Hajulla on hyvin iso merkitys siinä, millaisina ihminen maistaa ruokansa ja juomansa.

Se tiedettiin jo ennestään, mutta tuoreen yhdysvaltalaisen soluviljelmätutkimuksen tulos oli yllätys: kielen makusoluissa on useita samoja avainmolekyylejä kuin nenän hajureseptoreissa.

Aiemmin on luultu, että makukokemus on aivoissa syntynyt yhdistelmä kielen makuviestistä ja nenän hajuviestistä. Monellin tutkimuskeskuksen ja New Yorkin yliopiston tulokset ovat ensimmäinen konkreettinen todiste kielessä sijaitsevista hajureseptoreista.

Tutkimuksessa selvisi myös, että kielen makusolut todella reagoivat hajuihin samalla tavoin kuin nenän reseptorisolut. Samassa solussa voi sitä paitsi olla sekä maku- että hajureseptoreita.

Sitä Chemical Senses -lehdessä ilmestynyt tutkimus ei toki väitä, että kieli olisi ihmiselle nenän veroinen haisteluelin.

Makuaisti määrittelee päälinjat, hajuaisti täsmentää

Makureseptorien tehtävä ihmisten evoluutiossa on ollut auttaa erottelemaan, mitä kannattaa syödä ja mikä on myrkyllistä. Makuja on vain viisi: makea, hapan, suolainen, karvas ja umami, jota kutsutaan myös lihaisaksi.

Hajuaisti on paljon makuaistia hienovaraisempi erottelija. Suklaa ja lakritsi ovat molemmat makeita, mutta hajuaistimme antaa niille maun, jonka ansiosta erotamme ne välittömästi toisistaan, vaikka söisimme niitä silmät kiinni.

Uuden tutkimuksen mukaan tuokin viesti syntyy osittain jo suussa, ei vasta aivoissa.

Tulokset saattavat auttaa vähentämään rasvan, sokerin ja suolan käyttöä, sanoo tutkimusartikkelin kirjoittaja solubiologi Mehmet Hakan Ozdener.

Hajureseptorien avulla ruoka voitaisiin kenties saada maistumaan esimerkiksi makeammalta kuin se todellisuudessa on, jotta aiempaa vähempi herkuttelu tyydyttäisi makeanhimon.

Suunnistaako ihminenkin hajujen avulla?

Ihmisen hajuaistia on vähätelty paljon heikompana aistina kuin näköä tai kuuloa. Joitakin vuosia sitten tutkijat kuitenkin osoittivat, että pystymme erottamaan ainakin tuhat miljardia eli biljoona erilaista hajuyhdistelmää.

Ihmisellä on noin 400 erilaista hajureseptoria. Molekyyleistä, jotka aktivoivat ne, tiedetään kuitenkin varsin vähän. Monellin yliopiston laboratoriossa viljeltyjen solujen ansiosta tuon tiedon jäljillä ollaan kenties aiempaa paremmin.

Toisessa vastikään ilmestyneessä yhdysvaltalaistutkimuksessa puolestaan pyrittiin selvittämään, käyttääkö ihminen hajuaistiaan tilan hahmottamisessa. Onko meillä lainkaan samanlaisia kykyjä kuin esimerkiksi koiralla?

Tutkimuksen pohjana oli "aivojen GSP", jonka löytämisestä myönnettiin vuonna 2014 lääketieteen Nobel-palkinto brittiläiselle John O'Keefelle ja norjalaisille Maj-Britt Moserille ja Edvard Moserille. Tuo GSP ovat ristikko- eli koordinaatistosolut, joiden avulla aivomme asemoivat paikkamme meitä ympäröivässä tilassa.

Hajuaisti piirtää aivoihin karttaa

Pennsylvanian yliopiston johtamassa tutkimuksessa laadittiin ruudukolle hajumaisema erivahvuisista männyn ja banaanin tuoksuista. Aivokuvista seurattiin, miten ihmisen aivot tulkitsivat hajujen antamaa viestiä reitin alkupisteestä maaliin.

Aivoalueiden aktiivisuudesta piirtynyt symmetrinen kidekuvio muistuttaa eläimillä saatuja tuloksia, Neuron-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin.

Neurobiologi Jay Gottfried aikoo jatkaa työtä korvaamalla kaksiulotteiden ristikon virtuaalitodellisuuspelillä, jossa osanottajien on jäljitettävä yksi tietty haju liikkuessaan monien hajujen täyttämän tilan läpi.

– Yrityksen ja erehtymisen kautta heille kehittyy käsitys hajujen sijainnista ja suhteista virtuaaliympäristössä. Sitten voimme katsoa, ryhtyvätkö ristikkosolut jälleen mukaan peliin, Gottfried sanoo.

Intian asevoimat on joutunut arvostelun kohteeksi sosiaalisessa mediassa, koska se julkaisi virallisella Twitter-tilillään kuvia, joissa se sanoo näkyvän myyttisen jetin eli hirveän lumimiehen jalanjälkiä.

Intian armeija julkaisi maanantaina kolme valokuvaa, joissa näkyy suuria jalanjälkiä muistuttavia painaumia lumessa. Kuvat oli otettu Himalajalla Nepalissa.

– Ensimmäistä kertaa Intian armeijan vuorikiipeilyryhmä on havainnut myyttisen pedon "jetin" salaperäisiä jalanjälkiä, Intian armeija tviittasi.

Armeijan mukaan heidän väkensä oli havainnut jalanjäljet 9. huhtikuuta Makalu Base Campin alueella lähellä Kiinan ja Nepalin välistä rajaa. Jäljet olivat 81 senttiä pitkät ja 38 senttiä leveät.

Sosiaalisen median käyttäjät pilkkaavat

Intian armeijan julkaisemaan tviittiin on lähetetty tuhansia vastauksia. Monet Twitterin käyttäjät vääntävät vitsejä aiheesta.

– Jalanjälki viittaa siihen, että tämä jeti on yksijalkainen. Näyttää siltä, että se menetti toisen jalkansa Balakoten ilmaiskussa, eräs kommentoija kirjoitti Twitterissä.

Intian ilmavoimat pommitti Pakistanissa Balakotin lähellä sijaitsevaa islamistien harjoitusleiriä helmikuun lopussa. Ilmaisku oli kosto Intian Pulwamassa tehdylle itsemurhaiskulle.

– Mikä helvetti teitä vaivaa? Katsokaa noita kuvia. Kyseessä ei ole kaksijalkainen. Ettekö voineet soittaa yhdellekään asiantuntijalle ennen kuin julkaisitte tämän? Ellette väitä, että jetinne kävelee yhdellä jalalla ja kulkee hyppimällä, toinen käyttäjä tviittasi.

Nimettömänä esiintynyt Intian asevoimien edustaja kertoi uutistoimisto AFP:lle, että kuvat julkaistiiin "innostamaan hieman tieteellistä mielialaa".

Intian villieläininstituutin professori Sathyakumar Sambandam arvioi uutistoimisto AFP:lle, että Intian armeijan julkaisemissa kuvissa on luultavasti kyse ruskeakarhun jäljistä.

– Jalanjäljet suurentuvat korkealla voimakkaasti paistavan auringon ja tuulten takia. Taka- ja etujalkojen päällekkäiset jäljet tuottavat painauman, joka muistuttaa yhtä jälkeä, Sambandam sanoi AFP:lle.

Hirveä lumimies elää tarinoissa, mutta todisteita otuksesta ei ole

Tutkijoiden mukaan jeti on satoja vuosia vanha myytti, joka on alunperin lähtöisin Tiibetistä. Nykyisin lumimies on osa Nepalin kansanperinnettä.

Legendan mukaan jeti eli hirveä lumimies elää Himalajan vuoristossa. Perinteisesti jetin kerrotaan olevan apinamainen, ihmistä suurempi karvainen otus.

Tarinat jetistä ovat kiihottaneet vuorikiipeilijöiden mielikuvitusta 1920-luvulta lähtien. Esimerkiksi Mount Everestin ensimmäisenä valloittanut Sir Edmund Hillary yritti löytää myyttisen olennon.

Vuonna 2008 japanilaiset kiipeilijät kertoivat uutistoimisto Reutersille, että he olivat nähneet Länsi-Nepalissa jälkiä, joiden he uskoivat kuuluneen jetille.

Todisteita jetin olemassaolosta ei ole toistaiseksi löydetty. Vuonna 2017 kansainvälinen joukko tutkijoita tutki eri puolilta Himalajaa kerättyjä näytteitä, joiden väitettiin olevan peräisin jetistä. Analyysien mukaan näytteet olivat lähtöisin karhuista.

Eduskuntavaalien jälkipuheet ja hallitusneuvottelut ovat tänä vappuna nousseet esillä puolueiden johtohenkilöiden puheissa. Myös 26. toukokuuta olevat Europarlamenttivaalit nostivat esiin koko Eurooppaa koskevia teemoja.

Helsingin Rautatientorilla puhunut demarien puheenjohtaja Antti Rinne hehkutti vaalitulosta, joka hänen mukaansa osoitti äänestäjien kyllästyneen oikeistohallitukseen. Rinteen mukaan nyt tarvitaan tulevaisuushallitus.

Rinne haluaa tehdä uudistuksia, joilla saavutetaan kestävää sosiaalista, ekologista ja taloudellista kasvua.

– Tarkoitan rohkeita tulevaisuusuudistuksia. Panostuksia tieteeseen ja tutkimukseen. Työllisyyteen. Huolenpitoon. Sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vanhustenhoivaan. Lastensuojeluun. Eläkeläisten toimeentuloon, Antti Rinne listaa.

– Meillä on selkeä visio niistä uudistuksista, jotka on välttämätöntä tehdä, jotta tulevaisuus on valoisa kaikille suomalaisille.

Rinne myös toisti viimevappuisen lupauksensa pienten eläkkeiden sadan euron korotuksesta.

– Yhteiskunta ei voi sivusta seurata ikäihmistensä ahdinkoa. Siksi olemme vaatineet 100 euron tasokorotusta alle 1400 euron eläkkeisiin useamman vuoden ohjelmalla. Asiantuntijoiden mukaan tämä yksittäinen esitys nostaa 55 000 eläkeläistä pois köyhyydestä, Rinne sanoi puheessaan.

Työntekijöille Rinne lupasi aikojen muuttumista. Enää ei tule pakkolakeja.

– Ei näin pienellä maalla kuin Suomi ole varaa hylätä sopimisen kulttuuria ja sopimusyhteiskuntaa. Meillä ei ole varaa itse aiheutettuun luottamuspulaan.

Tulevat europarlamenttivaalit ratkaisevat Antti Rinteen mukaan Euroopan Unionin suunnan. Menneet vuodet ovat nostaneet oikeistoa valtaan, kun maahanmuuttopolitiikassa on epäonnistuttu.

– EU ja jäsenmaat ovat sanalla sanoen epäonnistuneet tässä asiassa ja se on ollut iso syy yhteisen eurooppalaisen arvopohjan haastamiselle ja oikeistopopulistisen liikehdinnän vahvistumiselle, Rinne sanoi vappupuheessaan.

Perussuomalaisten Jussi Halla-aho arvostelee Suomen puoluejärjestelmän sirpaleisuutta

Hesperian puistossa Helsingissä puhunut Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho arvosteli Suomen sirpaleista puoluejärjestelmää, jossa enemmistöhallituksen muodostaminen käy työlääksi. Halla-Aho pitää Ruotsin blokkipolitiikkaa ja Tanskan vähemmistöhallituksia toimivampina malleina.

Hänen mukaansa äänestystuloksen pitäisi näkyä myös vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen politiikassa. Nyt mikä tahansa puoluekoostumus voi nousta valtaan ja pienet puolueet, kuten RKP saavat Halla-ahon mukaan liian suuren vaikutusvallan.

– Se, että melkein kaikki puolueet voivat Suomessa liittoutua melkein kaikkien muiden kanssa, on selkeästi ongelma äänestäjien kuluttajansuojan kannalta. Samoin se, jos kaikki irtisanoutuvat yhteistyöstä yhden puolueen kanssa. Äänestämisellä ei silloin ole kovin paljon merkitystä päätöksenteolle, eikä vaalituloksesta voi vielä lainkaan päätellä, millaista politiikkaa on tulossa, Jussi Halla-aho sanoo.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kertasi myös puolueen kynnyskysymyksiä hallitusneuvoitteluissa. Niitä ovat yritystoiminnan ja työllisyyden turvaaminen ilman himoverotusta ja kohtuuttomia ilmastotavoitteita, ihmisten arkipäivän kustannusten pienentäminen ja haitallisen maahanmuuton estäminen.

– Ikävä kyllä useimmat puolueet löytävät tänä päivänä yhteisen sävelen kaikkein helpoimmin sellaisista linjauksista, jotka eivät todellakaan palvele näitä tavoitteita. Esimerkkinä voidaan mainita laukalle lähtenyt ilmastoposeeraus, jolla rapautetaan yritysten kilpailukykyä, työllistämiskykyä ja palkanmaksukykyä.

Seurauksena on Halla-ahon mukaan se, että pyritään hankkimaan halvempia työntekijöitä paitsi Suomen myös koko Euroopan ulkopuolelta.

– Tämän vuoksi elinkeinoelämä ja sen poliittiset jatkeet ajavat vimmaisesti ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnan lopettamista. Halpatyövoima ja halpatyömarkkinat tulevat kalliiksi paitsi suomalaiselle työntekijälle myös julkiselle taloudelle, Halla-aho sanoo vappupuheessaan, jossa ei sulje ovia hallitukseen menolle.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto korosti ilmastotavoitteita

Haavisto otti puheessaan kantaa hallitustunnusteluihin ja totesi, että Vihreät eivät ole valmiita tinkimään ilmastotavoitteista.

