Suomessa on tällä hetkellä 87 patoa, jotka kuuluvat vahingonvaara-arvioltaan luokaan yksi.
Valtaosa niistä on vesistöpatoja ja loput teollisuuslaitosten ja kaivosten yhteydessä olevia jätepatoja.
1-luokka tarkoittaa, että padon sortumisen seuraukset aiheuttaisivat suurta vaaraa ihmishengille, ympäristölle ja omaisuudelle.
Patoturvallisuuden asiantuntija Eija Isomäki ja johtava vesitalousasiantuntija Mikko Sulkakoski Kainuun ELY-keskuksesta listasivat vahingonvaara-arvioltaan merkittäviä patoja Ylen pyynnöstä.
Verkkojutuumme he valitsivat esimerkeiksi kolme, jotka sortuessaan uhkaisivat tuhansia ihmisiä, omaisuutta ja ympäristöä. Padot löytyvät Porista, Seinäjoelta ja Kemijoesta Kemijärveltä.
Yöuniaan ei kuitenkaan kannata menettää, vaikka sattuisi asumaan 1-luokan padon lähialueella. Patoturvallisuuslaki velvoittaa omistajia valvomaan ja tarkkailemaan patoja säännöllisesti.
Myös Länsi-Euroopan kaltainen rankkasateiden aikaansaama nopea, raju suurtulva on Eija Isomäen mielestä meillä oikeastaan mahdottomuus.
– Vaikka sataisi rankasti, meillä on huomattavasti pienemmät korkeuserot, jolloin veden kerääntyminen valuma-alueelta vesistöön on hitaampaa. Pato-onnettomuuden varalle on myös olemassa turvallisuussuunnitelmat, hän toteaa.
Vaikutus riippuu aiheuttajasta
1-luokan padot on mitoitettu keskimäärin kerran 5 000 - 10 000 vuodessa ilmenevän tulvan mukaan. Suomen Ympäristökeskus on laskelmissaan arvioinut, että ilmastonmuutoksen vaikutus riippuu tulvan aiheuttajasta.
Tulevaisuudessa suurempi tulva voi esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa, koska ilmastonmuutos muun muassa lisää rankkasateita. Myös hyydetulvien riski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä.
1. Porin tulvapadot
Porin kaupungin tulvasuojelusta vastaava sunnitteluinsinööri Taina Koivisto maalaa silmien eteen pahinta mahdollista porilaista tulvakatastrofia.
Se altistaisi ihmisiä hengenvaaraan ja maksaisi kaikkine vahinkoineen vähintään kolme miljardia euroa:
On talvi. Meren pinta on korkealla. Sateet ovat täyttäneet vesistön yläosien järvialtaat. Joessa syöksyy sekunneissa satoja kuutioita vettä. Sen pintaan ei ole saatu tehtyä hyyteeltä suojaavaa jääkantta, vaan jäälautat ja hyyde alkavat koota vaarallisia patoja. Ne voivat nostaa äkillisesti Kokemäenjoen pinnan vaarallisen korkealle.
– Pahimmassa kauhuskenaariossa tulvapadon penger pettää pohjoisosassa, jossa padon takana on eniten asustusta, Koivisto sanoo.
Porissa juuri talvi on suurin riski tuhoisalle tulvalle. Silloin on kylmää ja pimeää. Molemmat vaikeuttavat evakuointia. Veden varaan joutuvat eivät pärjää kauan kylmyydessä. Pelastaminen on haasteellista vaikeiden olosuhteiden takia.
Koivisto arvelee, että vähintään vuorokaudessa – parissa 15 000 asukkaan kodit olisivat tulvan saartamia. Vesi lainehtisi omakotitalojen ensimmäisen kerroksen ikkunoiden puolivälissä.
– Vesipatja olisi enimmillään puolentoista tai jopa kahden metrin korkuinen, ja vaara-alue 50 neliökilometriä, hän sanoo.
