Oikeustieteen tohtori Henri Rikanderin mielestä poliisin työ on muuttunut aiempaa vaarallisemmaksi tällä vuosituhannella.

Rikander on tutkinut poliisin voimankäyttöä ja poliisiin kohdistuvaa väkivaltaa keväällä julkaistussa väitöskirjassaan.

– Väkivalta poliisia kohtaan on monimuotoistunut ja sen teho ja määrä on kasvanut. Ennen poliisi kohtasi väkivaltaa kiinniottotilanteen yhteydessä, kun tekijän piti päästä karkuun. Nyt näkyy ajoittain selkeä virkamiehen vahingoittamistarkoitus, jopa ansoittamista, Rikander kertoo.

Poliisin vahingoittamisessa käytetty välineistö on myös monipuolistunut. Rikanderin mukaan Porvoon kaltainen poliisin ampuminen on Suomessa kuitenkin harvinaista. Kysymys on aina yksittäistapauksista.

Poliisi kohtaa aseita virkatehtävissään säännöllisesti, vaikka teräaseilla ja erilaisilla astaloilla tehtävä väkivalta on yleisempää.

– Kyse voi olla pikaistuksissa tehdystä teosta, jossa ase on olemassa lailllisen syyn vuoksi. Voidaan myös liikkua rikollisissa piireissä, ja ase on mukana aseman pönkittämisen ja oman suojan takia. Silloin kyse on laittomasta aseesta.

Rikander kertoo, että väkivallan kasvu poliisia kohtaan on yleiseurooppalainen ilmiö.

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa parissakymmenessä vuodessa. Vuonna 1999 poliisiin kohdistuneita väkivallan tekoja kirjattiin Suomessa 833 kappaletta, vuonna 2016 jo 1 699 kappaletta. Sama muutos näkyy Ruotsissakin.

Hollannissa tämä väkivalta on kolminkertaistunut 1970-luvulta.

Tilastoihin päätyvät vain ilmoitetut tapaukset. Rikander kertoo, että vähäisempi väkivalta ei näy tilastoissa, koska poliisi ei tee siitä ilmoitusta "sietämiskulttuurin" takia.

Suomi seuraa Ruotsin tietä?

Kansainvälinen rikollisuus tai rajat ylittävä rikollisuus on yleistynyt myös Suomessa. Henri Rikander nostaa poliisille vaaralliseksi tilanteiksi esimerkiksi rikollisten välienselvittelyt.

– Kun tekijät tulevat toisesta kulttuurista, jossa poliisin toimintatapa on erilainen, kynnys käyttää väkivaltaa poliisia kohtaan voi olla matalampi.

– Ruotsiin verrattuna olemme vielä turvallisemmissa olosuhteissa, mutta viitteitä samanlaisesta kehityksestä on nähtävissä Suomessakin.

Ruotsin media raportoi jo viikoittain rikollisten välienselvittelyistä ja muusta järjestäytyneen rikollisuuden väkivallasta.

Vielä ei tiedetä, mitä Porvoon ampumistapauksessa tapahtui, miksi epäiltyjen ja poliisien tiet kohtasivat, ja mikä johti poliisien ampumiseen.

• Keskusrikospoliisi tiedottaa Porvoon ampumisesta kello 17. Katso tilaisuus suorana Ylellä. KRP:n mukaan vapaalla olevat ampujat ovat aseistautuneita ja vaarallisia.

Poliisina työskentelevä Rikander muistuttaa, että poliisi menee hälytystehtäviin hyvin vajavaisilla tiedoilla ja varusteilla: lähtötiedot partiolle tulevat aina hätäkeskuksen kautta ilmoittajalta.

Rikander viittaa muun muassa Vihdin ja Hyvinkään ampumistapauksiin, joissa kuoli ja loukkaantui poliiseja.

– Tilanne on paikalle lähtevälle partiolle aina haastava, koska ei esimerkiksi tiedetä, missä asetta käyttävä epäilty tarkalleen on.

Rikander kertoo, että Ruotsissa 80 prosenttia poliisin aseenkäytöstä on tapahtunut alle kymmenen metrin etäisyydellä epäillystä hätävarjelutilanteessa.

– Tämä kuvastaa sitä poliisin aseenkäytön yllätyksellisyyttä ja kiinniotettavan henkilön toimien yllätyksellisyyttä poliisia kohtaan, Rikander toteaa.

Poliisit kuolleet työssään ampumisiin ja yliajoihin

Tällä vuosituhannella kaksi poliisia on menettänyt virkatehtävissä henkensä. Alla lista työssään kuolleista poliiseista ja poliisiin kohdistuneista murhan yrityksistä:

• Sunnuntaina kaksi poliisia haavoittui ammuskelussa hälytystehtävän yhteydessä.

• Eilen lauantaina itsetuhoisen miehen epäillään ampuneen poliisia ilma-aseella kasvoihin Jyväskylässä.

• 2016 Vihdissä yksi poliisi kuoli ja toinen haavoittui, kun mies ampui poliiseja rynnäkkökiväärillä.

• 2016 mies kiilasi hänen pysäyttämistään yrittäneen moottoripyöräpoliisin tieltä Ylitorniossa. Poliisi sai hengenvaarallisia vammoja.

• 2012 Hyvinkäällä työharjoittelussa ollut konstaapeli haavoittui vakavasti, kun mies ampui häntä kiväärillä. Ampuja tappoi kaksi ihmistä ja haavoitti seitsemää.

• 2007 rattijuoppo ajoi poliisin kuoliaaksi Kälviällä. Poliisi oli laittamassa piikkimattoa tielle pysäyttääkseen kaahaajan.

• 1997 kaksi poliisia kuoli Helsingin Ullanlinnassa tanskalaisen rikollisen Steen Christensenin luoteihin. Christensen tuomiittiin poliisimurhista elinkautiseen vankeuteen.

• 1993 poliisi kuoli yliajossa Helsingin Lauttasaaressa. Tekijä oli vapautunut vasta vankilasta.

• 1991 eroriidan takia kotihälytykselle saapunut poliisi ammuttiin haulikolla Haukiputaalla. Toinen poliisi haavoittui.

• 1991 Kannuksessa poliisi kuoli yliajoon samantyyppisessä tapauksessa kuin Kälviällä vuonna 2007.

• 1991 väkivaltaista perheriitaa selvittämään lähtenyt poliisi sai surmansa, kun perheen isä ampui hänet haulikolla Jyväskylässä.
• 1969 Pihtiputaan poliisisurmissa mies ampui neljä häntä pidättämään ja rauhoittamaan tullutta poliisia.

Lue lisää: KRP: Porvoon poliisiampujat ovat "vaarallisia ja aseistautuneita" – katso poliisin tiedotustilaisuus suorana kello 17

Poliisiylijohtaja Kolehmainen Porvoon ampumisesta: Väkivalta poliisia kohtaan on väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan

Poliisia ammuttiin kaasutoimisella ilma-aseella Jyväskylässä – yksi kuulista osui kasvoihin, ampujaa epäillään murhan yrityksestä

Se lähti liikkeelle sähköpostista. Samuli Virtanen oli valmistunut muutama vuosi aiemmin Helsingin yliopistosta kielenkääntäjäksi ja hänellä oli "villi haave" työskennellä perussuomalaisten silloiselle puheenjohtajalle Timo Soinille.

– Ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Totesin, ettei Soini tule hakemaan minua kotoa, vaan minun pitää olla asiassa aloitteellinen.

Virtanen lähetti sähköpostia Soinille, joka työskenteli siinä vaiheessa Euroopan parlamentissa. Puheenjohtaja vastasi, ettei puolueessa ole pestejä auki juuri sillä hetkellä.

Eduskuntavaalit pidettäisiin kuitenkin keväällä 2011, jolloin Virtasen kannattaisi olla uudelleen yhteydessä Soiniin.

Vaalien tulos oli iso jytky paitsi perussuomalaisille, myös Virtaselle. Perussuomalaiset sai vaaleissa 34 lisäpaikkaa, minkä seurauksena puolue alkoi nopeasti vahvistaa organisaatiotaan.

Siitä alkoi Virtasen rakettimainen urakehitys puoluekoneistossa. Virtanen nousi ensin eduskunta-avustajaksi, sitten eduskuntaryhmän kansainvälisten asioiden sihteeriksi ja lopulta puolueen ykkösavustajaksi, valtiosihteeriksi, kun puolue nousi kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen.

– Perussuomalaisilla ei ollut tuolloin etujärjestöissä tai kolmannella sektorilla poolia, joista erityisavustajia tai valtiosihteereitä olisi voinut rekrytoida, Virtanen sanoo.

Hän jäi avustajaksi senkin jälkeen, kun perussuomalaiset kesällä 2017 hajosi. Puolue vaihtui siniseen tulevaisuuteen.

Yle selvitti erityisavustajien urakehityksen

Valtiosihteerien ja erityisavustajien ympärillä on riittänyt puhetta.Merkittävin yhteiskunnallinen keskustelu avustajien ympärillä on käyty pyöröoviongelmasta.

Tällä on viitattu keskeisten avustajien siirtymiseen joko yritysten, etujärjestöjen tai viestintätoimistojen lobbaajiksi, jolloin heidän on pelätty vievän hallituksen sisäpiiritietoa yrityksiin. Esimerkiksi sote-uudistuksen toteuttamiseen liittyvistä tiedoista on vonut olla hyötyä monelle yritykselle.

Yle selvitti, minne viime kauden lopussa Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle työskennelleet valtiosihteerit ja erityisavustajat ovat menneet hallituskauden jälkeen.

Suurin osa avustajista jatkoi tavalla toisella puolueen leivissä. Osa keskustalaisista erityisavustajista jatkoi tehtäviään uudessa hallituksessa ja osa palkattiin suoraan puolueiden työntekijöiksi.

Lobbaustoimintaan puolestaan siirtyi kahdeksan ihmistä. Eri etujärjestöihin lobbareiksi palkattiin neljä ihmistä, ja toiset neljä ihmistä siirtyi harjoittamaan edunvalvontaa suoraan yritysten palkkalistoille.

Yllättävän iso joukko avustajista on vailla töitä. Joka neljäs entinen avustaja joko etsii töitä, suorittaa opintojaan loppuun tai on siirtynyt hoitamaan kotiin lapsiaan.

Yksi näistä on Virtanen, joka siirtyi perhevapaalle ja ryhtyi hoitamaan lapsiaan "neljän rankan vuoden jälkeen".

– Minulla on kaksi pientä lasta, joista ensimmäinen syntyi hallitusneuvotteluiden aikana. Nyt on ollut hyvä aika hieman levähtää ja tutustua jälkikasvuun.

Ylen selvityksestä käy ilmi, että yllättävän moni nimenomaan perussuomalaisten ja myöhemmin sinisten riveistä rekrytoitu erityisavustaja etsii yhä töitä tai on jättänyt poliittisen vaikuttamisen taakseen.

Tampereen yliopiston professori Ilkka Ruostesaari pitää tilannetta ymmärrettävänä.

