ISTANBUL Televisioruudulla mies ja nainen vannovat rakkautta toisilleen. Käytännössä parisuhde on kuitenkin mahdoton sukujen erimielisyyksien takia. Luvassa on kyyneliä, kiellettyä rakkautta ja luokkayhteiskunnan jännitteitä.
Tällainen on tyypillinen juoni ja menestysresepti, joka on tehnyt turkkilaisista saippuaoopperoista huippusuosittuja paitsi kotimaassa, myös maailmalla.
Turkkilaisia saippuaoopperoita katsotaan niin Lähi-idässä, Latinalaisessa Amerikassa, Venäjällä kuin Kreikassakin. Ohjelmat keräävät television ääreen miljoonia ihmisiä.
Sarjat vievät Turkki-kuvaa ulkomaille
Sarjojen yllätyssuosio ulkomailla on saanut Turkin hallinnon tukemaan tuotantoa suurilla summilla.
Alun perin saippuasarjat oli tarkoitettu viihteeksi. Ohjelmien suosion takia osa tutkijoista on alkanut pitää niitä myös politiikan välineenä ja Turkin soft powerin eli pehmeän vaikuttamisen keinona.
– Turkki on vahvistanut saippuaoopperoiden avulla positiivisia mielikuvia erityisesti Lähi-idässä, jossa se on muutenkin pyrkinyt lisäämään vaikutusvaltaansa, sanoo Istanbulin Bilgin yliopiston mediatutkija Aslı Tunç.
Sarjat ovat houkutelleet Lähi-idän maista turisteja, jotka ovat halunneet tulla tutustumaan kuvauspaikkoihin. Mediatietojen mukaan Latinalaisessa Amerikassa olisi nimetty lapsia turkkilaisilla nimillä saippuasarjojen takia.
Turkkilaislehti Daily Sabahin mukaan saippuaoopperoiden vientiarvo oli viime vuonna 350 miljoonaa dollaria. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 25 prosenttia.
Istanbulilaisopiskelija Tuğba uskoo sarjojen suosion perustuvan siihen, että ihmiset tunnistavat niistä tuttuja asioita: ihmissuhdeongelmia ja yhteiskunnallisia ristiriitoja.
– Turkissa sarjat koskettavat jokaista yhteiskuntaluokkaa. Ihmiset haluavat nähdä sarjoissa samanlaisia ihmisiä kuin he itse ovat. Mutta sarjoissa on myös jotain hypnoottista. Kaikki perustuu rakkauteen, ihmissuhteisiin. Ihmiset haluavat päästä eroon tosielämän ongelmista ja saippuaoopperat auttavat heitä, Tuğba selittää.
Hän itse kertoo rentoutuvansa ja tyhjentävänsä päänsä sarjoja katsomalla.
Glitter-pinnan alta löytyy ongelmia
Tutkija Asli Tunçin mukaan sarjojen menestyksen alle on kuitenkin jäänyt piiloon monia ongelmia. Mediassa osa näyttelijöistä on kertonut yli 15-tuntisiksi venyvistä työpäivistä. Lisäksi kuvauksissa on tapahtunut jopa kuolemaan johtaneita onnettomuuksia.
– Katsojille sarjat näyttävät olevan täynnä glitteriä, mutta todellisuudessa työolot ovat erittäin huolestuttavat, Tunç sanoo.
Uusia sarjoja pyritään saamaan jatkuvasti markkinoille, minkä vuoksi niitä kuvataan tiukalla tahdilla. Jaksot saattavat kestää pisimmillään jopa kaksi tuntia, minkä takia työpäivät voivat venyä.
Jos sarja ei ole tarpeeksi suosittu, se voidaan perua muutaman jakson jälkeen. Jos sarja taas saa jatkoa, jäljellä olevat jaksot joudutaan kuvaamaan hurjalla työtahdilla – usein näyttelijöiden terveyden kustannuksella.
