Olen seminaarireissussa ulkomailla, mutta puhelimeeni on tullut lukuisia kysymyksiä viime viikonlopun ja viime kevään Pääministerin haastattelutunneista.
Olen ”vanhan koulukunnan” edustaja eli minusta työhön liittyvät asiat selvitellään talon sisällä, ei muualla julkisuudessa. Siksi en ole koskaan osallistunut näihin keskusteluihin.
Nyt arvion, että terveisillä myrskynsilmästä saattaa olla yleistä mielenkiintoa ja kuva tapahtumista täydentyy.
Tässä siis kuvaus kuinka minä olen nämä Radio Suomen haastattelutunnit nähnyt ja kokenut.
Aloitan Pääministerin haastattelutunnilta Muonion kunnantalolta maaliskuulta. Kysyin Sipilältä aivan lähetyksen viime minuuteilla, aikooko hän tarkentaa sidonnaisuusilmoitustaan. Viittasin lähinnä kohtaan merkittävä rahoitusomaisuus Nordean ja Helsingin osuuspankin sijoitusinstrumenteissa. Sipilän suuttumus kuului lähetyksessä ja jatkui lähetyksen jälkeen. Hänen mielestään toimittajat haluavat vain tietää paljonko hänellä on rahaa. Sanoin olevani eri mieltä: sidonnaisuusilmoituksilla ei kaivata tietoa rahan määrästä vaan siitä syntyykö ministerille sidonnaisuuksia. Keskustelumme jatkui vielä illalla yleisötilaisuuden jälkeen. Se päättyi äkisti kun Sipilä luuli kuvaajan salanauhoittavan keskustelumme ja lähti vitomaan.
Viime viikonloppuna Torniossa osa työtäni oli olla pääministerin likasankona.
Ensi merkit tulivat jo perjantaina kun yritin puhelimessa sopia Sipilän avustajan Riina Nevamäen kanssa kommenttia Terrafamesta ja sukulaisten omistamasta konepaja Katerasta. Vastaus oli tyly ei.
Lauantaina ennen normaalia uutishaastattelua Sipilä sanoi, ettei vastaa Ylelle mitään Terrafameen liittyen. Kertoi käyneensä asiasta kiivasta sähköpostivaihtoa sekä päätoimittaja Atte Jääskeläisen että toimittaja Salla Vuorikosken kanssa. Ja että ”Aten kanssa on sovittu, että hän ei vastaa”.
Ajattelin tyrmistyneenä, että tuo sopimus on kyllä syytä tarkistaa. Ehdotin Sipilälle, että hän kertoisi kameralle syyt, miksi ei vastaa Terrafameen ja sukulaisten firmaan liittyviin kysymyksiin. Ei käynyt, vaan siinä tapauksessa hän ei antaisi mitään haastattelua. Sain pysäytettyä poistumisaikeet ja haastattelu professori Juho Saaren työryhmästä ja uusien miljardisäästöjen tarpeesta tehtiin.
Hetken kuluttua Riina Nevamäki lähetti tekstiviestin, jossa kertoi että ”Juha pyysi tarkentamaan että syy miksi ei kommentoi tätä ylelle on se, että hänelle ei annettu alunperinkään kommentoida asiaa /puolustaa itseään”. Vastasin välittäväni tiedon Pasilaan. ”Sama koskee huomistakin”, Nevamäki jatkoi. Huominen oli Radio Suomen Pääministerin haastattelutunti.
Olin järkyttynyt monestakin syystä. Minusta Sipilä käyttäytyi painostavasti, syytti asioista, jonka kanssa minulla ei ollut mitään tekoa ja jonka kaikkia käänteitä en edes tiennyt. Olin myös oudossa välikädessä, kun väitetään, että päätoimittajan kanssa on sovittu, ettei jotain asiaa kysytä.
Lähetin Atte Jääskeläiselle sähköpostin, jossa kysyin kahta asiaa: 1) Onko Sipilän kanssa tehty joku sopimus? 2) Miten pääministerin haastattelutunnilla toimitaan?
Pian Atte Jääskeläinen soitti. Mitään sopimusta ei ollut. Haastattelutunnista keskustelimme pitempään. Selvää oli että Terrafamesta ja sukulaisfirmasta kysytään. Olen joukkuepelaaja ja minusta tärkeintä oli, että vastaukset saadaan. Koska olin nyt Sipilälle kuin ”punainen vaate”, minulle sopi, että kysymykset esittää Jari Niemelä.
