Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja Jorma Mukala on tyytyväinen.

Helsinkiin on valmistunut lyhyen ajan sisällä kaksi rakennusta, keskustakirjasto Oodi ja taidemuseo Amos Rex, jotka kertovat siitä, että Suomessa on taitavia tekijöitä.

– Molemmat on erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu, Mukala sanoo.

Oodi päättää hänen mukaansa hienosti Töölönlahden kulttuurirakennusten ringin, joka alkoi Alvar Aallon suunnittelemasta Finlandia-talosta. Se valmistui 1970-luvun alussa.

– Oodi on ikään kuin viimeinen pala siihen suunnitelmaan, Mukala toteaa.

Hän iloitsee siitä, että suomalainen kirjastolaitos on saanut oman merkkirakennuksensa muiden instituutioiden joukkoon. Finlandia-talon jälkeen alueelle ovat nousseet oopperatalo, nykytaiteen museo Kiasma sekä Musiikkitalo.

– Ne kaikki ovat olleet merkkitapauksia suomalaisen kulttuurin kannalta, Mukala toteaa.

Oodista näkee suoraan eduskuntatalolle, ja päinvastoin. Uusi keskustakirjasto on 1930-luvun alussa valmistuneen eduskuntatalon vastapari.

Mukala näkee Oodin symbolina kaupunkien merkityksen kasvulle yhteiskunnassa.

– Helsinki on kuin valtio valtiossa. Enää ei voi sivuuttaa sitä, mitä Helsingissä sanotaan.

Samalla tavalla 1990-luvun lopulla valmistunut, Oodin vieressä seisova Sanomatalo muistuttaa Mukalan mukaan ajasta, jolloin sanomalehdet olivat voimissaan.

“Oodi ei viittaa tulevaisuuteen”

Vaikka sekä Oodista että Amos Rexistä on puhuttu tulevaisuuden kirjastona ja taidemuseona, ne eivät Mukalan mukaan viittaa "yllättävästi tai jännästi" tulevaisuuden arkkitehtuuriin. Sitä määrittää todennäköisesti ilmastonmuutos.

– Se tarkoittaa jatkossa ehkä yksinkertaisempaa arkkitehtuuria, Mukala sanoo.

Hän näkee Oodissa 2000-luvun vau-arkkitehtuurin viimeisen vaiheen, jota ennakoi 1990-luvun lopulla valmistunut Kiasma.

Hän epäilee, että Oodin, Amos Rexin, Kampin kappelin ja esimerkiksi Helsingin yliopiston uuden kirjaston (Kaisa-talo) kaltaisten kohteiden veistokselliset ja plastiset muodot saattavat olla pian historiaa.

– Minulla on sellainen tuntu, että tämä vaihe alkaa olla arkkitehtuurissa ohi.

Suomalaisesta 2000-luvun nykyarkkitehtuurista kirjaa valmisteleva Mukala iloitsee siitä, että Oodi on venytetty hienosti sen takana olevan toimistotalon eteen, jotta “toimistotaloa ei tarvitse tuijotella”.

Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja muistuttaa, ettei suomalainen arkkitehtuuri ole koskaan ollut suunnannäyttäjä maailmalla. Päinvastoin, virtaukset ovat rantautuneet tänne viiveellä.

“Opiskelijat suunnittelevat taas laatikoita”

Tulevaisuuden arkkitehteja Aalto-yliopistossa opettava rakennussuunnittelun professori Pirjo Sanaksenaho pitää Oodia ilmaisuvoimaisena rakennuksena.

Hänen mielestään se pelastaa koko Töölönlahden ympäristön.

– Se tuo sinne sen päivittäisen ihmisvirran, Sanaksenaho toteaa.

Hän pitää rakennuksen veistoksellisuudesta, joka sopii professorin mukaan erityisen hyvin Oodin kaltaiseen, ainutkertaiseen kulttuurirakennukseen.

Keskustakirjaston muotokieli saa Sanaksenahon pohtimaan tyylisuunnan jatkuvuutta.

– Kun opetan arkkitehtiopiskelijoita, näen, miten nuoret tekevät taas melko rationaalista ja suorakaiteen muotoista rakennusta, Sanaksenaho sanoo.

Hän muistuttaa, ettei Oodi ole ensimmäinen poikkeuksellinen kirjastorakennus Suomessa. Suomalaisella kirjastolaitoksella on pitkä yhteinen historia arkkitehtuurin kanssa, ja esimerkiksi Tampereen pääkirjasto Metso herättää yhä huomiota.

Suomalaiselle nykyarkkitehtuurille Oodin ja Amos Rexin kaltaiset rakennukset ovat kullankalliita. Ne herättävät laajaa kiinnostusta taidemuotoa kohtaan.

– Olen siitä tosi ilahtunut. Ne tuovat jollain tavalla kaikille kaupunkilaisille näkyväksi sen, mitä arkkitehtuurilla voidaan saada aikaan. Kivoja paikkoja ihmisille, Sanaksenaho sanoo.

Hän uskoo, että Oodi ja Amos Rex tuovat Helsinkiin kävijöitä yksinomaan kohteiden arkkitehtuurin ansiosta. Ilmiö on nähty jo Hernesaareen nousseessa Löyly-saunakompleksissa.

“Oodi sijoittuu maailman huipulle”

Suomalainen kirjastoarkkitehtuuri oli näyttävästi esillä Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa, joka päättyi viikko sitten.

Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksen toiminnanjohtajan Hanna Harrisin mukaan Oodi oli suomalaisnäyttelyn vetonaula.

Suomalaisen kirjastolaitoksen historiaa kävi ihmettelemässä 90 000 biennaalivierasta.

– Ulkomailla ihmisiä kiinnostaa se, että Suomessa satsataan julkiseen rakentamiseen, sivistykseen ja demokratiaan sekä ei-kaupalliseen julkiseen tilaan, Harris sanoo.

Maailmalla rakennetaan tällä hetkellä melko paljon uusia kirjastoja isoihin kaupunkeihin, ja moni niistä nousee ydinkeskustaan, kuten Oodi.

Suomalaisen kirjastolaitoksen uusi lippulaiva sijoittuu Harrisin mukaan kansainväliseen kärkeen. Se kävi ilmi Arkkitehtuurin biennaalissa Venetsiassa.

– Oodia tullaan katsomaan vuosiksi eteenpäin, Harris toteaa.

Rakennuksen monipuolisuus on herättänyt mielenkiintoa: Ensimmäinen kerros on julkisen tilan jatke, jonka vastaparina on eduskuntatalo.

– Siinä demokratia ja kansanvalta ikään kuin keskustelevat valtion ja kaupungin muiden ydinpaikkojen kanssa, Harris maalailee.

Keskikerros muuntuu moneen käyttöön ja ylimmässä kerroksessa on “kirjataivas”, josta avautuvat kiinnostavat näkymät ympäristöön.

Tämä paketti kiinnostaa Harrisin mukaan maailmalla.

Oodi on yksi suomalaisen nykyarkkitehtuurin käyntikorteista, ja Harris on työssään nähnyt, miten kiinnostus suomalaiseen nykyarkkitehtuuriin on kasvanut.

Helsingissä on hänen mukaansa useita kohteita, jotka “puhuvat tätä kieltä”.

Niitä ovat Oodin lisäksi esimerkiksi Amos Rex, Löyly, Kampin kappeli sekä yliopiston uusi kirjasto Kaisa-talossa.

Lue lisää aiheesta:

Oodi on uuden ajan kirjasto, jossa voi kolvata, soittaa rumpuja ja juoda viiniä - katso, millainen on Helsingin uusi keskustakirjasto

Kohti tulevaisuuden kirjastoa

Kun arkkitehdin kunnianhimo ja kaupunkilaisten toiveet kohtaavat

Jos rakastat kirjastoja, uudista käsityksesi niistä!

Kirjastotarinoita

ALA Arkkitehdit ja isot eleet

Taistelu hiiltä vastaan käy kuumana, mutta tahti eri rintamilla on kovin erilainen.

Lähes kaksi sataa maata on koolla sopiakseen hiilidioksidipäästöjen leikkaamisesta. Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2045. EU:n komissio ehdottaa lopullista niskalenkkiä hiilestä vuodeksi 2050.

Kaikki tietävät, että selkein tapa välttää hiilidioksidipäästöjä, olisi vähentää hiilen polttamista. Mutta kaikesta huolimatta hiilen kysyntä on kasvussa.

Kysyntätilanteesta kertoo hiilen maailmanmarkkinahinta: se on noussut tuntuvasti runsaan kaksi vuotta.

Maailman kivihiilen hinnan määrittelee käytännössä Kiina.

Maailmassa kulutetaan vuodessa noin kuusi miljardia tonnia hiiltä. Siitä Kiinan osuus on puolet. Kiina on hiilen suuri tuottaja, mutta oman tuotantonsa lisäksi se tuo hiiltä noin 200 miljoonaa tonnia vuodessa.

Kuten oheinen kuva kertoo, hiilen hinta on noussut viime vuodet, mutta sitä ennen se romahti. Ja kuten hiilimarkkinoilla yleensäkin, syyt hintamuutoksille on haettava Kiinasta.

Kiinasta tuli hiilen tuoja

Fortumin johtavan analyytikon Vesa Ahoniemen mukaan hiilen hinnanlasku johtui siitä, että Kiinassa keskushallinto halusi piristää taloutta finanssikriisin jälkeen ja antoi paikallishallinnolle vapaammat kädet luotonantoon.

Sen tuloksena vuonna 2008 hiilenlouhinta Kiinassa sai uutta vauhtia, tuotantomäärät kasvoivat, ja hinnat laskivat tai suorastaan romahtivat. Kohta jopa kiinalaiskaivoksia suljettiin kannattamattomina “zombie-yrityksinä”.

Tuotannon leikkaaminen Kiinassa johti lopulta siihen, että maasta tuli merkittävä ostaja hiilen maailmanmarkkinoille. Se on ollut ajamassa hintoja ylöspäin maaliskuusta 2016 lähtien.

Hiilen mustunut maine pitää huolen siitä, että uutta tuotantoa ei juuri tule, vaikka hinta olisi nyt parempi kuin aikoihin.

– Hiilen tuotannon kasvattaminen ei ole poliittisesti hyväksyttävää, ja rahoituksenkin saaminen on vaikeaa, Ahoniemi sanoo.

Hinnan nousu jatkuu

Kiinassa tuotannon leikkaamista jatketaan myös ensi vuonna. Se saa hinnat nousuun maailmanmarkkinoilla.