– Ilmastotavoitteet ovat asia, josta me emme tule tinkimään. Elämän jatkuminen maapallolla, hyvinvointimme, taloutemme on kokonaan riippuvainen ympäristöstämme. Kahdeksan puoluetta on sitoutunut tavoitteeseen pysäyttää ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Uskon, että keinoista on mahdollista päästä yhteisymmärrykseen, Haavisto sanoi.

Haavisto kommentoi myös Kemiin suunnitteilla olevaa sellutehdasta. Uudet työpaikat ovat myönteistä kehitystä, mutta Haaviston mukaan pitää miettiä myös ilmastotavoitteita.

– Miten metsäteollisuus varmistaa, että Suomi pysyy ilmastotavoitteissaan ja miten luonnon monimuotoisuus turvataan. Tähän ei saada vastausta, ellei Suomen metsäteollisuus kokonaisuudessaan ota haastetta vastaan. Hiilinieluista on pidettävä huolta, hiilijalanjälkeä vähennettävä ja suunnan oltava kohti jalostusasteeltaan entistä korkeampia tuotteita. Puurakentaminen on saatava uudelleen kunniaan, Haavisto sanoi.

Suomi tarvitsee vihreiden puheenjohtajan mukaan reilun muutoksen ohjelman, jolla yhteiskunta uudistetaan vähäpäästöiseksi oikeudenmukaisella tavalla.

– Kenenkään kannettavaksi ei pidä sälyttää enempää kuin on kohtuullista, mutta jokaisen on tehtävä osansa.

Ilmastotavoitteet olivat myös vahvasti esillä, kun Haavisto linjasi puheessaan tulevien eurovaalien keskeisiä kysymyksiä.

– Ilmasto, ympäristö ja koulutus tulevat olemaan esillä eurovaaleissa. Suomi, Eurooppa ja maailma tarvitsevat vahvaa EU:ta, joka pystyy vastaamaan ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen ja teknologisen kehityksen mukanaan tuomiin kysymyksiin, Haavisto sanoi.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah oudoksuu hallitusneuvotteluja

Kuopiossa puhunut Sari Essayah ihmetteli hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyspatteria.

– Muutamien kysymysten kokonaan puuttuminen pisti silmään. Talous- ja finanssipolitiikka on erillisneuvotteluissa avattu ensin neljän suurimman puolueen väliseen keskusteluun. Tätä voi pitää erikoisena menettelynä, koska se on kuitenkin hallitusohjelman pohja.

– Me kristillisdemokraatit kerroimme omassa vastauksessamme, että pidämme epätodennäköisenä osallistua sellaiseen hallitukseen, joka lähtökohtaisesti heikentää työnteon ja yrittämisen kannattavuutta. Työnteon kannattavuuteen vaikuttaa esimerkiksi perheellisellä kolme asiaa: palkan verotus, päivähoitomaksut ja sosiaaliturvan taso.

Essayahin mukaan myös maatalouden asiat pitää ottaa hallitusohjelmaan.

– Valtion on tultava takauksin tilojen avuksi. Kyse on huoltovarmuudesta ja omavaraisuuden parantamisesta.

Keskustan Antti Kaikkonen haluaa tukea köyhille lapsiperheille ja eläkeläisille

Suomen Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen puhui Hyvinkäällä ja Helsingissä. Kaikkonen haluaisi kohennusta köyhempien lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentuloon.

– Kyllä tällä maalla on oltava varaa parantaa kaikkein tiukimmilla olevien perheiden toimeentuloa, lisätä perheiden kotiapua ja ennaltaehkäiseviä palveluja ja turvata valinnanmahdollisuus lastenhoidossa. Myös siitä on pidettävä huolta, että yksikään nuori ei pääse eksymään peruskoulun päättymisen jälkeen.

– On oltava varaa parantaa myös kaikkein tiukimmilla olevien ikäihmisten toimeentuloa ja korottaa etenkin pienimpiä eläkkeitä. On pidettävä huolta, että jokainen vanhus saa inhimillistä hoitoa ja hoivaa, Kaikkonen sanoi puheessaan.

Antti Kaikkonen muistutti SDP:n Antti Rinnettä viime vapun eläkelupauksesta, jossa Rinne lupasi korottaa pieniä eläkkeitä sadalla eurolla. Miten se lunastetaan, nähdään lähiviikkoina.

Hallitusneuvottelut pitäisi aloittaa kansallisella työkokouksella, johon kaikki puolueet ja työmarkkinajärjestöt osallistuisivat.

– Yhteisenä tavoitteena on oltava, että työllisyys nousee 75 prosenttiin alkaneella vaalikaudella. Jos yhteistä näkemystä löytyy, Keskusta pystyy sitä tukemaan myös mahdollisesta oppositioasemasta käsin, Kaikkonen sanoo ja pitää hallituksen muodostamista nyt vaalivoittajien tehtävänä.

Puolueeltaan Antti Kaikkonen vaatii nyt itsetutkiskelua.

– Pidän ehdottoman tärkeänä, että puolueessa käydään tulevina kuukausina sekä reipas keskustelu menneestä, että rohkea keskustelu tulevasta. Olen varma, että keskusteluun Keskusta ei kaadu.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson haluaa kriminalisoida alipalkkauksen

Andersson otti puheessaan kantaa voimakkain sanankääntein veronkiertoa vastaan kutsumalla veroparatiiseja verohelveteiksi. Pääviesti puheessa oli, että Suomeen tarvitaan toivon ja tulevaisuuden politiikkaa.

Hän korosti, että epäinhimillinen ja epäonnistunut aktiivimalli pitää purkaa kokonaan. Vasemmistoliitolle ei riitä, että heikennyksiä perutaan vaan, että suomalaisia työmarkkinoita ja osaamista pitää kehittää.

– Työmarkkinoiden murros, työsuhteiden sirpaloituminen ja osaamisvaatimusten kasvu tarkoittaa, että ihmisille pitää turvata mahdollisuudet omaehtoiseen opiskeluun paljon nykyistä laajemmin ja koulutustarjontaa avataan kaikilla koulutusasteilla, Andersson sanoi.

Andersson haluaa myös lopettaa ulkomaisen työvoiman alipalkkauksen

– Seuraavan hallituksen pitää kriminalisoida alipalkkaus ja lisätä työsuojeluviranomaisten resursseja huomattavasti samalla kun ay-liikkeelle annetaan joukkokanneoikeus.

Eurooppaan Vasemmistoliiton puheenjohtaja haluaisi toteuttaa Green New Dealin eli ilmastohyvinvoinnin ohjelman, jolla luodaan uutta työtä vähentämällä päästöjä.

– Uusiutuva energia ja kiertotalous ovat työllistävämpiä kuin fossiilikapitalismi. Maailman työjärjestön ILOn mukaan kuudensadan miljoonan dollarin investoinnit uusiutuvaan energiaan ennen vuotta 2030 voisivat tuottaa maailmanlaajuisesti jopa 20 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Li Andersson puhui Turussa ja Salossa.

Britannialainen oikeusistuin tuomitsi keskiviikkona vuotosivusto Wikileaksin perustajan Julian Assangen 50 viikoksi vankeuteen takuuehtojensa rikkomisesta.

Oikeuden mukaan australialainen Assange rikkoi aiempaa oikeuden määräystä, kun hän haki turvapaikkaa Ecuadorin Lontoon suurlähetystöstä vuonna 2012 välttääkseen luovutuksen Ruotsin, jossa häntä epäiltiin seksuaalirikoksista.

Assange tuotiin Southwark Crown Courtiin vankilan pakettiautolla. Hän nosti nyrkkiin puristetun kätensä ilmaan saapuessaan oikeuteen. Paikalla oli kourallinen Assangen tukijoita.

Yhdysvaltain viranomaiset syyttävät Assangea osallisuudesta salaisten tietojen vuotamiseen. Yhdysvallat vaatii Assangen luovuttamista oikeudenkäyntiä varten. Luovutuspyyntöä käsitellään myöhemmin erillisessä oikeusistunnossa.

Britannian poliisi pidätti Assangen 11. huhtikuuta, kun Ecuador perui hänen turvapaikkansa. Ecuador syytti Assangea maan sisäisiin asioihin sekaantumisesta.

Lue myös:

Assangen isä haluaa poikansa takaisin Australiaan – kertoi järkyttyneensä nähtyään poikansa raahaamisen suurlähetystöstä

Julian Assange piileskeli suurlähetystössä seitsemän vuotta – näin Wikileaks-vuotajan oikeustapaus on edennyt

Brittiparlamentaarikot vaativat: Luovuttakaa Assange Ruotsiin vastaamaan raiskaussyytöksiin

Wikileaksin Julian Assangea uhkaa viiden vuoden vankeus: syytteitä hakkeroinnista ja salaliitosta – Yhdysvallat pyytää luovutusta

Pariisissa perinteinen vappumarssi muuttui väkivaltaisiksi levottomuuksiksi, kun tuhannet keltaliivit ja anarkistit lähtivät kaduille.

Mielenosoittajat heittelivät Pariisissa poliiseja päin kiviä ja sytyttivät autoja tuleen. Poliisi on pidättänyt yli 160 ihmistä.

Ranskan poliisin mukaan vasemmistolaiset ääriliikkeet olivat kehottaneet ihmisiä protestoimaan vapunpäivänä eri puolilla maata.

Ennen varsinaista vappumarssia sadat äärivasemmistolaisen mustan blokin aktivistit tunkeutuivat kerääntyvän väkijoukon kärkeen Montparnassen bulevardilla. Mellakkapoliisi käytti kyynelkaasua hajottaakseen aktivistijoukon.

Ranskan sisäministeri varoitti aiemmin, että vappumarseille saattaa osallistua ”radikaaleja aktivisteja”. Kaikkiaan 7400 poliisia oli valvomassa Pariisin marsseja.

Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivos muuttui koelaboratorioksi, jonka sisään oli rakennettu aikapommi. Näin väittää Talvivaaran vuotavien kipsisakka-altaiden keskelle joutunut entinen ympäristöministeri, vihreiden Ville Niinistö.

Niinistön mielestä kaivoksen riskeihin ei oltu valmiita, eikä niitä edes osittain haluttu ottaa vakavasti. Hän kertoo muun muassa Talvivaaran taustoista juuri julkaistussa Löytöretkeilijä -kirjassaan, jonka toinen kirjoittaja on Veera Luoma-aho.

Niinistö joutui vieläkin osittain jatkuvien Talvivaaran ongelmien eteen kirjaimellisesti marraskuussa 7. päivä vuonna 2012, kun hän seisoi kaivoksen vuotavien altaiden reunalla. Muutama päivä aikaisemmin hän oli saanut tiedon, että kaivoksella on sattunut uusi vuoto, joka käänsi kaivoksen paikallisesta toivon herättäjästä hetkeksi koko maan huomion keskipisteeksi.

Niinistö kirjoittaa kirjassaan, ettei vesialtaiden äärelle joutuminen tullut melko uudelle ympäristöministerille täytenä yllätyksenä. Ministeriössä oltiin jo varauduttu ongelmiin perustamalla kriisiryhmä, kun Talvivaaran vaikeudet olivat vähitellen valkenemassa.

Talvivaara ahdisti uutta ympäristöministeriä heti alusta alkaen

Marraskuun alun vuoto oli jo kolmas. Takana oli sateinen kausi ja paikallinen ELY-keskus oli antanut yhtiölle lukuisia korjausehdotuksia.

Niinistö tuli ministeriksi Jyrki Kataisen (kok.) hallitukseen edellisen vuoden kesällä ja kirjoittaa kirjassaan ahdistuneensa Talvivaarasta jo ministerikautensa alussa.

Käytössä oli riskialtiinakin pidetty, isoja määriä rikkihappoa käyttävä bioliotusmenetelmä, jonka sadevesien ja päästöjen määriä arvioitiin alakanttiin. Jälkikäteen tiedetään esimerkiksi, että kaivoksen sulfaattipäästöt olivat kymmenkertaisia kaivoksen saamaan ympäristölupaan nähden. Sotkamon Talvivaara tunnettiin sateistaan.

– Se (Talvivaara) oli pudonnut syliini edeltäjiltäni ja ahdisti valmiiksi jo ennen ministerikauteni alkua. Se osoittautuikin henkisesti todella raskaaksi projektiksi, Niinistö kirjoittaa.

Uhkasakkoa olisi pitänyt käyttää

Ville Niinistö sanoo kirjassaan, että olisi halunnut toimia ongelmien keskellä palopäällikkönä. Sitä ennen hän olisi kirjansa mukaan halunnut pakottaa Talvivaaran uhkasakon uhalla muutoksiin.

Niinistö tosin myöntää, että rahavaikeuksien keskellä yhtiö vain pahensi ongelmia johtamalla muun muassa luvanvastaisesti jätevedet kipsisakka-altaisiin.

– Uhkasakkoa keskus (ELY) ei heilutellut mielestäni riittävästi. Valvova viranomainen oli kuitenkin itsenäinen. Tein sen puitteissa kaiken voitavani.

Niinistö kirjoittaa, että hänen piti varmistaa hallituksen ylimmältä oikeusvalvojalta oikeuskanslerilta, voiko hän ja hänen ministeriönsä puuttua havaitsemiinsa puutteisiin sekä kaivoksella että valvovassa Kainuun ELY-keskuksessa. Lupaa ei herunut.

