Harvinainen kutsu odotti pariskuntaa heidän kotiutuessaan matkalta.
– Poika tuli lentokentälle vastaan ja kuiskasi minulle, että on tullut kirje korkeammalta taholta. Kun Hilpi sitten näki kirjeen, hän oli ensin ymmällään ja sitten purkautui riemu. Tosi hieno ja lämmin tunne, Rauno Rantaniemi kuvailee.
Rauno Rantaniemi ja Hilpi Ahola tuntevat kehitysvammaisten arjen. Perheeseen kuuluu nyt 26-vuotias erityislapsi Eveliina.
Nämä ihmiset pitää huomioida ja ottaa mukaan kaikessa päätöksenteossa, oli se mitä hyvänsä. Rauno Rantaniemi, Kehitysvammaisten Tulikiiton hallituksen puheenjohtaja
Ihmisoikeudet arkeen
Rauno Rantaniemi toimii valtakunnallisen Kehitysvammaisten Tukiliiton hallituksen puheenjohtajana, Hilpi Ahola Rovaniemen kehitysvammaisten tuki ry:n puheenjohtajana.
YK:n vammaissopimus ratifioitiin viime kesäkuun kymmenes päivä ja Suomikin hyväksyi sen.
– Vammaisten ihmisten ihmisoikeudet ja sopimuksen jalkauttaminen arkeen on nyt tärkeää. Se tarkoittaa kehitysvammaisten osallisuutta ja mahdollisuutta toimia muiden ihmisten joukossa niin työssä kuin vapaa-aikanakin, Rauno Rantaniemi tiivistää.
Rantaniemen mukaan kehitysvammaisista henkilöistä puhumisen sijaan voitaisiin siirtyä puhumaan ihmisistä, joilla on haasteita oppimisen ja ymmärtämisen kanssa.
Me tarvitaan isoja hartioita ja paljon tekeviä käsiä. Hilpi Ahola, Rovaniemen kehitysvammaisten tuki ry:n puheenjohtaja
– Nämä ihmiset pitää huomioida ja ottaa mukaan kaikessa päätöksenteossa, oli se mitä hyvänsä.
– Työtä vammaisten hyväksi on tehty pitkään, mutta tuo ratifiointi on eräänlainen lähtölaukaus. Sitä lähdetään nyt ajamaan voimakkaasti eteenpäin, vaikka ollaan pitkän taipaleen alussa, Rauno Rantaniemi sanoo.
Lapin erityisperheitä kalvaa epävarmuus
Hilpi Ahola sanoo saavansa Rovaniemen kehitysvammaisten tuki ry:n puheenjohtajana huolestuneita yhteydenottoja koko Lapista. Esimerkiksi vammaisten henkilökohtaiset avustajat ovat epätietoisia sote-uudistuksen tuomista muutoksista. Isoja haasteita on paljon.
– Perheillä on iso huoli. Miten näitä vammaisasioita käsitellään, miten viranhaltijat ottavat uudet lait huomioon, miten saadaan itsemääräämisoikeutta, Hilpi Ahola luettelee.
– Me ollaan pieni porukka tekemässä tätä työtä. Mutta jos ei ole ketään vammaisten puolesta puhumassa, asiat menevät hyvin äkkiä virkamiesesityksillä eikä kukaan kiinnitä niihin edes huomiota, kun ei ole tietoa eikä välttämättä kiinnostustakaan, Hilpi Ahola sanoo.
Rauno Rantaniemi sanoo kuulleensa vammaistyötä tekeviltä purevaa kritiikkiä paljon repostellusta sote-uudistuksesta. Kentällä on käsitys, että sote-lyhenteestä joutaisi alun so-tavu pois, koska sosiaalipuoli on lähes unohdettu terveysasioiden tieltä. Mutta vaikka leikkauksiakin on tehty, raha ei Rantaniemen mukaan ratkaise, vaan asenne.
– Nykytapa tehdä kokeilukulttuuria ajaa siihen, että päättäjät heittävät pallon ja katsovat, mitä tapahtuu. Jos päätös ei herätä vastustusta, se todetaan hyväksi ja sen mukaan mennään. Mutta meidän ryhmä ei ole se, joka heti on nousemassa barrikadeille, että näin ei voi tehdä.
– Me tarvitaan isoja hartioita ja paljon tekeviä käsiä, Hilpi Ahola kiteyttää.
"Toivon, että puku olisi timantti muiden joukossa"
Rovaniemen Oikaraisesta kotoisin oleva Jenni Ranta pääsee toteuttamaan ammattitaitoaan jo 22-vuotiaana vaativassa tehtävässä. Hilpi Ahola otti pian Linnan kutsun saavuttua yhteyttä entiseen naapurintyttöön ja esitti yhteistyötä puvun loihtimiseksi.
– Olin kyllä oikeasti tosi otettu. Tämä on ompelijoitten hienoimpia asioita, että saisi tehdä juuri Linnan juhliin puvun. Tästä olen unelmoinut pikkutytöstä lähtien ja heti kun kouluun pääsin, ajattelin että tavoittelen tätä kohti, Jenni Ranta riemuitsee.
Opintoja haasteellisiakin työtilaisuuksia ajatellen Jennillä on. Hän on valmistunut Lapin ammattiopistosta vaatetusompelijaksi ja vuonna 2015 hän sai Jyväskylässä käteensä vaatturin paperit.
