orgaanista ainesta. Sitä on myös hyvin vaikea tutkia, koska jos näin on, aines vain käväisee ranta-alueilla ennen kuin se jatkaa matkaansa. Kauppila sanoo.
Järvissä verrattiin myös kuiva-aineen ja hiilen kertymistä suhteessa näytesarjojen vanhempiin osiin, millä selvitettiin näytteenottopaikkojen luontaista kerrostumisnopeutta.
Molemmissa järvissä kertyminen oli nopeutunut, Iso Kivijärvessä Martinjärveä enemmän. Hiiltä ja kuiva-ainetta kertyy Iso Kivijärvessä nykyisin noin kolme kertaa enemmän kuin reilu sata vuotta sitten, Martinjärvessä noin kaksi kertaa enemmän.
Maankäytön historia näkyy
Tutkimuksen mukaan molempien järvien sedimentti on ollut muutoksessa 1800-luvun lopulta alkaen. Muutos johtuu laajoista metsähakkuista, maataloudesta ja metsäojituksista.
Myös muutokset levissä näyttävät järvien ravinnekuorman kasvaneen ja humuspitoisuuden lisääntyneen.
Muutokset molemmissa järvissä ajoittuvat voimakkaiden metsäojitusten aikaan.
Suurimmat muutokset molemmissa järvissä ajoittuvat voimakkaiden metsäojitusten aikaan, 1960- ja 70-luvuille. Maaperän eroosio lisääntyi selvästi, ja osa irtomaasta ja mineraaleista kulkeutui järviin.
Pohjaliejussa eläviä surviaissääsken toukkia tutkimalla saatujen tulosten mukaan järvien pohjan laatu heikkeni, ja vesistöjen rehevyys kasvoi. Myös levät reagoivat muutokseen.
Turvetuotantokin näkyy, mutta vähän
Martinjärven sedimenteissä turvetuotannon alku ei näy yhtä selvästi kuin aiemmat maankäytön muutokset. Mineraalien kertymässä näkyy ohimenevä lasku, joka osuu läheisen Kalmunevan turvetuotannon alkuun. Samaa muutosta ei näy Iso Kivijärvessä.
Veden laatu näyttää huonontuneen edelleen 2000-luvulla, erityisesti Iso-Kivijärvessä, mutta myös Martinjärvessä.
– Nämä verraten isot muutokset olivat mielestäni yllättävin tulos. Erityisesti Iso Kivijärven kunnon heikkeneminen on aika kiusallista, koska uskomme elävämme valistuneessa maailmassa, jossa vesiensuojelu hoidetaan hyvin, Kauppila sanoo.
Tutkijoiden mukaan syytä muutoksiin ei voi tietää varmasti, mutta ne ovat tapahtuneet samaan aikaan kun ilmasto on muuttunut, loma-asutus lisääntynyt ja metsiä on kunnostusojitettu.
Miksi järvet ovat viime aikoinakin menneet huonompaan kuntoon?
Myös metsien käsittely ja turvetuotanto ovat jatkuneet alueilla.
– Jatkotutkimuksissa kannattaisi selvittää näiden viimeaikaisten muutosten syitä. Miksi järvet ovat viime aikoinakin menneet huonompaan kuntoon, vaikka mitään kummallista ei pitäisi olla tapahtunut, Kauppila sanoo.
Tutkijat toteavat artikkelissaan, että järviparin vertailu nosti esiin sen, että molempien järvien tila on tiukasti sidoksissa alueen maankäyttöön, ja erityisesti metsätalouteen. "Modernin metsätalouden käytännöt lisäsivät rehevöitymistä sekä pehmeitä, runsaasti orgaanista ainesta sisältäviä vyöhykkeitä järvien pohjissa", artikkelissa sanotaan.