Kumisaappaat jalassa kipsisakka-altaan reunalla Niinistö kirjoittaa törmänneensä alan ja hallinnon vastuun pakoiluun ongelmien edessä. Samalla kun ministeri seurasi sivusta, kuinka altaita tyhjennettiin hädän edessä käsin epämääräisillä säkeillä, kukaan ei hänen mukaansa ottanut kokonaisvastuuta tapahtuneesta.

– On vielä tänäkin päivänä tahoja, jotka eivät koskaan ota koppia kokonaisuudesta, Niinistö kirjoittaa täsmentämättä mihin kritiikki kohdistuu.

Niinistön kokemusten mukaan maan patoturvallisuudesta vastaavassa maa- ja metsätalousministeriössä säikyttiin yhteydenottoja ympäristöministeriöstä. Kaivoksista vastaavaa työ-ja elinkeinoministeriötä Niinistö pitää ongelmallisena, koska se paitsi edistää alaa ja niin myös valvoo toiminnan laillisuutta.

Niinistö kertoo ehdottaneensa, että ympäristöministeriö ottaisi vastuun vuodon hoitamisesta. Tämä hänen mukaansa myös sopi muille.

Niinistö: Talvivaaraa haluttiin välittämättä ympäristöstä

Niinistön mielestä Talvivaara oli ollut ympäristöhallinnolle liian suuri pala hallittavaksi. Hallinnon kenttäväen ELY-keskusten toimintaa vahvistettiin vastaavien tilanteiden varalta, mutta Niinistön mukaan keskukset olivat tehtäviin nähden alimiehitettyjä.

– Mittavan luokan elikeinotoimintaa ei valvonut kukaan. Ympäristöviranomainen hoiti vain omaa tonttiaan. Talvivaara muuttui valtavaksi koelaboratorioksi, jonka koekaniineina olivat kainuulaiset. Muut tuntuivat luikkivan kauas pois.

Niinistö kirjoittaa kirjassaan kaivanneensa aikapommin räjähtäessä vastuun kantajia.

Talvivaaran pommin räjähdyksen aiheuttivat monet yksittäiset tekijät. Niinistön mukaan alan lainsäädäntö, teollinen osaamattomuus ja ympäristönsuojelun puutteet johtivat Suomen mittakaavassa merkittäviin vahinkoihin.

Yhtenä syynä Niinistö kirjoittaa pitävänsä myös ympäristönsuojelun väheksymistä.

– Talvivaaraa ajettiin siirtomaaherrojen tyyliin. Huolia ei haluttu kuunnella, Niinistö kirjoittaa ja viittaa muun muassa läheisen Vuokatin ja matkailuelinkeinon nostamiin epäilyihin.

Niinistö kuvaa kirjassaan vuotta 2012 elämänsä pahimpana vuotena. Suuri syypää siihen oli hänen mukaansa Talvivaara, mutta myös se, että hän erosi puolisostaan samana vuonna.

Poliittisena opetuksena Talvivaaran ajoista hän kirjoittaa pitävänsä sitä, että ahdistunut poliitikko ei ole parempi poliitikko. Hän epäilee, että Talvivaaraan upotettuja noin miljardia veroeuroa ei saada koskaan takaisin.

Itsekritiikkiä Niinistö harjoittaa siinä, että hän kirjoittaa saaneensa muutamat haukut siitä, että ottaa asioiden hoitamista omiin nimiinsä.

Talvivaaran kriisin vaiheita on äskettäin käsitellyt kirjassaan myös ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka. Sitä koskevan jutun voit lukea tästä.

Lue myös:

Talvivaaran haamu leijuu kaivosteollisuuden yllä - millä tolalla on ympäristövastuu?

Talvivaaran kaltainen ympäristövastuiden pallottelu voi olla historiaa – yritysten vastuita tiukennetaan konkurssissa

Espoon Kurttilassa paloi sunnuntai-iltapäivänä autiotalo. Paikalla paloa oli sammuttamassa useita palokunnan yksiköitä, mutta tästä huolimatta talo tuhoutui kokonaan.

Tulipalo ehti levitä myös läheiseen metsikköön ja maastoa paloi hehtaarin verran. Talo sijaitsi metsän keskellä, eikä lähiasutus ollut vaarassa palon takia.

Palon syttymissyy ei ole selvillä, mutta pelastuslaitoksen mukaan paikalta oli havaintoja nuorista, jotka oli poistuneet talolta polkupyörillä rivakkaan tahtiin.

Kun olin kolmentoista, opin, etten ole riittävän mies.

Kävin äitini kanssa ruokakaupassa. Olin värjännyt hiukseni oransseiksi ja kammannut ne geelillä piikkilipaksi. Kaulassani oli punamustat puuhelmet, jotka olin suostutellut äitini ostamaan minulle Stockmannilta, vaikka hän sanoi, että ne ovat naisten. Salattujen elämien Saku Salin oli tehnyt ruskeista puuhelmistä trendikkäitä, ja minä ajattelin olevani astetta coolimpi.

Lastasin ruokaostoksia muovikassiin kun myyjä nyökkäsi minua kohti ja kysyi äidiltäni, onko tuo poika vai tyttö.

Tytöttely oli varhaisteinipojalle pahin solvaus. Samoihin aikoihin ilkeä luokkakaverini kutsui minua "kissaksi", koska olin niin hento.

Muistan yhä myyjän hiukset, silmät, silmälasit, vihreänvalkoisen ruutupaidan, nimen ja tavan, jolla hän kysymyksensä esitti. Kuiskaten, mutta niin kovaa, että äitini – ja kaikki muut – kuulisi sen kaupan hälyn ylitse.

Ensin häkellyin, enkä tiennyt, miten reagoida. Sitten tunsin häpeän halaavan joka puolelta. Tytöttely oli varhaisteinipojalle pahin solvaus. Samoihin aikoihin ilkeä luokkakaverini kutsui minua "kissaksi", koska olin niin hento. Luokkakaverillani oli lihakset, koska hän pelasi salibandya, jalkapalloa, jääkiekkoa ja muita.

Kissa tarkoitti tyttöä, heikkoa, nössöä, homoa. Sellainen ei saanut Vantaalla vuosituhannen vaihteessa olla.

Näihin aikoihin näin elokuvan Amerikan psyko (2000). Se alkaa päähenkilö Patrick Batemanin (Christian Bale) aamurutiineilla, joihin kuuluvat silmäpussit tasoittava jäämaski, solarium, tuhat vatsalihasliikettä ja kourallinen kuorintavoiteita.

Batemanista asti olen ajatellut, että pitäisi olla ulkoisesti tietynlainen. Lihaksikkaasta pörssimeklarista tuli minulle miehen ideaali. (Unohdetaan se, että Bret Easton Ellisin juppiajan irvikuvaksi kirjoittama Bateman tappoi ihmisiä ja fanitti Genesiksen myöhäistuotantoa.)

Amerikan psyko oli tietenkin satiiri, mutta sama adoniksen malli toistui kaikissa Hollywood-elokuvissa, joita nuorena ahmin.

Mietin yhä viikoittain Batemanin täydellistä kehoa. Lasken, voisinko koskaan tehdä tuhatta vatsalihasliikettä.

Aloitin yliopiston vuonna 2009, ja aloin käydä koulun kuntosalilla monta kertaa viikossa. Tein personal trainerin kanssa maltillisen harjoitteluohjelman, jonka hylkäsin, koska halusin tehdä enemmän ja isommilla painoilla.

Luin kirjastossa feministiteoreetikko Judith Butleria ja kotona blogipostauksia kehopositiivisuudesta, mutta silti ahdistuin, kun en ollut niin superlihaksikas ja jenkkakahvaton kuin miehet elokuvissa.

Salilla toljotin itseäni peilistä ja haaveilin, kuinka kohta täytyy ostaa isompia vaatteita.

Unohdin painonnostotekniikan ja venyttelyn, aloin rikkoa kehoani. Paikkoja kolotti, mutta rutistin kivun läpi. Jumppasin flunssaisena, vaikka varoiteltiin sydänlihastulehduksesta ja kuolemasta. Kerran lenkkeilin melkein vuoden naama irveessä, kun penikkatauti säteili hirveää kipua sääreeni. En välittänyt, koska hauikset kasvoivat ja rintalihakset alkoivat erottua. Salilla toljotin itseäni peilistä ja haaveilin, kuinka kohta täytyy ostaa isompia vaatteita.

Ei tarvinnut.

Aktiivinen bodaus jäi, kun keho alkoi harata vastaan ja elämä täyttyä muista asioista. Lapsesta asti reistannut polveni leikattiin, eikä se ole vieläkään täysin kuntoutunut. Mursin kylkiluuni urheillessa niin, että ne naksuvat nyt aina kun kierrän yläkroppaani.

Ulkonäköahdistus silti jäi.

Koska emme enää osaa rakentaa taloja, olemme tehneet kehoistamme työmaita, joiden parissa askaroimme päivät pitkät. Vertailemme mahojamme toisten mahoihin, absorboimme kosmetiikkaa myyvien lehtien kansista pakaroiden ideaalikaaria ja kalkuloimme kaloreita älyrannekkeillamme, joiden avulla työnantajamme monitoroivat jaksamistamme.

Vaikka emme tekisi töitä ulkonäkömme eteen, olemme väistämättä koko ajan tietoisia siitä, kuinka kaukana tai lähellä olemme ihanteita.

Kauneusihanteet eivät ole vain naisten vitsaus, vaan ne koskevat kaikkia sukupuolia.

Vaikka kuinka yritän, kaiken liikkumiseni päämäärä on yhä vain ja ainoastaan se, että näyttäisin paremmalta, miehekkäämmältä.

Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru keskustelivat Mikä meitä vaivaa -podcastissaan siitä, kuinka ihmisen keho on instrumentalisoitu. Tehty välineeksi, josta olemme jatkuvasti tietoisia, ja jota peilaamme yhteiskunnan kehonormeihin.

Lahtinen sanoi miettivänsä oman kehonsa esitettävyyttä "intiimeinäkin hetkinä". Samastuin. Olen harrastanut seksiä ja katsonut itseäni peilistä kuin Patrick Bateman.

On kevät ja naistenlehdet kirjoittavat taas rantakuntoon pääsemisestä. Huomaan taas miettiväni, ehtisinkö vielä tehdä sellaisen yläkroppatreenin, että kehtaisin syödä paidatta jäätelöä Hietsussa.

Ostin vasta polkupyörän, ja ajattelen nyt, kuinka kesän poljettuani reiteni ovat terästä ja pääsiäispashasta turvonnut vatsani litteä kuin pyykkilauta. Kaikki muu, kuten hyvinvointi tai kiva kesä, on toissijaista.

Vaikka kuinka yritän, kaiken liikkumiseni päämäärä on yhä vain ja ainoastaan se, että näyttäisin paremmalta, miehekkäämmältä.

Tämä tuntuu typerältä, koska ideaalit ovat sekä mahdottomia että kulttuurisesti tuotettuja ja ajan myötä muuttuvia.

Kauneusihanteiden kirjosta lukeminen helpottaa vähän. On hyvä muistuttaa itseään siitä, että vaikka maailma tai omat päähänpinttymät viestisivät mitä, ei ole olemassa yhtä miehen muottia.

Vielä sata vuotta sitten löllö maha oli länsimaissa statuksen merkki, ja lihavien miesten kerhoja perustettiin ympäri maailmaa. Motto kuului: Olemme lihavia ja otamme siitä kaiken irti!.

Etelä-Koreassa ihannoidaan nyt hennon feminiinejä k-poppareita.

Jaden "Willin poika" Smith käyttää hameita.

Ongelma on, että vaikka kauneusihanteet muuttuvat, niistä ei pääse eroon. Aina on joku laihempi, kurvikkaampi, pehmeämpi, kovempi, kauniimpi, johon verrata.

Näitä kauneusihanteita tavoittelemme ostamalla kuntosalijäsenyyksiä, jumppamattoja ja kalliita kuorintavoiteita. Ja sitten toisaalta neuvotaan "rakastamaan itseäsi" käyttämällä monikansallisen kosmetiikkajätin voiteita.

Näin kapitalismi toimii. Se luo haavekuvan, jota ei voi koskaan saavuttaa.

Sitä haavekuvaa me jahtaamme niin, että kylkiluut naksuvat.

Anton Vanha-Majamaa

Kirjoittaja on journalisti ja kirjailija, jonka edellisessä yksiössä seinän kokoinen peili näytti aina kaiken. Se ei tehnyt hyvää.

Ulkonäköpaineista ja kehosuhteesta voi keskustella 01.05. klo 18.00 asti.

Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr puolusti keskiviikkona tiivistelmäänsä erikoissyyttäjä Robert Muellerin tekemästä Venäjä-raportista.

Mueller tutki presidentti Donald Trumpin vaalikampanjan mahdollisia Venäjä-kytköksiä.

Barr torjui syytökset siitä, että hän olisi vääristellyt raportin päätelmiä, kun hän ilmoitti tiivistelmässä, ettei raportti tue rikossyytteiden nostamista Trumpia vastaan.

Mueller luovutti raporttinsa oikeusministeri Barrille maaliskuun loppupuolella. Barr puolestaan luovutti siitä tehdyn nelisivuisen tiivistelmänsä kongressille 24. maaliskuuta.

Muellerin mukaan suuri määrä todistusaineistoa raportissa puhui sen puolesta, että presidentti oli estänyt oikeutta ja hänet pitäisi asettaa syytteeseen.