Parissa vuodessa hinta on yli kaksinkertaistunut. Keväällä 2016 hiilitonnin hinta putosi 40 euroon. Nyt liikutaan yli 80 eurossa ja ensi vuodeksi markkinat ennustavat runsaan 87 euron hintaa.

Hiili määrää hintoja Suomessakin

Suomessa on vähennetty vauhdilla hiilen käyttöä energiantuotannossa, mutta silti hiili on Ahoniemen mukaan perimmäinen hinnan määrittelijä täälläkin. Kun Pohjoismaissa on kuivaa, oma vesivoima ei riitä ja joudutaan turvautumaan tuontiin Keski-Euroopasta.

– Jos on kuivaa ja vähän vesivoimaa, meidän hinnat nousevat Saksan hintojen tasolle. Se tarkoittaa silloin hiilellä tuotetun sähkön rajakustannusta.

– Mutta jos täällä on normaali tai hyvä vesitilanne, ollaan tosi paljon alempana. Silloin kaikkea vedellä tuotettua sähköä ei saada purettua Saksaan, koska vientiyhteyksiä ei ole riittävästi, Ahoniemi selvittää.

Kahtiajako vahvistuu

Euroopassa hiilen käyttäminen energian tuotannossa on vähentynyt nopeasti.

Vuosien 2003-17 aikana hiilellä tuotetun sähkön määrä väheni EU-maissa lähes kolmanneksen.

Hiilivoimaloita on edelleen varsinkin varavoimakäytössä, mutta niiden tarjoama käytettävissä oleva teho on nyt noin kuudenneksen pienempi kuin vuosituhannen alussa.

Maailmassa eletään hiilen käytössä voimistuvan kahtiajaon aikaa.

Ahoniemen mukaan “hiili on poistumassa lähiaikoina” Euroopan energiamarkkinoilta. Enää Puola ja Saksa ovat suuria kuluttajia. Myös päästökauppa tekee hiilestä entistä heikommin kannattavaa.

Mutta samaan aikaan Aasiassa kasvu jatkuu – siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Indonesiassa tuuli ja aurinko voisivat olla hiiltä halvempia energian lähteitä.

– Maissa joissa on kehittymättömät sähköverkot eikä markkinoita ole ehkä avattu, voi olla vaikea sovittaa uusiutuvaa energiaa verkkoon.

– Hiilen kohtalo jakautuu kahtia, mutta täytyy uskoa, että sen kulutus lähtee hyvin pian laskuun, Ahoniemi summaa.

Lue myös:

Kaivosmiehen terveiset kilometrin syvyydestä YK:n ilmastokokoukselle: "Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta"

Helsingillä on mahdoton tehtävä: Pitäisi korvata miljoona tonnia kivihiiltä vaihtoehdoilla, joita ei ole edes olemassa

Kasvuyhtiötapahtuma Slush järjestetään tänä vuonna yhdettätoista kertaa. Ajan suuressa virrassa se on lyhyt hetki, mutta suomalaisessa startup-historiassa kokonainen aikakausi.

Reilun vuosikymmenen kuluessa koko maailma oppi tuntemaan Rovion vihaiset linnut ja Supercellin miljardien eurojen menestyspelit. Pääomasijoittajat ryhtyivät investoimaan pohjolan lupaaviin kasvuyhtiöihin. Yrittäjyys nousi poliitikkojen ja yliopistojen asialistoille.

Slush oli startup-väen yhteinen projekti – ja samalla loistava työkalu uuden yrittäjyyden markkinointiin.

Kuulostaako tutulta? Ei ihme, tarinaa on kerrottu jo noin vuosikymmen.

Yksitoista vuotta on pitkä aika myös Slushin järjestäjien näkökulmasta. Moni tapahtuman narikassa tai lippupisteellä puurtava vapaaehtoinen oli yksitoista vuotta sitten vielä ala-asteen ensimmäisillä luokilla.

Slushin toimitusjohtaa Andreas Saari oli ensimmäisen Slushin aikaan kolme-neljätoistavuotias koulupoika.

– Yksitoista vuotta sitten olin koulussa ja todella kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Rakastin uusien kielten oppimista ja harrastin marginaalilajeja, kuten alamäkipyöräilyä, kilpakeilausta ja lacrossea, Saari muistelee.

– Se kaikki kehitti kykyä oppia uutta. Toisaalta minusta ei tullut minkään yksittäisen alan eksperttiä.

Steiner-pedagogiikkaa toteuttavan Elias-koulun käynyt nuori mies päätyi Aalto-yliopistoon lukemaan tuotantotaloutta. Slush-töissä Saari ahersi muutaman vuoden ajan ja näytti kykynsä. Nyt hänen vastuullaan on suomalaisen kasvuyhtiökulttuurin kruununjalokivi.

Ainakin numeroiden valossa kaikki näyttää olevan kunnossa.

Andreas Saaren mukaan 20 000 vierasta on hyvä luku. Enempää Messukeskukseseen ei mahdu. Slushilla on sitä paitsi tärkeämpiäkin mittareita kuin kävijämäärä. Niistä keskeisimmät ovat startup-yrittäjien määrä ja nuoriin yrityksiin rahaa panostavien sijoittajien määrä.

Kuten yllä oleva kaavio kertoo, nämä mittarit jatkavat nousuaan.

– Toisaalta paikalla on 450 johtoryhmätason johtajaa suurista eurooppalaisista yhtiöistä. Juuri heitä kasvuyhtiöt haluavat asiakkaikseen, Saari sanoo.

Paikalla on siis yrittäjiä, sijoittajia ja kiinnostavia asiakasyrityksiä. Näiden lisäksi kasvuhankkeille tarvitaan julkisuutta. Slushiin kokoontuukin noin 650 toimittajaa muun muassa New York Timesista, Wall Street Journalista ja Forbesista.

Kiinnostusta olisi enemmänkin.

– Skriinaamme mediat todella tarkasti, ihan kaikki bloggarit eivät tapahtumaan mahdu, Saari sanoo.

Slushissa on tänä vuonna myös satoja tutkijoita, joiden tutkimushankkeista löydetään kenties seuraavat menestystarinat.

Tätä porukkaa Slushin järjestäjät yrittävät törmäyttää, ristiinpölyttää ja saattaa eri tavoilla yhteen. Viime vuonna Slushin verkkopohjaisen match making -työkalun avulla järjestettiin 7 000 tapaamista. Tänä vuonna vielä merkittävästi enemmän.

Dinosaurusten tauti

Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän löytyy niitä, joiden mielestä kaikkien aikojen paras Slush järjestettiin vuonna 2009 tai 2011. Osittain kyse on menneisyyden nostalgisoinnista – toisaalta kasvaessaan tapahtumilla on taipumus väljähtyä.

Slushin etuna on, että sen järjestäjät ovat nuoria ja toimitusjohtajuus vaihtuu muutaman vuoden välein.

Tekijöidensä näkökulmasta Slush on kuitenkin ollut olemassa käytännössä "aina". Se saattaa synnyttää harhan, että menestys olisi jonkinlainen automaatti. Andreas Saaren mukaan Slushin järjestäjät taistelevat tätä vastaan.

– Emme voi ikinä luottaa siihen, että meitä pidetään relevantteina. Siksi rakennamme kaiken startup-yrittäjien ympärille. He ovat tuomarimme, Saari sanoo.

Yrittäjälähtöisyys myös näkyy. Satunnaisesta vieraasta saattaa jopa tuntua, että tapahtumasta puuttuvat vetonaulat.

Tällä kertaa ei superjulkkiksia

Juuri yrittäjien toiveesta lavalla ei tänä vuonna nähdä Yhdysvaltain entisen varapresidentti Al Goren kaltaisia superjulkkiksia viime vuoden tapaan. Suurta yleisöä ei kosiskella.

– Tämän vuoden fokus on ollut se, että maailman suurimpien keynote-puhujien sijasta lavalla on ihmisiä, jotka ovat itse rakentaneet menestyneitä kasvuyrityksiä. He kertovat omista osaamisalueistaan, Saari sanoo.

Tällaisia oman alansa tähtiä ovat esimerkiksi Amazonin teknolgiajohtaja Werner Vogels, Googlen johtaja Bradley Horowitz ja Spotifyn henkilöstöjohtaja Katarina Berg. Vogels kertoo ohjelmistotuotteen skaalaamisesta koodisuunnittelun näkökulmasta, Horowitz tuotejohtamisesta sekä design-lähestymisestä, Berg kasvuyhtiön henkilöstöprosessien rakentamisesta.

Saaren mukaan juuri yrittäjät ovat tällaisia konkreettisia näkökulmia toivoneet. Tapahtuma taistelee mammuttitautia vastaan kääriytymällä ydintehtäväänsä.

Saaren mukaan yrittäjät ovat toivoneet myös mahdollisuutta "pikamentorointiin".

– Tapahtuman puhujat ja kokeneet sijoittajat antavat aikaansa alkuvaiheen startup-yrityksille. Sitä pilotoitiin jo viime vuonna ja jatketaan nyt, Saari sanoo.

Joka vuosi nollasta

Andreas Saaren mukaan Slush ei jumiudu menneeseen. Työt aloitetaan joka kerta puhtaalta pöydältä, ja tapahtumasta tulee tiiminsä näköinen.

Järjestäjät saavat paljon arvokasta tukea tapahtuman vanhoilta vetäjiltä, hallituksen jäseniltä ja lähipiiriin kuuluvilta sijoittajilta sekä yrittäjiltä. Tarvittaessa vanhoille Slush-veteraaneille voidaan kuitenkin todeta, että tällä kertaa asiat tehdään toisin.

– Totta kai olen joskus sanonut niin. Olen tehnyt sitä paljon, Andreas Saari sanoo.

– Siinä mielessä se on ollut myös helppoa, että kaikki nämä ihmiset ovat täysin samaa mieltä yhdestä asiasta – Slushin pitää näyttää aina kulloiseltakin tekijätiimiltä.

Kasvuyhtiötapahtuma Slush järjestetään tiistaina ja keskiviikkona Helsingin Messukeskuksessa.

Miltä ilmastonmuutos näyttää eri puolilla maapalloa? Miten siihen on varauduttu ja mitä sen torjumiseksi on tehty? Minkälaisia innovaatioita ilmastonsuojelussa on kehitetty eri puolilla planeettaa?

