Suomi aikoo olla hiilineutraali viidentoista vuoden kuluttua, ja siksi nyt on jo kiire kouluttaa ihmisiä, jotka pystyvät johdattamaan taloutta hiilettömyyteen.
Näin sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Riikka Heikinheimo. Hänen mukaansa Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikat on laitettava kunnon remonttiin.
EK:n mukaan Suomi kouluttaa nyt nuoria väärille aloille. Koodaripulasta on puhuttu pitkään, mutta kasvun esteeksi on tulossa EK:n mukaan toinenkin osaajapula.
– Teollisuudessa ollaan menossa isoissa hypyissä eteenpäin. Samalla kun digitaalisuustrendi jatkuu, hiilineutraaliuteen siirtyminen vaikuttaa kaikkiin aloihin ja tuo mukanaan tarpeen osata kyberturvallisuutta, palveluosaamista, liiketoiminnan uudistamista, Heikinheimo luettelee.
EK haluaa nostaa esille tarpeen kouluttaa ilmasto-osaajia, termin laajassa merkityksessä.
Yrityksissä mietitään, kuka kehittää uudet teknologiat, innovoi, kaupallistaa ja markkinoi ne. Yritysten etujärjestön mukaan monipuolisista poikkitieteellisistä osaajista uhkaa tulla pulaa.
Pelkkien päästörajoitusten lisäksi kyse on bisneksen uusista mahdollisuuksista. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) on jo aiemmin todennut, että ilmastonmuutos on käytännössä ainoa peruste saada suuria investointeja käyntiin.
Tuleva neljä vuotta ratkaistaan nyt
Koulutuksen painotuksen muuttaminen on ajankohtaista juuri nyt. Kaikki korkeakoulut käyvät vapusta juhannukseen neuvotteluja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tulevan neljän vuoden tutkintotavoitteista. Se sanelee myös valtion rahanjaon korkeakouluille.
– Tässä lyödään lukkoon tavoitteet tuleville vuosille. Tämä on tärkeä hetki, Heikinheimo arvioi.
EK:n mukaan yhteiskunnallisten ja taidealojen koulutuspaikoista on ylitarjontaa. Sen sijaan esimerkiksi tuotantotekniikan, markkinointianalytiikan, tekoälyn ja kiertotalouden osaajista on pulaa. Teknisen osaamisen tarve kasvaa kaikilla aloilla – myös "ei-teknisillä" ja palvelualoilla.
EK:n näkemykset perustuvat sen tilaamiin selvityksiin ja jäsenyritysten viesteihin.
Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä on EK:n kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa Suomi on jäänyt kansainvälisessä korkeakouluvertailussa jälkeen. Korkeakoulujen aloituspaikkoja pitäisi lisätä.
– Kysymys on siitä, mihin aloituspaikkoja pitää lisätä. Osaamistarveselvityksissä piirtyy samanlainen kuva kuin EK:n analyysissä, hän sanoo.
Aallossa poikkitieteellisyys on jo saman katon alla
Aalto-yliopistossa saman katon alla on niin taide- kuin teknisiäkin aloja, eikä Niemelä halua asettaa niitä eri arvoisiksi.
Päinvastoin, esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa on saatu yhteistyöllä jotain uutta aikaan. On tärkeää tuntea yhtä hyvin uusien tekstiilikuitujen kemia kuin se, miten liukosellusta valmistettu kangas laskeutuu.
Niemelä ei usko lainkaan ajatukseen siirtää resursseja taidealoilta teknisille.
Suomen koulutusvision mukaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta pitäisi nostaa 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Urakkaa riittää, sillä nyt osuus hiukan yli 40 prosenttia. Niemelä mielestä tavoite on iso ja vaatii resursseja.
Valtion budjetista menee korkeakouluille 2,8 miljardia euroa. Siitä 1,9 miljardia menee yliopistoille ja 0,9 miljardia ammattikorkeakouluille. Heikinheimo arvio, että korkeakouluille tarvittaisiin lisää rahaa "useita kymmeniä miljoonia euroja".
Aallon Niemelä muistuttaa, että Suomen kilpailukyvyn kannalta on ratkaisevaa, kuinka paljon koulutukseen ollaan valmiita panostamaan. Hänen mukaansa nykyiselläkin rahalla voidaan saada jonkin verran enemmän aikaan skaalaetuja ja digitaalisuutta hyödyttäen, mutta "vain marginaalisesti".
SYL: Laatua ei saa uhrata
Myös puheen kohteena olevat opiskelijat kannattavat koulutuksen määrän lisäämistä, kunhan sitä ei tehdä opetuksen laadun kustannuksella.
– Aloituspaikkoja ei voida lisätä ilman, että niille varataan riittävät lisäresurssit. Vaarana on, että opiskelijakohtaiset resurssit pienenevät ja tutkinnon laatu heikkenee, sanoo Ylioppilaskuntien liiton (SYL) koulutuspolitiikasta vastaava hallituksen jäsen Paula Karhunen.
Hänen mielestään koulutuksessa on tärkeää ennakoida myös yritysten ja yhteiskunnan tarpeet laajasti. Ajatus poikkitieteellisestä ilmastonmuutososaamisen vahvistamisesta saa Karhusen tuen.
– Ideaali tilanne olisi, että ihminen, joka haluaa lähteä opiskelemaan pelastaakseen maailmaa, voisi lähteä opiskelemaan niin tekniikan alalle kuin luonnon-, ihmis- tai yhteiskuntatieteisiin, Paula Karhunen tiivistää.
Kuinka paljon korkeakoulujen pitää seurata yritysten tarpeita? Onko eri koulutusalojen välistä poikkitieteellisyyttä syytä lisätä? Aiheesta voi keskustella tänään sunnuntaina klo 22 saakka.