Anne Rautiaisen ohjaama näytelmä Kaikki äidistäni saa sittenkin ensi-iltansa 16. syyskuuta. Kansallisteatteri tiedotti lauantaina, että näytelmän Suomen kantaesitys siirretään teoksen transihmisen roolittamisesta syntyneen kriittisen keskustelun takia. Samalla kerrottiin, että kyseiseen rooliin (Agrado) palkattu näyttelijä Janne Reinikainen saa potkut.
Tänään Kansallisteatteri tiedotti, että roolihahmon identiteetin määrittely on ollut ristiriitaista ja virheellistä sekä Kansallisteatterin että teoksen ohjaajan Anne Rautiaisen aiemmissa lausunnoissa. Teatteri myös ilmoitti, että Janne Reinikainen jatkaa sittenkin roolissa.
Britanniassa työskentelevän näytelmäkirjailijan Samuel Adamsonin käsikirjoituksessa kyseinen hahmo on transvestiitti, ei transsukupuolinen, kuten Pedro Almodóvarin elokuvassa.
Kansallisteatteri esittää Adamsonin tekstin.
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen mukaan transvestiitti on mies tai nainen, jolla on mahdollisuus sisäisesti eläytyä kumpaankin sukupuoleen ja tarve ilmentää naisellista ja miehistä puolta itsessään vaihdellen. Transsukupuolinen taas on ihminen, jolla on voimakas sukupuoliristiriita. Oma sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa.
Kysyimme Kansallisteatterin pääjohtajalta Mika Myllyaholta, mistä koko sotku sai alkunsa.
Miksi halusit poistaa näyttelijä Janne Reinikaisen niin nopeasti näytelmästä Kaikki äidistäni? Myönnät tiedotteessa, että irtisanoit Reinikaisen hätiköidysti.
“Siinä tuli tehtyä varmasti hätäinen ratkaisu, mutta silti siinä on puolensa. Ohjaaja (Anne Rautiainen) on puhunut siitä, että tässä (näytelmässä) on transihminen. Sitten transyhteisöstä alkoi pikkuhiljaa tulla ihmisiltä viestiä ensimmäisten harjoitusesitysten jälkeen, että mies ei voi näytellä transnaista tai transihmistä. Lähdin pohtimaan asiaa, ja tein päätöksen, ettei Janne (Reinikainen) sitä sitten näyttele. Se viesti ja tieto oli meille aika lailla uutta, että mitä se tarkoittaa, jos mies näyttelee transnaista. Se koettiin hyvin isona väkivallan tekona. Koin viestin tärkeänä. Mutta kun aloin selvittää asiaa, sieltä alkoi nousta muita kuvioita, että näyttelijä on näytellyt transvestiittia, ja ohjaaja on ohjannut jotain muuta. Tämä on ollut hämmentävä keissi myös näytelmän tekijöille. Termit ovat olleet sekavia, ja niitä on katsottu eri tavalla. Ohjaaja on ohjannut eri näytelmää kuin mitä näyttelijät ovat näytelleet. Plarissa (näytelmäkäsikirjoitus) lukee selvästi transvestiitti, ja Reinikainen on näytellyt sitä. Ohjaaja on ohjannut toista näytelmää.”
Miten on mahdollista, että ohjaaja (Anne Rautiainen) on ohjannut toista näytelmää kuin mitä käsikirjoituksessa lukee?
“Ohjaaja on jäänyt mielikuvaan, joka liittyy Almodovarin elokuvaan, eikä ole jostain syystä nähnyt sitä, mitä Janne (Reinikainen) tekee. Heillä on ollut jonkinlainen konflikti koko ajan. Usein niin käy, jos ohjaajalla ja näyttelijällä ei ole yhteyttä tai hyvää suhdetta. Silloin usein tapahtuu huonoja asioita.”
Kysyn vielä uudestaan Janne Reinikaisen irtisanomisesta. Miksi päätit asiasta niin nopeasti some-paineen seurauksena?
“Se ei johtunut pelkästään some-paineesta. Minuun otettiin yhteyttä puhelimitse ja mailein. Sain yhteydenottoja merkittäviltä ihmisiltä, joita arvostan. Sain tietoa siitä, mitä tarkoittaa, kun mies näyttelee tätä roolia.”
Näyttelijän keskeinen tehtävä on näytellä jotain muuta kuin itseään. Mitä tämä tarkoittaa taiteen tekemiselle? Paineet ovat aika kovat, jos kohta ei uskalla näytellä enää ketään.
“Kaikki varmasti tietävät, että tämä liittyy yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, miten kulttuuria voi omia ja mitä teatterissa voi tehdä. Tässä vedetään taiteen linjoja. Olen huomannut, että nuoren sukupolven selkeä viesti on, että (kaikkea) ei voi näytellä. Ja vanhempi sukupolvi, yli viisikymmenvuotiaat, ovat sitä mieltä, että kaikkea voi näytellä. Maailmassa on käynnissä muutos. Tarkkaillaan sitä, mitä taiteissa voi tehdä. Eihän se sinänsä ole huono asia, että tarkastellaan raja-aitoja, joiden sisällä taidetta tehdään. Kyllä tekemisen tapoja on muitakin, ja tarinoita voi kertoa myös muilla tavoin.”
Kansallisteatterin tiedotteen mukaan kohun syy on ohjaaja Anne Rautiainen. Eikö sinun teatterinjohtajana pitäisi seistä palkkaamiesi työntekijöiden takana ja puolustaa heitä? Vedit ohjaajalta maton alta. Hän pyytää tiedotteessa anteeksi.
“Rooli on kirjoitettu transvestiitiksi, mutta ohjaaja puhui, että rooli onkin transnaisen. Virheitä ja väärinymmärryksiä tapahtuu, ei tämä ole teatterissa ensimmäinen kerta. Otimme aikalisän ja kävimme keskustelun.”
Voiko näytelmiin jatkossa palkata näyttelijän vain siitä ihmisryhmästä, jota roolihenkilö edustaa?
“Sanotaan, että kyllä tarkkana pitää olla. Teimme pari vuotta sitten Kansallisteatteriin Musta Saara -näytelmän Pirkko Saision kanssa. Siinä oli romaneja näyttämöllä, ja Saisio kävi pitkät keskustelut romaniyhteisön kanssa siitä, mitä sen jäsenet ajattelevat tästä, voiko rooleja näytellä. Kyllä tämä vaatii aina tarkkuutta.”
Ohjaaja Anne Rautiainen pahoittelee tiedotteessa aiheuttaamansa hämmennystä.
– Olen pahoillani ristiriitaisesta ja virheellisestä viestinnästäni Agradon roolin suhteen. Emme ole missään vaiheessa halunneet loukata ketään. Olen myös syvästi pahoillani Janne Reinikaisen syyttä kokemasta kohtelusta, ohjaaja Anne Rautiainen kertoo tiedotteessa.
Lisäys 14.9. klo 17.27: Lisätty tieto siitä, että teatteri ilmoitti maanantaina, että Janne Reinikainen jatkaa sittenkin kohutussa roolissa.