Suuri, voimakas Kokemäenjoki ja meri tekevät Porista maan tulvariskisimmän kaupungin.
Vaara uhkaa, kun merivesi on korkealla ja joki vettä täynnä.
Keskustan läpi virtaavan joen molemmilla puolilla on yhteensä kymmeniä kilometriä pengerrettyjä maapatoja.
Silti niitä tarvittaisiin lisää, koska uhkaavia läheltä piti -tilanteita on kaupungissa koettu jo useita, eikä kaikkia vaaravyöhykkeellä olevia asuinalueita ole vielä suojattu korkeilla valleilla.
Tulvasuojelu on juuttunut byrokratian rattaisiin. Hallinto-oikeus käsittelee parhaillaan valitusta, joka on tehty Suuniemen alueen tulvasuojelu-hankkeesta.
– Paikalliset rajut sadekuurot saavat Porissakin ajoittain paikallisia tulvia aikaan, mutta suurtulvassa tulvavaaratilanne kehittyy hitaammin ja tilanteeseen voidaan varautua, ja ennakoivia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, Taina Koivisto kertoo.
Tulvasuojeluun kuuluu ennakoiva vesistönsäännöstely ja joen vedenjohtokyvyn varmistaminen. Uomia ja merenlahtea on vuosien saatossa ruopattu usein.
2. Kyrkösjärven tekoallas, Seinäjoki
Seinäjoen keskustan välittömässä läheisyydessä sijaitseva Kyrkösjärvi kimaltelee auringossa.
Kesäisen leppeä näky on kaukana pahimmasta uhkakuvasta, joka voisi syntyä tekoaltaassa, jossa tulva-aikana on vettä 16 miljoonaa kuutiota.
Kuvitteellisessa tilanteessa pengerpato saa yhtäkkiä murtuman ja sortuu. Vesimassat syöksyvät liikkeelle.
Korkeuseroa Kyrkösjärven tekoaltaan pinnasta alas keskustassa virtaavan Seinäjoen pintaan on noin 40 metriä.
Veisi kolmisen tuntia, kun Seinäjoen kaupungin keskustassa lainehtisi metri vettä.
Kymmenen neliökilometrin tuhoalueella on paljon rakennuksia ja 9 000 asukasta.
– 20 vuoden takainen pelastusharjoituksen esimerkki on edelleen pahin mahdollinen uhkakuva, toteaa Seinäjoen Energian sähköenergiayksikön johtaja Kari Roos.
Paitsi, että tilanne on nyt vielä haastavampi. Alueella on entistä enemmän ihmisiä ja asutus on tullut kiinni Kyrköjärven itärantaan 2016 rakennetun asuntomessualueen myötä.
– Nukun kuitenkin yöni rauhassa Seinäjoella, koska ELY ja me valvomme patojen kuntoa säännöllisesti, Roos toteaa.
Etelä-Pohjanmaalla Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla oleva Kyrkösjärven tekoallas on rakennettu tulvien säännöstelemiseksi. Vesipinta-ala on 640 hehtaaria ja valuma-alue noin 82 000 hehtaaria.
Allasta kiertää noin kymmenen kilometrin mitalta maapato. Sen on kestettävä veden paine, aaltoilu, jään lisäpaine, lumi ja tuulikuorimitus. Maapatojen riskinä on sisäinen eroosio, joka voisi johtaa murtumaan.
Tekojärven yhteyteen on rakennettu vesivoimalaitos ja pato, joista vastaa Seinäjoen Energia. Voimalaitokselta vesi johdetaan maan alle 1,4 kilometrin pituiseen tyhjennystunneliin, joka kulkee keskussairalan sairaala-alueen alla ja päätyy Seinäjokeen lähellä kaupungin keskustaa.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän ääri-ilmiöitä. Sademäärien on arvioitu kasvavan ja toisaalta myös kuivat kaudet pahenevat.