Tälle päivälle oli suunniteltu, että Barr saapuu kongressin edustajainhuoneen kuultavaksi, mutta Barr kieltäytyi siitä.

Yhdysvaltojen keskuspankki Fed ilmoitti keskiviikkoiltana Suomen aikaa pitävänsä ohjauskoron ennallaan 2,25-2,5 prosentin vaihteluvälissä.

Päätöstä tehtäessä on tullut kahtalaisia viestejä siitä, mihin suuntaan Yhdysvaltain talous on menossa.

Yhtäältä keskuspankki totesi työmarkkinoiden pysyneen vahvoina ja taloudellisen toiminnan jatkuneen tuottoisana, toisaalta Fed korosti, että niin liike-elämän kuin kotitalouksien investoinnit ovat heikenneet ja inflaatio lisäksi laskenut alle keskuspankin tavoitteen.

Viime vuonna Fed nosti ohjauskorkoa neljä kertaa. Tällä kertaa päätös pitää ohjauskorko ennallaan oli yksimielinen.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on hyökännyt useasti Fediä vastaan, ja maassa on esiintynyt huolta siitä, että Fed ei pysty olemaan taipumatta poliittisen paineen alla.

Kuukausi sitten Valkoisen talon taloudellinen neuvonantaja Larry Kudlow vaatii Fediä leikkaamaan korkotasoa suojellakseen Yhdysvaltojen taloutta.

Kudlow sanoi, ettei uhkaa korkeammista koroista haluta. Kudlowin mukaan ohjauskoron lasku on välttämätön suojelutoimenpide.

Aiheesta lisää:

Valkoisen talon taloudellinen neuvonantaja vaatii Fediä leikkaamaan korkotasoa

Kansalaisaloite kesäajassa pysymiseksi on kerännyt tarvittavat 50 000 kannattajaa, joten se voi edetä eduskunnan käsittelyyn.

Aloitetta perustellaan muun muassa valoisan ajan pidentymisellä ja sitä kautta turvallisemmalla liikunta- ja ulkoiluajalla sekä liikenneturvallisuuden parantumisella.

EU:n tavoite on, että kellojen siirtely kesä- ja talviajan välillä loppuisi aikaisintaan vuonna 2021.

Voit keskustella tästä artikkelista kello 20.00 asti.

Lue lisää

Europarlamentti puoltaa kellojen siirtelystä luopumista vuonna 2021

50 000 nimeä ei pelkästään riitä – kansalaisaloite voi tyssätä, jos sitä ei ehditä vaalikauden aikana käsittelemään

Siilinjärveläiselle Suortin perheelle vauhdikkaampi kaupunkivappu ei ole vaihtoehto. Perheen äidin Kaisa Suortin mukaan luontovaput tulivat mukaan kuvioihin lasten myötä.

Perheen perinteeksi on muodostunut vierailu Kuopion Maaningalla sijaitsevalla Korkeakoskella.

– Lasten synnyttyä olemme enemmän pysyneet syrjemmässä ja liikkuneet vappuna luonnossa. Tämä paikka on keväällä kaunis ja tänne on helppo tulla, perustelee Kaisa Suortti.

Myös perheen esikoistytär, 7-vuotias Enni on Korkeakosken kuohuista vaikuttunut.

– Näyttää hienolta, kun putous virtaa ja vesi pauhaa, sanoo Enni Suortti.

Etelämmässä retkeillään, pohjoisessa pääsee vielä laskettelemaan

Vappu käynnistää perinteisesti kymmenien tuhansien suomalaisten kesän retkeilykauden. Useissa luontokohteissa avautuvat myös esimerkiksi kesäkahvilat.

– Vappu on luonteva lähtölaukaus. Hiihtokausi loppuu perinteisesti pääsiäiseen, jonka jälkeen on yleensä pieni rospuuttokäppi. Vapusta alkaa henkinen kesä, pohdiskelee suositun Retkipaikka-blogin perustaja Antti Huttunen.

Esimerkiksi Järvi-Suomen alueella avautuu vappuna paljon yrittäjävetoisia palvelupisteitä.

Erityisen suosittuja luontokohteita vapun seudulla ovat Maaningan Korkeakosken kaltaiset vesiputoukset. Muita yleisöä kiinnostavia putouksia ovat esimerkiksi Hepoköngäs Puolangalla ja Auttiköngäs Rovaniemellä.

Lumien sulettua tulvat ovat korkeimmillaan, joten putoukset ovat parhaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta.

– Pohjoisemmassa kevättulvat osuvat useimmiten myöhempään aikaan kuin Kuopion korkeudella, joten välttämättä kohteet eivät ole parhaimmillaan juuri vappuna, muistuttaa Suomen vesiputoukset -sivuston perustaja Jussi Laine.

Suomi on pitkä maa, joten etelän ja pohjoisen tilanteet eroavat toisistaan. Metsähallituksen asiakaspalvelupäällikkö Timo Karisen mukaan tänä keväänä lumet ovat sulaneet nopeasti, joten pohjoisessa pääsee hiihtämään enää vain Enontekiön käsivarressa.

– Laskettelurinteet ovat kuitenkin vielä vappuna auki, Karinen kertoo.

Erityisesti lapsiperheet retkeilevät vappuna

Monet valitsevat vauhdikkaan kaupunkivapun sijaan keväisen retken johonkin luontokohteeseen. Seitsemän vuotta retkeilyaiheista blogia ylläpitäneen Antti Huttusen arvion mukaan vappupäivän retkeilijämäärät ovat samankaltaisia kuin suomalaisten suosikkiretkeilypäivänä, sunnuntaina.

– Varmaan se on se osa kansasta, jolle vapussa alkoholi ei näyttele niin suurta osaa. He lähtevät liikkumaan luontoon, toteaa Vihdissä nykyisin asuva Huttunen.

Huttunen perustaa arvionsa miljoona kävijää vuosittain tavoittavan bloginsa analytiikkaan. Sunnuntaisin retkeilystä kiinnostuneiden kävijämäärä tuplaantuu sivuston liikenteen perusteella. Näin käy myös vappuna.

Luontovappu lataa akkuja pitkäkestoisemmin. Antti Huttunen

Yksi selkeimmin tunnistettava vapun retkeilijäryhmä ovat lapsiperheet. He lähtevät vapaapäivänään yhdessä liikkeelle lähellä asutusta sijaitseville luontopoluille, missä on mielenkiintoista nähtävää ja jotka ovat helposti saavutettavissa.

– Kyllähän luontovappu lataa akkuja pitkäkestoisemmin. Luonnossa liikkumisella on tutkittuja terveysvaikutuksia eikä tarvitse olla ihmishulinan keskellä.

Pikkupojasta lähtien retkeillyt Huttunen muistuttaa, että yhtä lailla vapun voi viedä piknikin muodossa mukanaan luontoon.

– Siellä voi nauttia simaa ja munkkeja, mies nauraa.

Maaningan Korkeakoskella paikallisen yhdistyksen pyörittämä kesäkahvila avautui vappuna. Kantriland Ry:n puheenjohtaja Minna Räihä kertoo, että alueella vierailee yhden päivän aikana tuhansia ihmisiä.

– Kaikki eivät tietysti tänne kahvilaan asti eksy, mutta parkkipaikat ovat olleet täynnä ja parkkijonot jatkuneet tuonne pääteille asti, hymyilee Räihä.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov arvostelee Yhdysvaltoja Venezuelan sisäisiin asioihin puuttumisesta. Lavrov keskusteli Venezuelan kaoottisesta tilanteesta puhelimitse yhdysvaltalaisen virkaveljensä Mike Pompeon kanssa. Lavrovin mukaan Yhdysvaltain toimet Venezuelassa ovat kansainvälisten lakien vastaisia.

Ulkoministeri Pompeo puolestaan syytti Venäjää Venezuelan horjuttamisesta ja vaati, että Moskova lopettaa tukensa Venezuelan presidentille Nicolas Madurolle.

Pompeo ilmoitti aiemmin tänään, että Yhdysvaltain sotilastoimet Venezuelassa ovat mahdollisia maan kriisin lopettamiseksi. Yhdysvallat pitää kuitenkin parempana rauhanomaista vallanvaihtoa, jossa Madurovetäytyy virasta ja maassa järjestetään vaalit, Pompeo lisäsi.

Samaan aikaan useita satoja opposition tukijoita oli kerääntynyt pääkaupunki Caracasin kaduille. Hallituksen turvajoukot käyttivät kyynelkaasua hajottaakseen mielenosoitukset El Paraison kaupunginosassa Caracasin länsiosissa.

Myös presidentti Maduron tukijat ovat jalkautuneet pääkaupungin kaduille.

Maduron-vastaiset mielenosoitukset on kutsunut koolle oppositiojohtaja Juan Guaido, joka on kuvaillut tämänpäivisiä protesteja Venezuelan historian suurimmiksi.

– Tänään me jatkamme. Jatkamme suuremmalla voimalla kuin koskaan, kirjoitti Guaido Twitterissä.

Eilen tuhannet mielenosoittajat ja sotilaat ottivat yhteen Caracasissa. Levottomuuksissa loukkaantui yli sata ihmistä.

Guaido ilmoitti eilen, ettei Madurolla ole enää armeijan tukea. Pian tämän jälkeen Maduro piti televisioidun puheen, jossa hän sanoi, että opposition vallankaappausyritys on torjuttu.

Ulkoministeri Pompeo kertoi eilen, että Maduro oli aikeissa lähteä Kuubaan, mutta että Venäjä olisi taivutellut tämän jäämään Venezuelaan. Venäjä on kiistänyt asian.

Aiheesta lisää:

Venezuelan tilanne kiristyi: Opposition Guaido väitti, että presidentillä ei ole armeijan tukea, Maduron mukaan vallankaappausyritys torjuttiin

Kokeille olisi kysyntää, mutta tunkua kokkiopintoihin ei ole. Ensisijaisten hakijoiden määrä alalle on romahtanut, ja yhä useampi kokkina työskentelevä siirtyy pois alalta. Savonlinnalainen Pia Takaoja teki toisinpäin, hän vaihtoi kaupanmyyjästä kokiksi.

Vastavalmistuneella Takaojalla on työpaikkakin jo tiedossa. Hän aloittaa innoissaan suurtalouskokin työt.

– Vähän menen kohti tuntematonta, mutta rohkein mielin. Haluan oppia lisää.

Takaoja päätti nelikymppisenä vaihtaa alaa. Hän oli jo pitkään ajatellut ammatinvaihtoa.

– Onhan tämä tiukkaa työtä, mutta tosi luovaa ja tosi mukavaa. En ole ainakaan vielä löytänyt huonoja puolia.

Asiakaspalvelusta tykkäävä Takaoja kuvailee kokin työtä monipuoliseksi, mielekkääksi ja haastavaksi.

– Parasta on se, että saan tehdä itse alusta loppuun.

Monet ravintolat kärsivät kokki- ja tarjoilijapulasta

Ravintola- ja catering-alalla on huutava pula kokeista ja tarjoilijoista. Kasvavalla toimialalla työvoiman tarve on jatkuva.

Pia Takaojan unelma kokin ammatista juontaa juurensa hänen sukutaustoistaan. Takaojan isovanhemmat olivat kovia ruoanlaittajia.

– Lähdin vaan oman unelman tavoittelun perässä. Nyt on sitten auennut silmät, että tosi paljon on työpaikkoja tarjolla kautta maan.

Vaikka ravintola-alan töitä on runsaasti tarjolla, ala ei tunnu hakijoita kiinnostavan. Siitä on tullut nuorten silmissä epämuodikas.

Matkailu- ja ravintola-alan etujärjestö MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi kertoo majoitus- ja ravitsemisalan koulutuksen suosion laskeneen valtakunnallisesti useilla sadoilla hakijoilla muutaman vuoden aikana.

– Haasteen aiheuttaa se, että ikäluokat pienenevät koko ajan, Lappi pohtii.

Ammattiopistoissa ympäri maan ravintola- ja catering-alan perustutkinnon aloituspaikkoja on ollut enemmän kuin ensisijaisia hakijoita. Lapin mielestä muutos hakijamäärissä on ollut iso.

– Varsinkin viime vuosi oli meille huono vuosi eli saimme täytettyä ravintola- ja catering-alan hakijapaikoista toisella asteella vähän yli puolet, ammattikorkeakouluissa tilanne on ollut parempi.

Vähäiset hakijamäärät hankaloittavat opetusravintolan pyörittämistä

Savonlinnassa ammattiopisto Samiedu ei pysty enää tuottamaan riittävästi harjoittelijoita alueen ravintoloille. Opetusravintola Paviljongin tiimipäällikkö Kaisa Saarelainen sanoo hakijoiden vähentymisen hankaloittaneen myös opetusravintolan pyörittämistä opiskelijavoimin.

– 2010-luvun alussa yhteishaussa meillä syksyisin aloitti jopa 60 opiskelijaa. Tänä vuonna yhteishaussa meille tuli 8 opiskelijaa, Saarelainen havainnollistaa.

Lappi ja Saarelainen peräänkuuluttavat yhä tiiviimpää yhteistyötä paikallisten yritysten, toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Saarelainen nostaa myös esiin ravintola-alalla koko ajan tehtävän tuotekehityksen.

– Tässä pääsee vaikuttamaan ihmisten valintoihin ja keksimään tarinoita ruoan ympärille, hän kuvailee alan hyviä puolia.