Suurin osa työntekijöistä tekee töitä pienellä palkalla ja epävarmoilla sopimuksilla.
– Isot rahat menevät lähinnä tähtinäyttelijöille, Tunç sanoo.
Viime vuonna Turkin työministeriö pyrki puuttumaan ongelmaan. Se määritteli saippuaoopperoiden kuvauspaikat vaarallisiksi työpaikoiksi, mikä tarkoittaa, että tuotantoa tulisi valvoa tietyillä turvallisuusmääräyksillä.
Koska monet näyttelijät tekevät töitä freelancer-suhteissa, he jäävät kuitenkin sääntelyn ja ammattiliittojen ulkopuolelle.
Tunçin mukaan ongelmiin voitaisiin puuttua kunnolla vasta, jos tähtinäyttelijät ja -ohjaajat uskaltautuisivat puhumaan ongelmista enemmän julkisuudessa. Monia kuitenkin huolettaa työpaikan menetys. Saippuasarjaviennistä on tullut osa hallituksen menestystarinaa, joten ongelmien esiin nostaminen on hankalaa.
– Rahoittajat haluavat puhua vain sarjojen menestyksestä, eivät ongelmista. Sarjat saavat paljon rahoitusta kulttuuriministeriöltä, koska myös hallitus pitää tätä keinona myydä omaa arvomaailmaansa katsojille, Tunç arvioi.
Feminismiä – vai sittenkin perinteisiä sukupuolirooleja?
Turkkilaisten saippuaoopperoiden on sanottu myös tuoneen feminismiä tapetille Lähi-idässä.
Arabimediassa on uutisoitu naisista, jotka ovat sarjojen romanttisten rakkaussuhteiden inspiroimina hakeneet eroja alistavista avioliitoista.
Fatmagül'ün Suçu Ne? -saippuaoopperan (suomeksi Mikä on Fatmagülin rikos?) taas kerrottiin saaneen osan naisista avaamaan suunsa seksuaalisesta häirinnästä. Sarja kertoo turkkilaisnaisesta Fatmagülista, joka joutuu raiskatuksi, mutta saa lopulta itselleen oikeutta oikeudessa.
Mediatutkija Asli Tunç suhtautuu kuitenkin sarjojen naiskuvaan kriittisesti. Hänen mukaansa naiset ovat edelleen sarjoissa passiivisia.
– He ehkä toimivat moderneissa ympäristöissä ja pukeutuvat maallistuneesti, mutta muuten heidän roolinsa eivät ole edistyksellisiä. Sarjojen naisten ainoa tarkoitus on löytää itselleen mies, Tunç sanoo.
Istanbulilaisopiskelija Tuğbakin kaipaisi televisioon monipuolisempia naishahmoja. Hän kuitenkin arvioi, että heitä ei tulla näkemään. Turkin arvot ovat muutenkin ottaneet askeleita konservatiivisempaan suuntaan.
– Sarjat romantisoivat miesten ylivaltaa suhteessa naisiin. Nytkin katsomassa sarjassani nainen on todella rakastunut mieheen, joka kohtelee häntä huonosti.
Tutkija Tunç arvioi, että sarjojen on pakkokin pitäytyä konservatiivisissa sukupuolirooleissa. Toisin kuin länsisarjoissa, alkoholia tai seksiä ei ruudulla nähdä, kuten ei muutakaan Turkissa normeista poikkeavaa.
– Sarjojen on pysyttävä konservatiivisina ja sovittava yhteiskunnan arvoihin. Muuten hallitukselle myönteiset lehdet hyökkäisivät niitä vastaan, tutkija sanoo.
Aiheesta lisää Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa, jossa pohditaan naisten mahdollisuuksia päästä vaikutusvaltaiseen asemaan. Ohjelman voi kuunnella lauantaina Yle Radio 1:ssä klo 12.10 ja Radio Suomessa klo 14.03 sekä Yle Areenassa.