Muun muassa näitä kysymyksiä ruotii vuorokauden mittainen kansainvälinen maratonohjelma 24 hours of Reality, joka kiertää 24 tunnin aikana koko maapallon ja kaikki maanosat.

Tunti tunnilta etenevää ohjelmaa luotsaa Yhdysvaltain entinen varapresidentti ja nykyinen ilmastoaktivisti Al Gore. Ohjelma vierailee myös Suomessa.

Ohjelma alkoi tiistain vastaisena yönä klo 4 Suomen-aikaa. Yle lähettää koko ohjelman suorana Yle Areenassa ja osia siitä Yle Teema -kanavalla.

Ilmastoinnovaatioita ja kansainvälisiä huippuartisteja

"Suojellaan maapalloa, suojellaan meitä kaikkia" -teemalla rakennettu ohjelma käynnistyy Yhdysvaltain Los Angelesista.

Vuorokauden mittaan ohjelma tarjoaa puheenvuoroja ja keskusteluja ilmastosta, esittelee yksittäisten ihmisten ja yritysten kekseliäitä ilmastotekoja ja ympäristöinnovaatioita sekä maailman huippuartistien musiikkiesityksiä.

Lähetyksessä on mukana poliitikkoja, näyttelijöitä, muusikoita ja muita vaikuttajia eri puolilta planeettaa.

– On kiinnostavaa nähdä, mitä eri puolilla maailmaa on jo tehty ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ohjelma kertoo pieniä tarinoita, sanoo Ylen ohjelmahankkija Jyrki Nokkonen.

Tyynenmeren saarivaltioissa tutustutaan merenpinnan nousemisen aiheuttamiin vaaroihin.

Yhdysvalloissa nykyinen hallinto on vetäytymässä ilmastohankkeista, mutta eri kaupungit, osavaltiot ja liikeyritykset ovat menneet eteenpäin lisäämällä omia toimiaan ilmastomuutosta vastaan. Yhdysvaltain osuudessa musiikkivieraina esiintyvät Moby, Sting ja Shaggy.

Suomesta Sauli Niinistö, Tanskasta kaiken energiansa itse tuottava saari

Ohjelmassa nähdään klo 5 Suomen-aikaa, kuinka Kanadassa alkuperäiskansat ovat asettuneet puolustamaan kotiseutujaan. Heitä uhkaavat erilaiset ilmaston lämpenemiseen liittyvät terveyshaitat.

Australiasta kerrotaan klo 6, kuinka amerikkalaisyhtiö Teslan Elon Musk uhosi voivansa pystyttää sadassa päivässä Etelä-Australiaan maailman suurimman tuulivoimaa varastoivan energiavarastoyksikön. Jos yhtiö ei lupauksessa onnistuisi, akkufarmi ei maksaisi mitään, Musk vannoi. Tesla onnistui.

Suomesta ohjelmassa nähdään muun muassa tasavallan presidentin Sauli Niinistön keskustelu Al Goren kanssa.

Ohjelma käy myös tanskalaisella 4 000 asukkaan Samsøn saarella, joka tuottaa kaiken tarvitsemansa energian tuulivoimalla ja biomassalla. Sähköä riittää saarelta mannermaallekin.

Pohjoismaiden osuus ohjelmassa alkaa klo 17 Suomen-aikaa. Pohjoismaisena musiikkivieraana kuullaan ruotsalaista popartistia Robynia.

Maratonin loppupuolella Brasiliaan tultaessa klo 22 Suomen-aikaa tutustutaan, kuinka entisiä vankeja autetaan takaisin yhteiskuntaan Amazonin sademetsien suojeluhankkeen kautta.

Nyt kahdeksannen kerran toteutettava tapahtuma näkyy vahvasti myös sosiaalisessa mediassa.

Osa tapahtumasta on nähtävissä myös Yle Teema -kanavalla 4.12. klo 12 alkaen ja toinen osa klo 23.35 alkaen. Yle Teema näyttää myöhemmin joulunpyhinä kahden tunnin koosteen hankkeesta.

Lisää aiheesta:

24 Hours of Reality -hankkeen verkkosivut

Saamelaisen Marja Helanderin lyhytelokuva Eatnanvuloš Lottit – Maan sisällä linnut (2018) on valittu Sundancen elokuvajuhlien kansainväliseen lyhytelokuvakilpailuun. Yhdysvaltojen merkittävimpiin ja suurimpiin kuuluva elokuvafestivaali järjestetään Park Cityssä Utahissa tammi-helmikuun vaihteessa.

Eatnanvuloš Lottit – Maan sisällä linnut on lyhyt tanssielokuva. Siinä kaksi nuorta saamelaista balettitanssijaa Birit ja Katja Haarla tanssivat läpi Saamenmaan kylien ja metsien aina Helsinkiin asti. Teos tutkii saamelaisalueiden omistajuuden takana piileviä syvempiä kysymyksiä.

Elokuva on palkittu Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun lyhytelokuvasarjan pääpalkinnolla sekä Risto Jarva -palkinnolla, jonka palkintoraati kuvaili elokuvaa samanaikaisesti hätkähdyttävän kauniiksi, pirullisen hauskaksi ja poliittisesti kantaaottavaksi. Lokakuussa 2018 Helanderin elokuva palkittiin Toronton ImagineNative Film + Media Festivalilla parhaana kokeellisena teoksena.

Vaikka elokuva on saanut osakseen suosiota ja tunnustusta aiemminkin, pitää Marja Helander pääsyä Sundanceen erityisen merkittävänä asiana.

– Sehän on suuri tunnustus, ei vain minulle, mutta koko työryhmälle. Toivon, että festivaali avaa ovia kaikille elokuvan kanssa työskennelleille.

Marja Helander on sekä elokuvaohjaaja että myös valokuva- ja videotaiteilija. Hänen taiteessaan näkyy elämä kahden kulttuurin, saamelaisen ja suomalaisen, välissä. Viime aikoina Helander on keskittynyt kuvaamaan erityisesti Saamenmaan synkkiä jälkikolonialistisia maisemia ja havainnoimaan esimerkiksi globaalin kaivosteollisuuden ympäristöön jättämiä jälkiä. Helander toimii Mäntän Kuvataideviikkojen vuoden 2019 kuraattorina.

Sundance avaa ovia pienempien tuotantojen elokuville

Näyttelijä Robert Redfordin vuonna 1978 perustamaa Sundancea pidetään yleisesti Yhdysvaltojen arvostetuimpana elokuvafestivaalina. Salt Lake Cityn kupeessa järjestettävä elokuvafestivaali esittelee joka vuosi Yhdysvaltain riippumattoman elokuvan uusimmat kyvyt. Tapahtuma on antanut alkusysäyksen muun muassa ohjaaja Quentin Tarantinon uralle.

Sundance tarjoaa yleisön pienempien tuotantojen indie-elokuville. Festivaali ei kuitenkaan ole mikään pienten toimijoiden tapahtuma, sillä sinne osallistuvat myös edustajat maailman suurimmista suoratoistopalveluista, kuten Netflixistä ja Amazonista. Moni filmi onkin päätynyt Sundancesta näille palvelimille.

Suomalainen lyhytelokuva kilpaili Sundancen virallisessa kilpasarjassa myös vuonna 2017, kun elokuvayhtiö Komeetan tuottama ja Teemu Niukkasen ohjaama Saatanan kanit sai ensi-iltansa elokuvajuhlilla. Sundancen festivaalipaikoista on elokuvamaailmassa kova kilpa. Festivaaliin valikoituu vuosittain noin 200 elokuvaa. Tänä vuonna lyhytelokuvien kategoriaan hakeutui 9 443 lyhytelokuvaa, joista vain vajaa prosentti, 73 elokuvaa päätyi ohjelmistoon.

Vuonna 2018 Sundancen elokuvajuhlilla vieraili 124 900 ihmistä.

"Pohjois-Amerikka on vastaanottavainen alkuperäiskansaelokuvalle"

Vaikka Sundanceen päätyy elokuvia ympäri maailman, on alkuperäiskansojen tuotannoilla erityisen vahva asema Pohjois-Amerikan elokuvafestivaalikentällä, näkee elokuvan levittäjän, AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen.

– Saamelaiselle elokuvalle on vastaanottavainen yleisö Pohjois-Amerikassa, mutta Helanderin teos näyttää vetoavan myös yli tämän valmiiksi rajatun "lokeron".

– Helanderin teos puhuttelee monella tavalla ja tasolla, se kommentoi ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä saamelaisten asemasta ja maanomistajuudesta, mutta ajattomalla tyylillä. Sundance on hieno seuraava askel Katja Gauriloffin dokumenttielokuvan Kuun metsän Kaisa (2016) näkyvyydestä Toronton Hot Docs -festivaaleilla ja vahvistaa entisestään mielikuvaa saamelaiselokuvan korkeasta tasosta ja lähestymistapojen monipuolisuudesta, Rantanen kuvailee.

Myös Marja Helander pitää saamelaiselokuvan pääsyä maailmalle äärimmäisen merkittävänä asiana.

– Se on aina hienoa, koska tällaiset mahdollisuudet avaavat monia polkuja tulevaisuuteen. Se on mahdollisuus kertoa maailmalle saamelaisista, saamelaisuudesta sekä kipukohdista yhteiskunnan puristuksessa, Helander pohtii.

Korjattu 4.12. klo 14:46: Korjattu tieto Sundancen lyhytelokuvien kilpasarjan edellisestä suomalaisesta kilpailijasta.

Liput liehuvat tänään saloissa suomalaisen demokratian kunniaksi.

Tänä vuonna liputetaan 4. joulukuuta, koska tasan sata vuotta sitten Suomessa alkoi äänestys ensimmäisissä sisällissodan jälkeen järjestetyissä vaaleissa.

Kansallinen eheytyminen pääsi alkuun, kun joulukuussa 1918 käytiin ääniuurnilla Suomen ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvissa kuntavaaleissa.

Sisäministeri Kai Mykkäsen (kok.) aloitteesta järjestetty liputus alkaa tänään kello 8 ja päättyy kello 16.

Hallituslähteen mukaan polttoaineveron korotusta oltaisiin Ranskassa keskeyttämässä, kerrotaan Ranskan mediassa. Asiasta kirjoittaa muun muassa Le Figaro.

Polttoaineen hinnankorotukset ovat olleet keskeinen syy Ranskassa puhjenneisiin ja levottomiksi muuttuneisiin protesteihin.

Niin sanotut keltaliivien mellakat ovat jatkuneet yli kaksi viikkoa.

