Kaksi vuotta sitten Hanna Nylén oli kiireinen it-alan ammattilainen. Ajatukset askartelivat suuressa elämänmuutoksessa, jonka takia Nylén oli matkalla lääkäriin. Vielä hetki sitten reilusti ylipainoinen Hanna oli huimat 70 kiloa kevyempi, ja ylimääräistä ihoa oli kursittu kasaan. Lääkäri tarkistaisi leikkausarvet.
Samalla hoidettaisiin pois alta mammografia, ihan rutiinomaisesti. Edellisestä kerrasta oli vain vuosi.
– En ollut koskaan tunnustellut rintojani syövän varalta. En ole itseasiassa vieläkään saanut ohjeita, miten niiitä pitäisi tutkia, Nylén kertoo.
Plastiikkakirurgisten leikkausten arvet unohtuivat mammografiassa yhdessä silmänräpäyksessä. Tutkimus paljasti Hannan toisesta rinnasta nuppineulan pään kokoisen pisteen.
Vielä samana päivänä rinnasta otettiin ohutneulanäyte, joka analysoitiin. Hanna sai diagnoosin viikon kuluttua: rintasyöpä.
– Se tuntui musertavalta. Kaikki pään sisällä meni uusiksi. Mietin, miksi juuri minä.
"Heräänkö ilman rintaa?"
Hannan suvussa ei ollut rintasyöpähistoriaa. Hän ei tuntenut ketään, joka olisi sairastunut rintasyöpään, eikä tiennyt taudista mitään.
– Pelotti paljon, mitä oli tulossa. Pelkäsin, että kuolen.
Pelko on yhä olemassa Hannan elämässä, mutta silti hän huokuu elämänmyönteisyyttä ja iloa. Kun kasvain löydettiin, se oli pikkuriikkinen, mutta kasvoi hetkessä. Hanna odotti leikkausta viikon ja jo sinä aikana kasvaimesta olis tullut paljon odotettua suurempi.
– Leikkauspöydälle mennessä en tiennyt heräänkö ilman rintaa vai en.
Leikkauksen jälkeen Hanna hapuili ensimmäiseksi rintaansa - tallessa. Operaatio onnistui hyvin, eikä vartijaimusolmukkeissa ollut syöpää. Sädehoitojen takia iho hilseilee vieläkin, ja rintojen sivuilta aristaa aika ajoin yhä.
Vielä kolmen vuoden ajan Hannan sairautta seurataan tarkastuksilla, mammografioilla ja laboratoriotesteillä. Viimeisin tarkastus oli kesäkuussa, ja kaikki oli niin hyvin, kuin syövästä toipuvalla voi olla.
– Nykyään tutkin rintojani koko ajan, ihan liikaa. Viimeksi tänä aamuna tunnustelin, ettei ole mitään outoa. Ja ainahan siellä on joku maitorauhanen turvoksissa, vaikka mitään vikaa ei olisikaan. Syöpä pelottaa vieläkin, vaikka sen on joutunut - tai saanut kokea.
Elämän rajallisuus tuli todeksi
Entinen it-alan ammattilainen on vaihtanut ammattinsa kuntosaliyrittäjäksi. Hanna tekee töitä kehollaan joka päivä. Hän kiittää yrittäjäksi ryhtymisestä ja elämänmuutoksesta syöpäänsä. Se oli kehon tapa pysäyttää meno, kun pää ei tajunnut, Hanna sanoo.
– Jälkikäteen katsottuna sairastuminen oli lahja, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Ennen sitä elämä oli tosi rankkaa ja minulla oli liian monta rautaa tulessa. En tiennyt mikä minusta tulee isona. Syövän ansiosta korvien välissä käynnistyi prosessi, joka mahdollisti elämän muuttamisen.
Hanna kuvailee ajatusten muuttumista samaan tapaan kuin moni kuoleman kohdannut. Yhtä-äkkiä elämän rajallisuudesta tulikin totta. Se selkiytti, mitä elämältä oikeasti haluaa.
Antoi rohkeuden tarttua unelmiin
Jo ennen syöpää alkanut elämänmuutos antoi Hannalle voimia sairaudesta selviytymiseen. Sairautta edeltäneiden neljän vuoden aikana aiemmin reilusti ylipainoinen, 140 kiloinen Nylén oli opetellut uuden, urheilullisen ja terveemmän elämäntavan, ja muutos kantoi läpi sairauden. Lopulta syöpä oli se sysäys, joka sai Hannan kouluttautumaan personal traineriksi ja ryhtymään yrittäjäksi.
– Syöpä antoi rohkeuden tarttua unelmiin, Hanna sanoo.