Me molemmat haluttiin siihen lappilaista henkeä ja lappilaista värimaailmaa. Vaatturi Jenni Ranta
Hilpi Aholan puvun suunnittelu alkoi yhteisestä tuokiosta tietokoneen ääressä.
– Katsottiin netistä, että mistä Hilpi tykkää ja heitettiin molemmat pöytään ideoita. Hilpille oli tosi tärkeää, että myös minun näkemykseni tulee puvussa esiin.
Nuori vaatturi ei panisi pahakseen, jos puku erottuisi Linnan juhlissa edukseen. Toisihan se nostetta uraa luovalle nuorelle ihmiselle.
– Toivon, että puku olisi timantti muiden joukossa, Jenni Ranta huudahtaa.
Useimmat Linnan juhlaan kutsutut naiset haluavat pitää pukunsa tyylin, materiaalin ja värit salaisuutena television juhlalähetykseen asti. Myöskään Hilpi Aholan puvusta ei heru yksityiskohtaisia tietoja etukäteen, mutta yhdestä asiasta Hilpi ja Jenni olivat yksimielisiä jo puvun suunnittelun alkuhetkillä.
– Me molemmat haluttiin siihen lappilaista henkeä ja lappilaista värimaailmaa, Jenni kertoo.
– Materiaali on sileää ja kaunista, sen voin taata. Värit ovat hyvät, ne korostavat Hilpin olemusta, hän lisää.
Varmaa on myös, että Hilpi Ahola kantaa pukunsa rintapielessä kunniamerkkiä, Suomen Valkoisen ruusun I luokan mitalia kultaristein. Se myönnettiin hänelle vuosi sitten pitkäaikaisesta työstä Soneran palveluksessa.
Vaate kantajan mukaan
Jenni Ranta korostaa räätälin työssä asiakaslähtöisyyttä.
– Puvun on oltava kantajansa oloinen. Kun pukuja tehdään mittatilauksena, niin tärkeää on hyvä istuvuus ja se, että puku on kantajansa näköinen. Että tehdään juuri hänelle se oikean näköinen puku.
Linnan juhlien kohdalla pukuetikettiä on Jenni Rannan mukaan syytä noudattaa.
– Ei missään nimessä lyhyttä pukua, vaan sen on oltava täysimittainen.
Vaatturin ammattinimikkeestä tulee herkästi mieleen vanhempi mies, joka hiiviskelee hämyisessä liikkeessään raskaita kangaspakkoja käsitellen ja ottaen vastaan arvokkaita herrasmiesasiakkaita mittanauha kaulassaan. Mielikuva ei ole aivan väärä, vaikka nykyajan vaatturi voi olla myös Jenni Rannan kaltainen nuori nainen.
Työtä jaksaa tehdä, jos sitä rakastaa. Se ajaa tosi paljon eteenpäin. Vaattri Jenni Ranta
– Vaatturit valmistavat nimenomaan miesten pukuja. Esimerkiksi tummia pukuja, frakkeja ja shaketteja. Mutta koska olen käynyt Lapin ammattiopiston vaatetuslinjan ja Jyväskylässä vaatturin koulutuksen, niin se on hyvä combo. Yrittäjänä minun asiakaskunta laajeni huomattavasti, kun voin valmistaa pukuja molemmille sukupuolille, esimerkiksi hääpareista molemmille, Jenni Ranta iloitsee.
Käden taito verenperintönä
Jenni Ranta on kotoisin Rovaniemen Oikaraisesta ja saanut kipinän käsityöhön kenties jo geeneissä, sillä suvussa on muitakin käsityöläisiä. Oman tiensä ompelijaksi hän uskoo tienneensä jo pikkutyttönä.
– Valokuva todistaa, että "kudoin sukkaa" jo kuusivuotiaana mummon keinutuolissa. Käsillä tekeminen on aina ollut sydäntä lähellä ja työtä jaksaa tehdä, jos sitä rakastaa. Se ajaa tosi paljon eteenpäin.
Intohimo käsillä tekemiseen on nyt ajanut Jenni Rannan yrittäjäksi Jyväskylään. "Vaatturi-ompelija Jenni Katriina" toimii toistaiseksi Jennin kotona Jyväskylän laitamilla. Yritys tarjoaa mittatilaus- ja korjausompelupalveluja ja omin käsin valmistettuja pientuotteita. Niitten kanssa Jenni kiertää myyjäisissä. Myös jatko-opinnot kuuluvat Jennin elämään.
– Tavoitteeni on olla jonain päivänä vaatturimestari, jolla olisi oma vaatturinliike. Tällä hetkellä opiskelen erikoisvartaloiden kaavoitusta, koska eihän me kaikki olla standardimitoitettuja!
Tyttö voi lähteä Lapista, mutta Lappi ei tytöstä
Lappilaisuus kulkee Jenni Rannan mukana paitsi kulloisenkin työn suunnittelussa ja luonnonläheisissä materiaaleissa, myös ihan konkreettisesti missä hän kulkeekin.
– Tälläkin hetkellä minulla on lapikkaat jalassa. Tykkään tavallaan edustaa ja olla paikkakuntaylpeä, tuoda lappilaisuutta muuallekin. Ainakaan ei nolota yhtään, että olen Rovaniemeltä ja Lapista. Enemmänkin olen ylpeä siitä, että ollaan pohjoisesta ja näytetään, että täälläkin osataan.