Uutistoimistojen mukaan Ranskan pääministeri Édouard Philippe ilmoittaisi myöhemmin tiistaina polttoaineveron korotusten keskeyttämisestä. Korotuksesta luopuminen on keltaliivien keskeinen vaatimus.

Pääministerin oletetaan kertovan muistakin myönnytyksistä.

Philippen oli määrä neuvotella keltaliivien maltillisten edustajien kanssa, mutta nämä peruivat tapaamisen saamiensa uhkausten takia.

Presidentti Emmanuel Macron on aiemmin vakuuttanut, ettei hän peräänny polttoaineveron korotuksesta.

Macronin suosio on laskenut ennätysalhaalle keskellä Ranskassa jatkuvia protesteja. Ifop-Fiducialin Paris Matchille ja Sud Radiolle tekemässä tuoreessa kannatusmittauksessa Macronia kannattaa 23 prosenttia vastaajista.

Viimeksi viime lauantaina protestit muuttuivat mellakoiksi.

Lisää aiheesta:

Ranskan keltaliivien mielenosoitukset jatkuvat: Protestien viisi viimeisintä käännettä

Pariisissa yli 200 pidätetty – mielenosoittajat varastaneet poliiseilta rynnäkkökiväärin, yksi rakennus sytytetty tuleen

Toimittajalta: Mikä rauhoittaisi mellakoivat ranskalaiset?

Turvallinen jouluaatto Tyttöjen talossa. Nuorten oma arkiruokaryhmä. Elämyksellinen käynti uimahallissa. Nämä kaikki ovat kohta myynnissä uudenlaisessa verkkokaupassa.

Itsenäisyyspäivän aattona avautuvan verkkokaupan nimi on Palanen elämää. Mukana on alkuvaiheessa kymmenen setlementtiyhdistystä ympäri maata.

– Verkkokaupasta voi ostaa harrastuksen yksinäiselle nuorelle, elämyksen varattomalle perheelle, tai vaikka ison lapsiperheen kahdelle sisarukselle mukavan elokuvaillan, selittää Kuopiossa toimivan Setlementti Puijolan viestintäpäällikkö Katja Hedberg.

Setlementti Puijola on yksi Suomen Setlementtiliiton jäsenyhdistyksistä. Setlementtityön tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta, moniarvoisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Keskiössä paikallisuus

Hedbergin mielestä uuden verkkokaupan ydin on sen paikallisuus.

Lahjoittaja voi itse valita, millä paikkakunnalla hänen ostoksensa toteutetaan. Myöhemmin verkkokaupan sivuilla kerrotaan, miten rahat on käytetty.

– On vaikea kuvitella toista verkkokauppa, joka olisi vielä avoimempi, vielä läpinäkyvämpi ja vielä luotettavampi, Hedberg hehkuttaa.

Verkkokaupassa on aluksi tarjolla kolmekymmentä tuotetta, joiden hintahaitari on viidestä eurosta aina kolmeensataan euroon.

Yksi edullisimmista tuotteista on naisten rentoutumishetki uimahallissa, jonka voi ostaa lahjaksi 6,5 eurolla. Viidellätoista eurolla voi puolestaan lahjoittaa kulttuurikokemuksen maahanmuuttajatytölle.

Tuotteena myös Turvallinen jouluaatto

Yksi joululahjaksi soveltuva tuote on turvallinen jouluaatto yksinäiselle tytölle tai nuorelle naiselle Tyttöjen talossa Kuopiossa.

– Laitamme yhdessä ruokaa, ja täällä käy todennäköisesti pikkutonttuja. Jokainen, joka tähän jouluaattoon osallistuu, saa myös pienen lahjan, lupaa Kuopion Tyttöjen talon johtaja Johanna Luomala.

Hänen mukaansa tärkeintä on se, että paikassa on nuoren kanssa turvallinen aikuinen.

Verkkokaupan tuotteissa korostuvat lasten ja perheiden yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä esimerkiksi harrastamaan. Ideana on, että tuotteita ostamalla voi vähentää yksinäisyyttä ja lisätä yhteisöllisyyttä.

Lapset, vanhukset ja maahanmuuttajat toimivat yhdessä

Kuopiossa tuotevalikoimassa on Kasvimaakerho, joka aloittaa maaliskuussa Puijolan Kompassissa. Setlementti Puijolan ylläpitämän kuuden iltapäiväkerhon lasten lisäksi kasveja ovat kasvattamassa vapaaehtoiset vanhukset ja maahanmuuttajat.

Viidenkymmenen euron paketilla kustannetaan kerhotoiminta yhteensä parillekymmenelle iltapäiväkerholapselle.

– Kerhopaketilla saa kasvilavan, mullan, siemenet, työvälineet ja koko toiminnan kevään ajaksi, sanoo Puijolan Kompassin koordinaattori Johanna Rastas.

Kerhossa korostuvat niin kierrätys kuin ilmastonmuutoskin, mutta myös ylikulttuurinen ja -sukupolvinen yhdessä tekeminen.

– Kasvatetuista kasveista tehdään kerhon lopussa yhdessä ruokaa, Rastas hymyilee.

THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek muistuttaa matkailijoita, että tällä hetkellä tuhkarokkoa esiintyy ympäri Eurooppaa ja paljon myös Thaimaassa.

– Eurooppa on aika musta. Tuhkarokkoa on esiintynyt Ranskassa, Italiassa, Romaniassa, Isossa-Britanniassa ja tältä viikolta tietoa on myös Lissabonista. Aasiassa on paljon tuhkarokkoa. Viimeisimmät tiedot Thaimaasta ovat, että siellä on noin 250 tapausta viikoittain. Ne keskittyvät Bangkokiin, mutta myös Chiang Maihin ja muihin turistikohteisiin, Nohynek kertoo Ylen aamu-tv:ssä.

Viime viikolla Luodosta löytynyt tuhkarokkotapaus tuli Suomeen lähi-idästä. Nohynek sanoo, että vaikka eurooppalaisissa maissa rokoteohjelmat ovat hyvät, ihmiset eivät välttämättä ota rokotteita. Syitä rokotteiden ottamatta jättämiselle on monia. Tällaisia ovat esimerkiksi huhut ja valeuutiset.

– Isossa-Britanniassa oltiin huolissaan, että tuhkarokkorokote aiheuttaa autismia. Sehän osoittautui valeuutiseksi, mutta sellainen harha elää pitkään.

Myös muita huhuja on Nohynekin mukaan pyörinyt rokotteiden ympärillä. Lisäksi on ajateltu, että lapsi tarvitsee tautia omaan kasvuunsa ja kehitykseensä.

Jo puolivuotiaalle voidaan antaa rokote

Matkustaminen ilman tuhkarokkorokotetta on Nohynekin mukaan riski, koska tuhkarokko tarttuu helposti. Suomessa tuhkarokkorokote annetaan ensimmäisen kerran 12 kuukauden iässä, mutta jos on lähdössä pienen vauvan kanssa matkalle, niin rokotteen voi saada jo kuuden kuukauden ikäisenä. Siinä tapauksessa on kuitenkin syytä ottaa rokote uudestaan 12 kuukauden ikäisenä. Alle puolivuotiasta suojaavat Nohynekin mukaan äidin vasta-aineet, eikä niin pienille lapsille suositella tuhkarokkorokotetta.

Mikäli ei muista omaa rokotushistoriaansa eikä löydä rokotuskorttia, niin voi käydä ottamassa uuden rokotteen. Siitä ei ole Nohynekin mukaan haittaa.

– Jos olet sairastanut luonnontaudin, niin saat elinikäisen suojan. Jos otat siihen rokotteen, niin vasta-aineet hyökkäävät sen rokotteen kimppuun eikä oikeastaan mitään tapahdu. Jos on vaillinainen suoja, niin tämä yksi annos antaa riittävän suojan. Jos ei ole mitään tietoa rokotteista tuhkarokon osalta, niin silloin annetaan yksi rokoteannos nyt ja toinen 2–3 vuoden päästä.

Tuhkarokkotapauksia tulee jatkossakin

Viimeviikkoinen Luodon tuhkarokkotapaus ilmeni hyvin alhaisen rokotekattavuuden alueella. Luodossa se on vain 75 prosenttia. Nohynek uskoo, että alhainen prosentti johtaa myös uusiin tapauksiin.

– Viikonloppuun mennessä nähdään, onko tartuntaketjut saatu pysäytettyä. Mutta koska meillä on alhaisia rokotekattavuuksia muuallakin Suomessa, niin voidaan varautua siihen, että tällaisia tulee jatkossakin, Nohynek sanoo.

Vaikka rokottamatta jättäminen on ylilääkärin mukaan aina riski, Nohynek ei kuitenkaan usko rokotepakkoon.

– Suomalainen haluaa yleensä itse päättää. Pakkoa parempiakin keinoja on olemassa.

Lue myös:

Tuhkarokolle altistuneista valtaosa tavoitettu, rokotukset aloitetaan myös kouluissa (3.12.2018)

Perhe- ja peruspalveluministeri tyrmää rokotepakon Suomessa: "Pakko on ajatuksena aika vieras käsite" (3.12.2018)

Opetusministeri Grahn-Laasonen esittää selvitystä: Rokottaminen lapsilisän ehdoksi (2.12.2018)

4 kysymystä suomalaisten rokotussuojasta (30.11.2018)

Kymmeniä lapsia kuollut tuhkarokkoon Romaniassa – vanhemmat uskovat verkossa leviäviä kauhutarinoita rokotteista (19.4.2018)

Saksa vaatii päiväkoteja ilmiantamaan lapsensa rokottamatta jättäneet – rangaistuksena sakot (26.5.2017)

Italiassa puhkesi tuhkarokkoepidemia (20.4.2017)

WHO varoittaa tuhkarokon lisääntymisestä Euroopassa – rokottaminen vähentynyt (28.3.2017)

Pohjois-Italian keskeiset elinkeinoelämän järjestöt ovat osoittaneet mieltään Italian populistihallituksen talouspolitiikkaa vastaan.

Torinoon kokoontuneet yli 3 000 yrittäjää vaativat hallitusta toteuttamaan sellaista politiikkaa, joka luo talouskasvua menojen kasvattamisen sijaan.

Yrittäjät myös vaativat hallitusta tasapainottamaan ensi vuoden budjettinsa, jotta Italia säästyisi EU:n sakoilta ja finanssimarkkinoiden negatiivisilta reaktioilta.

