Tamminiemen keittiössä aika on pysähtynyt 70-luvulle. Seinällä olevan vihreän lankapuhelimen valintakiekko välkkyy tiskipöydän ylle kiinnitettyjen työvalaisimien loisteessa. Keltaiset ikilevykaapistot pyöreine vetimineen saavat hymyn nousemaan huulille. Nurkassa vihreä astianpesukone on valmiina ottamaan vastaan presidentilliset tiskit ja pesemään ne hitaasti ja kovaäänisesti.
Ulkona vihmoo alkava talvi. Valtavan Metox-lieden ääressä emännällä ja apuemännällä on varmasti ollut kuumat paikat.
Neljä valtavaa keittolevyä, kaksi uunia ja lämpöhaudeallas suoraan 50-luvulta. Essut roikkuvat naulakossa. Siitä ne voisi vetää milloin vain päälle ja alkaa työhön. Kaikki keittiössä on kuten ennen. Vain presidentti puolisoineen puuttuu.
Kalamies-Kekkonen vaati kalat päineen
Presidentti Kekkonen oli kyökin puolella harvinainen vieras.
– Usein se oli Sylvi Kekkonen, joka piipahti keittiöön kertomassa henkilökunnalle, että presidentille on tulossa vieraita. Tällöin keittiössä alkoi kuhina, kertoo Tamminiemen vastaava opas Mervi Saarenmaa.
Lahnanpääkeitto, madekeitto, paistetut ahvenet ja tönkkösuolatut muikut. Mervi Saarenmaa
Kyllä presidentti Kekkosella oli silti mielipide ruokaan. Hän piti itse kalastamisesta ja esimerkiksi Kultarannassa syötiin usein presidentin kalastamaa haukea. Silloin tällöin kalasaaliita saattoi päätyä myös Tamminiemen keittiöön. Kotimaisuus oli Kekkosen mielestä valttia. Ehkä hän oli aikaansa edellä. Lähiruoka on nykyäänkin kovassa huudossa.
Kekkosen lempiruokia olivat erilaiset kalaruuat.
– Lahnanpääkeitto, madekeitto, paistetut ahvenet ja tönkkösuolatut muikut, luettelee Saarenmaa. Kekkonen halusi, että kalat valmistetaan ja syödään kokonaisina. Erityisesti hän piti suolakuoressa kypsennetystä kalasta, jota valmistettiin valtavan lieden päällä suoraan keittolevyllä.
Shampanjaa, ei kiitos!
Kekkosen makunystyröitä hiveli myös riistaruuat. Emäntä valmisti hyytelömäistä hirventurpasylttyä, jota laitettiin leivälle. Hirven ja poron lihasta valmistetut ruuat olivat yleisiä. Perunat tarjoiltiin kuorineen ja mausteena oli suolaa.
– Kekkosen ruokapöydässä oli aina pieni suolakuppi, josta presidentti saattoi lusikalla annostella ruokaansa suolaa, kertoo vastaava opas Mervi Saarenmaa.
Keittiöstä tarjoiluvälikön kautta ruokasaliin kulkiessa huomaa myös kauniilla lasimaalauksella koristetun baarisyvennyksen. Hyllyillä on paljon Nanny Stillin suunnittelemia laseja, mutta suppeahko alkoholivalikoima hämmentää. Suurin osa Tamminiemen museossa olevista pulloista on sellaisia, jotka on tuotu presidentin linnasta Kekkosen kuoleman jälkeen. Ne ovat lahjoja presidentille, mutta ovat jääneet avaamatta.
– Kekkonen ei pitänyt lainkaan shampanjasta ja perhejuhlissa ei tarjottu alkoholia. Miniä Brita Kekkosen toiveesta silloin tällöin tarjolla oli punaviiniä. Vieraille viiniä tarjottiin kyllä. Snapsina Tamminiemessä juotiin Dry Vodkaa, tarkentaa Saarenmaa.
Entäs se ruokalista?
Keittiömestarit Pekka Terävä ja Mikko Kaukonen ovat otettuja saadessaan kokata Tamminiemen keittiössä. He ovat hyvin tietoisia Kekkosen mieltymyksestä riistaan ja sieniin.
– Tässä valmistuu peuratartar, pikkelöity sipuli ja kanttarelleja, kertoo Pekka Terävä asetellessaan herkulliselta näyttävää annosta puiselle alustalle. Koko komeus kruunataan tuoreella timjamilla ja jäkälällä, joka myös on syötävää!
Mikko Kaukonen loihti alkuun emmermannapuurolla kuorrutettuja herkkutatteja. Koko komeus kruunattiin ripottelemalle päälle kuivattua hirven sydäntä ja ruista.
Toisena annoksena silakkaa, vesikrassia, omenaa ja ruista.
–Jos kasvimaalla olisi nyt artisokkaa, niin se kannattaa pitää siellä mullassa ja nostaa ylös vasta tarvittaessa, kertoo Pekka Terävä. Hän yhdistää kaunissa annoksessaan mätiä ja maa-artisokkaa kolmella tavalla (keitettynä, raakana ja pyreenä). Lisänä on tattarilastut ja herkullinen yrttiemulsio.
Herkullinen jälkiruoka syntyy puolukasta, hapankermasta, sekä marengista. Myös syötävät kukkaset ovat suomalaisia.
– Kekkonen ei ollut shampanjan ystävä, niinpä tämä ateria kruunataan puolukkamehulla tai oluella, Pekka Terävä päättää.