– Uskon, että puolueiden välillä on eroja. Sinisethän käytännössä putosivat poliittiselta kartalta. Koska sinisiä ei enää puolueena ole, niin erityisavustajilla ei ole niin paljon käyttöä tänä päivänä.

Ruostetsaari perustelee näkemystään sillä, että eri etujärjestöt ja vaikuttajaviestintäyritykset palkkaavat usein tietyn puolueen jäseniä pitämään yhteyttä oman puolueensa päättäjiin.

Lobbarin pitää tuntea oikeat henkilöt, joihin eri asioissa pitää vaikuttaa. Ja toisaalta tunnistaa hetket, jolloin oma viesti pitää saada päättäjien korviin. Tiedot tuoreista uudistuksista vanhenevat Ruostetsaaren mukaan nopeasti.

Virtanen on alkanut viikko sitten etsiä uutta työpaikkaa. Hän toivoo, että voisi käyttää kertynyttä osaamistaan ja verkostojaan hyödyksi tulevassa työssään.

– Toivoisin, ettei olisi niin tärkeää, minkä puolueen ministeriryhmässä on toiminut. Toivottavasti keskeisempää olisi se, että on ollut keskeisissä paikoissa mukana.

Yhteen asiaan puolue kuitenkin vaikuttaa. Siniset erityisavustajat eivät voi palata takaisin puolueen leipiin, sillä se kutistui lähes olemattomaksi eduskuntavaalien jälkeen.

Erityisavustajat otsikoissa

Antti Rinteen (sd.) hallituksen aikana ei ole vielä ehditty kohista avustajien siirtymisestä muihin tehtäviin, koska se on ollut vallassa vasta kolme kuukautta.

Sen sijaa otsikoihin on päätynyt avustajien määrä. Rinteen hallitus kasvatti avustajien määrää reilusti verrattuna Sipilän hallitukseen.

Nykyministereillä on yhteensä 83 avustajaa, kun taas Sipilän hallituksella oli viime vuoden vuodenvaihteessa 47 avustajaa.

Ylen selvityksestä huomaa, että Rinteen hallitukseen avustajia on tullut eniten puolueen palkkalistoilta, julkiselta sektorilta ja työntekijäjärjestöistä.

Tässä on yksi keskeinen ero Sipilän ja Rinteen hallituksien välillä. Sipilän hallituksesta on menty enemmän työnantajajärjestöihin ja yritysten edunvalvontaan töihin, kun taas Rinteen hallituksessa työntekijäjärjestöt ovat hyvin edustettuina.

Yksi Rinteen hallituksen erityisavustajista on Jenni Karjalainen, joka tuli työministeri Timo Harakan (sd.) erityisavustajaksi Insinööriliitosta.

– Pääministeri ja valtiosihteerit ovat perustelleet meille määrän kasvattamista kahdella syyllä. Ensinnäkin päätökset eivät saa jää tekemättä sen takia, ettei ministeri tai hänen esikuntansa ehdi linjata asioita. Toiseksi tarkoituksena ei ole tappaa ketään työnteolla, Karjalainen sanoo.

Sipilän hallituksen kaudella otsikoihin nousivat paitsi ministereiden mutta myös virkamiesten jaksaminen. Ministerit Jari Lindström (sin.) ja Juha Rehula (kesk.) kertoivat avoimesti julkisuudessa työuupumuksestaan.

Myös eri ministeriöiden erityisavustajat kertoivat viime kaudella taustakeskusteluissa kovasta rasituksesta.

Erityisavustajien vähentämisen taustalla oli Sipilän vaalilupaus. Sipilä linjasi ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja, että hallitus voisi pärjätä 12 ministerillä.

Lopulta Sipilän hallitus aloitti 14 ministerillä ja 35 avustajalla, mutta heidän määräänsä lisättiin loppukaudesta.

Katainen kaksinkertaisti avustajien määrän

Sipilä käänsi pitkään kestäneen kehityksen suuntaa. Pääministerille palkattiin ensimmäinen poliittinen sihteeri 1930-luvulla ja 1970-luvulla määrät alkoivat vähitellen kasvaa.

Edellinen iso loikka määrissä nähtiin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen aikana, jolloin määrä kaksinkertaistui 48 avustajaan.

Avustajien määrän kasvattamista on perusteltu sillä, että poliittiset kysymykset ovat muuttuneet entistä vaikeammiksi ja ne ovat pirstaloituneet yhä hienosyisemmiksi erikoiskysymyksiksi.

Toisaalta taustalla on ollut myös komiteatyöskentelyn loppuminen. Isot yhteiskunnalliset uudistukset vietiin läpi vielä 1980-luvulla komiteoissa, joissa eri puolueet, etujärjestöt, tutkijat ja virkamiehet olivat laajasti edustettuina.

Komiteatyön sisälle oli siis rakennettu poliittinen ohjaus, jota erityisavustajat nyt harjoittavat ministeriöissä ministerinsä antamalla mandaatilla.

Politiikka on myös nopeutunut, mikä on tarkoittanut ministerin avun tarpeen nousua.

Perusteluiden lisäksi avustajajärjestelmää kohtaan on myös esitetty kritiikkiä.

Työntekijäliitosta erityisavustajaksi

Erityisavustajien taustat ovat herättäneet arvostelua. Useat avustajat tulevat töihin muun muassa työmarkkinajärjestöistä, mikä on synnyttänyt epäluuloa eri eturyhmien liiallisiin vaikutusmahdollisuuksiin valtion hallinnossa.

Karjalainen tuli Harakan avustajaksi palkansaajien edunvalvontajärjestöstä, jossa hän työskenteli johtavana asiantuntijana. Karjalainen pitää itseään enemmän työmarkkina- kuin ammattiyhdistysosaajana.

– Minun järjestötaustani tarkoittaa sitä, että tunnen palkansaaja- ja työnantajapuolen näkökulmat. Nyt, kun olen tässä, hoidan Suomen asioita hallitusohjelman mukaisesti.

Karjalaisen mukaan lopulta kyse on ertyisavustajan rehellisyydestä ja moraalista, säilyttääkö hän riippumattomuuden suhteessa entisiin työnantajiin.

Yksi erityisavustajan vallankäytön tapa liittyy portinvartijan rooliin, jossa avustaja suodattaa ministerille tietoa ja vaikuttaa siihen, keitä ministerit tapaavat.

Avustajan vallankäyttö tosin perustuu ministerin luottamukseen ja luottamuksen voi menettää yleensä vain kerran.

Professori Ruostetsaari ei pidä suurena ongelmana sitä, että erityisavustajien taustoissa näkyy kulloisenkin hallituksen kokoonpano.

– Pidän sitä positiivisena asiana, että ministereiden avuksi hankitaan asiantuntevaa henkilöstöä. Esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeestä tai elinkeinoelämästä voidaan tuoda asiantuntemusta ministeriön esikuntaan.

Lue lisää:

Opetusministeri Li Andersson hallituksen avustajien määrän kasvusta: Virkamiehet uupuneita, näin varmistetaan poliittisen työn onnistuminen

Mitä tekee ministerin avustaja? Yhdessä Suomen vähiten arvostetussa ammatissa turvataan ministerin poliittinen selusta

Kaupungintalon toisen kerroksen päädystä löytyy kehitysjohtaja Terhi Lindholmin työhuone. Nopea vilkaisu huoneeseen kertoo, että täällä tehdään töitä seisten sähköpöydän äärellä. Paperit ovat siisteissä pinoissa, mikä kertonee järjestyksen ihmisestä.

Seinällä on taidetta: kaupungin kokoelman grafiikkaa, mutta myös värikäs maalaus.

– Se on anoppini maalaama. Se tuo väriä tähän huoneeseen, ja kaiken lisäksi minä vielä pidän anopin maalauksista, naurahtaa Lindholm.

Terhi Lindholm palasi vastikään kahdeksan kuukauden opintovapaalta takaisin töihin Kotkan kaupungin kehitysjohtajaksi. EMBA-opinnot veivät ympäri maailmaa. Hän asui puolet ajasta Hollannissa nuorimman tyttärensä kanssa, joka kävi siellä samalla koulua.

– Se oli mahtava irtiotto. Keväällä týtär tuli takaisin kotiin ja minä jatkoin opiskelua Belgiassa, välillä Espanjassa ja välilllä Suomessa. Minulla oli myös opintokokonaisuus MIT:ssa Bostonissa, sekä Ghanassa ja Kiinassa.

Isä kannusti kohti unelmia

Lindholm on asunut lapsena perheensä kanssa ulkomailla kahteen otteeseen: ensin alakouluikäisenä kolme vuotta New Yorkin osavaltiossa ja sitten lukioikäisenä pari vuotta Pohjois-Carolinassa isän työkomennusten vuoksi.

Lapsuudessa ammattihaaveita ei ollut, mutta lukion lopussa syntyi ajatus teknisestä alasta ja matematiikasta ja fysiikasta kiinnostuneen Lindholmin tie vei teknilliseen korkeakouluun ja diplomi-insinööriksi. Miehinen ala mietitytti ensin.

– Isä kannusti ja sanoi minulle, että jos päätät jotain, niin pystyt myös siihen.

Tie Kotkan kaupungin kehitysjohtajaksi ei ollut suora ja itsestään selvä. Diplomi-insinööriopintojen jälkeen Lindholmin oli tarkoitus jatkaa puunjalostusteollisuuden parissa. Kansainvälinen työ suuressa yrityksessä kuulostivat mielenkiintoisilta.

Hän päätyi kuitenkin lopulta merenkulkualan tutkimuskeskuksen käynnistystehtäviin ja sitä kautta kaupungin kehitystyöhön. Isän neuvot kantoivat pitkälle.

– Olen aina tarttunut tilaisuuksiin ja lähtenyt sitä kohti, mikä on vaikuttanut kiinnostavalta. Jos haluaa jotain tarpeeksi paljon, sen pystyy saavuttamaan tekemällä sen eteen töitä.

Asiatonta käytöstä

Miehiseltä alalta noussut Terhi Lindholm ei suoraan tunnusta törmänneensä uransa aikana lasikattoihin. Hän on kuitenkin kokenut työelämässä tilanteita, joissa tasa-arvo ei ole toteutunut, tai on ollut muuten vain epäasiallista käytöstä.

– Työelämän tasa-arvon edistämisessä on vielä paljon tekemistä. Naisilla on matkan varrella enemmän erilaisia esteitä kuin miehillä. Niitä on valitettavasti tullut vastaan myös minulla.

Lindholm kertoo esimerkin epäasiallisesta käytöksestä, joka on osunut omalle kohdalle. Se liittyi tilanteeseen, jossa Lindholm odotteli työhaastattelun alkamista. Huoneeseen tuli kyseisen yrityksen miespuolinen osastonjohtaja hieman myöhässä.

– Hän esitteli itsensä ja sanoi: "Anteeksi kun olen myöhässä. Menin vahingossa tuohon viereiseen huoneeseen, jossa oli myös työhaastattelu meneillään. Sinä olet kyllä paljon paremmannäköinen kuin he."