EU on vaatinut Italiaa muuttamaan ensi vuoden budjettiaan ja aloittanut kurinpitomenettelyn maata vastaan. Se saattaa johtaa tuntuviin sakkoihin.

– Kärsivällisyytemme on loppumassa. Monet täällä olevista yrittäjäjärjestöistä ovat kilpailijoita keskenään. Täällä on käsityöläisiä, kauppiaita, osuuskuntia, ja teollisuusyrityksiä. Politiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi vain politiikkojen hoidettavaksi, sanoi tilaisuudessa puhunut Italian elinkeinoelämän keskusjärjestön Confindustrian puheenjohtaja Vincenzo Boccia.

Hänen mukaansa Torinoon kokoontuneet yrittäjät edustavat yhteensä 65 prosenttia Italian bruttokansantuotteesta.

Yrittäjät ovat pettyneet hallituksen talouspolitiikkaan

Italian populistihallituksen kannatus rakentuu hieman yksinkertaistaen kahden maan tieteellisen ryhmän varaan.

Etelä-Italiassa kannatetaan päähallituspuoluetta Viiden tähden liikettä, joka on luvannut tulonsiirtoja köyhälle Etelä-Italialle.

Entisen Pohjoisen liiton, nykyiseltä nimeltään La Legan kannatus puolestaan rakentuu rikkaan Pohjois-Italian yrittäjien varaan, joita houkuttelivat Legan johtajan Matteo Salvinin lupaukset tuntuvista veronalennuksista. Legan kasvaneeseen kannatukseen vaikuttaa toki myös sen liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastustava linja.

Talouslehti Financian Timesin mukaan yrittäjien pettymykselle hallituksen talouspolitiikkaan on selkeitä syitä.

Tuhlaileva politiikkaa on saanut Italian valtionvelkakirjojen korot nousuun, mikä puolestaan on johtanut siihen, että italialaispankit ovat tiukentaneet lainapolitiikkaansa. Tämä vaikeuttaa italialaisyritysten lainansaantia ja hankaloittaa tuottavien investointien tekemistä.

Monet yrittäjistä myös kokevat, että Salvini ei ole pitänyt lupauksiaan veronalennuksista ja investoinneista valtion suuriin infrastruktuurihankkeisiin.

Heidän mielestään populistihallituksen talouspolitiikkaa on varallisuutta jakavaa, ei sitä luovaa.

Kysymyksiä ja vastauksia Italian politiikasta ja taloudesta

Kysymys: Anonyymi463964 haluaa tietää, onko Italian hallituksen alijäämäisen budjetin tarkoituksena luoda talouskasvua vai onko kyse enemmän vaalilupausten lunastamisesta.

Petri Burtsov: Hallitus uskoo, että tällä velkavivulla saadaan aikaan talouskasvua. Heillä on omat ekonomistinsa, joiden laskelmiin se perustuu. Kansalaispalkka esimerkiksi on tarkoitus toteuttaa niin, että rahat jaettaisiin kuponkeina, jotka voidaan käyttää vain Italiassa. Näin se vauhdittaisi talouskasvua lisäämällä kysyntää. Samoin tuntuvat veronalennukset sekä yrityksille että kansalaisille on tarkoitettu vähentämään verotaakkaa ja lisäämään kysyntää. Näin siis teoriassa. Monet ovat kuitenkin epäileväisiä tämän suhteen. Italiassa on varsin korkea kotitalouksien säästöaste, ja saattaa hyvinkin olla, että lisätulot päätyvät säästöön pikemminkin kuin kulutukseen. Varsinkin, kun maa on elänyt talouskriisissä jo pitkään. Toisaalta on täysin selvää, että kyseessä on myös vaalilupauksien lunastaminen. Hallitus toistaa tätä itse koko ajan. Viiden tähden liike sai ääniä lupaamalla kansalaispalkkaa ja eläkeiän nostoa, La Lega puolestaan veronaluennuksia.

Kysymys: Sivistyksen mitta kyselee kumpi puolue on oikeistolaisempi La Lega vai Viiden tähden liike. Oikeistolaisuudella kysyjä viittaa talousliberalismiin, eli siihen, miten vahvasti puolue kannattaa vapaata markkinataloutta.

Petri Burtsov: Ehdottomasti La Lega. Viiden tähden liikettä pitäisin talouspolitiikaltaan enemmän vasemmistolaisena kuin oikeistolaisena puolueena. La Lega ajaa veronalennuksia ja on erityisesti Pohjois-Italian pienyrittäjien suosiossa. Toisaalta La Legan talouspolitiikka on lähellä muun niin sanotun sovranistisen oikeiston talouspolitiikkaa ja Salvini on sanonut kannattavansa Trumpin talouspolitiikkaa, johon kuuluu olennaisena osana protektionismi ja vapaakaupan vastustaminen.

Mutta Viiden tähden liike on ajanut perinteisesti vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan kuuluvia teemoja, kuten degrowth-aatetta sekä kansallisesti tärkeisen talouden sektoreiden ottamista valtion haltuun.

Kysymys: Anonyymi719361 kysyy miksi italialaiset äänestäjät ovat niin alttiita poliittisille helppoheikeille ja huijareille? Esimerkeiksi hän mainitsee muun muassa Silvio Berlusconin, Beppe Grillon, ja yhden Pohjoisen liiton perustajista Umberto Bossin. Hän haluaa myös tietää, onko vakavamielisen ja yhteistä hyvää ajavan politiikan tekeminen Italiassa mahdotonta?

Petri Burtsov: Tämä on erittäin tärkeä kysymys ja aiheesta voisi varmasti kirjoittaa kokonaisen kirjan. Yksinkertainen vastaus on, että Italiassa ei ole oikeastaan koskaan ollut vahvaa keskusvaltaa. Italiassa alueilla on vahva oma historiansa joka ulottuu tuhansien vuosien päähän, mutta Italia valtiona perustettiin vasta risorgimento-politiikan aikana vuonna 1861. Tästä syystä italialaiset eivät ole kokeneet poliittisen prosessin omistajuutta samalla tavalla kuin vaikka Pohjoismaissa.

Tämä on osaltaan tehnyt politiikasta taiteenlajin, joka vaatii sekä karismaa että kykyä tehdä lehmänkauppoja suuntaan ja toiseen; toisien sanoin poliittista teatteria. Yksi merkittävä tekijä on myös korruptio. Sen roolia ei voida vähätellä. Koko Italian toisen maailmansodan jälkeinen ensimmäisen tasavallan aika kaatui valtavaan mani pulite -skandaaliin, jossa paljastettiin koko poliittisen järjestelmän korruptoituneisuus.

Se vei italialaisten luottamuksen perinteiseen politiikkaan. Perinteiset puolueet tuhoutuivat ja tuhkasta nousi Silvio Berlusconi. Hänen suosionsa perustui pitkälti siihen, että hän ei ollut poliitikko. Kaikki Berlusconia seuranneet suositut italialaispolitiikot, niin Grillo, Renzi kuin Salvinikin, käyttävät Berlusconin luomaa käyttäytymismallia hyväkseen oman suosionsa kasvattamisessa.

Mutta on Italiassa sitten mahdotonta tehdä vakavaa politiikkaa? Itse asuin Roomassa vuosina 2012-2016. Se oli aikaa, jolloin Viiden tähden liike vakiinnutti itsensä poliittisena voimana ympäri maata. Varsinkin alkuvuosinaan se antoi toivoa erilaisesta politiikasta valtavalle määrälle italialaisia. Tapasin lukuisia nuoria, joiden uskon politiikkaan liike palautti. "Grillo on viimeinen toivomme", monet uskoivat. Ja liike sai monet mukaan politiikkaan. Viime vuosina se on kuitenkin kehittynyt yhä populistisempaan suuntaan ja vieraannuttanut monia ydinkannattajiaan.

Kysymyksiä ja vastauksia päivitetään.

24-vuotias joutsalaismies on poliisin esitutkinnassa myöntänyt surmanneensa toisen miehen Leivonmäellä lokakuun puolivälin jälkeen. Uhri löytyi myöhemmin Pertunmaan Kuortista huoltoaseman pihasta.

Tapaus herätti huomiota siihen liittyneen laajan poliisin ja puolustusvoimien yhteisoperaation vuoksi.

Poliisin mukaan henkirikoksessa on käytetty muun muassa teräasetta, ja tekoa tutkitaan murhana sen erityisen raakuuden tai julmuuden vuoksi.

Poliisi on vapauttanut kaksi muuta vangittuna ollutta joutsalaismiestä, sillä poliisin mukaan todennäköisiä syitä epäillä heitä henkirikoksesta ei enää ole. Heitä epäillään kuitenkin muista tapaukseen liittyvistä rikoksista.

Poliisi otti kaikki kolme kiinni Pertunmaalta, jonne henkirikoksen uhri oli kuljetettu pakettiautolla. Esitutkinnan perusteella näyttää siltä, että kolmikon tarkoitus oli hävittää uhrin ruumis.

Tapauksen tiimoilta otettiin alun perin kiinni neljä henkilöä, joista vangittuna on nyt siis ainoastaan surmatyön tunnustanut mies.

Epäillyt otettiin kiinni Pertunmaan Kuortista uhrin kuljettamiseen käytetystä pakettiautosta ja sen ulkopuolelta.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt valituksen, joka koski Sanna Ylinamman valitsemista Kittilän vs. kunnanjohtajaksi.

Kittilän kunnanvaltuusto valitsi viime joulukuussa Ylinamman vs. kunnanjohtajaksi. Virkasuhde alkoi tammikuun alussa ja kestää kuluvan vuoden loppuun asti.

Virkaa haki myös Harri Mattila Kauhavalta. Hän jäi varalle ja valitti valtuuston päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Hän piti itseään Ylinampaa ansioituneempana ja valtuuston päätöstä lainvastaisena. Mattila vetosi valituksessaan myös muun muassa siihen, että virkarikoksista syytetyt päättäjät olivat valitsemassa Ylinampaa ja Ylinampa oli epäiltynä virkarikoksista.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus päätti kuitenkin hylätä Mattilan valituksen. Hallinto-oikeus totesi, että se ei voi vs. kunnanjohtajan valinnasta tehdyn valitusasian yhteydessä tutkia sitä, olisiko kunnan tullut pidättää valituksessa mainitut luottamushenkilöt luottamustoimintaan. Hallinto-oikeuden mukaan kunnanjohtajan valinta ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä ole lain vastainen.

Hallinto-oikeus totesi myös, että Ylinamman esteellisyys joihinkin virkaan kuuluviin tehtäviin ei estä hänen ottamista kyseessä olleeseen virkasuhteeseen.

