Hyvinvointirannekkeiden, terveystestien ja muiden oman terveyden seuraamiseen käytettävien mittareiden kauppa on käynyt viime vuodet kuumana. Samaan aikaan suomalaisten into käydä terveystarkastuksissa ja osallistua kansallisiin terveystutkimuksiin on laskenut selvästi.
Uusin esimerkki on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys-tutkimus, joka tarjoaa laajat ja ilmaiset terveystarkastukset yli 10 000 suomalaiselle. Tai tarjoaisi, jos kaikki kutsutut osallistuisivat. Vielä vuonna 2000 vastaavan tutkimuksen osallistumisprosentti oli lähes 90.
– Heikoimmilla paikkakunnilla on nyt päästy noin puoleen. Osa kutsutuista kertoo, ettei katso tarkastusta tarpeelliseksi, koska on äskettäin käynyt. Tai sitten oma terveys ja tutkimukset eivät yleensäkään kiinnosta. Jotkut kertovat olevansa liian sairaita tai kiireisiä osallistuakseen, sanoo tutkimuspäällikkö Päivikki Koponen THL:n terveydenseurantayksiköstä.
Työttömät jäävät tulematta
Toinen ongelma on se, että kansallisiin terveystutkimuksiin osallistuvat muista useammin hyvin koulutetut, työssäkäyvät ihmiset – jotka huolehtivat muutenkin hyvin terveydestään. Koposen mukaan kutsuttavat valitaan satunnaisotannalla juuri siksi, että osallistujia saataisiin kattavasti eri väestöryhmistä.
– Työttömät ja vähemmän koulutetut jäävät herkemmin tulematta. Monet tietävät jo omat terveyspulmansa eivätkä halua, että niistä muistutetaan. Juuri heidän kannattaisi tietysti tarkastukseen tulla, jotta voitaisiin ehkäistä tulevia terveyspulmia.
Jotkut kertovat olevansa liian sairaita osallistuakseen. Päivikki Koponen
Riskinä on, että tutkimukseen osallistuvien hyvä terveydentila vääristää tutkimustuloksia ja antaa liian myönteisen kuvan väestön terveydestä ja palvelujen tarpeesta. Osallistumatta jättäneiden henkilöiden tietoja voidaan kuitenkin joiltakin osin kaivaa jälkikäteen rekistereistä ja sitä kautta korjata tuloksia tilastollisin keinoin.
– Ongelma on, ettei mistään rekisteristä saa kaikkea tärkeää tietoa. Niiden käyttö auttaa tilastotieteen menetelmin korjaamaan tuloksia, mutta ei täysin korvaa tarkastuksissa saatua tietoa.
Ei rahaa kotikäynteihin
Tarkastuksessa tutkitaan pituus, paino ja kehonkoostumus eli rasvaprosentti. Lisäksi mitataan verenpaine ja otetaan kattavat verinäytteet, joista selviävät mm. kolesteroli- ja sokeriarvot sekä maksan ja munuaisten toimintaa kuvaavat arvot. Joillekin on tarjolla lisäksi ravintohaastattelu, liikunta- ja unimittauksia sekä erilaisia toimintakykytestejä.
– Osallistujat saavat hyvin monipuoliset tiedot omasta terveydentilastaan. Näin laajoja tutkimuksia ei saa mistään työterveyshuollon tarkastuksista.
Monilla on havaittu kohonneita verenpaine-, kolesteroli- ja verensokeriarvoja ilman, että henkilö on ollut niistä tietoinen. Päivikki Koponen
Kutsutut on valittu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä eri puolilta Suomea. Kutsussa on pyydetty sen saaneita vahvistamaan terveystarkastukseen saapuminen. Jos vahvistusta ei ole tullut, THL:stä on soitettu perään.
– On paljon sitä, ettei päästä tulemaan paikalle. Olemme tarjonneet mahdollisuutta tulla tarkastukseen toiselle paikkakunnalle tai vaihtaa ajankohta henkilölle paremmin sopivaksi. Aiemmissa tutkimuksissa olemme tehneet kotikäyntejäkin, mutta nyt niihin ei ole varattu rahaa, Koponen kertoo.
Suomen terveystarkastuksilla Euroopan pisin historia
Suomalaiset eivät käy aikuisiällä myöskään terveystarkastuksissa kovin innokkaasti, ellei tarkastus liity esimerkiksi raskauden seurantaan, työhön tai ajokortin saamiseen.
– Etenkin ikääntyvien olisi hyvä käydä tarkastuksissa. Meidän tutkimuksissamme monilla on havaittu kohonneita verenpaine-, kolesteroli- ja verensokeriarvoja ilman, että henkilö on ollut niistä tietoinen.
Suomessa on Euroopan pisimmät, 1960-luvulle asti juontuvat perinteet tehdä ja hyödyntää väestön terveystarkastustutkimuksia. Väestötutkimuksista saatavien tietojen avulla on muun muassa laadittu ravitsemussuosituksia ja kehitetty lääkärien hoito-ohjeita potilaille sekä riskilaskureita.
– Tietoa väestön terveydestä ja toimintakyvystä tarvitaan myös, jotta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää voidaan kehittää vastaamaan oikeisiin tarpeisiin. Se on tärkeää etenkin nyt, kun soteuudistus on tulossa.
Aineisto käytössä maailmalla
Koponen muistuttaa, että kansalliset tutkimukset muodostavat hyvin tärkeän tietolähteen tutkimuksille, joissa selvitetään sairauksien syitä ja niiltä suojaavia tekijöitä.
– Meillä on Suomessa kansainvälisesti ajatellen poikkeuksellisen laaja terveystietoarkisto. Aineistot ovat hyvin laajassa tutkimuskäytössä suomalaisissa yliopistoissa ja maailmalla. Sadat tutkijat eri yliopistoissa hyödyntävät niitä.
Entä sitten ne hyvinvointirannekkeet ja oman terveyden muu tarkkailu? Niistä voi olla hyötyä yksittäisille ihmisille, mutta lääkärikäyntejä ja terveystarkastuksia ne eivät korvaa. Terveyttään aktiivisesti tarkkailevien tiedoista ei myöskään voida tehdä johtoppäätöksiä koko väestön terveydestä ja palvelujen tarpeesta.
– Pitää tietää, miten tieto tulkitaan. Usein ihmiset seuraavat tiettyjä asioita, jolloin jokin toinen tärkeä asia voi jäädä huomaamatta. Kokonaisuuden hahmotus on vaikeaa ilman laajempaa analyysiä.