Lindholm kertoo, että vastaavia tilanteita on sattunut useampia. Yhteistä niille on se, että ne liittyvät valtasuhteisiin ja reagointi niihin kyseisessä tilanteessa on vaikeaa.

– Mitä tuollaiseen voi työnhakutilanteessa vastata? Seuraava ajatus on, että millaisesta yrityksestä tässä on oikein kyse ja millaista täällä olisi tehdä töitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osastolta arvioidaan, että työhaastattelut ovat "siistiytyneet ".

– Toki ylilyöntejä vielä esiintyy. Käsitykseni on, että se kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin, mutta myös miehet naisvaltaisessa työpaikassa ilmoittavat kokevansa häirintää. Ulkonäköpaineet rekrytoinnissa ovat kasvaneet myös nuorilla miehillä, sanoo STM:n työ- ja tasa-arvo-osaston projektipäällikkö Outi Viitamaa-Tervonen.

Jopa puolet tasa-arvovaltuutetulle tulevista työelämää koskevista yhteydenotoista koskee syrjintää raskauden ja perhevapaiden perusteella. Toiseksi eniten yhteydenottoja tulee työnhakutilanteista ja kolmanneksi eniten palkkauksesta. Työnhakutilanteita sekä raskaus- ja perhevapaita koskevat ylilyönnit voivat myös kietoutua toisiinsa.

– Raskaus- ja perhevapaata koskeva syrjintäepäily voi liittyä raskauteen ja määräaikaiseen työsuhteeseen sekä työntekijän kohteluun perhevapaalta palatessa, Viitamaa-Tervonen toteaa.

Voi käydä esimerkiksi niin, että työnantaja jättää määräaikaisen työsopimuksen uusimatta, kun nainen kertoo raskaudestaan.

Vaikea reagoida

Terhi Lindholm tunnistaa ongelmat, mutta ei ole itse törmännyt vakavampaan syrjintään. Hän kertoo, että epäasiallista käyttäytymistä on kuitenkin tullut vastaan työnhakutilanteiden lisäksi myös varsinaisessa työssä. Niissä on Lindholmin mukaan ollut vaikea tehdä mitään.

– Jos reagoit, niin siitä on sinulle haittaa. Jos et reagoi, siitäkin on tietyt seuraukset jatkossa. Sellaista valitettavasti tapahtuu, mutta asioihin kannattaa silti tarttua, sanoo Lindholm.

Hän muistuttaa, että tasa-arvoon vaaditaan aina enemmistön puuttumista. Lindholm perää vastuuta koko työyhteisöltä, jos epäasiallista käytöstä ilmenee.

– Toki meillä jokaisella on oma vastuumme miettiä, miten reagoida ja puuttua. Meistä jokainen on myös tilanteesta riippuen osa sitä enemmistöä, jonka ei pitäisi hyväksyä epäasiallista käytöstä.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä arvioidaan, että työelämä on naisten haavoittuvin kohta sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja yhteiskunnallisesta asemasta puhuttaessa.

– Kaikki mittarit osoittavat sen, ja tilanne ollut sama jo 1980-luvulla. Tuntuvia eroja on edelleen, vaikka suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, toteaa Outi Viitamaa-Tervonen.

Ongelmallista on juuri se, että tasa-arvon kehitys työelämässä on hyvin hidasta ja ongelmat muuttavat muotoaan. Raskaus- ja perhevapaisiin kohdistuvaa syrjintäsuojaa on pyritty vahvistamaan jo vuosia, ja sen käsittelyä pohdittu myös muussa tasa-arvolainsäädännössä.

Asia ei ole kuitenkaan edennyt. Palkkatasa-arvokin etenee hyvin pienin askelin. Naisen euro on keskimäärin 84 senttiä, eikä ero todennäköisesti juurikaan kapene lähivuosina.

– Etanan vauhtia on menty. Pääongelmissa muutos on hyvin pientä tai pysytään jopa paikallaan. Pelättävissä on välillä myös ollut, että mennäänkö taaksepäin.

Korisperhe

Terhi Lindholmin perheeseen kuuluu miehen lisäksi kolme tytärtä: 12-, 17- ja 20 -vuotiaat. Lindholmin puoliso Roope Mäkelä pelasi aikanaan koripalloa SM-tasolla. Nyt hän valmentaa työkseen naisten Korisliigassa Peli-Karhuja, joka on hallitseva Suomen mestari.

Perheen ja uran yhteensovittaminen on Lindholmin mukaan joskus vaatinut neuvottelua ja yhteensovittamista. Kaikki on mennyt hyvin, koska molemmat ovat kannustaneet toisiaan ja kunnioittaneet toisen valintoja.

– Olen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla on mies, joka on kannustanut minua tekemään itselleni tärkeitä asioita ja tehnyt myös oman osansa perheen ja lasten asioiden suhteen, sanoo Lindholm.

Koripallo on iso osa koko perheen elämää, isä valmentaa ja kaikki kolme tytärtä pelaavat, äidin osaksi on jäänyt kahviovuoroja ja tietysti katsomossa kannustaminen. Tyttöjä on viety myös mm. erilaisiin tanssiharrastuksiin, mutta koripallo vei voiton. Myös Lindholmin omat harrastukset ovat liikunnallisia. Hän rentoutuu parhaiten lenkkeilemällä ja jumpissa.

– Rentoutumista on myös se, että kalenteri on useimpina viikonloppuina tyhjä. Kun elää viikot tarkasti aikataulutettua elämää, on ihanaa että on pelivaraa viikonloppuna vaikkapa lukea kirjoja tai lehtiä.

Omat lapsuuden vuodet ulkomailla loivat hyvän kielipohjan ja kiinnostuksen erilaisiin asioihin ja kulttuureihin. Näitä kokemuksia Lindholm on halunnut myös tarjota lapsilleen. Vuonna 2011 koko perhe lähti vuodeksi Kaliforniaan. Lindholm opiskeli, hänen miehensä oli vuorotteluvapaalla ja lapset kävivät siellä koulua vuoden.

– Kaikki meni tosi hyvin. Lapset oppivat hyvin kieltä ja minulle se oli tosi mielenkiintoinen vuosi ammatillisesti.

Perhevapaat jaettiin

Kun lapset olivat pieniä, perhevapaat jaettiin Lindholmin perheessä molempien vanhempien kesken. He saivat myös hoidettua lapset kotona, koska vanhempien työajat limittyivät sopivasti: isä oli ammattiurheilija ja äiti päivätöissä.

– Oli tärkeää, että vapaita oli mahdollista jakaa. Kumpikaan ei halunnut olla pitkiä aikoja pois töistä, mutta halusimme hoitaa lapsia kotona.

Kaikille tämä ei ole mahdollista. Lindholm pitääkin erittäin tärkeänä sitä, että perhevapaasysteemi on joustava.

Naisten ja miesten välinen palkkaero alkaa kasvaa siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Naiset kantavat edelleen perhevastuun.

Isoimmat harppaukset palkkaerossa tapahtuivat 1970–80-luvuilla. Vuoden 2006 jälkeen eroa on onnistuttu kuromaan pienemmäksi vain neljällä sentillä.

Tilanne on heikoin naisjohtajilla. Työehtosopimukset eivät usein ulotu johtotehtäviin, jolloin henkilökohtainen sopimusvara on suurempi. Terhi Lindholm ei oikein pidä naisjohtaja-sanasta. Hänen mielestään sukupuolta ei tarvitse korostaa erikseen.

– Näistä naisliitteistä pitäisi päästä yleisesti jo eroon. Meillä on jo hyvin monenlaisissa tehtävissä eri sukupuolien edustajia, sanoo Lindholm.

"Osaamista ei tulisi myydä liian halvalla"

Hänen nykyisessä työssään kaupungin organisaatiossa on tehtävän vaativuuteen perustuvat palkkaluokitukset, jolloin tehtävää hoitavalla henkilöllä ei ole siihen vaikutusta. Lindholm kannustaa naisia pyytämään aktiivisesti palkankorotuksia.

– Omaa osaamistaan ei tulisi myydä liian halvalla. Esimiehenä olen nähnyt, kuinka miehet usein pyytävät korkeampaa palkkaa suhteessa naisiin, vaikka kokemus- ja osaamistaso on sama.

Hän itse pyrkii olemaan tasapuolinen ja helposti lähestyttävä johtaja.

– Haluan, että ihmisillä on vapaus tehdä asioita. Tärkeää on saada käyttää omaa osaamistaan. Olen myös rohkaissut naisia hakemaan vaativampiin tehtäviin ja tekemään omanlaisiaan valintoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ-ja tasa-arvo-osaston projektipäällikkö Outi Viitamaa-Tervonen arvioi tasa-arvokehityksen hitaan vauhdin johtuvan siitä, että asiat ovat monitahoisia eikä niiden painoarvo ole ollut riittävän suuri.

– Syrjintä on myös rakenteellista, ja rakenteiden korjaaminen on hidasta. Lisäksi syrjintää on vaikea ottaa esiin ja todistaa yksittäisissä tapauksissa, jolloin se jää helposti piiloon, Viitamaa-Tervonen toteaa.

Merkitystä on silläkin, miten eri asiat nähdään ja painotetaan sopimuspolitiikassa. Erityisesti talouselämässä naisia on korkeissa asemissa vähän. Viitamaa-Tervonen kuitenkin toivoo, että naisten asema työelämässä paranee lähivuosina.

– Hallitusohjelma sisältää monia positiivisia hankkeita naisten aseman parantamiseksi. Tällaisia ovat muun muassa perhevapaauudistus ja palkka-avoimuuden lisääminen lainsäädännöllä. Uuden samapalkkaisuusohjelman tulee olla aiempaa ohjelmaa kunnianhimoisempí ja vaikuttavampi.

Toistaiseksi naisten ja miesten välinen palkkaero kasvaa Viitamaa-Tervosen mukaan sitä suuremmaksi, mitä enemmän lapsia on.

– Yksi lapsi ei ole fataali juttu. Perhevapaan jälkeen pääsee aika nopeasti samaan tilanteeseen palkkakehityksessä kuin joku toinen, jolla ei ole lapsia. Eroa voi kiriä umpeen, kun on hyvä koulutus.

Isän neuvot nyt omille tyttärille

Naisten kouluttautuminen onkin Viitamaa-Tervosen mukaan yksi niistä asioista, joissa on tapahtunut tasa-arvon kannalta selvää positiivista kehitystä. Myös naisten ja miesten työurien pituudet lähenevät toisiaan.

Miehet tekevät ennen työeläkkeelle siirtymistä keskimäärin 38 vuoden ja naiset yli 36 vuoden pituisen työuran.

Terhi Lindholmille itsensä kehittäminen on ollut aina tärkeää. Vaikka nykyinen työ antaa ja kehittää jo itsessään paljon, edellisistä pitkistä opinnoista on aikaa. Ja nyt mieli halajaa enemmän.

– Nämä opinnot loppuvat ensi keväänä. Ehkä niille löytyy myös jatkoa jossain tulevaisuudessa.