Epäsäännöllinen työ ja matalat palkat karkottavat hakijoita

Ravintola-alan vetovoimaa heikentävät matalat palkat ja epäsäännölliset työajat. Myös fyysisesti raskas työ saattaa karkottaa osan hakijoista.

Pia Takaojaa epäsäännöllinen työaika ei kuitenkaan suuremmin hetkauta.

– Olen tehnyt vuorotyötä tähänkin asti, niin ei se ole mikään mörkö.

Useat ravintolat tekevät tuloksensa viikonloppuisin, eivätkä yritykset pysty aina tarjoamaan kokoaikatyötä. Ravintolapalveluiden käytöstä on tullut myös yhä sesonkiluontoisempaa. Ala työllistää noin 18 000 kesätyöntekijää.

– Työpaikoille mennään hankkimaan osaamista. Siellähän se työ konkretisoituu, Kaisa Saarelainen sanoo.

MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi pitää tärkeänä alan palkkojen korotusta, mutta ravintoloiden ja hotellien heikon kannattavuuden takia palkankorotuksia ei ole pystytty tekemään.

– Alan verotusta olisi saatava alaspäin, jotta meillä syntyisi tulevina vuosina myös palkankorotusvaraa, Lappi vetoaa tulevaan hallitukseen.

Lue lisää aiheesta:

Kokkiopiskelijat revitään töihin koulunpenkiltä – koulun ohessa työskennellyt Lauri Siivonen: ”Haluan tehdä muuta kuin makaronilaatikkoa”

Kokeista on huutava pula kaikkialla Suomessa – osa-aikatyö pienellä palkalla on kaukana Master Chef -unelmasta

Helsinki-Vantaan lentokentän läheisyydessä on vapun aikana tehty useita havaintoja vaaraa aiheuttavista kauko-ohjattavista lennokeista, lennonjohdon vuoroesimies Manne Koponen kertoo Twitterissä.

Koponen vahvistaa Helsingin Sanomille, että lentäjät ovat viimeisen vuorokauden aikana tehneet kolme havaintoa liian korkealla ja vaarallisen lähellä lentokonetta lentävistä drooneista.

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin johtavan asiantuntijan Jukka Hannolan mukaan lennättäminen liian korkealla ei ole sallittua missään olosuhteissa. Hannolan mukaan kyseeseen voivat tulla useat rikosnimikkeet, jos julkisuudessa esitetyt tiedot pitävät paikkansa.

Jos olet kasvanut Suomessa etkä tiedä ksylitolista, olet elänyt tynnyrissä tai herännyt juuri koomasta.

Valtaosa 1970–1990-luvuilla syntyneistä tai kasvaneista päätyi keskelle koivusokerihuumaa. Tarhatädit lusikoivat lapsille ksylitolipurukumityynyjä (kaksi kappaletta joka aterian jälkeen), ksylitolia imeskeltiin pastilleina ja sitä sai tahnoina.

Televisiosta tuutattiin levypurukumia, joka oli makeutettu ksylitolilla. Saku Koivu hammashymyili itsensä uuden ihmetuotteen (Cloetta) keulakuvaksi.

2000-luvulle tultaessa suomalaisten opettelemaan hammashymyyn alkoi tulla kiillevaurioita.

Kotimaisia ksylitolituottajia myytiin ulkomaille (Tekniikka & Talous). Erityisesti eurooppalaisten tutkijoiden joukosta kuului kriittisiä äänenpainoja (Mediuutiset) ksylitolin suhteen. Kolme vuotta sitten muun muassa Helsingin Sanomat kertoi, että ulkomailta kantautuu taas soraääniä: tutkimustulokset ovat ristiriidassa suomalaisten suositusten kanssa! Ksylitolin tehosta ei ole kunnon todisteita!

Kaiken kukkuraksi jotkut kunnat ja päiväkodit ovat heittäneet ksylitolipastillit kaivoon: Helsingissä niitä ei anneta päiväkoti-ikäisille lainkaan, koska tablettien jakelu osoittautui liian vaikeaksi.

Mikä on totuus – mihin kaikkeen ksylitoli pystyy?

Ja kuka edes haluaisi laittaa kapuloita ksylitolin rattaisiin?

Makeuttajien kitkerä kritiikki

Perhana, taas särkyi yksi myytti ja yksi syy vähemmän olla ylpeä suomalaisuudestaan.

Kun Helsingin Sanomat pari vuotta sitten uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan ksylitolin tehosta ei ole kunnon todisteita, riitti kommenttikentässä surkuttelijoita. Manchesterin yliopiston Cochrane-nimisen katsauksen mukaan koivusokeri ei olekaan niin ihmeellinen kuin olimme luulleet, ja taas meni kansallisylpeydestä palanen – ksylitolihan on melkein kuin astiankuivauskaappi, äitiyspakkaus ja jääkiekon maailmanmestaruus.

Kritiikki ei ollut ensimmäinen eikä ainutlaatuinen.

Suomalaisen ksylitolitutkimuksen isä, emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen on muistellut ksylitoliin liittyviä tarinoita ja teilauksia muutama vuosi sitten ilmestyneessä kirjassaan Sen täytyi tapahtua : mitä jokaisen suomalaisen tulisi tietää ksylitolista.

Kirjasta käy ilmi, miten ksylitolia haluttiin teilata jo vuosikymmeniä sitten. Sokerialkoholien ja makeuttajien puolestapuhujien välillä kun on ollut kilpailua läpi vuosikymmenten – siis sellaisten aineiden, kuten sorbitoli, maltitoli ja aspartaami.

– Kritiikki on oikeastaan minun aiheuttamaani, Mäkinen sanoo yllättäen puhelinhaastattelussa.

Biokemistinä Mäkinen oli tutkimuksissaan itsekin kiinnostunut sokerialkoholien vaakakuppiin laittamisesta, jotta selviäisi, mikä niistä on tehokkain hammaskarieksen ehkäisyssä. Kaikki eivät olleet löydöksistä yhtä haltioissaan.

– Ksylitoli oli niistä paras kariesta estävä aine. Se ei sopinut kaikkien ajatuksiin. Taustalla on esimerkiksi sorbitoliteollisuus: sorbitolia on tavattoman halpaa tehdä, ja sitä on joka paikassa, Mäkinen kertoo.

Lisäksi Mäkinen kertoo, että fluoriteollisuus on pyrkinyt ajoittain estämään ksylitolin kruununkiillotusta. Fluoria löytyy lisättynä esimerkiksi hammastahnasta, ja sekin estää kariesta.

– Fluoriyhdisteitä tutkivat ja tuottavat tahot ovat aivan tarpeettomasti katsoneet ksylitolin niiden kilpailijaksi. Minulle tämä asetelma on vieras, koska katson, että hammaslääketieteen tuotteista puhuttaessa paras on se, jossa on ksylitolia ja fluoria yhdessä, Mäkinen kertoo.

Manchesterin yliopiston tuottama kritiikki ei itse asiassa ollut uusi tutkimus, vaan katsaus jo olemassaoleviin ksylitolitutkimuksiin. Kyseistä katsausta suomii Mäkisen lisäksi myös väitöskirjansa ksylitolista tehnyt hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri.

– Ksylitolista ja hammaskarieksesta on tehty yli 500 tutkimusta. Mainittuun katsaukseen kelpuutettiin ainoastaan 10, hän kertoo.

Emeritusprofessori Mäkinen puolestaan päätti vielä eläkkeeltäänkin kirjoittaa vastineen katsaukseen. Cochrane-katsaus aiheutti sen verran kuplimista suomalaisen hammaslääketieteen saralla, että siitä kirjoitettiin vastine myös Hammaslääkärilehteen.

– On varmaankin ymmärrettävää, että nuoret kirjoituspöytäepidemiologit, jotka eivät itse ole suorittaneet ainuttakaan kenttätutkimusta sokerialkoholeilla, saattavat eksyä erheellisiin johtopäätöksiin tieteellisiä tutkimuksia arvioidessaan, Mäkinen toteaa.

Mehevät tutkimustulokset jäivät historiaan

Hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri on kyllästetty ksylitolilla jo nuoruudessa. Kun hän 1980-luvulla lähti vaihto-oppilaaksi Kanadaan, vanhemmat lähettivät perässä suomalaista purukumia.

Hietala-Lenkkeri aloitti viime tiistaina uuden työn Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asiantuntijahammaslääkärinä. Vielä vuonna 2016 hän kuitenkin uurasti väitöskirjan parissa ksylitoliin liittyen.

Tiiviisti ilmaistuna siinä selvisi, että jos kariesta eli kansankielellä hammasmätää ei juuri ole, ei ksylitolin lisäteho ollut merkittävä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ksylitolilla olisi mitään merkitystä kenenkään hampaille.

– Tutkimustuloksiani raportoitaessa on painotettava, että tutkitut lapset saivat jo lähtötilanteessa asuinpaikassaan varsin monipuolista karieksen ennaltaehkäisyä, Hietala-Lenkkeri muistuttaa.

Jos tutkituilla lapsilla ei olisi ollut valmiiksi hyvää hammashoitoa, olisivat tulokset voineet olla hyvinkin erilaisia. Siinäpä piileekin väärinymmärryksen siemen ksylitolin suhteen: jos hampaat ovat valmiiksi terveet tai ksylitolia käytetään liian vähän, ei sen teho näy samalla tavalla kuin huonoissa hampaissa ja oikeilla määrillä.

Hietala-Lenkkerin mukaan lapset ovatkin nykyään aiempaa tervehampaisempia: siinä missä 1970-luvun lapsilla saattoi olla 12-vuotiaana seitsemisen reikiintynyttä hammasta suussaan, 1990-luvulla samanikäisellä oli kenties yksi paikattu tai reikiintynyt hammas.

Ja siinäpä voi olla yksi syy sille, miksi ksylitoli-into on laantunut 1990-luvun lukemista.

– Nykyisillä kariestasoilla ei saada niin meheviä tuloksia kuin 1990-luvun tutkimuksissa. Silloin saatiin niin järkyttäviä karieksen alenemia, että hampaan vaurioiden korjaantuminen näkyi melkein silmissä, Hietala-Lenkkeri kuvailee.

Ksylitolimämmiä, ksylitolikakkua?

Ihmemakeuttaja lopettaa hammasmädän.

Otsikko on suomennos yhdysvaltalaisen National Enquirer _-_aviisin ksylitolia koskevasta artikkelista vuodelta 1976. Siihen mennessä suomalainen ksylitolitutkimus oli päässyt jo maailmankartalle.

Se alkoi vuonna 1969 Suomen Turusta. Silloin emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen oli vielä nuori biokemisti, ja päätyi töihin Turun hammaslääketieteelliseen laitokseen. Pian alkoi selvitys siitä, olisiko mahdollista kehittää sokerille korviketta, joka ei aiheuta hammaskariesta.

Samaan aikaan Suomen sokeri oli kaikessa hiljaisuudessa kehittänyt ksylitolille, koivusokerille, valmistusmenetelmää. Kun makeistuottaja ja tutkijat yhdistivät voimansa, alkoivat tutkimukset.

– Emme koskaan tarkoittaneet ksylitolia karamelliksi tai makeiseksi, vaan hoitavaksi aineeksi, joka tarjoaa sokerille vaihtoehdon, emeritusprofessori Mäkinen kertoo.

Hampaiden kannalta hyödyllistä ainesosaa haluttiin hyödyntää moneen tarkoitusperään, ja alun perin ksylitolia tutkittiinkin tuuttaamalla sitä melkein kaikkeen mahdolliseen ruokaan.

Oli ksylitolimämmiä, ksylitolikakkua, ksylitolijäätelöä. 1970-luvulla Turussa tutkimuksiin osallistuneille valmistettiin ksylitolista sen seitsemää sorttia. Pelkkä ajatuskin voi pierettää, eikä suotta – ksylitolin liikasaannin laksatiiviset vaikutukset (Duodecim) ovat hyvin tiedossa.

Tutkimus laitettiin lopulta pakettiin muun muassa koehenkilöiden tutkimusväsymyksen vuoksi (Sitra) kaksi vuotta sen alkamisen jälkeen, vuonna 1974.

Yhtä kaikki, tutkimustuloksista voidaan röyhistää yhteisesti rintaa: juuri Turun yliopiston tutkimus osoitti vihdoin, että ksylitolilla on vaikutuksia karieksen eli hammasmädän ehkäisyssä.

Suomalainen menestystarina oli alkanut.

Ksylitolin suomalaisväri hiipui

1970–1990-luku oli emeritusprofessori Mäkisen mukaan "jatkuvan joulun aika" ksylitolin kannalta. Oli mainoksia ja ksylitolimannekiineja. Hammaslääkäriliitto julkaisi ensimmäisenä maailmassa ksylitolin saantisuositukset, ja viimein vuonna 1994 ksylitolituotteet vapautettiin makeisverosta (Savon Sanomat).

Ikävä kyllä jatkuva joulu ei ollut ikuinen. Kotimainen ksylitolintuotanto alkoi hiipua.

Ensin ulkomaille seilasivat purukumit, kun Huhtamäki-Hellas nimellä aloittanut Leaf myytiin hollantilaisomistukseen vuonna 1999. Sittemmin siitä tuli osa Cloetta-konsernia. Aikanaan Hellas oli ollut tiiviisti yhteistyössä ksylitolitutkimuksen kanssa ja tuonut markkinoille maailman ensimmäisen ksylitolipurukumin, Jenkin. Vuonna 2005 se oli Suomen myydyin makeistuote (Tekniikka ja Talous).

Kotkassa sijaitseva ksylitolia valmistava sokeritehdas on puolestaan nyt amerikkalaisen Dupontin omistuksessa.