Hallinto-oikeus äänesti

Hallinto-oikeus totesi Mattilan olleen Ylinampaa ansioituneempi virkaan, mutta piti Ylinamman etuna hänen oikeustieteellistä koulutustaan ja varatuomarin pätevyyttä Kittilän kunnan poikkeuksellisen vaikeassa hallinnollisessa tilanteessa. Tästä Kittilän kunnanhallitus antoi lausunnon hallinto-oikeudelle.

Ylinampa työskenteli Kittilän vs. hallintojohtajana ennen valintaansa vs. kunnanjohtajaksi. Kunnanhallituksen mukaan kunnan tilanteessa ei enää voitu ottaa tehtävään uutta henkilöä, kun valtiovarainministeriö oli asettamassa selvitysryhmän Kittilään.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ollut yksimielinen vaan päätti asiasta äänin 2-1. Yksi hallinto-oikeuden jäsen olisi kumonnut valtuuston päätöksen muun muassa siksi, että se syrji ansioituneempaa hakijaa eli Mattilaa.

Hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Sanna Ylinamman pesti vs. kunnanjohtajana on loppusuoralla. Ensi vuoden alussa hän siirtyy Kittilän hallintojohtajan virkaan.

Ennen Ylinampaa Kittilän kunnanjohtajan tehtävissä oli Timo Kurula. Viime viikolla kerroimme, kuinka Timo Kurulan valinnasta tehtry valitus Kittilän vt. kunnanjohtajaksi meni nurin Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Kurula oli määräaikaisena vt. kunnanjohtajana viime vuonna.

KORJATTU: Viimeisessä kappaleessa väitettiin virheellisesti että Kurulan valinta olisi mennyt nurin, kun oikeasti valinnasta tehty valitus meni nurin.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää markkinaoikeudelle, että se määrää yli neljän miljoonan euron kartellisakot kahdelle eristeitä valmistavalle yhtiölle.

KKV:n mukaan ThermiSol, UK-Muovi ja Styroplast -nimiset yhtiöt sopivat vuosille 2013 ja 2014 esimerkiksi rakennusten lämpöeristeenä käytettävien eristeiden hinnankorotuksesta. KKV:n mukaan kartelli oli koko Suomen laajuinen.

Styroplast vapautettiin seuraamusmaksusta, sillä se antoi kartellin ilmi KKV:lle.

Kartelli tarkoittaa sitä, että samoilla markkinoilla toimivat yritykset sopivat keskenään esimerkiksi tuotteiden tai palveluiden hinnoista, hinnankorotuksista tai markkinoiden jakamisesta.

Minulla on kaveri, jota kutsun tässä Veijoksi. Hän ei katso uutisia, ei lue sanomalehtiä eikä hallinnoi sometilejä. Veijo on koko lailla tyytyväisen oloinen hiippari. Hän on mediakäyttäytymiseltään tarkalleen minun vastakohta. Siinä missä tungen itseeni kaiken, mitä verkossa liikkuu, Veijo tsekkaa rauhallisesti Salkkarit. Joskus mietin kateellisena, kuinka erilaiselta hänen maailmansa täytyy näyttää.

Ärsyketulvassa on sellainen vika, että siinä on yhdelle vähän liikaa.

Elämme kiihkeää aikaa, jossa tietoa ja valetta, reagointia vaativia ärsykkeitä on saatavilla paljon. Kaltaisilleni nettinarkkareille törkyä tunkee verkkokalvoille ja korvakäytäviin niin, että välillä päässä on ahdasta.

Joskus menee päiviä, että mieli askartelee globaalin ympäristökatastrofin, Jemenin nälänhädän, Yhdysvaltojen kahtiajaon ja kotoperäisten nettimouhojen ulostulojen kanssa. Silloin tuskin huomaan ympäröivää, sitä oikeaa maailmaa, jossa kaverini Veijo koko ajan virnistelee.

Vaikka huoli maailman tilasta on kaiken muutoksen edellytys, meidän kaikkien olisi hyvä olla joskus niin kuin Veijo.

Kirkkaimpina hetkinä tajuan, että tiedonhankintani olisi täydellistä ajanhukkaa, ellen saisi näistä ääneen ihmettelyistäni elantoani. Tosin sekin voi olla pelkkää narkomaanin selittelyä.

Monet oman elämänsä maaretkalliot vannovat nykyään läsnäolon tärkeyden nimeen. He tekevät sen yleensä somessa.

He sanovat, että ihmisen pitäisi olla tässä ja nyt yhtenä henkis-fyysisenä kokonaisuutena eikä siellä toisessa maailmassa, josta vaimokullalla on tapana huhuilla minua ystävällisesti takaisin.

Ärsyketulvassa on sellainen vika, että siinä on yhdelle vähän liikaa. Moni meistä ei osaa käsitellä sitä. Maailma on nopea, mutta aivojen prosessorina raksuttaa edelleen sama commodore kuusnelonen kuin aiemmillakin sukupolvilla. Moni unohtuu uutisten ja uhkien maailmaan, somen koukkuun. Ihmiset ahdistuvat, väsyvät. Osa suuttuu koko maailmalle, ja jopa kirkuvat vihaisina Twitterin linnut.

Suomessa 400 000 väsynyttä syö masennuslääkkeitä. Määrä on kymmenkertaistunut parissa kymmenessä vuodessa. Yhdyntämääriä kuvaava käyrä laskee kuin kansan erektio. Se on pahalla mallilla, jos porukka ei jaksa edes jyystää. Mietin, monikohan näistä tyypeistä on koneeseen kadonnut?

Kaikki sukupolvet väittävät elävänsä jotenkin merkittäviä aikoja. Niin minunkin. Vuonna 2018 Suomelle tuntui todella valkenevan, mitä tarkoittavat ilmastonmuutos ja ympäristötuho. Se koski minunkin sieluuni niin, että myin jo toisen auton ja koetan opettaa itseäni kohtuullisemmaksi lihansyöjäksi.

Vuonna 2015 Suomeen tuli tavallista enemmän pakolaisia. Osa suomalaisista ei ole vieläkään päässyt järkytyksestä yli. Päinvastoin, yhä äänekkäämpi joukko puhuu totena, että Suomi islamisoituu, että he tulevat tänne ja sikiävät niin, ettei edes meikäläisen lisääntymisvireä sukukaan pysy perässä. Valloittavat, hyvänen!

Ympäristökauhussa ja pakolaispelossa on sama logiikka. Ajattelemme, että vielä tässä pärjäillään, talvella edelleen hiihdetään, eivät kylän raitilla pakolaiset riehu, mutta kun se kauhea tulevaisuus. Elämme yhdessä maailman historian vakaimmassa ja vauraimmassa maassa, mutta päihimme kasaamiemme uhkakuvien rinnalla se tuntuu mitättömältä.

Meistä on tullut surujen roudaajia, maailman kantajia.

Veijo ei suostu sellaisia kantamaan. Vaikka huoli maailman tilasta on kaiken muutoksen edellytys, meidän kaikkien olisi hyvä olla joskus niin kuin Veijo.

Olen sillä tavalla kehityskelpoinen, että nykyään teen yhä useammin Veijot. Silloin näen tarkasti lähelle.

Ahdistuipa sitten ympäristöstä, pakolaisista tai Jenni Haukion kostyymin kyvystä sitoa hiiltä, olisi kovin terveellistä välillä antaa olla. Kävisi vain ruumiillisessa työssä, ulkoilisi, kalastelisi ja katselisi vaimoa tuimalla sänkykamarikatseella.

Olen sillä tavalla kehityskelpoinen, että nykyään teen yhä useammin Veijot. Silloin näen tarkasti lähelle.

Katselen kotiani. Tämähän on mukava möksä. Katselen vaimoa. Miten sekin vain kaunistuu?

Ihailen lapsia, heidän juttujaan. Noinko mahtavaa porukkaako olen saanut aikaiseksi? Heillä on aika kivat piirteetkin, aivan ihmisen näköisiä heistä tulee.

Ikkunasta näkyy joki. Se on edelleen puhdas ja kalaisa ja jäätyy koskea lukuun ottamatta umpeen talvella. Toisella puolella taloa näkyy metsä. Ei se mitään erämaata ole, mutta jo siellä konttorirotan passaa käyskennellä.

Veijo-hetkinä maailman jyly on kaukana. Kaikki on hyvin, elämä ihmisen kokoinen, tässä ja näin.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Suoratoistopalvelu Spotify on julkistanut kuluvan vuoden kuunnelluimmat artistinsa. Listalta käy ilmi, että suomenkielinen rap on edelleen suomalaisten lempimusiikkia.

Suomenkielinen rap on hallinnut suoratoistopalvelun kuunnelluimmat -listaa myös aiempina vuosina.

Tämän vuoden kuunnelluimpien artistien TOP-10-listalla on neljä suomeksi esiintyvää rap-artistia. Kuunnelluimmaksi nousi tänä vuonna uransa lopettanut Cheek. Kymmenen kärkeen ylsi neljä vain ei-suomalaista artistia: Eminem, kesäkuussa edesmennyt XXXTENTACION, Post Malone ja David Guetta. Heistäkin kolme on räppäreitä.

Naisartisteista kuunnelluimpien listalle nousi vain yksi, Sanni. Toisaalta kuunnelluimpien listalle ylsi myös helsinkiläisyhtye Haloo Helsinki!, jolla on naissolisti.

Suomi-rap hallitsi myös eniten kuunneltujen kappaleiden listaa. TOP-10-listan kärkiviisikosta kaikki ovat räppäreitä. Listalla ykköspaikan otti Pyhimys Jättiläinen-hitillään.

Vuoden 2018 kuunnelluin artisti maailmanlaajuisesti oli kanadalaisräppäri DRAKE. Räppärin tuotanto saavutti jopa 8,2 miljardia striimausta tehden hänestä Spotifyn kaikkien aikojen kuunnelluimman artistin.

