Kun Oulun kaupunginvaltuusto pääsee vihdoin päättämään yleiskaavasta 18.4., huokaa moni virkamies helpotuksesta.
Uuden yleiskaavan hyväksymisen jälkeen päästään viemään eteenpäin useita isoja maankäyttöön liittyviä hankkeita ilman että tarvitsee pelätä valitusten viivyttävän niitä vuosia tai kenties torppaavan kokonaan. Valittamisella kun on Oulussa vahvat perinteet.
Niukkuutta jaossa
Yleiskaavan hyväksyminen on hiertänyt varsinkin liitoskuntataustaisia oululaispoliitikkoja ja maapolitiikasta kasvoi sekava vyyhti, johon kiertyivät ainakin mielikuvissa myös muun muassa Uuden Oulun syrjäalueilta eli Ouluun liittyneiden kehyskuntien alueilta kevenevä kouluverkko ja kunnallispoliittisen tilanteen normalisoitumisen myötä tapahtuva poliittisten luottamuspaikkojen vähentyminen kaupungin hallinnossa.
Samaan soppaan on lyöty julkisestikin monta asiaa, jotka eivät oikeasti liity ollenkaan toisiinsa. Joidenkin valmistelussa mukana olleiden mukaan puurot ja vellit menivät sekaisin. Yhteisen näkemyksen tiellä on ollut myös poliittisten päättäjien viidestä erillisestä kunnasta koostuva tausta.
Oulun kaupunginhallitus hyväksyi 29.3. yleiskaavan ja siirsi samalla kiistakysymykset kaikista poliittista ryhmistä koottavaan työryhmään.
Vaikeat asiat työryhmään
Tämän työryhmän tehtävä on ratkaista yleiskaavakäsittelyn, maankäytön toimintaohjelman ja osayleiskaavojen yhteydessä esiin nousseet kysymykset. Sen on määrä saada työnsä valmiiksi kevään aikana niin että lähivuosien maankäytön toimintaohjelma ja keskustan valtuustoryhmän aloite kantatilatarkastelusta luopumisesta saataisiin valtuustokäsittelynkin läpi ennen kesää.
Tämä kantatilatarkastelu on niin vaikea asia, että vaikka sillä ei ole oikeasti mitään tekemistä yleiskaavan kanssa, poliittisena kompromissina piti yleiskaavapäätökseenkin kirjata että se ei koske nimenomaan kantatilatarkastelua. Sitä se ei olisi missään tapauksessa muutenkaan koskenut.
Kantatilatarkastelu ei liity myöskään maankäytön toimintaohjelmaan tai asemakaavoitukseen. Kyläalueiden osayleiskaavoihin se sen sijaan liittyy.
Uudessa Oulussa reuna-alueiden suunnittelun merkitys on korostunut. Haja-asutusalueelle tulevan kaavoituksen kokonaismitoitus hiertää ennen kaikkea maaseudun maanomistajien puolestapuhujia. Kantatilatarkastelusta on tullut tämän tyytymättömyyden kanava tai syntipukki.
Kantatilatarkastelu tavoittelee tasapuolisuutta
Kantatilatarkastelu lähtee laista jonka mukaan maanomistajien kohtelu on oltava tasapuolista. Eli että mahdollisuuksien mukaan maanomistajien pitäisi päästä mahdollisimman tasapuolisesti hyötymään maidensa rakennusoikeuksista.
Niinpä uusia kaavoja tehtäessä Oulussa katsotaan kyläalueilla maanomistusta 1960-luvun tilanteesta käsin. Tämä on normaali, muuallakin maassa vallitseva käytäntö. Mikään yksinkertainen asia maanomistajien tasapuolinen kohtelu ei ole. Mutta eihän toisaalta tietysti ole maanomistaminenkaan tasapuolista. Tai omistamattomuus.
Oulun hyvä maapolitiikka
Oikeastaan ainoa tapa miten periaatteessa kaikki kuntalaiset pääsevät hyötymään maasta on juuri sellainen poikkeuksellisen hyvin hoidettu maapolitiikka mitä Oulussa on harjoitettu vuosia. Kaupunki on maita hankkimalla ja itse kaavoittamalla pitänyt rakennusmaan hinnan kohtuullisena ja sitä kautta asuminen on Oulussa selvästi verrokkikaupunkeja edullisempaa.
Jos Oulussa päätettäisiin kantatilatarkastelusta luopua, virkamiesten olisi pakko keksiä jokin toinen tapa tasapuolisuuden takaamiseksi. Toisaalta kompromissina on väläytetty kantatilatarkastelun ajankohdan hilaamista 1960-luvun tilanteesta 1990-luvulle, lähemmäksi nykypäivää.
Poliittisen tilanteen vaikeudesta viestivät myös kaupunginvaltuuston 21.3. kokouksen ja kaupunginhallituksen 4.4. kokouksen peruminen käsiteltävien asioiden vähäisyyden vuoksi. Nyt odotellaan huhtikuun valtuustoa kuin kuuta nousevaa, jotta päästään asioissa eteenpäin.