– On täysin epätodennäköistä, että maapato sortuisi sekunneissa sateiden vaikutuksesta vaikkapa sadan metrin matkalta ja purkaisi vesimassat. Silloin olisi täysin valvonta pettänyt ja juoksutukset ja muut keinot jääneet tekemättä, Roos toteaa.
Joskus voi kuitenkin tulla luonnonilmiö, joka menee yli ymmärryksen. Saksassa nyt nähtiin, että luonto voi olla vahvempi kuin ihmisen varautuminen. Kari Roos
Kyrkösjärven voimalaitos kunnostettiin vuonna 2018. Sen seuraaava määräaikaistarkatus on vuonna 2023.
Voimalaitospato ja maapadot tarkistetaan silmämääräisesti kerran kuukaudessa. Vaikka uhkakuvat eivät pelota, Roos korostaa, että uhat on tiedostettava.
Etelä-Pohjanmaa on kuuluisa kevätpaisunnoistaan, mutta nykyään tulvia voi syntyä milloin tahansa.
– Parasta patoturvallisuutta on ennaltaehkäisy. Tarkkana on oltava. Joskus voi kuitenkin tulla luonnonilmiö, joka menee yli ymmärryksen. Saksassa nyt nähtiin, että luonto voi olla vahvempi kuin ihmisen varautuminen.
3. Seitakorvan vesivoimalaitos, Kemijärvi
Kemijoessa Kemijärvellä Hoppulan ja Juujärven alueella sijaitseva Seitakorva on yksi Suomen suurimmista vesivoimalaitoksista. Sen vuosittainen 511 gigawattitunnin energiantuotanto vastaa 73 000 nelihenkisen perheen vuosittaista sähkönkulutusta.
Voimalaitosalueella on myös maapatoa reilut kolme kilometriä ja betonipatoa 158 metriä. Varastoaltaana on koko Kemijärvi, jota Seitakorva säätelee.
Seitakorven vesivoimalan padoilla on suuri merkitys Kemijoen vesistöalueelle, joka on Lapin suurin ja koko Suomen toiseksi suurin.
Vuonna 2019 Rovaniemellä harjoiteltiin yhtä pelätyimmistä uhkakuvista, eli katastrofia, joka seuraisi, jos Seitakorven voimalaitospato murtuisi
– Siitä seuraisi merkittäviä vahinkoja alapuolisella vesistöalueella ja Rovaniemen tulvariskialueella, toteaa johtava vesitalousasiantuntija Timo Alaraudanjoki Lapin ELY-keskuksesta.
Huoltovarmuuskeskuksen Maakuljetuspoolin karttaharjoituksessa vuonna 2019 kuvitteellisessa tilanteessa Seitakorvan vesivoimalapato murtui Vapautuneet vesimassat jatkoivat tuhoaan ja rikkoivat voimallaan myös alempana sijaitsevat Pirttikosken ja Vanttauskosken padot.
Toteutuessaan tämä tarkoittaisi suurtulvaa Rovaniemen seudulla. Harjoituksessa laskettiin, että vesi alkaisi nousta Rovaniemellä 15 tunnin kuluttua Seitakorven murtumisesta.
Lottovoitto tulee aikaisemmin kuin padon romahdus. Timo Alaraudanjoki
Pääosa tulvavaarassa olevista asukkaista asuu Ounasjoen ja Kemijoen yhtymäkohdassa Saarenkylässä. Myös Koskenkylän, Rantavitikan ja Viirinkankaan alueella on runsaasti asutusta, joka voisi kärsiä tulvahaitoista.
– Padon murtumisen mahdollisuus oikeassa elämässä on onneksi häviävän pieni. Lottovoitto tulee aikaisemmin kuin padon romahdus, Alaraudanjoki toteaa.
Tarkennettu 30.7. kello 9.27 Seitakorvan voimalaitosalueen betonipadon mitta.
Aiheesta voi keskustella perjantaihin 30. heinäkuuta kello 23:een asti.
Lue seuraavaksi:
Elävä Arkisto: Taas tulvii Pohjanmaa