Lindholmin kaksi vanhinta tytärtä ovat siinä iässä, että heidän on pian aika nousta omille siivilleen. Hän on pyrkinyt antamaan tyttärilleen samanlaisia neuvoja kuin sai omalta isältään.

– Uskon, että myös omalla esimerkillä voi vaikuttaa. Olen halunnut viestiä, että omien unelmien perässä kannattaa mennä. Ei kannata tehdä liikaa kompromisseja muiden takia.

Miltä sinusta tuntuisi, jos joka kerta harrastaessasi heteroseksiä joutuisit jännittämään raskaaksi tulemista tai mahdollisesta lapsesta elatusvastuuseen joutumista? Ja jos olet jotain muuta kuin hetero, kuinka hukassa olisit, jos sinulle ei koulussa eikä kotona kerrottaisi mitään erilaisista seksuaalisista suuntautumisesta?

Tällaiset raskauden ehkäisyä ja seksuaalikasvatusta koskevat seksuaalioikeudet toteutuvat Suomessa varsin hyvin. Joissakin Euroopan maissa ne ovat kuitenkin tällä hetkellä vaarassa.

Vanhoillisten ja konservatiivisten puolueiden noustua valtaan monessa maassa on myös seksuaalioikeuksien vastustus lisääntynyt, kertoo Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala. Hän on jo useita vuosia ajanut naisten ja tyttöjen oikeuksia EU:n päätöksenteossa.

– Niin sanotuista perinteisistä perhearvoista on tullut politiikan taisteluväline. Naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksien ajamista pidetään sekaantumisena perheiden sisäisiin asioihin, Hautala kuvailee.

Niin käsittämättömältä kuin se pohjoismaisiin korviin kuulostaakin, niin moni EU-maa on muun muassa kieltäytynyt toimeenpanemasta perheväkivallan kriminalisoivaa Istanbulin sopimusta. Lisäksi muun muassa aborttioikeutta on joissakin jäsenmaissa kavennettu ja koulujen seksuaalikasvatusta vastustettu tai heikennetty.

Suomen hyvä tilanne ei ole itsestäänselvyys

Vanhoilliset poliitikot haikailevat perinteisten sukupuoliroolien perään ja vierastavat sukupuolten ja seksuaalisten suuntautumisten moninaisuutta. EU:ssa ja Yhdysvalloissa parin vuoden ajan vallalla ollut takaperoinen kehitys huolestuttaa asiantuntijoita myös meillä.

– Emme me Suomessakaan ole missään lintukodossa tai erillään muusta Euroopasta. Vaikka tilanne on meillä nyt hyvä, niin emme voi olla varmoja, että se tulevaisuudessa pysyy aina sellaisena, sanoo Väestöliiton vaikuttamistoiminnan asiantuntija Riikka Kaukoranta.

Väestöliiton aloitteesta Suomeen on vastikään perustettu seksuaalioikeusverkosto. Se kokoaa yhteen joukon ihmisoikeuksia ajavia järjestöjä. Verkoston tarkoituksena on valvoa seksuaalioikeuksien kehitystä Suomessa, EU:ssa ja muualla maailmassa ja pyrkiä parantamaan niitä.

Suurinta seksuaalioikeuksien vastustus on EU:n itäisissä jäsenmaissa, joissa katolinen kirkko vaikuttaa voimakkaasti yhteiskuntaan. Esimerkiksi Puolassa abortti ja jopa jälkiehkäisy on kielletty.

Samankaltaista kehitystä on havaittavissa ainakin Unkarissa ja Italiassa. Italiassa esimerkiksi abortti on laillinen, mutta sen tekeminen on Hautalan mukaan tehty erittäin vaikeaksi.

Vanhoilliset voimat löytävät usein tukijoita populistisista puolueista. Hautala nostaa esimerkiksi Ranskan Kansallisen rintaman ja toisaalta myös kotimaan Perussuomalaiset. Moni muistaa yhä puolueen entisen puheenjohtajan Timo Soinin viime vuonna esittämät abortin vastaiset puheenvuorot.

Seksuaalioikeuksien heikentäminen koskettaa myös miehiä

Naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat erottamaton osa myös miesten ja poikien hyvinvointia. Seksikielteisyys, ei-toivotun raskauden pelko ja seksuaalikasvatuksen puute koskettavat kaikkia sukupuolesta riippumatta. Lisäksi miehillä ja naisilla voi nykyään olla monenlaisia rooleja ihmissuhteissaan.

Taantumuksellisille voimille tällainen kehityskulku ei sovi.

– Pohjimmiltaan oikeuksien vastustuksessa on kyse yrityksestä palata perinteisiin roolimalleihin, joista kuvitteellinen ääriesimerkki on Margaret Atwoodin Handmaid´s Tale -sarja. Se ei kuitenkaan kuulu moderniin yhteiskuntaan, Hautala kuvailee kärjistäen.

Suomessa seksuaalioikeusverkosto haluaa nostaa esiin myös seksuaalisuuden ilon. Myönteinen, tutkimukseen perustuva ja normittamaton seksuaalikasvatus pitäisi taata kaikille lapsille ja nuorille asuinpaikasta ja seksuaalikasvatusta antavasta opettajasta riippumatta.

– Seksuaalisuus on suuri nautinnon lähde ja voimavara. Jokaisella pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa sukupuolisuuttaan ja seksuaalisuuttaan juuri kuten kokee omakseen, sanoo Riikka Kaukoranta Väestöliitosta.

EU-parlamentissa on toistaiseksi onnistuttu tekemään seksuaalioikeuksien suhteen myönteisiä päätöksiä. Eri tahoilta tulevista seksuaalioikeuksia rajoittavista poliittisista pyrkimyksistä huolimatta europarlamentaarikko Heidi Hautala suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Olen optimisti sen suhteen, että me pystymme puolustamaan modernia yhteiskuntaa, jossa seksuaalioikeuksia kunnioitetaan ja jossa ymmärretään, että perhe voi olla paljon muutakin kuin isä, äiti ja kaksi lasta.

Aiheesta lisää:

Haaveena seksimyönteinen Suomi – 50 vuotta täyttävä Sexpo vaatii seksuaalisuuden huomioimista kaikessa päätöksenteossa

Kammottaako Handmaid´s Talen naiset synnytyskoneiksi alistanut maailma? Se johtuu siitä, että sarjan tapahtumat kuvaavat myös nykytodellisuutta

The Handmaid´s Tale saa minut voimaan pahoin – siksi rakastan sitä

TAL MAAROUF, SYYRIA. Kun Mikael tuodaan haastateltavaksi nuorisovankilan johtajan huoneeseen, hänellä ei ole käsirautoja. Saattajalla ei ole asetta.

Ensimmäiseksi hän kysyy äidistään. Onkohan äiti elossa?

Häkellys näkyy kasvoilta, kun Mikael kuulee, että äiti ja kaksi sisarusta ovat Itä-Syyriassa al-Holin leirillä, jonne on koottu naisia ja lapsia terroristijärjestö Isisin aiemmin hallitsemalta alueelta.

Onko se varmasti hän? Mikä on nimi?

Varmistusten jälkeen Mikael uskoo.

Äidin kohtalo on ollut koko ajan mielessä, Mikael sanoo. Hän on valvonut, välillä on ollut vaikea keskittyä mihinkään.

Mikaelilla on ollut paljon aikaa ajatella. Hän on viettänyt viimeiset puolitoista vuotta tässä kurdien ylläpitämässä nuorisovankilassa.

Viralliselta nimeltään paikka on Hourin nuorison deradikalisaatiolaitos. Sen tarkoitus on auttaa nuoria irtautumaan väkivaltaisesta ääriajattelusta.

Laitosta kutsutaan tässä jutussa myös vankilaksi, sillä osa nuorista on tuomittuja vankeja.

Mikael sanoo, ettei ole puhunut suomea sen koommin, kun hänet otettiin kiinni alkuvuodesta 2018. Hän kertoo, ettei ole sen jälkeen myöskään kuullut äidistään ja sisaruksistaan.

Mikael ei ole hänen oikea nimensä. Yle ei kerro hänen henkilöllisyyttään turvallisuussyistä.

Hourin laitos on vajaan tunnin ajomatkan päässä Syyrian kurdialueen epävirallisesta pääkaupungista Qamishlista. Se sijaitsee syrjäisessä pikkukylässä, jossa monet taloista vaikuttavat autioilta.

Tänne on sijoitettu noin sata 11–18-vuotiasta poikaa ja nuorta miestä, joita laitoksessa kutsutaan kalifaatin lapsiksi. Moni heistä on päätynyt vanhempiensa kautta tekemisiin Isisin kanssa.

Osa nuorista on täällä sen takia, että heidän vanhempansa ovat vankilassa tai leireillä. Näin on etenkin ulkomaalaisten nuorten tapauksessa.

Jotkut nuorista ovat sen sijaan vankilanjohtajan Musab Mohammedin mukaan tehneet vakavia rikoksia. Tänne on tuotu myös poikia, jotka ovat tappaneet ihmisiä Isisin riveissä.

Nuorille määrättävät rangaistukset ovat pisimmillään seitsemän vuotta vankeutta.

Mohammedin mukaan nuoriin suhtaudutaan kuitenkin uhreina. Tarkoituksena on kuntouttaa heitä palaamaan normaaliin elämään.

– Äiti tai isä on tuonut heidät kalifaattiin. He eivät ole itse tulleet, Mohammed sanoo.

Kalifaatti on Isisin oma nimitys alueelle, jota terroristijärjestö hallitsi. Kesällä 2014 Isis julisti perustaneensa kalifaatin eli islamilaisen valtion Syyriaan ja Irakiin. Alue veti puoleensa eurooppalaisia vierastaistelijoita.

Isis hallitsi raa’alla väkivallalla. Maailmalle levisi kuvia teloituksista ja jesidien kansanmurhaa pakenevista ihmisistä.

Koillis-Syyriassa kurdit nousivat vastarintaan. Kurdijoukot ajoivat Isisin Kobanen kaupungista alkuvuonna 2015 länsiliittouman iskujen tuella. Syyrian sisällissodan mittaan kurdit saivat haltuunsa laajoja alueita Pohjois-Syyriassa.

Kurdien käytännössä itsenäinen hallinto ylläpitää vankiloita ja al-Holin kaltaisia leirejä yhdessä kurdien ja arabien muodostamien SDF-joukkojen kanssa.

Suomesta lähtenyt Mikael päätyi kurdien huostaan viime vuonna, kun kurdijoukot valtasivat Isisin aluetta. Sinne Mikael oli tullut perheensä mukana.

Suurin osa Hourin nuorisolaitoksen noin sadasta nuoresta on syyrialaisia. Ulkomaalaisia on Mikaelin arvion mukaan kolmisenkymmentä.

Joukossa on hänen mukaansa muun muassa yksi ruotsalainen, ranskalainen ja amerikkalainen. Nuoria on myös esimerkiksi Indonesiasta ja Venäjältä.

