Toimivaan demokratiaan kuuluu kaksi puolta: edustuksellinen ja suora demokratia. Ne täydentävät toisiaan, sanoo erityisasiantuntija Päivi Kurikka Kuntaliitosta.
– Olisi syytä päästä eroon vanhan ajattelutavan ajatuksesta, että demokratiassa on kyse pelkästään valllasta ja että kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen lisäävät kuntien tehtäviä ja hallintoa, Kurikka sanoo.
Kurikan näkemyksen mukaan kuntalaisten vaikuttamisen pitäisi olla konkreettista toimintaa, tekemistä ja vastuunottoa oman hyvinvoinnin, oman elinympäristön ja yhteiskunnan kehittämisestä.
– Se motivoi.
Kokemuksista oppia
Tuttu tapa saattaa päättäjät ja kuntalaiset yhteen on järjestää keskustelu- tai kyselytilaisuus, jossa kuntalaiset kysyvät, valtuutetut vastaavat ja sitten juodaan kahvit. Päivi Kurikan mukaan yhteiset keskustelut ovat merkityksellisiä yhteisöllisyydelle erityisesti pienemmillä paikkakunnilla.
– Kasvokkain tapaamiset ovat tärkeitä. Että päättäjät osoittavat aidosti, että heillä on kiinnostusta kuulla, mitä kansalaisilla on sanottavaa ja saada sieltä tietoa päätöksenteon pohjaksi, Kurikka sanoo.
Kuntalaisilta kertyvää tietoa tulisi hyödyntää palveluprosessissa ja palveluiden suunnittelemisessa. Tätä tietoa voisivat käyttää sekä poliittiset päättäjät että viranhaltijat.
– Se on vielä ehkä aika nuorta ajattelua. Luulisin, että vielä ei osata hyödyntää niin paljon kuin pitäisi. Tuntuu, että kunnissa on niin vähän resursseja viranhaltijapuolella, että ei pystytä suunnittelemaan prosesseja, joilla saataisiin kuntalaiset mukaan päättäjien kanssa, Kurikka pohtii.
Yksi kysymys on myös, miten nuoret saataisiin mukaan keskustelemaan ja heille syntyisi halu vaikuttaa. Kurikka heittää pallon kouluille.
– Tultaisiin vaikka koulusta jo lasten ja nuorten kanssa mukaan tälläiseen keskustelutilaisuuteen. Nuorten voisi olla mukavampaa seurata vapaamuotoista keskustelua kuin sitä, että istutaan valtuustossa. Into, ilo ja omakohtainen kokemus, että pystyy vaikuttamaan, puuttuu. Nuorten epäonnistumisen kokemukset seuraavat pitkälle elämässä eikä tunne enää halua osallistua ja ottaa kantaa asioihin.
"Jotain kättä pidempää"
Pelkkä Kysy valtuutetuilta -tyyppisen tilaisuuden järjestäminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan "jälkihoitoa". Usein keskustelutilaisuudessa jokaista valtuustoryhmää edustaa vain yksi tai muutama henkilö ja toisaalta, eivät kaikki äänestäjätkään ole paikalla. Keskusteluun eivät siis osallistu "kaikki"
– Nämä tilaisuudet leimataan usein eläkeläisten "keskustelukerhoiksi". Ei sinne työssäkäyvät lapsiperheet pääse. Perinteisten keinojen rinnalle tarvitaan uutta, kuten sähköinen puoli, joka tavoittaa esimerkiksi nuoria ja nuoria lapsiperheitä, jotta saataisiin tuoreempaa näkökulmaa, Päivi Kurikka toteaa. Kurikan mukaan sähköisiä tapoja vaikuttaa on kokeiltu esimerkiksi Hämeenlinnassa, jossa on toiminut verkkovaltuusto.
Puoluetta tai ryhmää edustavan keskustelijan pitäisi myös muistaa viedä keskustelussa kansalaisilta saamansa viestit päätöksenteon pohjaksi ryhmänsä muille päättäjille.
– Jos kaupungista löytyisi vaikka joku viranhaltija, joka dokumentoisi keskustelua, jota käydään ja se (sisältö) leviäisi hänen kauttaan, niin ehkä keskustelun saldo levittyisi sitten paremmin puolueiden sisällä ja välillä.
Vaikka osallistamista voidaan tehdä sähköisesti, eivät kyselytunnit kahveineen ole kuolemassa pois, uskoo Kurikka.
– Niitä täytyy kuitenkin kehittää. Ennen kaikkea sitä, mitä tulosta ne tuottavat, mikä on keskustelun lopputulema ja miten se välittyy päätöksentekoprosesseihin. Turhasta keskustelusta ei ole hyötyä, vaan täytyy jäädä jotain kättä pidempää.