Suomen kuunnelluimat artistit Spotifyssä:

1. Cheek

2. JVG

3. Eminem

4. XXXTENTACION

5. Pyhimys

6. Post Malone

7. David Guetta

8. Haloo Helsinki!

9. Mikael Gabriel

10. Sanni

Suomen kuunnelluimmat kappaleet Spotifyssä:

1. Pyhimys - Jättiläinen

2. JVG - Popkorni

3. Adi L Hasla - Kevät

4. Nikke Ankara - Rikkinäinen Prinsessa

5. Pikku G - Solmussa feat. BEHM

6. Clean Bandit - Solo feat. Demi Levato

7. Lukas Leon feat. Cheek, Etta - XTC

8. Post Malone feat. 21 Savage - rockstar

9. XXXTENTATION - SAD!

10. TIPPA - Satutat mua

Enontekiön kentälle piti menneen viikon aikana laskeutua yksitoista tilauslentoa. Matkoja talven ihmemaahan järjestävät brittiläiset matkatoimistot Transun ja Canterbury Travel. Ne ovat peruneet kahdeksan lentoa yhdestätoista.

– Se on noin 1400 ihmistä. Ensimmäisen perutun lennon turistit olisivat viipyneet perjantaista maanantaihin, muut ovat olleet päivämatkalaisia, kertoo Enontekiön kentällä viikonloppuna käynyt Kemi-Tornion lentoaseman päällikkö Joni Nojonen Finavialta. Hän painottaa, että perumiset eivät liity lentokentän olosuhteisiin.

Perutuista lennoista kuuden piti laskeutua viikonloppuna. Canterbury Travel kertoo Facebook-sivuillaan peruneensa omat lentonsa, koska vesisade oli sulattanut lumen tai muuttanut sen jääksi.

– Yksi peruttiin kesken lennon. Se oli jo tulossa kohti Enontekiötä, Nojonen kertoo. Maanantain lento Newcastlesta laskeutui suunnitelmien mukaan Enontekiölle ja myös tilauslentoa Lontoosta odotetaan saapuvaksi iltapäivällä.

Nojosen tiedossa ei ole, että muilla Lapin kentillä olisi peruttu tilauslentoja.

"Ei tässä voi kuin odottaa"

Huskysafareita järjestävän Hetta Huskies- yrityksen omistaja Pasi Ikonen menetti peruutusten myötä satoja asiakkaita. Hän kertoo, että perjantaina Enontekiöllä oli valkea maa, mutta keli muuttui kirjaimellisesti yhdessä yössä.

– Yön aikana sää lämpeni ja nosti vettä jäälle ja tilanne muuttui ihan mahdottomaksi. Lumet hävisivät jään päältä, joten ei siinä pysty ajamaan turvallisesti kun on pelkkää jäätä ja muutama sentti vettä päällä.

Ikonen sanoo, ettei ole noin äkkinäistä muutosta koskaan nähnyt.

– Ei tässä voi kuin odottaa, säälle ei mitään mahda, matkailuyrittäjä joutuu toteamaan.

Helpotusta vaikuttaisi olevan luvassa. Maanantai-iltapäivänä Enontekiöllä sateli lunta ja Ilmatieteen laitos ennustaa lumisadetta myös lähipäiville.

Sisällissodan runtelemassa Suomessa siirryttiin uuteen, demokraattiseen järjestykseen, kun vuoden 1918 joulukuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa kunnalliset vaalit, joissa kaikki edellisvuonna 20 vuotta täyttäneillä oli äänioikeus.

Aiemmin äänimäärä määräytyi veroäyrin mukaan. Kaikilla ei ollut ollenkaan äänioikeutta ja suurimmilla veronmaksajilla oli enemmän äänivaltaa.

Uusien kunnallislakien mukaisia vaaleja järjestettiin 4. joulukuuta alkaen. Tampereen kaupungissa 15 äänestysalueen ovet avattiin äänestäjille 21. joulukuuta poikkeuksellisessa ilmapiirissä. Osittain vaalit järjestettiin vasta vuoden 1919 puolella.

Sata vuotta sitten otettua askelta kohti kunnallista demokratiaa muistetaan tänään tiistaina vetämällä siniristiliput salkoihin.

Taistelujen jälkeen siirryttiin äänestämään

Vaaliuurnilla käytiin poikkeuksellisissa oloissa. Tampereen taisteluissa ja niiden jälkeen oli kuollut tuhansia ihmisiä. Syy valtaviin uhrimääriin ei ollut tamperelaisten. Tampere joutui Pohjoismaiden suurimman kaupunkitaistelun näyttämöksi, kun valkoisen ja punaisen armeijan taistelu tiivistyi kaupungin piiritykseen.

Taistelujen tauottua huhtikuussa kaupungin johdon aika oli kulunut jälkien siivoamisessa, kapinvahinkojen korvaamisten selvittelyssä ja talojen kunnostuksessa.

Yli 500 perhettä oli jäänyt asunnottomaksi, elintarvikkeista oli pulaa ja Kalevankankaan vankileirillä oli vielä punaisia.

Tampereen valtuusto oli joutunut välillä kokoontumaan tilapäistiloissa. Sodan tuhot oli saatu korjattua Raatihuonella niin, että vanha valtuusto pääsi palaamaan juhlasaliin kesäkuussa.

Kesäkuun 18. päivä koettiin historiallinen hetki. Siniristilippu nousi ensimmäistä kertaa Raatihuoneen lipputankoon. Valtuutetut huusivat torilla kolme kertaa eläköön itsenäiselle Suomelle ja sen uudelle lipulle.

Porvarit valmistautuivat huonoon vaalimenestykseen

Kaupungin porvarit uumoilivat ilmeisesti vaalien lopputuloksen kääntyvän sosialistien voitoksi. Valtuusto päätti ennen vaaleja lokakuussa Tampereen valloituksen muistopatsaan toteuttamisesta Esplanadille eli nykyiseen Hämeenpuistoon.

Se oli oikein ennakoitu, sillä keväällä taisteluissa hävinneet punaiset voittivat joulunalusvaalit eikä patsasta olisi tullut.

Äänestysprosentti oli 55,3. Kaikkiaan ääniä annettiin 11 247. Tampereen valtuustoon valittiin 42 edustajaa.

Sosialistit saivat 26 paikkaa ja porvarit 16. Vasemmistoenemmistö oli totta, mutta se ei riittänyt määräenemmistöön, jota vaadittiin monessa asiassa.

Oli pakko oppia ottamaan kokonaisuus huomioon tärkeimmissä kysymyksissä. Tie demokratiaan löytyi istumalla samaan pöytään, vaikka kiistellen.

Erotetusta tuli valtuuston puheenjohtaja

Voi vain yrittää kuvitella tunnelmia kaupungissa osien vaihduttua. Mitä lie mielissä liikkunut, kun vanhan valtuuston mielivaltaisesti virastaan erottama kaupungin työnvälitystoimiston johtaja, sosiaalidemokraatti Emil Viljanen valittiin uuden valtuuston puheenjohtajaksi tammikuussa 1919.

Lähivuosien ideologiset erimielisyydet liittyivät sisällissodan muiston vaalimiseen.

Uusi valtuusto päätti äänestyksen jälkeen, että se ei osallistu Tampereen valtauksen yksivuotisjuhlaan.

Valtuusto yritti myös estää rahapulaan vedoten vapaudenpatsaan rakentamisen, mutta valitusten jälkeen Korkein hallinto-oikeus määräsi sen tehtäväksi.

Toisin päin vedettiin, kun valtuusto päätti Kalevankankaan punaisten hautojen hoitamisesta kaupungin varoin, mutta se päätös kumottiin porvareiden valituksesta.

– Merkillisen pian Tampere parantui haavoistaan, Väinö Voionmaa kirjoitti Tampereen historiateokseen jo vuonna 1935.

Vaalien voittaminen loi pohjaa luottamukselle lainmukaiseen toimintaan. Voi sitäkin miettiä, miten kehitys olisi Tampereella edennyt, jos porvarit olisivat olleet enemmistönä valtuustossa sisällissodan jälkeen.

Vuonna 1924 Suomen kunnista 424:ssä oli porvarillinen ja 115 kunnassa sosialistinen enemmistö. 32 kunnassa valtuuston voimasuhteet olivat tasan.

Lue myös:

Rauhantutkija muistuttaa, miten nopeasti Suomi toipui sisällissodasta: "Se on aika suuri ihme"

"100 vuotta ei ole kovin paljon" – Historia tulee nuorten iholle, kun sisällissodan jäljet näkyvät omassa koulussa

Täpärä äänestystulos syöksi Tampereen Pohjoismaiden verisimpään kaupunkitaisteluun

"Isoisäni aiottiin polttaa elävältä, pelastui viime hetkellä" – Näin suvuissa muistellaan sisällissotaa: 9 tarinaa sadan vuoden takaa

Sisällissodasta kerrotaan suvuissa riipaisevia muistoja: "Jos tapatte minut, tappakaa lapsetkin"

EU-tuomioistuimen julkisasiamiehen mukaan Britannialla on oikeus vetää eroilmoituksensa yksipuolisesti takaisin. Julkisasiamies Campos Sánchez-Bordona suosittaa EU-tuomioistuimelle, että se päättäisi Lissabonin sopimuksen eroartiklan tulkinnasta näin.

Julkiasiamiehen lausunnot eivät sido tuomioistuinta, mutta yleensä niitä noudatetaan lopullisissa päätöksissä.

Tuomioistuimen kantaa asiaan pyysivät Britannian EU-eroa vastustavat skotlantilaiset poliitikot. Skottipoliitikkojen asianajajan mukaan päätöstä tarvitaan, jotta Britannian parlamentti voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

Artikla lähtee siitä, että ero toteutuu

Tulkittavana on Lissabonin sopimuksen artikla 50, jossa on säädetty jäsenmaan erosta unionista. Artiklassa ei eritellä, miten eroprosessi voitaisiin keskeyttää.

Tuomioistuin käsittelee asiaa nopeutetussa aikataulussa, koska Britannian on määrä erota EU:sta maaliskuun lopulla. Jos tuomioistuin päättää julkisasiamiehen ehdotuksen mukaan, eroava EU-maa ei tarvitsisi siis muiden jäsenmaiden hyväksyntää eroprosessin keskeyttämiseksi.

EU-elimet: Yksipuolinen ilmoitus ei riitä

Britannian hallituksen mielestä oikeusjutussa on kyse poliittisesta kampanjasta brexitin pysäyttämiseksi. Hallituksen asianajajan mukaan EU-tuomioistuimen ei olisi pitänyt edes käsitellä asiaa, koska hallituksella ei ole aikeita perua erosuunnitelmia.

EU-elimiä edustaneet asianajajat puolestaan ovat BBC:n mukaan varoittaneet, että oikeus yksipuoliseen mielenmuutokseen voisi johtaa "loputtomaan epävarmuuteen". Heidän mukaansa tällainen päätös antaisi ennakkotapauksena kaikille jäsenmaille mahdollisuuden hakea itselleen parempia jäsenyysehtoja eroilmoituksen avulla.