Nuorisovankilan johtaja ja toinen työntekijä ovat paikalla haastattelutilanteessa. He eivät ymmärrä suomea eivätkä puutu keskusteluun. On kuitenkin mahdotonta tietää, uskaltaako Mikael puhua täysin vapaasti elämästään Syyriassa.

Hourissa nuoret asuvat makuusaleissa. Niitä ei pääse nyt katsomaan. Mikaelin huoneessa nukkuu hänen mukaansa yhteensä kymmenen poikaa.

Aamuherätys on seitsemältä, sitten on liikuntaa. Aamupäivisin yhdeksästä kahteentoista on ollut oppitunteja, mutta nyt opettajia ei ole näkynyt kahteen kuukauteen. Koulujen pitkän kesäloman lisäksi mahdollinen syy on kurdihallinnon heikko taloudellinen tilanne.

Johtaja Musab Mohammedin mukaan laitoksessa on koulun lisäksi työpajoja, joissa opetetaan esimerkiksi parturin ja suutarin ammatissa vaadittavia taitoja. Hän esittää toiveen, että Euroopan maat tukisivat laitosta, jotta opetusta voitaisiin kehittää.

– Jos olisi tietokoneet, voisimme pitää haastavampia työpajoja, hän sanoo.

Mikael sanoo, että pojat katsovat telkkaria ja elokuvia ja pelaavat jalkapalloa ja lentopalloa. He myös opettelevat kädentaitoja. Mikael näyttää tekemiään helmikoruja. Kolmesti päivässä syödään, Mikael kertoo ja kehuu ruokaa hyväksi.

Pojat myös siivoavat ja osallistuvat ruoanlaittoon, johtaja kertoo.

Tuntuuko tämä paikka vankilalta?

– Ei oikein tunnu. Niin kuin koulu, Mikael sanoo.

Samassa kurdien nuorisovankilassa ovat aiemmin vierailleet brittilehti The Telegraphin ja uutistoimisto AFP:n toimittajat. Heidät on päästetty nuorten asuin- ja opetustiloihin. Jutut valokuvineen tukevat johtajan ja Mikaelin kertomusta laitoksen toiminnasta.

Kurdialueen vankilaolot vaikuttavat olevan hyvällä tolalla verrattuna esimerkiksi naapurimaan Irakin tilanteeseen.

Irakissa Isis-vankeja pidetään oloissa, joita ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on kuvannut alentaviksi. Vankilat ovat osin niin täynnä, että selleihin ei mahdu patjoja, joilla vangit voisivat nukkua. Kuolemantuomioita on jaettu paljon.

Aikuisten Isis-vankien kohtelusta Syyrian kurdialueella tiedetään vähemmän kuin nuorten kohtelusta. Esimerkiksi Human Rights Watchin tutkija Letta Tayler kertoo Ylelle sähköpostitse, ettei ole päässyt vierailemaan aikuisten pidätyskeskuksissa. Hänen tietojensa mukaan ulkomaalaisten pidätyskeskuksiin on ylipäänsä vierailijoilta pääsy kielletty.

Yle ei saanut lupaa vierailla kurdialueella sijaitsevassa aikuisten vankilassa, jossa tiettävästi pidetään Suomesta Isisin alueelle lähtenyttä miestä. Vankilan ulkopuolelle kuitenkin tuotiin ruotsalainen mies kahlittuna Ylen haastateltavaksi.

Mies kertoi, ettei tullut paikalle vapaaehtoisesti, eikä hän halunnut antaa haastattelua.

Sanomalehti Washington Post on käynyt kurdialueen epävirallisessa pääkaupungissa Qamishlissa vankilassa, jossa pidetään jo oikeusistuimessa tuomion saaneita aikuisia Isis-vankeja. Kurdit eivät käy oikeutta ulkomaalaisia vankeja vastaan, joten vankilan asukkaiden voi päätellä olevan syyrialaisia.

Lehden mukaan vangit saavat laitoksessa muun muassa taideterapiaa.

Human Rights Watchin Tayler arvioi Washington Postissa, että kurdit pyrkivät osoittamaan oikeusjärjestelmänsä olevan reilu ja kansainvälisten standardien mukainen myös siinä toivossa, että he saisivat apua ulkomailta.

Mikael sanoo olleensa 14-vuotias, kun hän päätyi perheensä mukana Syyriaan. Yle ei ole voinut vahvistaa hänen kertomaansa riippumattomista lähteistä.

Perhe on alun perin kotoisin konfliktialueelta, mutta asui Suomessa yli kymmenen vuotta. Mikael, hänen äitinsä ja sisaruksensa ovat Suomen kansalaisia.

Emme kerro jutussa tunnistettavia yksityiskohtia perheestä heidän turvallisuutensa vuoksi. He ovat lähtöisin maasta, jossa sivulliset sukulaiset voisivat joutua vaikeuksiin, jos heihin kohdistuisi kielteistä huomiota.

Mikael kertoo muuttaneensa äitinsä ja sisarustensa kanssa Suomesta ensin Turkkiin kesken kuudennen luokan. Isä oli kuollut jo vuosia aiemmin. Isoäiti jäi Suomeen, ja Mikaelin mukaan äiti sanoi, että vuoden päästä palattaisiin takaisin.

Mikaelin mukaan äiti oli perustellut Turkkiin lähtöä sairaudellaan ja sillä, että lapset voisivat opiskella arabian kieltä.

– Oltiin siellä noin kolme kuukautta, niin äiti meni naimisiin siellä. Sitten äidin mies toi meidät tänne, Mikael sanoo.

– Mä olin pieni, en tajunnut mitään. Kun me tultiin Syyriaan, mä luulin, että me oltiin vielä Turkissa. Sitten mä ymmärsin.

Yle on haastatellut aiemmin Mikaelin isoäitiä. Mikaelin kuvaus Syyriaan päätymisestä on osin erilainen kuin se, jonka hänen isoäitinsä on kertonut.

Isoäidin mukaan aloitteellisin asiassa olisi ollut Mikaelin isoveli, joka olisi maanitellut muuta perhettä seuraamaan perässään. Isoäidin käsitys perheen vaiheista perustuu satunnaisiin yhteyksiin, joita hänellä on ollut tyttärensä perheeseen.

Mikael sanoo, että äidin uusi mies ei antanut heidän lähteä Syyriasta. Mikaelin mukaan mies kuoli vuonna 2017 Isisin epävirallisen pääkaupungin Raqqan alueella, mutta sen jälkeen perhe ei enää päässyt pois. Isis esti ihmisiä pakenemasta alueeltaan, ja salakuljettajien taksoihin perheellä ei ollut varaa.

Mikaelin mukaan hänen äitinsä mies oli Isisin taistelija, ja myös isoveli soti Isisin puolesta. Veljellä ei ollut valinnanvaraa, koska pojat pakotettiin tietyssä iässä mukaan, Mikael sanoo.

Isoveli kuoli Mikaelin mukaan amerikkalaisten ilmapommituksessa. Veljen motiiveja on mahdotonta tarkistaa, eikä Ylellä ole riippumatonta tietoa hänen toiminnastaan Syyriassa.

Mikael sanoo, että ei ole tehnyt rikoksia eikä ollut mukana taisteluissa.

– Olin kotona, autoin perhettä, koska siellä naiset ei pystyneet lähtemään esimerkiksi helposti kauppaan. Äiti oli kotona ja antoi mun lähteä ostamaan tavaroita.

– Ja pari kertaa äidin mies otti mut mukaan kuukaudeksi tai kahdeksi.

Mikaelin mukaan äidin mies työskenteli Raqqassa paikassa, jossa valmistettiin pommeja. Tämä halusi, että Mikael tulee mukaan katsomaan, miten työtä tehdään.

Mikael sanoo, ettei itse osallistunut vaan katsoi sivusta.

– En halunnut edes mennä, mutta hän sanoi, että sinut pitää opettaa.

Miten on mahdollista, että teini-ikäinen Mikael sai olla Isisin alueella rauhassa?

Mikael toistaa moneen kertaan viettäneensä paljon aikaa kotona.

– Olin eniten kotona, että ne eivät ottaisi mitenkään mukaan mua.

Mikaelin kertomaa ei ole voitu vahvistaa muista lähteistä.

Hän kuvaa Isisiä "kauheaksi asiaksi". Islamilainen poliisi valvoi elämää: naiset eivät voineet liikkua ilman peittäviä vaatteita, esimerkiksi farkut oli kielletty, varkaudesta rangaistiin katkaisemalla käsi, hän kertoo.

Mikael sanoo nähneensä itse pari kertaa, kun joltakulta leikattiin käsi. Hän tiesi myös julkisista teloituksista ja näki sellaisen kerran. Pommituksia oli usein.

Äidin mies oli hänen mukaansa sanonut, että Syyriassa elettäisiin islamin mukaan.

– Me ei nähty mitään islamia siellä.

Mikael sanoo, että kurdit ottivat hänet kiinni Syyrian Deir ez-Zorin maakunnassa helmikuussa 2018.

Isisin epävirallinen pääkaupunki Raqqa oli jo vallattu, ja perhe oli siirretty lähemmäs Irakin rajaa. Kurdijohtoiset SDF-joukot valtasivat Isisiltä kylän toisensa perään länsiliittouman ilmaiskujen tukemana.

Mikael sanoo, että kurdit saartoivat yöllä talon, jossa hän yöpyi poikien ja miesten kanssa.

– Ne sanoivat, että luovuttakaa. Luovutettiin.

Mikaelin mukaan hänen äitinsä nukkui toisessa talossa Isisin sääntöjen takia, eikä hän siksi tiennyt, mitä äidille ja sisaruksille tapahtui.

Mikael arvioi, että hänet tuotiin Hourin nuorisovankilaan noin viikko kiinnioton jälkeen. Hän oli silloin 17-vuotias.

Vankilanjohtaja Musab Mohammedin mukaan Mikael ei aluksi uskaltanut tai halunnut edes katsoa laitoksen naisopettajia. Kuukaudessa hän oli tottunut normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Johtaja sanoo, että Mikael on käyttäytynyt hyvin ja osallistunut opetukseen ja muuhun toimintaan aktiivisesti.

– Hän on hyvä, nuori mies.

Haastattelun yhteydessä Mikael esittää itsekin johtajalle kysymyksiä. Hän ei näytä pelkäävän johtajaa tai muuta laitoksen henkilökuntaa.

Mikael sanoo, että heti kiinniottonsa jälkeen hän sai soittaa kahdesti isoäidilleen Suomeen, mutta siinä vaiheessa äidin kohtalosta ei ollut vielä tietoa. Sen jälkeen puheluita ei ole sallittu.

Hänen mukaansa ainakin osa muista Hourin laitoksen ulkomaalaisista saa pitää yhteyttä sukulaisiinsa, ja syyrialaisten luona perheenjäsenet myös vierailevat.

Johtaja Mohammedin mukaan Mikael voisi soittaa säännöllisesti sukulaisilleen Suomessa, jos Suomen viranomaiset ottaisivat yhteyttä kurdien paikallishallintoon.

Suomen viranomaisista Mikael ei ole kuullut omien sanojensa mukaan koko aikana mitään.

Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön päällikkö Antti Putkonen kertoo, että hän ei voi kommentoida yksittäistapauksia.

Putkosen mukaan ulkoministeriö ja alueella olevat Suomen suurlähetystöt ovat pyrkineet selvittämään Syyriassa olevien suomalaisten olosuhteita ja mahdollisuuksia avustaa heitä esimerkiksi järjestöjen kautta.

Putkonen ei kommentoi sitä, onko Suomesta oltu suoraan yhteydessä alueella oleviin Suomen kansalaisiin. Putkonen vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostitse.

Asioiminen Syyrian kurdihallinnon kanssa on Suomen kannalta vaikeaa, koska se ei ole kansainvälisesti tunnustettu valtiollinen taho.

Suomessa hallitus ei ole päättänyt, miten Syyrian kurdialueella olevien Suomen kansalaisten suhteen toimitaan. Yle pyysi sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr.) tämän viikon perjantaina kommenttia asiaan. Valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen vastasi, että ministeriöllä ei ole uutta kerrottavaa.

Syyrian kurdihallintokaan ei tiedä, mitä tehdä Isisin alueelle tulleille ulkomaalaisille. Leirien ja vankiloiden ylläpito maksaa. Paikalliset tuomioistuimet käsittelevät vain syyrialaisten tapauksia.

Kurdijohtoisten SDF-joukkojen tiedottaja Kino Gabriel sanoo Ylelle, että ensisijaisesti kurdihallinto haluaisi palauttaa ulkomaalaiset kotimaihinsa, etenkin naiset ja lapset.

– Tämä on poliittinen ongelma Isis-terroristien kotimaissa. Käytännössä ihmisten siirtäminen on hyvin helppoa. Suomen ja Euroopan maiden tarvitsee vain olla yhteydessä ulkoasiainhallintoomme. He järjestävät käytännön asiat ja logistiikan, Gabriel sanoo.

Hänen mukaansa länsimailla olisi paremmat resurssit käydä tarvittaessa oikeutta kansalaisiaan vastaan. Gabriel sanoo, että SDF on kerännyt paljon todistusaineistoa Isis-alueelta ja on valmis luovuttamaan sitä muiden maiden viranomaisille.

Myös Hourin nuorisovankilan johtaja Musab Mohammed toivoo, että ulkomaalaisten kohtalo ratkaistaisiin näiden kotimaissa.

Mikael ei tiedä, kauanko hän vielä on Hourissa, eikä sitä osaa sanoa laitoksen johtajakaan.

– Jos Suomi ei kotiuta häntä, se on meille yllätys, Musab Mohammed sanoo.

Hän ei suostu spekuloimaan, kauanko jo 18 vuotta täyttänyt Mikael voi viipyä nuorisovankilassa. Ennemmin tai myöhemmin edessä lienee siirto aikuisten laitokseen, jos muuta ratkaisua ei löydy.

Mikael haluaisi Suomeen, takaisin kouluun ja perheensä luo. Hän laskee olleensa puolitoista vuotta vankilassa ja neljä vuotta Isisin alueella.

– En tiennyt, että mulle tulee käymään elämässä näin. Mä olin pieni, kun me tultiin.

Lue ja katso myös:

Isoäiti odottaa perhettään kotiin Vantaalle, mutta tytär ja lapsenlapset ovat Syyrian aavikolla – Suomi vatvoo yhä, mitä al-Holin leirin naisille ja lapsille pitäisi tehdä

Ulkolinja: Isis – Raqqan painajainen

Koulupaikan hakeminen voi viedä vuosikausia ja vaatia suuria uhrauksia, vaikka sisään pääsemisestä ei ole mitään takeita.

Oulusta kotoisin olevat 28-vuotias Pauliina Paloniemi ja sekä 29-vuotias Mia Monnius ovat hyvin perillä koulupaikkaa vaille jääneiden tunteista: Paloniemi tuli hylätyksi neljä ja Monnius viisi kertaa ennen pääsyä unelmien koulutukseen.

Molemmat muistavat hakemisen väsyttävänä ja stressaavana aikana, jolloin harrastukset ja sosiaalinen elämä tulivat välillä väistämättä laiminlyödyiksi.

Minuuttiaikatauluja ja suorituspaineita

Pauliina Paloniemi aloitti kuvallisen viestinnän opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa, mutta huomasi jo pian, ettei alalle ollut paloa.

Kun Paloniemi rahoitti opintojaan tekemällä markkinointimateriaalia arkkitehtitoimistolle, hän kiinnostui alasta. Arkkitehdin työt olivat kiehtoneet jo lukiossa, mutta haave oli jäänyt, koska hän ei uskonut mahdollisuuksiinsa.

Opiskeltuaan medianomiopintoja vuoden hän rohkaistui hakemaan koulutusohjelmaan.

Aikataulu oli hakemisten aikaan hurja, eikä jättänyt juuri vapaa-aikaa esimerkiksi ystävien näkemiseen. Paloniemi työskenteli edelleen arkkitehtitoimistossa ja jatkoi myös medianomiopintojaan siltä varalta, ettei pääsisi yliopistoon.

Hän harjoitteli piirtämistä ympäri vuoden, ja matematiikkaa hän kertasi useita kuukausia ennen pääsykokeita. Kolmivaiheinen pääsykoe sisälsi ennakkotehtäviä, matematiikan kokeen ja nelipäiväisen piirtokokeen.

– Minun piti alkaa harjoitella hermojen käsittelyä ja jännitystä. Kova suorituspaine sai minut lukkoon.

Virheitä, huutoa ja itkua

Mia Monnius oli halunnut koko ikänsä eläinlääkäriksi ja hakikin ensin eläinlääketieteelliseen. Eläinrakkaana ihmisenä hän ei kuitenkaan osannut kuvitella tekevänsä kivuliaita toimenpiteitä eläimille, jotka eivät ymmärrä, että niitä yritetään auttaa.

Lääkärin työssä häntä kiinnostivat muun muassa ongelmanratkaisu ja ihmisten kohtaaminen.

Veri veti lääketieteelliseen, vaikka hän oli aina ollut matemaattisissa aineissa kehno. Vielä yläasteella hän kävi matematiikan tukiopetuksessa ja lukiossakin suoritti ainoastaan pakolliset kurssit.

– Laskupäätä ei näyttänyt olevan eikä luontaista lahjakkuutta, hän naurahtaa.

Myös Monniuksen kalenteri oli pääsykokeisiin lukiessaan täpötäynnä. Hän kilpaili esteratsastuksessa ja vietti tuntikausia tallilla ratsastaen omia ja muiden hevosia. Lukeminen piti ajoittaa intohimoisen harrastamisen ympärille.

Laskujen laskeminen alkoi nollista ja Monnius raatoi niiden parissa yksin. Hän heräsi aamuviideltä laskemaan, vietti iltapäivät tallilla ja jatkoi laskemista vielä ennen nukkumaanmenoa.

Vapaa-ajan puutteen myötä hän uupui ja stressaantui niin, että oireili estekisoissakin rimakauhusta ja tulokset olivat huonoja. Valmennuksessa ylikuormittuneet aivot tekivät arviointivirheitä ja aiheuttivat vaaratilanteita.

– Valmentaja huusi minulle ja minä itkin. Se oli ihan hirveää.

Parin viimeisen hakuvuoden aikana Monnius ymmärsi höllätä.

– Pidin lukemisen seitsemässä tunnissa. Aikaisemmin tein oikein ennätyksiä ja luin viittätoista tuntia päivässä, hän kertoo.

Pettymykset murjoivat itseluottamusta

Toistuva hakeminen ei aina takaa koulupaikan saamista.

Opetushallituksen 2015–2019 tilastoimien tietojen mukaan suurin osa lääketieteelliseen ja arkkitehtuuriin tänä vuonna päässeistä oli hakenut koulutukseen ainakin kaksi kertaa peräjälkeen. Lääketieteelliseen pääsi ensiyrittämällä vain yksi viidesosa.

Kuitenkin kolmannen hakukerran kohdalla todennäköisyys koulupaikan saamiselle alkoi laskea.

Syitä tälle ei varmuudella tiedetä, eikä Opetushallituksen luvuista käy esimerkiksi ilmi, kuinka moni hakijoista on jättänyt leikin kesken tilastoidulla aikavälillä tai hakenut kouluun ennen vuotta 2015. Luvut osoittavat kuitenkin, ettei motivaatio yksistään välttämättä riitä.

– Joskus voi olla aiheellista miettiä, onko ala sittenkään oikea, jos vuosikausien hakemisesta huolimatta ei pääse kouluun, Opetushallituksen erityisasiantuntija Merja Väistö toteaa.

Pauliina Paloniemeä ja Mia Monniusta vuosikausien pyrkiminen ei lannistanut, vaan kokemuksen karttumisen myötä he janosivat kouluun pääsemistä entistä enemmän. Siksi myös hylkäävä päätös kalvoi joka kerta enemmän.

Monnius muistaa pettymyksen olleen eräänkin kerran niin suuri, että hän oksensi pääsykokeen jälkeen ja oli sairas kaksi päivää.

Vaikka hakuaikojen intensiteetti ahdisti, hän ei missään vaiheessa epäillyt, että ala olisi väärä. Fysiikasta tuli yllättäen hänen vahvuutensa.

– Tunsin hirveästi ylpeyttä itsestäni, kun huomasin kehittyväni. Olin ylpeä pienistä voitoista.

Paloniemen itseluottamus oli hakuvuosien aikana koetuksella ja hän kertoo jo miettineensä, oliko yrittämisessä enää järkeä. Perheen ja ystävien tuki sai kuitenkin jatkamaan.

Koulun alku ei ollut odotetunlaista

Kun Monnius ja Paloniemi saivat vuosien uurastuksen jälkeen kuulla päässeensä kouluun, olivat reaktiot sen mukaiset.

Paloniemi ei ollut uskoa asiaa ensin todeksi. Hän päivitti opintopolun nettisivun monta kertaa, kunnes vakuuttui siitä, ettei kyseessä ollut virhe.

– Meinasin revetä liitoksistani ja soitin välittömästi kaverilleni, hän nauraa.

Viidennen kerran hakiessaan Paloniemi oli ehtinyt valmistua medianomiksi ja työtkin olivat loppuneet. Ensimmäistä kertaa ajatukset saattoi suunnata täysin pääsykokeisiin. Hän uskoo päässeensä sisään tämän ansiosta.

Paloniemi aloittaa tänä syksynä arkkitehtuurin opintojen maisterivaiheen.

Monnius tiesi onnistuneensa kuudennessa yrityksessään jo helpolta tuntuneen pääsykokeen jälkeen. Hyväksytyn vastauksen näkemisestä tuli raukea ja tyytyväinen olo. Hän pääsi lääketieteelliseen lopulta huippupisteillä.

Monnius on opiskellut nyt viisi vuotta ja valmistuu lääkäriksi vuoden päästä.

Valmistumisen jälkeen hän aikoo väitellä vielä tohtoriksi biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta. Jo vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Monnius pääsi haaveilemaansa tutkimusryhmään.