Järjestely ei ole tavaton, mutta sitä käytetään harvakseltaan. Muistan vuosien varrelta joitakin tapauksia, joissa jonkun kollegan ja esimerkiksi ministerin välit ovat kiristyneet niin, että lopputuloksen kannalta on arvioitu paremmaksi vaihtaa välillä tekijää.
Myöhemmin lauantai-iltana Sipilä pyysi anteeksi raivoamistaan minulle eli asiaan täysin kuulumattomalle henkilölle.
Varsinkin meitä Yle Uutisten kokeneempia toimittajia kannustetaan kovasti kirjoittamaan näkökulmia ja analyysejä. Olen molempien pääministerin haastattelutuntien jälkeen tarjoutunut kirjoittamaan sellaisen.
Muonion tapauksen jälkeen sain tuoreeltaan sen päivän pomotoimittajalta moitteet, että olin ylipäätään ottanut Sipilän sidonnaisuudet esiin, koska Ylen MOT-toimitus oli tehnyt virheen ja oli turhaa jatkaa virheen toistamista.
Kirjoitin kuitenkin, koska olin mielestäni tajunnut Muoniossa jotain. Yritysjohtajataustainen Sipilä näkee sijoituksensa pankkien rahoitusinstrumentteihin ikään kuin riippumattomuuden varmistuksena, koska ei omista suoraan minkään yritysten osakkeita. Moni muu, erityisesti oppositiossa pitää varsinkin Sipilän vakuutuskuoria laillisena verosuunnitteluna eli tapana jos ei vältellä niin ainakin lykätä veroja. Ja tästä näkökulmaerosta rähinä syntyy.
Tästä siis kirjoitin ja teksti on yhä piirongin laatikossa. Tätä aihepiiriä koskeva näkökulma olisi normaalista poiketen pitänyt saattaa päätoimittajan tietoon ennen julkistamista ja siihen en enää jaksanut lähteä. Annoin olla.
Nyt maanantaina istuin jo lähtöä odottavassa lentokoneessa kun tajusin, että haluan kirjoittaa tuntojani Tornion viikonlopusta.
Olen ollut Ylen talouden tai politiikan toimittaja vuodesta 1991 ja olen tottunut pääministerien ryöpytykseen eli siinä ei minusta ole mitään epätavallista. Se on osa tätä työtä enkä ota sitä henkilökohtaisesti. Yhden ainoan kerran olen pitänyt tilannetta kohtuuttomana: silloin pääministeri Paavo Lipponen (sd.) juoksutti minua pitkin Finlandia-talon käytäviä vain viikkoa ennen äitiysloman alkua.
Muonion ja Tornion kokemusteni perusteella Sipilällä näyttää olevan pääministerinä kaksi sokeaa pistettä: omaisuus ja suvun ja lähipiirin toimet. Pääministerillä on Suomessa ehdottomasti eniten poliittista valtaa, ja siksi virkaan kuuluu myös muita tarkempi läpivalaisu. Ja sitä Sipilän näyttää olevan näihin kahteen asiaan liittyen vaikea hyväksyä.
Tunne näkökulman tarpeellisuudesta alkoi voimistua sunnuntai-iltana, kun olin viimein päässyt kotiin Helsinkiin ja puhelin soi. Pääministerin avustaja soitti ja pyysi minua välittämään Pasilaan korjauspyynnön, joka koski Ylen teksti-TV:n englanninkielisiä sivuja. Siellä oli kuulemma yhä korjaamatta tieto Sipilän kesätyöpaikan ja isoisän perustaman firman nimestä.
Lupasin välittää viestin, mutta jäin miettimään, eikö pääministerin kansliassa olisi jotain tärkeämpääkin tekemistä. Koin soiton pompotuksena, näpäytyksenä kenties siitä että Terrafamesta oli kuitenkin kysytty haastattelutunnilla.
Tätä näkökulmaa ei tullut alkuviikosta, koska Pasilassa oli linjattu, että tämän aihepiirin käsittely on saamassa liian suuret mittasuhteet. Toivottavasti tämä vanhan koulukunnan kollegan ”matkapäiväkirja” toimii nyt myös vastauksena Helsingin Sanomien, Suomen Kuvalehden ja STT:n lähettämiin kysymyksiin.
Ja lopuksi. Kirjoitin tämän päätoimittajan kannustamana, jotta syntyisi tarkempi kuva mitä esimerkiksi viime viikonvaihteessa todella tapahtui.