Nämä seikat kismittävät Mäkistä, mutta toisaalta hän on iloinen siitä, että ksylitolia tutkitaan nyt muuallakin kuin Suomessa. Koivusokerin suomalaisväritteisyys on joka tapauksessa tosiasia.

– Kotkassa oli ensimmäinen todellinen tehdas, jossa valmistettiin puhdasta ksylitolia. Tutkimus painottui koko 1970–80-lukujen ajan voimakkaasti Suomeen, Mäkinen summaa.

Nykyään ksylitolia ei edes koivusta oikeastaan valmisteta: sen sijaan raaka-aineena käytetään muita lehtipuita tai maissia ja riisiä. Suomalaista ksylitolia ei käytännössä enää ole sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä raaka-aine tuodaan meille ulkomailta (Kauppalehti).

Mäkinen arvioi, että ksylitolin kulta-aikana käytännössä kaikki suomalaiset tiesivät ksylitolista. Nuoriso vätkytti ksylitolipurkkaa, vanhempi väestö imeskeli ksylitolipastilleja.

Ksylitoli on edelleen kuuluisa. Ksylitolipurukumia- ja pastilleja valmistavan makeistalo Cloettan tutkimuksen mukaan 98% suomalaisista vanhemmista pitää ksylitolituotteita tärkeinä tai erittäin tärkeinä lasten hammasterveydelle. Cloettan ksylitolitiedottaja Milla Vihanto kertoo tilastoista, joiden mukaan lasten ksylitolipastillien käyttö on lisääntynyt merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana.

Pitäisikö ksylitolia sitten syytää kaikille jo tarhassa?

Ksylitolin syöttö kansalle on kallista

Hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkerin omat lapset käyttävät ksylitolituotteita joka ikinen päivä. Sen sijaan joka päiväkodista ei ksylitolia enää välttämättä saa, ja siihen Hietala-Lenkkerillä onkin painavia tutkimuksellisia mielipiteitä.

– Jos yhteiskunta joutuu korvaamaan ksylitolinkäyttöä, on mielekkäämpää antaa tuotetta niille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat, hän kertoo.

Korvaamisella Hietala-Lenkkeri viittaa esimerkiksi maksuttomaan ksylitolituotteiden jakamiseen päiväkodeissa tai kouluissa. Ksylitolin syöttäminen koko kansakunnalle on Hietala-Lenkkerin mukaan nimittäin kallista. Koska hyöty näkyy parhaiten sellaisilla, joilla on ongelmia karieksen kanssa, voisi olla tehokkaampaa laittaa yhteiskunnan maksamalle ksylitolikuurille sellaiset, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat.

Hyvähampaiset voisivat tässä tilanteessa ostaa ksylitolipurkkansa ja pastillinsa itse, sillä muun perushammashoidon kanssa yhdistettynä ksylitoli ylläpitää hyvää hammasterveyttä. Äidin ksylitolinkäytöllä on merkitystä jopa syntymättömän lapsen hammasterveydelle, kuten Hietala-Lenkkerin tutkimuksessa kävi ilmi.

– Väestön eriarvoisuus voi jopa lisääntyä, jos ihminen on sosioekonomisesti heikommassa asemassa eikä hänellä ole varaa annostella ksylitolia kaikille lapsilleen viittä grammaa päivässä. Se voi joillekin olla kynnyskysymys, Hietala-Lenkkeri luonnehtii.

Muuramen Hyvinvointi -liikelaitoksen vastaava hammaslääkäri, hammaslääketieteen tohtori Teemu Taipale pohtii ksylitolin nykytilannetta ja 1990-luvun jälkeistä mainonnan puutetta.

– Hyvä, että kysyit tästä asiasta, hän toteaa.

Taipale katsoo, että ihmeaineeksi nimetty ksylitoli pitäisi nostaa taas asialistalle. Päiväkodeistakin on välillä kuulunut kysymyksiä sen suhteen.

– Jo kaupan hyllyiltä näkee, että ksylitoli ei ole kadonnut mihinkään. Sitä käytetään Suomessa paljon ja ihmiset tietävät siitä, Taipale luonnehtii.

Hän arvelee, että Suomessa tehdään ksylitolitutkimusta enää varsin vähän, mutta itse ongelma eli hammaskaries ei ole kadonnut mihinkään. THL:n neljän vuoden takaisten tilastojen mukaan jopa joka neljännellä aikuisella esiintyy kariesta.

Isoin ongelma ei kuitenkaan ole purukumin ja pastillien puute, vaan hampaiden harjaus. Sitä emme Taipaleen mukaan vieläkään osaa riittävän hyvin. Esimerkiksi suomalaisista aikuisista miehistä vain joka toinen harjaa riittävästi, 15-vuotiaista pojista reilusti alle puolet.

– Olennaisin asia suun terveyden kannalta on, että hampaat pestään aamuin illoin fluorihammastahnalla. Pitäisi aterioida säännöllisesti ja käyttää janojuomana vettä, Taipale listaa.

Siinä tilanteessa ksylitoli toimii bonuksena, jolla hampaiden ja suun puhtautta voidaan ylläpitää. Siksi Taipale muistuttaakin, että ksylitoli ei ole puhdistamattomien hampaiden taikakorjaaja.

– On tietenkin mahdollista, että joku kuvittelee ksylitolin tai muunlaisen suuveden korvaavan hampaiden puhdistuksen. Niin ei tietenkään ole.

Taipaleella on takataskussa myös muita syitä, miksi ksylitolista olisi syytä jälleen puhua.

Mikä haastaa ksylitolin?

Nouseva uhka suomalaisten hampaille on kiillevaurioiden syntyminen. Teemu Taipale toteaa, että hammaseroosio on tutkitusti tullut riesaksemme: STT:n mukaan lähes joka viides suomalainen kärsii asiasta.

Niinpä ksylitolia pitäisi natustaa edelleen. Taipaleen mukaan aineen vaikutuksia juuri hammaseroosion kannalta ei ole tutkittu, mutta hän olettaa ksylitolin auttavan tilannetta.

– Ksylitolin käyttö vähentää hammasplakin määrää, lisää syljeneritystä ja neutralisoi suun happamuuden, jolloin hammaskiilteen liukeneminen saattaa vähentyä, hän luettelee.

Lisäksi hän muistuttaa, että ksylitoli on saanut EU:n siunauksen terveysväitteiden osalta. Luottoa koivusokeriin siis on.

Mutta ksylitoli on kenties kohtaamassa vertaistaan haastajaa.

Haastajan nimi on erytritoli, mutta se tunnetaan myös kauppanimellä karppisokeri, kertoo emeritusprofessori Kauko K. Mäkinen.

– Sitä esiintyy pieniä määriä luonnossa. Se on helppo valmistaa glukoosista, ja se on tutkimuksissa todettu turvalliseksi. Se ei aiheuta kariesta eikä suolistovaivoja, Mäkinen sanoo.

Erytritoli ei ole kuitenkaan vielä lyönyt läpi Suomessa. Mäkinen arvelee, että ksylitoli on tähän asti riittänyt suomalaisille.

Aija Hietala-Lenkkeri tutki ksylitolin lisäksi erytritolia omassa väitöskirjassaan. Tutkimustulokset sen hyötyjen suhteen ovat vielä osittain ristiriitaisia, mutta rohkaisevia (Verkkouutiset). Hietala-Lenkkeri kertoo, että Japanissa erytritolia on käytetty ainakin 1990-luvulta asti.

– Lapset ovat leiponeet siitä mokkapaloja. Sen makeus on yllättävän paljon tavallisen kidesokerin kaltainen.

Syömiskulttuuri voi viedä hammasterveyden

Ksylitoli on siis elänyt katukuvassa hiljaiseloa, mutta sen tarina on jatkunut suomalaisten suissa.

Silti hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri Aija Hietala-Lenkkeri on huolestunut tulevaisuudesta. Hampaiden haasteille ei näy olevan loppua, ja tällä kertaa ne tulevat ruokavalion muodossa.

– Minua ihan hirvittää ajatella tilannetta, jota kutsun laiduntamisen kulttuuriksi. Lapset saattavat istua koko iltapäivän tietokoneen ääressä ja lipittää jotain. Ja lisäksi meillä on napostelukulttuuri, hän toteaa.

Lasten karies on Hietala-Lenkkerin mukaan alkanut paikoitellen jopa lisääntyä. Vanhemmat saattavat tuudittautua ajatukseen, että jos kariesta ei ole ollut itsellä, ei sitä tule lapsellekaan.

Hietala-Lenkkeri kuitenkin varoittaa, että hyvä hammasterveys ei ole automaattisesti pysyvä tila.

Ja siitä päästään takaisin ksylitoliin. Sitä Hietala-Lenkkeri suosittelee kaikille lämpimästi. Se ei korvaa hammashygieniaa, mutta voi toimia kainalosauvana energiajuomia ryystäville ja sipsejä nassuttaville suomalaisille.

– Toivon, että ksylitoli saisi taas synninpäästön. Se pitää edelleen pintansa.

On huhtikuun loppu vuonna 2015.

Kirkkonummella Veikkolan koulun oppilaat ovat kokoontuneet vappujuhlaan koulun liikuntasaliin. Viidesluokkalainen Luka Tienhaara katselee esiripun takaa täpötäynnä olevaa salia ja jännittää tulevaa esitystään.

Salissa on liki yhdeksänsataa ihmistä.

Tienhaara on vasta 12-vuotias ja hän on pukeutunut naiseksi.

Tämä olisi hänen ensimmäinen drag shownsa.

Vain ensimmäinen kerta jännitti

Nyt Luka Tienhaara on 16-vuotias ja takana on jo monta showta. Hän muistaa, miten hirvittävästi ensimmäinen esiintyminen jännitti.

– Jännitin ihan hirveästi lavalle menoa. Mutta se onkin yksi niistä harvoista kerroista, jolloin olen jännittänyt, hän sanoo neljä vuotta myöhemmin.

Ensimmäisessä esityksessään Tienhaara kävi läpi kymmenen minuutin aikana viisi eri hahmoa. Musiikki soi, vaatteet ja peruukit vaihtuvat tiuhaan ja niiden vaihtuessa koulupoika muuttui Krista Siegfridistä Robiniksi ja Antti Tuiskusta Haloo Helsingin Elliksi.

– Jälkikäteen ajateltuna se oli ihan törkeän huono esitys, mutta jostakinhan sitä on aloitettava.

Syntynyt esiintymään

Esitys päättyi silti onnellisesti Tienhaaran luokkatovereiden ja muiden koululaisten antamiin aplodeihin. Niitä varten hän oli lavalle mennytkin.

Tienhaaralla on lapsesta asti ollut vahva kutsumus päästä lavalle viihdyttämään muita.

– Olen aina tiennyt, että kuulun lavalle. Muodot vain ovat muuttuneet: lapsena harrastin pitkään teatteria, nyt se on drag show. Elämä olisi tylsää, jos pitäisi koko ajan olla vain oma itsensä.

Kaikki alkoi risteilyltä

Ennen kuin Luka Tienhaara löysi nykyisen kutsumuksensa, hänen piti käydä Ruotsin risteilyllä.

Pari vuotta ennen ensiesitystään Tienhaara näki risteilyllä elämänsä ensimmäisen drag-esityksen. Kyseessä oli Marko Vainion Divet show.

Kymmenvuotias koulupoika oli myyty.

– Mun leuka tippui lattiaan: mitä tää on? Miten se vaihtaa vaatteet noin nopeasti ja näyttää ihan esittämiltään tyypeiltä?

Kun Tienhaara kotiutui risteilyltä, hän ilmoitti vanhemmilleen haluavansa ryhtyä tekemään drag showta. Hänestä tulisi esiintyjä!

Perhe on auttanut ja tukenut harrastuksessa

Perhe ei pojan erikoisesta haaveesta hämmentynyt, päinvastoin.

Tienhaaran äitipuoli Janni Tienhaara lainasi pojalle meikkejä ja näytti miten meikataan. Hän auttoi myös tekemään vanhoista verhoista hameen Krista Siegfridsin Marry me -biisin esittämistä varten.

Myöhemminkin perhe on ollut pojan harrastuksessa vahvasti mukana.

– Jannin kanssa ollaan mietitty yhdessä show-ideoita, koreografioita ja meikkejä. Isä on ollut kuskina, roudannut kamoja keikoille ja laittanut musiikit soimaan. Ilman heitä olisi ollut vaikeampaa aloittaa tekemään drag showta.

Perheen lisäksi apua on löytynyt netistä.

– Erilaisia Youtube-videoita ja some-postauksia katsomalla olen saanut tosi paljon apua siihen, mitä meikkien kanssa oikein tulisi tehdä.

Tytöt kysyvät meikkausvinkkejä

Nykyään Tienhaaran showssa on peräti 19 eri hahmoa. Tienhaara muuntautuu muun muassa Madonnaksi, Conchita Wurstiksi, Jenni Vartiaiseksi ja Jari Sillanpääksi. Ja kyllä, myös monista muista drag-esityksistä tutut Paula Koivuniemi, Katri Helena ja Kaija Koo piipahtavat lavalla.

Tienhaara itse ilahtuu silti eniten nähdessään kollegoidensa esityksissä aivan uusia hahmoja.

– Hyvän drag show on monipuolinen ja hauska. Rakastan sitä, kun kollegat saavat uusia ideoita ja tuovat uusia artisteja lavalle. On hienoa nähdä millaista tarttumapintaa he hahmoista löytävät.

