Pitkään käsityöyrittäjien yllä leijunut tumma pilvi on vihdoin väistymässä ja ala näyttäisi kääntyneen parempaan suuntaan, kerrotaan Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:stä.
Myös Suomen käsityöyrittäjien yhdistyksestä kerrotaan, että monet käsityöyrittäjät ovat kasvattaneet markkinoitaan sekä kotimaassa että ulkomailla. Toisaalta useita yrityksiä on lopettanut toimintansa kuluneen vuoden aikana.
– Joillekin kasvun alkaminen on ollut liian hidasta ja he ovat aika väsyneitä. Käännettä parempaan on jouduttu odottamaan liian pitkään, sanoo Taito ry:n toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen.
Vaikka käsitöiden arvostus onkin kasvanut, joutuvat käsityöyrittäjät usein perustelemaan tuotteidensa kalliimpaa hintaa, jota monet saattavat Käsityöpaja Siniin yrittäjä Sini Inkeroisen mukaan edelleen kauhistua.
Keramiikan lisäksi huovutuksia tekevän Inkeroisen mukaan karkeasti arvioiden puolet myyntihinnasta saattaa mennä pakollisiin yrittäjämaksuihin ja lopusta lähtee vielä materiaalikulut.
– Villasta tehdyn pöytäliinan tekemiseen menee aina vähintään pari tuntia. Pöytäliina maksaa pyöreästi 60 euroa, josta materiaalien osuus on alle kymmenen euroa. Siitä voi laskea, paljonko jää tuntipalkaksi, Inkeroinen tuhahtaa.
Yrittäjän pitää elää työllään
Ammatikseen käsitöitä tekevissä närää aiheuttaa se, että käsityöharrastajat myyvät tuotteitaan huokeampaan hintaan.
– Kun ihmiset tottuvat siihen, että villasukkapari maksaa jossain markkinoilla alta kympin, totta kai se vaikuttaa. Mutta kun selvitämme, mistä korkeampi hinta koostuu, kuluttajat ymmärtävät, uskoo Sini Inkeroinen.
Sinun Ommel -liikkeestä ompelija Mirja Salo on iloinen siitä, että alan harrastajia riittää. Hänkin kuitenkin joutuu usein perustelemaan, miksi hänen neulomansa villasukkapari maksaa enemmän.
– Yrittäjän pitää elää työllään, se ei ole vain harrastus. Jotta leipä pysyy pöydässä, on pakko olla korkeampi hinta, mitä joutuu sitten asiakkaille perustelemaan. Hinta koostuu monista pienistä asioista, hän huomauttaa.
Taito ry:n toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen ymmärtää yrittäjien näkökulmaa.
– Yksi tapa loiventaa asiaa olisi arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto nykyisestä 10 000 eurosta. Silloin harrastajat ja ammatikseen toimivat olisivat hieman tasa-arvoisempia.
Tärkeintä on asiakkaan hymy
Kuusankoskelainen ompelija Mirja Salo pyörittää yritystään kotonaan, mikä helpottaa huomattavasti kulupuolta. Suurimman osan tulovirrasta muodostavat erilaiset ompelutyöt.
Sini Inkeroinen puolestaan kertoo, että kannattavimpia töitä ovat pienet tuotteet, joita ihmisten on helppo ostaa. Inkeroisella tällaisia ovat keramiikkakorut.
Moni käsityöyrittäjä ei saa tuotteillaan täyttä hintaa suhteessa käsityön valmistukseen käytettyyn aikaan. Osa käsityöläisistä toimii yrittäjänä toisen työn ohessa. Pelkästään villasukkia käsin kutomalla ei tulisi leipää käsityöläisen pöytään.
– Viisi vuotta olen kohta pyörittänyt yritystä. Hyvin on mennyt ja leivän syrjässä on pysytty kiinni, se on pääasia. Eikä tällaisessa työssä kaikkea voi mitata rahassa. Paras palkinto on asiakkaan hymy ja tyytyväisyys, toteaa Mirja Salo.
Taito ry:n toiminnanjohtaja Minna Hyytiäinen iloitsee alan nuorista yrittäjistä, jotka etsivät käsityötä arvostavia kuluttajia globaalisti.
– Tuotteen pitää olla innovatiivinen, sillä pitää olla jotain uutuusarvoa ja vanhakin tuote pitää nähdä uudella tavalla. Tuotekehittely ja jatkuva ympärille katsominen ja havainnoiminen on äärimmäisen tärkeää. Tuotteella pitää olla myös kysyntää ja markkinat. Jos nämä asiat ovat kohdallaan, käsitöillä voi elättää itsensä.