Ei tee mieli haukata.
–Kyllä sitä voi syödä vaikka häijyltä näyttää, naurahtaa tullilaboratorion Elintarvikkeiden kemialliset tutkimukset-jaoston päällikkö Suvi Ojanperä.
Tullilaboratorion mukaan ulkomaiset omenat käsitellään monesti vahalla. Kun omenat on poimittu, ne pestään ja suihkutetaan pintaan luontaista tai synteettistä vahaa. Näin omena kestää paremmin kuljetuksen ja säilyy kaupan hyllyssä tai kuluttajan kotona pidempään.
– Vahaa käytetään tietysti lisäainelainsäädännön puitteissa, sekä hyvän tuotantotavan mukaisesti, Ojanperä sanoo.
Luomuissakin voi olla vahaa
Luonnollinen vaha voi olla mehiläisvahaa, sellakkavahaa tai karnaubavahaa. Myös luomuomenoissa saa käyttää luonnonmukaisia vahoja, muttei homeenestoaineita, joista on joskus jäämiä tavallisten omenoiden pinnassa.
– Tullilaboratoriossa tutkituissa omenoissa on silloin tällöin näkynyt myös pyrimetaniili-nimistä homeenestoainetta. Sitä voidaan käyttää myös kasvatuksen aikana. Analyysi ei siis kerro, onko aine peräisin vahasta vai viljelyn aikaisesta käytöstä, Ojanperä avaa tutkimuksia.
Tullilaboratorion mukaan synteettiset vahat ovat erilaisia hiilivetyseoksia, mutta vahojen valmistajat pitävät tarkemman sisällön omassa tiedossaan. –Synteettisten vahojenkin on läpäistävä elintarvikkeiden turvallisuustestit, joten siitä näkökulmasta ne ovat ihan syötäviä.
Kuorilla vai ilman?
Kuka sitten haluaa syödä vahaa? Täytyykö aina muistaa kuoria?
Päästäkseen eroon omenan kuoren vahapinnasta kannattaa hedelmä huuhtoa lämpimällä vedellä ja kuivata hyvin.
– Omenan kuoressa on niin paljon hyviä antioksidantteja, että olisi sääli jättää ne käyttämättä myrkkyjen pelossa, Suvi Ojanperä tullilaboratoriosta muistuttaa.