Koulun alku ei kuitenkaan ollut kuvitellun kaltaista. Monniuksen isä kuoli yllättäen kaksi viikkoa opintojen alkamisesta. Suru otti aikaa ja koulusta pystyi iloitsemaan vasta ajan myötä.

Intensiivisinä hakuvuosina kontaktit perheen ulkopuolelle olivat olleet vähäisiä, mutta Monnius oli luottanut siihen, että kouluun pääsy muuttaisi asiat.

– Luin yksinäisenä monen vuoden ajan ja ajattelin, että lääkiksessä se elämä alkaa ja saan kavereita.

Sittemmin koulusta on löytynyt laaja kaveripiiri ja parhaat ystävät.

Monnius muistuttaa, ettei hakeminen ole kenellekään helppoa. Hän oli kokenut vähättelyä muun muassa perheensä hyvätuloisuuden vuoksi.

– On esimerkiksi turha ajatella, että helppoa jonkun varakkaasta perheestä olevan on hakea. Ikinä ei tiedä, millaista siellä perheessä on.

Ei ole tyhmyyttä hakea monesti

Molemmat naiset näkevät pitkästä hakuajasta olleen hyötyä opinnoissa. Prosessin aikana ehti paitsi viilata taitoja myös kasvaa henkisesti.

Mia Monnius ei usko, että olisi päässyt biokemian tutkimusryhmään, jos olisi päässyt lääketieteelliseen suoraan lukiosta. Hakuaikana karttuneiden taitojen myötä opinnot lääketieteellisessä ovat sujuneet vaivattomasti.

Sinnikkäät hakijat huomataan myös koulussa.

Rakennusopin opettaja Petri Aarnio Oulun yliopistosta on huomannut, että koulupaikan eteen uurastaneilla on yleensä kova motivaatio opintojen aikana.

– Kyllä se näkyy. Useamman kerran alalle pyrkivä on yleensä aika varma, että ala on hänelle oikea, hän sanoo.

Pauliina Paloniemen mielestä hakemiselle ei kannata asettaa takarajaa, koska tämä luo ainoastaan turhia paineita.

– Halusin mieluummin katsoa kuin katua, vei hakeminen kuinka monta vuotta tahansa.

Mikäli kouluun ei pääse, ei sitä Paloniemen mukaan kannata silti vähätellä. Hakijoita lohdutetaan usein sanomalla, että vuosi on lyhyt aika ja uusi mahdollisuus koittaa pian.

Hänen mielestään kaksitoista kuukautta on kuitenkin etenkin nuoren elämässä pitkä aika. Kun kaverit ovat saaneet opiskelupaikan, voi hylätyksi tullut hakija potea kuulumattomuuden tunnetta.

Monnius puolestaan haluaa muistuttaa, ettei se ole tyhmyyden merkki, jos kouluun ei pääse heti ensi yrittämällä.

– Olen sanonut nuorille, että on hyvä, jos joudut hakemaan monta kertaa. Sitten olet sisään päästessäsi vain fiksumpi, hän sanoo.

Keskustele aiheesta kello 22.00 asti!

Lue seuraavaksi:

Katso, mihin korkeakouluihin oli vaikeinta päästä ja mille alalle pääsi helpoiten – taidealalla tiukkaa, tekniikkaan vähiten tungosta

Pinja oli yksi harvoista ja valituista: "Vieläkin on epäuskoinen olo" – Katso Ylen hakukoneesta, mistä opiskelupaikoista kilpailtiin kovimmin

Todistuksen merkitys yhä tärkeämpi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa – "On hyvä, että ylioppilastodistuksesta on jotain hyötyä"

Edelleen karkuteillä olevat Porvoon poliisiampujat ovat vaarallisia ja aseistautuneita, varoittaa Keskusrikospoliisi (KRP) Twitterissä. Samalla se muistuttaa, että tällä hetkellä poliisin tiedossa ei kuitenkaan ole mitään konkreettista uhkaa.

Poliisi selvittää edelleen teosta epäiltyjen henkilöiden olinpaikkaa. Keskusrikospoliisi kaipaa yleisövihjeitä Porvoon Koneistajantiellä tapahtuneisiin ampumisiin liittyen.

Poliisi tiedottaa asiasta seuraavan kerran iltapäivällä kello 17. Tiedotustilaisuutta voi seurata suorana Areenassa, klikkamalla tämän jutun pääkuvaa ja TV1:llä.

Poliisin tekninen tutkinta Ölstensin teollisuusalueella Porvoossa jatkui tänään päivällä, kertoi paikalla olut Ylen toimittaja Emil Johansson.

Koneistajatie 1:n edessä oli puoli kahdentoista maissa aamupäivällä poliiseja tekemässä tutkintaa hanskat kädessä. Poliisi ei ole vahvistanut ampumisen tarkkaa sijaintia.

– Poliisi kielsi minua menemästä rakennuksen pihaan, kertoi Johansson.

Koneistajantiellä sijaitsevassa toisessa varastohallissa moottoripyöräänsä säilyttävä Vesa Karinaho kertoi Johanssonille, että poliisi kävi pyytämässä pääsyä hallin tiloihin, jotta he pääsisivät katsomaan valvontakameranauhoja.

Olitko paikalla? Otitko uutistapahtumasta kuvan tai videon? Lähetä se meille osoitteeseen uutisvinkki@yle.fi. Lisätietoa löytyy osoitteesta yle.fi/uutisvinkki.

Kahta poliisia ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä Koneistajantiellä Porvoossa puolen yön jälkeen. Keskusrikospoliisi (KRP) tutkii tapausta murhan yrityksinä.

Epäiltyjä tekijöitä on useita eikä heitä ole vielä saatu kiinni. Poliisi on ollut vaitonainen epäiltyjen tuntomerkeistä.

Haavoittuneet poliisit ovat sairaalahoidossa ja heidän tilansa on vakaa, sanoo poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen.

Lue lisää: Poliisiylijohtaja Kolehmainen Porvoon ampumisesta: Väkivalta poliisia kohtaan on väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan

Poliisi vaitonainen ampujien etsinnästä

Johansson kuvaili tilannetta Koneistajantiellä puoliltapäivin rauhalliseksi. Paikalla olleet poliisit eivät suostuneet kommentoimaan, mistä epäiltyjä tekijöitä etsitään parhaillaan.

– Taustalla tapahtuu, poliisi kommentoi Koneistajantiellä.

Rikoskomisario Mikko Salminen toteaa STT:lle, ettei tapahtumasta poliisin arvion mukaan aiheutunut erityistä vaaraa sivullisille.

– Meillä ei ole semmoista erityistä tietoa, että siinä olisi ollut sivullisvaaraa, Salminen sanoo.

Portugalilainen Alfredo Rodrigues yöpyi Koneistajantiellä sijaitsevassa hostellissa viime yönä, kun ampuminen tapahtui. Hän ei kuitenkaan nähnyt tai kuullut mitään yön aikana.

Rakennusmiehenä työskentelevä Rodrigues on Suomessa kahden kuukauden työkeikalla. Forenomin hostelliparakki sijaitsee noin 400 metrin päässä rakennuksesta, jota poliisi tällä hetkellä tutkii.

Näin poliisioperaatio eteni yöllä

Eestinmäen ja Ölstensin kaupunginosissa oli yöllä mittava poliisioperaatio, jossa oli mukana toistakymmentä poliisiyksikköä, mukaanlukien panssaroituja ajoneuvoja. Poliisit olivat raskaasti aseistettuja ja etsinnöissä oli mukana viranomaisten helikopteri.

Ilta-Sanomien mukaan Porvoon moottoritiellä oli yöllä kymmeniä poliisin autoja ja moottoripyöriä. Lehden mukaan poliisit sulkivat Porvoosta ulos meneviä teitä ja tarkistivat autoja.

Johanssonin mukaan tunnelma oli rauhallinen varhain aamulla Eestinmäen alueella, vaikka poliiseja oli paljon paikalla. Useita poliisiautoja oli parkissa Eestinmäen päiväkodin sekä ST1-huoltoaseman pihassa. Poliisit kävivät sisällä päiväkodissa.

Johansson kertoo, että laajamittainen poliisioperaatio Eestinmäen alueella päättyi puoli seitsemän maissa aamulla, kun viimeiset poliisiyksiköt poistuivat.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoo, että poliisien ampumiseen johtaneiden tapahtumien kulku on tiedossa pääpiirteittäin, mutta tutkinta tarkemmista yksityiskohdista jatkuu koko ajan. Koska tutkinta on käynnissä, Kolehmainen ei voi mennä yksityiskohtiin.

Tutkinnallisista syistä Kolehmainen ei pysty kertomaan, ovatko epäillyt tekijät vielä Porvoon alueella vai pääsivätkö he pakenemaan poliisin saartorenkaan läpi.

Uusimaa-lehti uutisoi aamulla virheellisesti, että tekijät olisi jo saatu kiinni, mutta Itä-Uudenmaan poliisi kiisti myöhemmin tiedon.

Toinen poliisiampuminen tänä viikonloppuna

Kyseessä on jo toinen tapaus tänä viikonloppuna, kun poliisia ammutaan. Jyväskylässä poliisia ammuttiin ilma-aseella kasvoihin. Poliisi loukkaantui tilanteessa, mutta hänellä ei ole hengenvaaraa.

Porvoossa yöllä tapahtunut ampuminen on huomioitu isosti myös ruotsalaismedioissa.

Ampumisesta ovat uutisoineet netissä etusivullaan muun muassa Expressen ja Aftonbladet. Myös uutistoimisto TT seuraa Porvoon tapahtumia.

Kun salama iski viime viikolla Kilpisten perheen omakotitaloon, koko perhe oli kotona. Perheen äiti, Taija Kilpinen, juoksi sukat jalassa ulos ja huomasi, että piipun vierestä nousee savua. Hän pyysi perhettään soittamaan hätäkeskukseen, haki palosammuttimen ja ehti vielä tyhjentää jauhesammuttimen välikatolle. Oli jo liian myöhäistä.

Viikkoa myöhemmin Taija Kilpinen istuu lastensa kanssa palaneen kotinsa ulkoportailla.

– Uskomaton olotila. Todella väsynyt. Tuntuu, että muistaako sitä hoitaa kaikki ne asiat, jotka pitäisi. Hirveä ikävä, perheen äiti sanoo.

– Eihän tässä kauhean hyvin ole saanut nukuttua. Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen, sanoo 21-vuotias Miro Kilpinen.

Jätekuljetukset on peruttu. Vakuutusyhtiön kanssa on käyty alustavia keskusteluja. Ne ainoat vaatteet, jotka perhe sai kotoaan mukaansa, on pesty ystävien pesukoneessa. Perhe on tehnyt surutyötä, mutta joutunut myös hoitamaan juoksevia asioita.

Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen. Miro Kilpinen

Kilpiset ovat saaneet majoittua ystäviensä asunnossa. Apua on saatu niin ystäviltä, sukulaisilta, SPR:ltä kuin tuntemattomilta kaupunkilaisiltakin.