Tienhaaran esityksellä on mittaa 23 minuuttia. Vaatteet ja peruukit vaihtuvat usein, mutta saman meikin on sovittava kaikille hahmoille. Tienhaarasta onkin tullut niin taitava meikkaaja, että samanikäiset tytöt tulevat kysymään häneltä meikkausvinkkejä.

– Tosi usein kuulee samanikäisiltä tytöiltä, että "oh my god, sä oot paljon parempi meikkaamaan kuin minä". Kyllä mä omasta mielestänikin olen 16-vuotiaaksi pojaksi ihan taitava meikkaamaan.

Arkena ihan tavallinen mies

Luka Tienhaaran huone Kirkkonummen Veikkolassa ei ole aivan tyypillinen nuoren miehen makuuhuone. Päätyseinällä on lampuilla valaistu meikkipöytä, ja sen vieressä kaksi rekillistä naistenvaatteita.

Tienhaara avaa makuuhuoneen komeron oven. Peruukit, korkokengät ja korsetit odottavat siistissä järjestyksessä seuraavaa esitystä.

Vaikka kotoa löytyykin naistenvaatteita, drag on nuorelle miehelle vain harrastus. Tienhaara ei ole transvestiitti, jolla olisi tarve ilmaista pukeutumisellaan toista sukupuolta kuin mitä hänelle on syntymässä määritelty.

– Arkena pidän verkkareita ja olen ihan tavallinen mies. Drag shown tekeminen ei ole minulle itsensä ilmaisemista vaan sitä, että pääsee viihdyttämään ja näkemään, kun yleisö ottaa itsensä irti arjesta.

Kun show on ohi, Tienhaara pesee meikit saman tien naamastaan pois.

Adidas-verkkareissaan hän ei enää ole Suomen nuorin drag-artisti, vaan Luka, 16-vuotias miehenalku Kirkkonummen Veikkolasta.

Katso videolta miten Luka Tienhaara muuntautuu esiintymishahmokseen:

– Hyvä kouluhan se oli silloin aikanaan, Pudasjärven kaupungin tekninen johtaja Eero Talala sanoo ja katsoo vanhaa opinahjoaan – kolmikerroksista rakennusta, jonka pääty on murentunut tonneiksi betonia, tiiltä ja muuta purkujätettä.

Talala on ehtinyt tuijottaa lohdutonta näkyä menneen talven aikana monet kerrat. Purettavaksi tuomitun koulun purkutyöt aloitettiin jo viime syksynä ja homman oli tarkoitus olla valmis parissa kuukaudessa. Työkoneita ja purkajia ei paikalla kuitenkaan näy.

Sisäilmaongelmia, lakkoja ja suuria asbestilöytöjä

Kurenalan koulu on tyypillinen 50-luvun rakennus.

Kolmikerroksinen koulu rakennettiin Pudasjärven keskustan tuntumaan Kuusamontien varteen vuonna 1956. Kuten purkutyömaan rauniota suojaavan aidan äärellä seisovalla Eero Talalalla, on suurella osalla pudasjärveläisistäkin omakohtaisia kokemuksia koulusta.

Koulutyö talossa päättyi 2016, kun uusi hirsinen koulukampus valmistui ja sisäilmaongelmista vuosia kärsinyt vanha opinahjo sai purkutuomion. Ennen purkutuomiota koulu oli otsikoissa pitkään sisäilmaongelmien ja koululakkojen takia.

Ongelmien syynä olivat remontit, joita tehtiin 1990-luvun puolessavälissä sekä 2000-luvun alussa.

Muovimattojen ja alkalisten tasoitteiden reagoidessa keskenään ilmaan vapautui niin sanottuja VOC-yhdisteitä (Hengitysliitto).

Kun siihen vielä lisättiin myöhemmin tehdyt ilmastointiremontit ja uudet tiiviit ikkunat, sisäilman laatu heikkeni niin paljon, että lopulta koulu jouduttiin sulkemaan.

Purkutyöhön halvimman tarjouksen tehnyt, purkutöihin erikoistunut Powerpete Oy aloitti työt vanhan koulun purkamisesta viime syksynä. Se suunnitteli purkavansa koulun parilla koneella muutamassa kuukaudessa, mutta sitten alkoivat vastoinkäymiset.

Laajasta haitta-aineiden ennakkokartoituksesta huolimatta purkamisen aikana eteen tuli jatkuvasti uusia yllätyksiä.

He ovat ilmoittaneet, että he eivät jatka töitä. Eero Talala

Asbestia ja erilaisia bitumijätteitä löytyi sieltäkin, missä niitä ei piirustusten mukaan pitänyt olla.

– Siellä oli sen ajan tavan mukaisesti ilmeisesti kaikki asbestilevy ja muu vastaava vaan kylmästi heitetty muun eristyksen sekaan, Eero Talala kertoo.

Asbestia olikin talossa monin verroin enemmän kuin vanhoista piirustuksista pystyttiin ennakoimaan.

Kun asbestia ja muita haitallisia aineita sitten tuli purkutyön edetessä vastaan, piti koko purkuaines käsitellä asbestityönä. Se hidasti työtä ja lisäsi kustannuksia.

Urakoitsijalta paloivat kesken urakan luvatkin

Kesken työn tuli vielä uusi mutka matkaan.

Vuodenvaihteen tietämissä Pudasjärven tekniseen johtajaan otettiin yhteyttä ely-keskuksesta. Saatiin ilmoitus, että urakoitsijalta oli peruutettu lupa johtaa asbestin purkua. Syynä olivat laiminlyönnit eteläsuomalaisella työmaalla.

Muutaman viikon odottelun jälkeen tästä ongelmasta selvittiin, kun työmaalla toimivalle aliurakoitsijalle onnistuttiin saamaan tarvittavat luvat.

Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin käydä ilmi, että töitä ei pystytä uusillakaan järjestetyillä jatkamaan.

Työkoneet pysähtyivät ja lopulta ne haettiin kokonaan pois.

Paikkaa ympäröivät suoja-aidatkin olivat jo lähdössä samassa rytäkässä, mutta Pudasjärven kaupunki puuttui asiaan ja lupasi huolehtia omasta pussistaan niiden vuokrat aidat omistavalla rakennustarvikefirmalle.

– Urakoitsija ei ole suoraan ilmoittanut, että heidän osaltaan olisi urakka pois, mutta he ovat ilmoittaneet, että he eivät jatka töitä, Eero Talala sanoo.

Powerpete Oy:n toimitusjohtaja Artur Miseikis kuitenkin kertoo, että yritys on menossa konkurssiin maksamattomien verovelkojen vuoksi. Näin ollen yrityksestä ei ole jatkamaan purku-urakkaa, Miseikis toteaa.

Konkurssihakemus on jätetty Turun käräjäoikeuteen 4.4. kuluvaa vuotta ja sen hakijana on Verohallinto.

Koska suma seisoi, Pudasjärven kaupunki kilpailutti loppu-urakan uudestaan. Työn otti vastaan Suomen Tehopurku Oy.

Tarkoituksena on saattaa urakka kunnialla loppuun ensi kesään mennessä. Syksyllä paikalla pitäisi ruveta rakentamaan uutta hirsisistä hyvän olon keskusta.

Sen piti olla viaton karkkiremmi — vieläpä sellainen, jota Hermanni-pojan isä luuli 6-vuotiaan poikansa syöneen aikaisemminkin.

Heräteostos kaupan kassalta päätyi kuitenkin muuttamaan viisihenkisen perheen päivän kulun totaalisesti.

Hermanni Vastamäki popsi kirpeän mansikkaremmin suihinsa autossa matkalla kotiin. Poika jäi hetkeksi leikkimään pihalle. Sitten hän tuli sisään kertomaan äidilleen, että oli oksentanut pihalle. Äiti Jutta Vastamäki ajatteli ensin, että poika on tullut kipeäksi.

– Hän kävi sängylle makaamaan vatsakipua valittaen. Näin, että hän oli todella kovissa kivuissa. Siinä vaiheessa mieheni alkoi pohtia, oliko Hermanni mahdollisesti syönyt jotakin outoa, Jutta Vastamäki muistelee.

Roskakorista kaivettu karkkipaketti paljasti vanhemmille heti, mistä oli kyse: vehnän aiheuttamasta allergisesta reaktiosta.

– Emme kuitenkaan käsittäneet, ettei kyse ollut pelkistä vatsanväänteistä vaan pahemmasta.

Vaikka Hermannin allergioiden vakavuus oli ollut tiedossa vanhemmille jo pojan vauva-ajoista asti, hän ei ollut koskaan saanut anafylaksiaa eli henkeä uhkaavaa yliherkkyysreaktiota.

Siksi vanhemmat eivät myöskään ymmärtäneet antaa pojalle adrenaliinipistosta, joka on ainoa tehokas ensiapu anafylaksiaan. Sen sijaan Jutta Vastamäki hyppäsi rattiin ja lähti ajamaan huonovointista poikaa sairaalaan.

Takapenkillä Hermanni häilyi tajuttomuuden rajoilla.

Allergiadiagnoosi jo vauvana

Kun kouvolainen Hermanni Vastamäki oli vauva, hän itki usein iltaisin. Vanhemmat arvelivat, että kyseessä oli koliikki.

– Neuvolassa Hermannille tehtiin viiden kuukauden iässä testejä. Niistä selvisi, että kyseessä olivat huomattavat allergiat. En silti täysin käsittänyt allergioiden vakavuutta, Jutta Vastamäki kertoo.

Vehnä, ohra, kaura, ruis, kananmuna ja pähkinät listattiin allergiaa aiheuttaviksi ruoka-aineiksi. Etenkin viljojen ja pähkinöiden kerrottiin olevan niin allergisoivia, että niistä seuraisi Hermanni-pojalle lähes varmasti anafylaksia eli vakava yliherkkyysreaktio.

– Siitä alkoi välttämisruokavalio. Minä en enää imettänyt, ja Hermannin ruokavaliosta poistettiin kaikki allergisoivat ruoka-aineet, Vastamäki sanoo.

Kuuden vuoden ajan vanhemmat olivat olleet viimeisen päälle tarkkoja, ettei poika altistuisi näille ruoka-aineille. Tilanne oli uusi, sillä kellään muulla perheessä ei ollut vakavia ruoka-aineallergioita.

Juuri näistä syistä hedelmäkarkin aiheuttama anafylaksia oli järkytys, johon aiheesta lukeminenkaan ei ollut valmistanut.

“Äiti, kuolenko minä?”

Puolessa välissä matkaa kohti sairaalaa Jutta Vastamäki ymmärsi tehneensä virheen. Hänen ei olisi pitänyt lähteä kyyditsemään Hermannia yksin omalla autollaan.

Vastamäki punnitsi kahden vaihtoehdon välillä: joko hän pysähtyisi ja soittaisi ambulanssin, tai ajaisi jäljellä olevan matkan sairaalaan itse. Hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä ambulanssin soittoon ja odotteluun olisi kulunut aikaa.

Anafylaksiassa ongelmana on ääreisverenkierron verisuonien laajaneminen, jolloin veri ikään kuin karkaa sydämestä ja aivoista. Péter Csonka, lastenallergologi

Kun hän ja Hermanni pääsivät ensiapuun, poika oli palannut tajuihinsa. Laaja nokkosihottuma oli lähtenyt leviämään pitkin pojan vartaloa, minkä lisäksi hänen polvi- ja kyynärtaipeitaan, nilkkojaan sekä kämmeniä kutitti. Myös Hermannin huulet ja silmät turposivat ja punersivat. Hän oli myös hieman sekava.

– En ollut uskoa, mitä tapahtui. Oli kamalaa nähdä oma poika siinä tilassa, tietämättä mihin tilanne vielä vie. Tietämättä, että pystytäänkö häntä todella auttamaan.

Ensiavussa todettiin se, minkä äitikin oli siihen mennessä ymmärtänyt: kyseessä oli anafylaksia.

Pojan vuoteen vierellä Jutta Vastamäki tunsi olonsa avuttomaksi. Hän seurasi monitoreilla vilkkuvia käyriä ja lukuja, joista ymmärsi vain sydämen sykkeen, verenpaineen ja happisaturaation.

– Hermanni kysyi, että äiti, kuolenko minä nyt. Oma sydämeni löi tuhatta ja sataa pelosta. Tehtäväni äitinä oli kuitenkin vakuuttaa, että kyllä tästä selvitään.

Allergisen on luotettava muihin

Suomalaisista lapsista ruoka-aineallergioista kärsii noin kuusi prosenttia. Ne ilmenevät tyypillisesti suolisto-, iho- tai hengitystieoirein.

Anafylaktinen reaktio on melko harvinainen. Vuonna 2018 kansalliseen anafylaksiarekisteriin ilmoitettiin 62 anafylaksiatapausta, joista valtaosa johtui ruoka-aineista. Lapsia anafylaksian saaneista oli hieman alle puolet.

Eniten pelkään sitä, että vakavia allergioita vähätellään. Jutta Vastamäki

Kaikkia anafylaksiatapauksia ei kuitenkaan ilmoiteta rekisteriin, joten tarkkaa tietoa niiden yleisyydestä ei ole.

– Pähkinöistä tulee yhä enemmän anafylaksiailmoituksia. Pähkinää on nykyään niin monessa tuotteessa – sellaisissakin, joissa sitä ei ajatella olevan, kertoo Allergia-, iho- ja astmaliiton asiantuntijalääkäri, lastenallergologi Péter Csonka.