Britannian parlamentti alkaa tiistaina viisi päivää jatkuvat keskustelut pääministeri Theresa Mayn neuvottelemasta brexit-sopimuksesta. Asiasta äänestetään tiistaina 11. joulukuuta.

Sopimusta on vastustettu sekä oppositiossa että paikoin Mayn oman puolueen, konservatiivien riveissä.

Lue lisää:

Jo seitsemäs ministeri jätti Mayn hallituksen brexitin vuoksi – "EU-maat tulevat pysyvästi moukaroimaan etujamme"

Analyysi: Britannian eronäytelmässä kaikki ei ole sitä, miltä näyttää

Isosta-Britanniasta Pikku-Britanniaksi – Brexit-intoilijat haikailevat imperiumin aikoja, mutta maa on kuihtumassa talouden ja kaupan kärpässarjaan

Ruotsalainen venevalmistaja Nimbus Boats Sweden on ostanut Bella-Veneet Oy:n. Kuopiolainen Bella-Veneet on yksi Suomen suurimmista venevalmistajista.

Bella-Veneillä on Suomessa neljä tehdasta, joissa on yhteensä 150 työntekijää. Tehtaista kolme on Kuopiossa Pohjois-Savossa ja yksi Luodossa Pohjanmaalla. Henkilöstö siirtyy uuden omistajan palvelukseen.

Ruotsalaisella Nimbuksella on itsellään noin 145 työntekijää. Yhtiön liikevaihto tulee olemaan tänä vuonna vajaat 50 miljoonaa euroa. Bella-Veneiden liikevaihto on ollut viime vuosina 20–25 miljoonaa euroa.

"Haluan varmistaa, että yhtiö kehittyy Kuopiossa"

Raimo Sonninen perusti Bella-Veneet vuonna 1970. Yrityksellä on ollut aikaisemmin ostajaehdokkaita, mutta tähän asti Sonninen on halunnut pitää elämäntyöstään kiinni.

– Minulle on tullut ikää sen verran paljon, että haluan keventää työkuormaa. Olen yrittänyt jo 49 vuotta. Haluan vähän jo ottaa löysää, hän kertoo.

Kaupan jälkeen Sonninen jatkaa kiinteistösijoittajana. Hän omistaa edelleen Bella-Veneiden tuotantotilat ja vuokraa ne eteenpäin Nimbukselle. Bellan brändi ja venemallit tulevat säilymään. Sonninen jatkaa yrityksen hallituksessa ja aikoo olla mukana kehitystyössä.

– Bella on lapseni ja sieluni. Haluan varmistaa, että yhtiö kehittyy Kuopiossa, Sonninen kommentoi.

Sonnisen mukaan kauppa voi jossain vaiheessa kasvattaa työntekijämääriä Suomessa, koska Nimbuksella on tällä hetkellä pulaa tuotantokapasiteetista.

Kaupasta kertoi ensimmäisenä Savon Sanomat.

Keskiamerikkalainen Honduras on viime aikoina joutunut huomion keskipisteeksi Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle Tijuanaan saapuneen siirtolaiskaravaanin takia.

Karavaani lähti liikkeelle Hondurasista San Pedro Sulan kaupungista, joka kärsii väkivallan ja köyhyyden kierteestä.

Honduras on vajaan yhdeksän miljoonan asukkaan valtio Keski-Amerikassa ja yksi läntisen pallonpuoliskon köyhimmistä maista. Banaaneita ja kahvia tuottavan kehitysmaan asukkaista lähes kaksi kolmasosaa elää köyhyysrajan alapuolella.

Honduras on tullut surullisenkuuluisaksi etenkin korkeista murhaluvuistaan, jotka ovat sotatilassa olevien maiden tasolla. Hondurasissa tehtiin 58 murhaa 100 000 asukasta kohti vuonna 2016, tilastojen mukaan enemmän kuin esimerkiksi Irakissa.

Fransisca Sisalvesin aviomiehen kohtalo on esimerkki Hondurasille tyypillisestä väkivallasta.

Paikallisen jengin asemiehet murhasivat Sisalvesin miehen heinäkuussa taksimatkalla San Pedro Sulassa. Kun mies ammuttiin taksiin, verta roiskui heidän nelivuotiaan tyttärensä nilkoille.

Sisalves ei ymmärrä, miksi hänen puolisonsa joutui jengin vihan kohteeksi.

– En tiedä, miksi hänet ammuttiin. Miten? En tiedä, uutistoimisto Reutersin haastattelema Sisalves sanoi.

Jengiväkivalta sai alkunsa karkotuksista

Keskustelu keskiamerikkalaisista siirtolaisista käy vilkkaana Yhdysvalloissa, mutta siellä piilevät myös väkivallan juuret.

Hondurasilaisia siirtolaisia oli mukana jengeissä, jotka osallistuivat poliisin vastaisiin mellakoihin 1990-luvulla Los Angelesin lähiöissä, muistuttaa kansainvälisen pakolaislainsäädännön tutkimuskeskusta johtava Lontoon yliopiston professori David Cantor.

Mellakoitsijat kuuluivat pääosin latino- ja afroamerikkalaisiin vähemmistöihin.

Väkivallaksi ja ryöstelyksi äityneiden mellakoiden seurauksena Kaliforniasta karkotettiin kymmeniä tuhansia siirtolaisia Latinalaisen Amerikan maihin.

Monilla karkotetuilla jenginuorilla ei ollut perhesiteitä Hondurasiin. Sen sijaan he löysivät suurista kaupungeista Tegucigalpasta ja San Pedro Sulasta samantapaisia jengejä kuin Etelä-Kaliforniasta.

– Karkotetut jengiläiset juurtuivat näiden kaupunkien katujengeihin, jotka olivat silloin vielä pieniä ja melko rauhanomaisia, Cantor kertoo Ylelle puhelimitse.

Hondurasin pääkaupungin Tegucigalpan ja toiseksi suurimman kaupungin San Pedro Sulan lähiöitä pitävät nykyään tiukassa otteessaan samat La Mara Salvatrucha ja Barrio 18 -rikollisjengit, jotka perustettiin 1990-luvulla Kaliforniassa.

Kansainvälistä mafiaa muistuttavat jengit toimivat myös muualla Keski-Amerikassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Prostituutiota ja raiskauksia lähiöissä

Cantorin mukaan Hondurasin suurten kaupunkien laitamilla on paljon äärimmäistä köyhyyttä ja näköalattomuutta. Rikollisjengit tarjoavat rikkonaisesta perhetaustasta tuleville nuorille houkuttelevan identiteetin.

– Jengit hallitsevat yleensä muutamia katuja tai kortteleita. Ne pyrkivät hallitsemaan prostituutiota ja huumekauppaa alueellaan, Cantor toteaa.

Lähiöissä naiset joutuvat usein seksuaalisen väkivallan kohteiksi. Myös keskiluokkaa uhkaillaan, sillä jengit kiristävät perheitä ja yrityksiä rahan takia.

2010-luvulla pahentunut jengiväkivalta ja sen lieveilmiöt ovat tärkeimpiä syitä sille, että hondurasilaiset pakenevat joukoittain pohjoiseen.

Yhdysvaltoihin ja Kanadaan vetävät kuitenkin myös perhesyyt. Yhdysvalloissa on jo ennestään vajaan miljoonan hondurasilaisen yhteisö.

Maaseudun hondurasilaisia ajaa pakoon huumeiden salakuljetukseen liittyvä väkivalta.

Hondurasin raja-alueista ja Karibianmeren rannikosta on tullut 20:n viime vuoden aikana tärkeä kokaiinin kauttakulkureitti Kolumbiasta Yhdysvaltoihin.

Kokaiinia salakuljettavat pääasiassa huumekauppaan erikoistuneet verkostot, eivät katujengit. Viime vuosina tilanne on kuitenkin alkanut muuttua.

– Katujengit, kuten Mara Salvatrucha, ovat sotkeutuneet kokaiinibisnekseen etenkin San Pedro Sulassa. Jengit kiristävät salakuljettajia Hondurasin rannikkoa pitkin kulkevilla välitysreiteillä, professori David Cantor sanoo.

Turvakaupungit eivät toteutuneet

Hondurasin valtio on saanut viime vuosina vähennettyä murhia muun muassa vankila- ja poliisiuudistuksella ja lisäämällä turvallisuusjoukkojen rahoitusta.

Hallitus on suunnitellut jopa rakennuttavansa kokonaisia uusia kaupunkeja, joihin ihmiset voisivat muuttaa jengejä pakoon ja perustaa yritystoimintaa. Korruptoituneessa Hondurasissa suunnitelmat eivät ole kuitenkaan toteutuneet.

Vaikka murhaluvut on saatu viime vuosina laskuun, todennäköisyys joutua tapetuksi on Hondurasissa yhä erittäin korkea. Kansainväliset avustusjärjestöt käyttävät liikkuessaan samanlaisia turvatoimia kuin sota-alueilla.

– Viisi vuotta sitten murhaluvut olivat erittäin korkeat, ja nyt ne ovat "vain" korkeat, Cantor naurahtaa.

Uusia siirtolaiskaravaaneja on jo muodostumassa Hondurasissa ja naapurivaltioissa. Uutistoimisto AFP:n mukaan pienessä El Salvadorissa sadat ihmiset suunnittelevat parhaillaan sosiaalisessa mediassa uutta karavaania kohti Yhdysvaltoja.

Lisää aiheesta:

Meksiko ja Yhdysvallat kiistelevät kyynelkaasun käytöstä siirtolaisia vastaan – Trump puolusti kaasua "turvallisena"

"Yleensä tyttäreni on vilkas, mutta nyt hän vain istuu hiljaa" – siirtolaiskaravaanin lapset ovat ahdistuneita ja sairaita

Hondurasin oppositio ei luovuta: Joukkomarssi vaati presidentin vaihtamista

2015: Panamericana – lähde Mika Mäkeläisen mukaan vaaralliselle matkalle halki Keski-Amerikan

Aiheesta muualla:

Suomen Kuvalehti: Los Angelesissa syntyi kaksi väkivaltaista maahanmuuttajien jengiä – Nyt ne levittävät kauhua Keski-Amerikassa

Fortune: I Live in Honduras, Where People Are in Constant Fear of Being Murdered. It’s No Wonder They Join Caravans

Guardian: 'Tijuana first!': protests grow against migrant caravan in Mexico