Vanhoja kolikkopelejä, Commodore 64 -harrastajan huone, lautapelejä, 1990 -luvun vaihteen NES-pelejä. Suomalainen pelikulttuuri on saanut oman museonsa, jonka ovet avautuvat peliharrastajille ja toki muullekin yleisölle pian vuodenvaihteen jälkeen.
Museokeskus Vapriikkiin rakentunut museo kertoo suomalaisen pelaamisen monikymmenvuotisen historian. Se on lajissaan ensimmäinen Suomessa ja yksi harvoista koko maailmassa. Tutkija Outi Penninkangas on ylpeä uudenkarheasta museosta.
– Tästä tuli vielä hienompi kuin mitä me osattiin toivoakaan. Täällä on käynyt joukkorahoittajia joulukuun alusta saakka ja on jo hieman saatu yleisöpalautetta.
Outi Penninkankaan mukaan Suomen Pelimuseo kertoo, mistä digitaalinen pelaaminen Suomessa alkoi, miten se kehittyi vuosien saatossa ja miten se päätyi nykyiseen asemaansa.
– Vaikka museon pääpaino on digitaalisissa peleissä, emme ole unohtaneet muita pelejä, kuten lauta- ja roolipelejä.
Penninkangas korostaa, että museon toiminnassa tärkeä osa on elämyksellisyys. Esillä on 100 peliä, joista kokeiltavia ja pelattavia on noin 60.
– Ehdottomasti pelimuseossa pitää olla pelattavaa, mutta ihmeellistä kyllä, se on poikkeuksellista pelimuseoissa maailmalla. Muissa museoissa kun vierailee, niissä ei ole näin paljon pelattavaa. Ja se on joukkorahoittajien ansiota.
Pelihallitunnelmaa
Vapriikin sisuksista löytyy myös huone, joka muistuttaa vanhaa pelihallia 80-luvulta, esittelee Outi Penninkangas, jonka mukaan haettiin tyyliä, miltä pelihallit ihmisten muistoissa näyttivät.
– Täällä on laitteita, jotka ovat peräisin Puuhamaasta ja Suurosen tivolista ja täältä löytyy vanhoja tuttavuuksia. Laitteet on lainattu Pelikonepeijoonien laajoista kokoelmista.
Uuttakin on tulossa. Yleisön kokeiltavaksi on Outi Penninkankaan mukaan tulossa mm. Oculus Rift -laite, jolla pääsee pelaamaan Pollen -peliä. Laitteessa on kyse päähän laitettavista keinotodellisuuslaseista.
Ihan kaikkia pelejä ei Outi Penninkangas ole vielä kokeillut.
– Minut löytää usein tuolta flipperin äärestä ja muitakin tässä päivän mittaan tulee aina kokeiltua.
Peliharrastajien huoneita
Pelimuseoon on lavastettu peliharrastajien huoneita eri aikakausilta. Tutustua voi esimerkiksi Amiga -koodaajan työskentelytilaan, jossa hän valmistelee uutta peliä. Kirjahylly on täynnä peli-diskettejä ja kaikkea, mitä teinipojan huoneesta silloin löytyi.
– Teemahuoneissa on haettu historiallista aikakautta aika tiukasti. Täällä on myös luettavaa ja kokeiltavaa ja kosketeltavaa.
Keltaisessa huoneessa koneena on NESS, jolla voi pelata Mariota. Toisessa tilassa on Commodore 64, jossa pyörii Boulder Dash.
Ja huoneissa on myös aikakausien kalusteita, julisteita, vanhoja Mikrobitti -lehtiä ja muuta tavaraa.
Myös lautapelit ovat saaneet oman nurkkansa, jossa esitellään mm. vuonna 1862 julkaistu Huvimatka Aavasaksaan, Punaisten ja valkoisten taistelu, joka on vuodelta 1918 sekä kaikille tuttu Fortuna, esittelee Outi Penninkangas.
– Näyttelyssä on esillä myös perinnepelejä ja aivan uusia lauta- ja korttipelejä.
Museo yhteisvoimin
Suomen pelimuseo syntyi Vapriikissa sijaitsevan Mediamuseo Rupriikin, Pelikonepeijoonien ja Tampereen yliopiston yhteistyönä.
Kolmen harrastajan yhteenliittymä, Pelikonepeijoonit, luovutti pelimuseon näyttelyiden käyttöön satoja laitteita ja tuhansia pelejä käsittävän kokoelmansa. Kolmikko on taltioinut suomalaista pelihistoriaa vuodesta 1999 alkaen. Pelimuseon toteutuksessa oli poikkeuksellista harrastajien suuri panos. Pelikonepeijoonien Mikko Heinosen mukaan yhteistyö näkyy jäljessä.
– Tämä ala on hirveän nuorta, tästä ei ole varsinaista museo-osaamista vielä ihan kauheasti. Museon ammattilaiset taas ottivat siihen ammatillisen otteen. Maailmalla on paljon kokoelmia, jotka kutsuvat itseään museoiksi, mutta siellä on vain jonkun näkemys siitä, mitä pelihistoria on. Suomessa ala on kehittynyt eri lailla.
– Pelattavissa on myös maailmanluokan harvinaisuuksia, joita monissa museoissa voi katsella vain lippusiiman takaa.
Museossa Mikko Heinosen suosikki on selvä.
– Kyllä se varmaan on 90-luvun puolivälin demoskenehuone ja Amiga 1200 -kone. Se oli niin tärkeä harrastuskone silloin, että koko Pelikonepeijooneita ei nykymuodossaan olisi olemassa ilman sitä.
Pelialan nopea kehitys on haaste museolle, uusia pelejä tulee markkinoille kovaa vauhtia. Mikko Heinosen mukaan myös museo elää kehityksen mukana.
– Se on pakkokin. Tämä on poikkeuksellinen museo jo nykyisellään ja tarkoitus on, ettei tämä ole monoliittinen. Näytteillepanossa voidaan päivittää, vaihtaa ja arvioida uudelleen, mitä näytetään.