Anafylaksian saaneen pelastus adrenaliini. Hermanni Vastamäen tila sairaalassa alkoi kohentua, kun hänelle annettiin adrenaliinia hengitettäväksi suun kautta. Vuoteen vierellä päivystävälle äidille tämän näkeminen oli valtava helpotus.

– Jäimme sairaalaan vielä useiksi tunneiksi tarkkailtaviksi. Mitään jälkireaktioita ei kuitenkaan tullut. Etenkin meille vanhemmille jälkikäteen suurin reaktio oli henkinen – shokki siitä, että näin voi todellakin käydä, Jutta Vastamäki kertoo.

Tietoketju ei saa katketa

Kun Hermanni aloitti koulun, vanhempien huoli anafylaksiasta kasvoi. Ruokailutilanteissa on luotettava muihin ihmisiin ja siihen, ettei tieto allergioista katkea missään ruoan tuotannon, kuljetuksen tai valmistuksen vaiheessa.

– Olen palaveerannut useita kertoja koulun keittiöhenkilökunnan kanssa siitä, miten tärkeää on ymmärtää mahdollisen vahingon seuraukset. Kerran Hermanni söi riisiksi merkittyä riisi-ohralisäkettä, mutta selvisi pelkillä vatsanpuruilla.

Onni oli, että hän sai nopeasti antihistamiinia.

– Hengenvaara on läsnä joka kerta ruokailujen yhteydessä, äiti Jutta Vastamäki kertoo.

Pojan luokkakaverit ovat nähneet allergioiden rajuuden omin silmin, kun yksi luokkalaisista toi kouluun itsetehtyä slimeä eli venyvää limaa. Sitä roiskahti Hermannin päälle, ja nokkosihottuma kohosi hänen käsivarttaan ja rintaansa pitkin. Kävi ilmi, että yksi liman ainesosista oli ollut vehnä.

– Taisi olla aikamoinen järkytys koko luokalle nähdä, että joku voi todella reagoida näin vahvasti vehnään, Jutta Vastamäki sanoo.

Adrenaliinin käytössä ei pidä aikailla

Vakavasti allergisen taidoista tärkein on Hermanni Vastamäellä hallussa: adrenaliinikynän käyttö. Adrenaliini on ainoa tehokas ensiapu anafylaksiaan. Jokainen perheenjäsen on harjoitellut adrenaliinin pistämistä harjoituskynällä.

– Se pitää pistää reippaasti ulkoreiteen, jos minua alkaa kutittamaan tai sattumaan esimerkiksi päähän tai mahaan samanaikaisesti, Hermanni Vastamäki tietää.

Adrenaliinin tehokkuus perustuu paitsi nopeaan vaikutukseen myös siihen, että se kumoaa kerralla monta prosessia, jotka vaikuttavat anafylaksian taustalla. Ruoka-aineiden lisäksi anafylaksian voi aiheuttaa esimerkiksi ampiaisen pisto, lääkeaine tai rasitus.

– Anafylaksia on nopeasti etenevä, voimakas reaktio. Ongelmana on ääreisverenkierron verisuonien laajeneminen, jolloin veri ikään kuin karkaa sydämestä ja aivoista. Adrenaliini supistaa ääreisverenkierron suonistoa ja verta työntyy sinne, missä sitä tarvitaan. Lisäksi se voimistaa sydämen lyöntitiheyttä ja -voimaa, lastenallergologi Péter Csonka kertoo.

Sairaalareissu pienestäkin suupalasta

Ruoka-aineallerginen ei aina voi syödä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Ravintolareissuilla Hermanni Vastamäen hampurilaisen väliin on päätynyt muun muassa kananmunaa sisältävää majoneesia.

Vehnäallergia puolestaan voidaan sekoittaa keliakiaan ja allergikolle voidaan tarjota gluteenitonta ruokaa. Se voi kuitenkin sisältää vehnätärkkelystä, jota taas vehnäallergikko ei voi syödä.

On mahdollista, että siedätyshoitoa lähdetään kehittämään yksittäisten proteiinien pohjalta. Péter Csonka, lastenallergologi

Hermannin vanhemmat ovat onnistuneet estämään suuremman vahingon tapahtumista tarkastamalla Hermannin annokset aina ennen syöntiä.

– Uskon vilpittömästi, että ihmiset ovat monesti vain epätietoisia eivätkä ymmärrä eri ruoka-aineallergioiden vakavuutta. En voinut ennen Hermannin syntymää kuvitellakaan, miten pienestä suupalasta voi seurata sairaalareissu, Jutta Vastamäki sanoo.

Lastenallergologi Péter Csonka pitää nykyajan trendiä eri ruoka-aineiden välttämisestä haitallisena niille, jotka oikeasti kärsivät vaikeista allergioista.

– Villitys on vältellä ruoka-aineita ja jopa kutsua itseään allergiseksi. Kun seuraavassa käänteessä sitten syödäänkin näitä nimenomaisia ruoka-aineita, lähetetään väärä viesti. Vaarana on, ettei todellisia allergioita oteta vakavasti, Csonka harmittelee.

Yle kysyi viime vuoden alussa verkkosivuillaan, millaista palvelua erityisruokavaliota noudattavat saavat ravintoloissa. Sadat kyselyyn vastanneet kokivat, etteivät saa ravintoloissa samanlaista palvelua kuin kaikkiruokaiset.

Ravintoloiden suhtautumista allergioihin pidettiin huolimattomana. Eräs allergikko kertoi saaneensa anafylaksian ravintolan huolimattomuusvirheen vuoksi.

Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa teki ison operaation viranomaisten kanssa muutama vuosi sitten, kun uudet allergeenisäännökset tulivat. MaRaan ei ollut kantautunut tietoa vakavista tapauksista.

– Tapahtuuko sitten yksittäisesti jotain, niin on ikävä kuulla jos näin on. Vaikea sanoa, mistä aukot tietämyksessä johtuvat. Voisiko siinä sitten olla välinpitämättömyyttä? On hämmästyttävää, jos perusasiat ovat hukassa, pohti MaRan varatoimitusjohtaja Veli-Matti Aittoniemi.

Yhdelle arkea, toiselle täysin vierasta

Hedelmäkarkin aiheuttamasta reaktiosta on nyt kolme vuotta. Hermanni Vastamäki ei muista siitä juuri mitään. Ainoastaan sen, että vatsaan ja päähän sattui, ja hän oksensi.

– Kun kerroin uusille luokkakavereilleni allergioistani, he hämmästyivät ja kyselivät, että mitä tapahtuu, jos syön vehnää, Hermanni Vastamäki kertoo.

Hän ei kuitenkaan ajattele allergioiden vaikuttavan elämäänsä suuresti. Hermanni pelaa jääkiekkoa, rullaluistelee ja nauttii elämästä kuten kuka tahansa 9-vuotias. Pojan lempiruokaa on spagetti ja jauhelihakastike, jonka voimin jaksaa leikkiä ja harrastaa.

– En oikeastaan mieti allergioitani. Koulussa otan ruokaa minulle määrätyistä ruoka-astioista, ja pelireissuille teemme eväät isän kanssa. Kavereilla en saa ottaa mitään syötävää, vaikka tarjottaisiin, hän kertoo.

Oirekynnyksen nostoa pala palalta

Ruoka-aineallergioiden hoidossa on mahdollista kokeilla oirekynnyksen nostamista. Kyseessä ei kuitenkaan ole samanlainen siedätyshoito kuin esimerkiksi siitepölyallergiaa hoidattaessa.

– Siedätyshoidossa muodostuu suojavasta-aineita. Kun hoito loppuu, teho säilyy. Ruoka-aineiden kanssa näin ei tapahdu, vaan teho pysyy vain kun allergeenia toistuvasti käyttää, lastenallergologi Péter Csonka kertoo.

Olen kuullut puhuttavan, että murrosikä voisi tehdä ihmeitä. Meille ei kuitenkaan juuri ole annettu toivoa, että näin kävisi. Jutta Vastamäki

Hermanni Vastamäki oli mukana vehnäsiedätystutkimuksessa noin vuosi sitten. Se alkoi pikkuruisesta päivittäisestä vehnäannoksesta. Hoito jouduttiin keskeyttämään, kun peukalonpään kokoisesta paahtoleipäpalasta aiheutui pojalle todella kovat vatsakivut.

– Oirekynnystä yritetään nostaa, jottei aivan pienestä vahinkoaltistuksesta tulisi enää henkeä uhkaavaa reaktiota. Valitettavasti vehnäsiedätyshoidossa monille tulee kuitenkin hankalia sivuvaikutuksia, joiden vuoksia hoito lopetetaan, Péter Csonka sanoo.

Csonka näkee allergioiden hoidon tulevaisuuden nojaavan kuitenkin juurikin oirekynnyksen nostotapojen kehittämiselle. Hän arvelee, että seuraavien 10-20 vuoden aikana hoidossa tullaan ottamaan harppauksia eteenpäin.

– Nykyään ei enää tutkita vain, onko henkilö esimerkiksi pähkinälle allerginen, vaan mille yksittäiselle pähkinän proteiinille hän on herkistynyt. On mahdollista, että siedätyshoitoa lähdetään kehittämään näiden yksittäisten proteiinien pohjalta, Csonka kertoo.

Esimerkiksi rokotteet tehdään taudinaiheuttajien osista, jotka stimuloivat vasta-aineita, mutta eivät aiheuta itse tautia. Samaa logiikkaa voitaisiin Csonkan mukaan soveltaa allergioiden hoidossa esimerkiksi iholaastareilla.

– Voisi olla mahdollista valmistaa synteettisesti sellainen proteiini, joka ei aiheuta paljoa oireita, mutta silti kehittää sietokykyä.

Ikävuodet tuovat osalle helpotusta

Suuri osa vehnälle, maidolle ja kananmunille allergisista lapsista kehittää näille ruoka-aineille luontaisen sietokyvyn kouluikään mennessä. Poikkeuksellisempaa on, että näin ei tapahdu. Kuten Hermanni Vastamäen tapauksessa.

– Olen kuullut puhuttavan, että murrosikä voisi tehdä ihmeitä. Meille ei kuitenkaan juuri ole annettu toivoa, että näin kävisi. Ainakaan tähän mennessä ikävuodet eivät ole tuoneet helpotusta, Jutta Vastamäki kertoo.

Perhe on kuitenkin hyvin varautunut tulevaisuuden varalle vaikka tähtäimessä onkin, ettei Hermanni kokisi anafylaksiaa enää koskaan uudelleen. Adrenaliinikynä löytyy aina kotoa, autosta, koulusta ja Hermannin repusta.

Jälkikäteen vanhemmat ovat harmitelleet, etteivät ymmärtäneet käyttää sitä kolme vuotta sitten.

– Anafylaksiassa kyse on useamman kuin yhden elimen yliherkkyysreaktiosta, ja karkkimaton syötyään Hermannilla oli pitkään vain vatsakipua. Jos vastaava tilanne toistuisi, pistäisin adrenaliinin empimättä, Jutta Vastamäki sanoo.

Pähkinöistä tulee yhä enemmän anafylaksiailmoituksia. Pähkinää on nykyään niin monessa tuotteessa – sellaisissakin, joissa sitä ei ajatella olevan. Péter Csonka, lastenallergologi

Äiti arvelee, että huoli pojan allergioista lieventyy tämän vanhetessa, kun poika ymmärtää itse tuoteselosteiden päälle. Koska päävastuu on vielä vanhemmilla, varautumisesta huolimatta huoli henkeä uhkaavasta reaktiosta on läsnä päivittäin.

– Osan allergiat ovat lievempiä, ja niitä voi hoitaa pelkillä antihistamiineilla. Sitten on vakavasti oirehtivia henkilöitä, joiden allergioiden kanssa ei voi ottaa minkäänlaista riskiä, sillä pienikin vahinkoaltistus voi laukaista anafylaksian. Eniten pelkään sitä, että tällaisia allergioita vähätellään.

Jäätelöä ja jääkiekkoa

Hermanni Vastamäki pyyhkäisee suunsa puhtaaksi jäätelön syönnin jäljiltä. Rullaluistimet ovat jo jalassa, kohta kypäräkin. 4-vuotiaana jääkiekkoon hurahtanut poika on valmis näyttämään taitonsa kotikadulla.

Pian pallo suhahtaakin maalin yläkulmaan.

Pojan vanhemmat tulevat pihan puolelle katsomaan hymy huulillaan.

– Niinhän se on, ettei kaikkea elämässä voi hallita. En silti sanoisi, että Hermanni on allergioistaan kovin kärsinyt. Matkustella voi, ja jäätelöä ja suklaata syödä sydämensä kyllyydestä. Tuplatsekkauksia se vaatii, mutta elämästä voi nauttia allergioidenkin kanssa.

Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo vierailee Rovaniemellä maanantaina 6. toukokuuta. Vierailun vahvisti Yhdysvaltain ulkoministeriö keskiviikkona.

Pompeo osallistuu Rovaniemellä Arktisen neuvoston kokoukseen ja pitää puheen Yhdysvaltain arktisesta politiikasta, ministeriö tiedottaa.

Pompeo jatkaa Rovaniemeltä matkaansa Berliiniin, Lontooseen ja Grönlantiin. Pompeo tapaa matkallaan muun muassa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Britannian pääministerin Theresa Mayn.

Pompeon vierailusta kerrottiin alustavasti maaliskuussa.

Lue myös:

Vuoden tärkeimmän kansainvälisen huippukokouksen järjestelyjä tehty jo vuosia – Arktisten valtioiden ulkoministerit kerääntyvät Rovaniemelle