Kunnat viilaavat parhaillaan ensi vuoden talousarvioitaan ja miettivät, miten saada tulot ja menot tasapainoon. Investointipaineitakin on ja useimmiten sitä varten otetaan velkaa. Viime vuosina kunnat ovatkin velkaantuneet rajusti.
Paikallishallinnon velka on moninkertaistunut 2000-luvulla, käy ilmi myös Tilastokeskuksen seurannasta. Vuonna 2000 velkaa oli yhteensä noin 5 miljardia euroa, kun Kuntaliiton arvion mukaan tänä vuonna velka nousee jo yli 18 miljardin euron. Siis kasvua yli 13 miljardia viidessätoista vuodessa.
Kuntalaiset ovat seuranneet oman kuntansa velkaantumista otsa rypyssä. Esimerkiksi Seinäjoella ja Vaasassa investointitahti on ollut viime vuosina iso – samoin on ollut velan kasvu. Kun esimerkiksi vuonna 2011 Seinäjoen velka-aste oli 2168 euroa asukasta kohden ja Vaasassa 1796 euroa asukasta kohden, summa on paisunut viidessä vuodessa. Ensi vuoden talousarviossa asukaskohtainen velka noussee Seinäjoella 3532 euroon ja Vaasassa 3705 euroon.
Velaton Kuortanekin velkaantui
Vuonna 2011 Suomessa oli vielä seitsemän täysin velatonta kuntaa. Näiden joukossa oli Kuortane, joka pystyi pitkään sinnittelemään rahastosijoitusten avulla. Toisaalta ei myöskään suuresti investoitu.
– Nyt se ongelma on poistunut, hymähtää Kuortaneen kunnanjohtaja Pentti Turunen.
Vuodet 2012 ja 2013 olivat Kuortaneelle vaikeita. Menot kasvoivat, tulot pienenivät. Samalla kuitenkin oli jo pakko tehdä investointeja. Vuonna 2013 rakennettiin mm. uusi päiväkoti, kevyen liikenteen väylä, ostettiin tonttimaata ja teollisuushalli. Rahaa paloi yli 3 miljoonaa, mutta investoinnit olivat kunnan näkökulmasta perusteltuja.
Viime vuonna 2014 velattomia kuntia oli kolme: Karvia, Kinnula ja Luumäki.
Velkaantumisen syitä
Kuntien velkakehitys lähti erityisesti kasvuun finanssikriisin puhjettua 2008. Kuntien tulopohja alkoi heiketä. Myös valtio ryhtyi sopeuttamaan menojaan pienentämällä reippaasti kuntien valtionosuuksia. Kaiken lisäksi lisääntyivät vielä kuntien tehtävätkin.
Suomen kunnissa – etenkin kasvukeskuksissa – on samaan aikaan ollut myös runsaasti uuden rakentamisen ja peruskorjauksen tarvetta.
Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan keskuskaupunkien Seinäjoen ja Vaasan väkimäärä on viime vuodet kasvanut noin 700-800 asukkaan vuosivauhtia. Muuttajissa on ollut paljon lapsiperheitä, mikä on vaatinut tonttimaan kaavoittamista, kunnallistekniikkaa, uusien koulujen ja päiväkotien rakentamista.
– Seinäjoella on velalla investoitu peruspalveluinfran rakentamiseen, Seinäjoen rahoitusjohtaja Aaro Honkola muotoilee.
Honkola muistuttaakin, että kuntien velkamäärää vertailtaessa on kurkistettava myös lukujen taakse. Siihen, mihin velka on käytetty.
Ei juuri syömävelkaa
Samaa mieltä on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen. Hän painottaa, että kuntien velanotosta noin 95% on mennyt investointien rahoittamiseen. Ja se on hyvä asia.
– Jos investoinnit vähenevät ja velanotto vähenee, syntyy helposti velkaa tekemättömistä investoinneista, toteaa Kietäväinen.
Velaton kunta ei siis ole välttämättä hyvinvoiva kunta, jos tarpeelliset investoinnit ovat jääneet tekemättä tai kunnan väkimäärä on niin hiipuva, ettei uutta kannata rakentaa. Eikä iso velkamäärä välttämättä ole huonon taloudenpidon merkki. Etenkin kasvukeskuksissa investointeja on ollut pakko tehdä. Ja ne on ollut järkeväkin tehdä velkarahalla.
– Jos velkaa saa edullisesti, voi miettiä, voisiko sen oman rahan sijoittaa johonkin tuottavampaan, sanoo valtiovarainministeriön kuntatalousyksikön neuvotteleva virkamies Vesa Lappalainen.
Joka tapauksessa kuntien velka on eri tyyppistä kuin Suomen valtion velka. Kietäväinen kertoo, että vuosina 2000-2014 otetusta kuntavelasta vain 5% on niin sanottua "syömävelkaa", jolla on katettu käyttötalouden alijäämää. Suurin osa velkarahasta on siis jäänyt kuntiin – julkisiin rakennuksiin ja katuverkostoon.
Eikä kerskainvestointeja
Viime vuosina kunnissa todellakin on investoitu, rakennettu ja peruskorjattu. Investointihalukkuuteen ei ole voinut olla vaikuttamatta matala korkotaso.
– Ei Seinäjoella, mutta yleisesti ottaen on voitu investoida sellaistakin, mitä ei korkean koron aikana olisi tehty, miettii Seinäjoen rahoitusjohtaja Honkola varovasti.
Kuntaliiton Kietäväisen mukaan investointitaso on ollut "realistinen". Kunnissa on esimerkiksi ollut runsaasti vielä 1990-luvun laman ajoilta jääneitä peruskorjausrästejä.
– Kunnat eivät ole kuitenkaan yli-investoineet. Matalasta korosta on ollut se etu, että rahoituskustannukset eivät ole kasvaneet, vaikka lainakanta on, sanoo Kietäväinen.
Investoinnit ja velkaantuminen vähenevät
Heikot ajat näkyvät nyt kuntien taloudenpidossa, budjetteja pyritään laatimaan tasapainoisiksi ja velkaantumista hillitsemään. Investoinneissakin näyttävät huippuvuodet olevan ainakin hetkeksi ohi.
– 118 kuntaa vähensi lainamääräänsä jo viime vuonna, vahvistaa Vesa Lappalainen valtiovarainministeriöstä.
Kuntaliiton Kietäväinen sanoo olevansa huolissaan.
– Nyt kun kunnat pyrkivät hillitsemään velkaantumista, se tarkoittaa, että jotain tärkeää voi jäädä investoimatta ja syntyy velkaa tekemättömistä investoinneista, sanoo Kietäväinen.
Esimerkiksi Seinäjoella kaupungin nettoinvestoinnit vähenevät kolmanneksella ensi vuonna 2016. Vaasassakin investointitasoa laskettu muutamassa vuodessa 60 miljoonasta eurosta 40 miljoonaan. Kuortane sanoo investoivansa nyt omalla rahalla: se ei ole ottanut kuluvana eikä aio ottaa tulevanakaan vuonna yhtään lisää velkaa.
– Velka kuin velka on kuitenkin maksettava takaisin, muistuttaa Lappalainen.