Taija Kilpinen kertoo olevansa kiitollinen – ja samaan aikaan tuntevansa olonsa turvattomaksi. Perheen rakkaasta kodista on tullut kaupungissa yleinen nähtävyys.

Kilpisten talon ohi kulkee autotie, toisella sivustalla taas kävelytie, jolle vie portti talon puutarhasta. Vaikka taloa vartioidaan, ovat uteliaimmat tulleet pihaan asti ihmettelemään tulipalon jälkiä.

– Tuo portti oli avattu. Ihmiset ovat nousseet toistensa olkapäille ja kuvanneet. Tiellä on jatkuvaa liikennettä. Hyvä, etteivät ojaan aja, kun kaulat pitkällä katsovat, kertoo Taija Kilpinen.

Tulipalosta on puhuttu myös sosiaalisessa mediassa. Miksi pitää vielä tulla paikan päälle katsomaan, kysyy perheen äiti.

– Mitä he odottavat näkevänsä? Ymmärrän, että lähistöllä ollaan huolissaan, mutta suurin osa ihmisitä on vain uteliaita.

Aiemmin on uutisoitu, että onnettomuustilanteita kuvaavat ihmiset hidastavat pelastustöitä. Myös onnettomuuspaikalle ainoana pysähtynyt on kertonut tarinansa Ylelle. Punaisen Ristin valmiuspäällikkö Tommi Virtaselle on kuitenkin uutta, että ihmiset ajavat varta vasten onnettomuuksien raunioille kuvaamaan.

Katastrofit tulevat lähelle ja niihin ollaan totuttu

Virtasen mukaan taustalla voi olla sosiaalisen median tuoma ajattelutavan muutos. Aikamme uutishakuisuuskin ruokkii ajatusta, että kaiken pitää olla jaettavissa ja nähtävillä heti, hän sanoo.

– Yhteiskunta on tullut nopeatempoisemmaksi ja katastrofit tuodaan lähemmäksi, ovat ne sitten täällä kotimaassa tai maailmalla.

Traumaattisen onnettomuuden jälkeen olisi kuitenkin tärkeää antaa onnettomuuden uhreille tilaa ja rauhaa palautua. Turha utelu ja pällistely saattavat jopa pahentaa tilannetta.

– Tällaisen tilanteen jälkeen tulisi antaa yksityisyyttä, tilaa ja rauhaa palautua. Trauman kokeminen ja sureminen tapahtuvat rauhassa helpommin. On tärkeää auttaa henkilöä pääsemään takaisin jaloilleen yksityisyyttä kunnioittaen. Trauman esille tuominen ehkä jopa syventää traumaa, Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Virtanen sanoo.

Punaisen Ristin Virtanen haluaa muistuttaa, että vaikka koti olisikin palanut, lain silmissä se on edelleen kotirauhan piirissä. Esimerkiksi toisen kotia kuvatessa saattaa syyllistyä yksityisyyttä rikkoviin rikoksiin.

Vaikka talo onkin palanut, se on silti koti, muistuttaa myös Taija Kilpinen.

– Tämä ei ole mikään yleisönähtävyys. Tuntuu ihan hirveältä, Taija sanoo.

– Minua alkoi tosi paljon ärsyttää. Ei kukaan tykkäisi, että minä menisin niiden taloon yhtäkkiä sisään, että "minä tulin nyt tänne katselemaan", sanoo myös perheen 16-vuotias Timi Kilpinen.

Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä. Taija Kilpinen

Pihamaalla lojuu hiiltyneitä huonekaluja, leikkikaluja, vaatteita ja talon rakenteista revittyä puuta. Kilpisten omaisuus on pitkin poikin puutarhaa. Siitäkin syystä uteliaiden katseet tuntuvat pahalta.

– Tämä on rikkinäisten, palaneiden tavaroiden kaatopaikka. En osaa sanoa, onko täältä etsitty jotakin. Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä.

"Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin?"

Viikko on ollut työntäyteinen. Talosta on pitänyt pelastaa kaikki pelastettavissa oleva, ennen kuin sammutusvesi tuhoaa viimeisetkin rippeet.

Kilpiset ovat joutuneet myös vastaamaan moniin uteliaisiin, osin tungetteleviinkin kysymyksiin. Sini Kilpinen kertoo, että koulussa luokkakaverit ovat onneksi ymmärtäneet, kun hän on sanonut, ettei aiheesta keskusteleminen tunnu hyvältä.

– Olen sanonut, että en jaksa vastata. En minä jaksa keskustella siitä asiasta.

Perheen äidiltä on tiedusteltu, millainen turvavarustelu talossa on ollut. Se on Taija Kilpisen mukaan loukkaavaa.

– Oliko teillä oikeanlaiset ukkosensuodattimet ja kaikkea sellaista. Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin? Toivon, että ei oltaisi niin syyttäviä.

Kuitenkin Taija Kilpinen on saanut myös lukuisia kannustavia, myötätuntoisia viestejä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Ystävällinen katse on hänen mukaansa paras tapa ottaa osaa perheen suruun.

– On hirveää, kun joku tunnistaa minut kadulla ja alkaa puhumaan. Minua alkaa aina itkettää. Se on tuntunut ihanimmalta, kun joku on katsonut myötätuntoisesti. Että tietää, että toinen toivoo vain kaikkea hyvää, kun sanoja ei tässä tilanteessa ole.

Nyt perhe etsii sopivankokoista vuokra-asuntoa Lahdesta. Työtä riittää vielä tehtäväksi ja Taija Kilpinen toivoo, että he saisivat jatkaa surutyötä kaikessa rauhassa.

– Kyllä tämän ehtii näkemään, ei kaikkien tarvitse käydä ajamassa tästä ohi. Toivon, että meille annettaisiin tilaa olla tässä, jotta ei tarvitsisi koko ajan pelätä, onko joku meitä kyttäämässä. Tämä on meille niin surullinen paikka.

Keskusrikospoliisi kertoo Twitterissä poliisin ottaneen kiinni kaksi henkilöä Tampereen seudulla puoli tuntia kestäneen takaa-ajon päätteeksi sunnuntai-iltana puoli yhdeksän maissa. Kiinnioton yhteydessä ammuttiin poliisia kohti.

KRP epäilee, että kiinniotetut henkilöt liittyvät Porvoossa viime yönä tapahtuneeseen ampumatapaukseen.

KRP kertoi myös, että takaa-ajon yhteydessä tapahtui kalustovaurioita epäiltyjen ammuttua poliisin ajoneuvoja kohti ja ajettua niitä päin.

– Parhaillaan selvitään keitä taka-ajetut ovat ja onko heillä yhteyttä viime yön ampumistapahtumiin. KRP:llä on tutkintavastuu, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi kertoi uutislähetyksen jälkeen Ylelle.

Kolehmainen ei halua ottaa vielä kantaa epäiltyjen kansallisuuteen tai muuhun taustaan. Poliisi ei ole vahvistatanut, liittyykö tapaukseen järjestäytynyt rikollisuus.

– KRP tiedottaa myöhemmin asiasta lisää, Kolehmainen sanoi.

Hetkeä aiemmin Kolehmainen kertoi Ylen pääuutislähetyksessä, että ampumisista epäiltyjä ajetaan kiinni Tampereella Ylöjärven suuntaan.

Kolehmainen kertoi epäiltyjen tällöin ampuneen poliisia kohti edellä ajavasta pakoautosta. Kolehmainen varoitti sivullisia taka-ajotilanteen vaaroista Tampereen suunnassa. Tiedossa ei ole ainakaan toistaiseksi, että ketään olisi loukkaantunut takaa-ajossa.

Poliiseja ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä Porvoossa teollisuusalueella

Kahta poliisia ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä pienteollisuusalueella Porvoossa Koneistajantiellä puolenyön jälkeen sunnuntaina.

Poliisipartio oli saanut tavanomaisen hälytystehtävän hätäkeskuksen kautta kello 0.22. Kun poliisit pääsivät paikalle kello 00.30 aikaan, heitä vaadittiin luopumaan aseistaan ja tämän jälkeen heitä ammuttiin välittömästi.

Poliisi ei tutkinnallisista syistä kerro ovatko poliisit käyttäneet aseitaan tilanteessa. Poliisin mukaan alkuperäisen hälytyksen oli tehnyt "mielenkiintoinen henkilö".

Ampumisen kohteena on poliisin mukaan ollut nimenomaan viranomainen.

Molemmat loukkaantuneet poliisit ovat olleet sairaalahoidossa.Poliisimiehistä toinen on haavoittunut vakavasti, mutta hänellä ei ole kuitenkaan hengenvaaraa. Toinen on päässyt jo pois sairaalahoidosta.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisenmukaan suojavälineet saattoivat pelastaa loukkaantuneiden poliisimiesten hengen.

Tapausta tutkitaan murhan yrityksenä

Tapausta tutkitaan murhan yrityksinä. Poliisi ei kerro onko epäiltyjen henkilöllisyys tiedossa.

Tutkinnnanjohtajan Kimmo Huhta-ahon mukaan kyse on kahdesta miehestä.

KRP varoitti Twitterissä aikaisemmin päivällä, että Porvoon poliisiampujat ovat vaarallisia ja aseistautuneita. Samalla KRP muistutti, ettei sillä hetkellä poliisin tiedossa ollut mitään konkreettista uhkaa sivullisille.

Poliisi pyytää silminnäkijöiltä havaintoja alueella yöllä liikkuneista henkilöistä.

– Alue on yleensä yöaikaan hiljainen, eli siellä on liikennettä hyvin vähän. Jokainen havainto jalan tai autolla liikkuvista henkilöistä tuohon aikaan on kiinnostava, Huhta-aho sanoo.

Yöllä mittava poliisioperaatio

Poliisi suoritti sunnuntaina teknistä tutkintaa Koneistajantiellä Porvoossa. Poliisin mukaan esitutkinnan osalta viime yön ja tämän päivän aikana on käyty läpi vihjetietoa ja kuultu asianosaisia.

Yöllä Eestinmäen ja Ölstensin kaupunginosissa oli mittava poliisioperaatio, jossa oli mukana toistakymmentä poliisiyksikköä, mukaan lukien panssaroituja ajoneuvoja. Poliisit olivat raskaasti aseistettuja ja etsinnöissä oli mukana poliisin erikoisjoukot Karhuryhmä ja viranomaisten helikopteri.

Poliisin kohtaama väkivalta on tuplaantunut 2000-luvulla

Porvoon ampumatapaus on jo toinen tapaus tänä viikonloppuna, kun poliisia ammutaan. Lauantaiaamuna Jyväskylässä poliisia ammuttiin ilma-aseella kasvoihin. Poliisi loukkaantui tilanteessa, mutta hänellä ei ole hengenvaaraa.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi Ylen haastattelutunnilla, että poliisiin kohdistunut väkivalta kertoo vakavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta.

Lue myös: Poliisiylijohtaja Kolehmainen Porvoon ampumisesta: Väkivalta poliisia kohtaan on väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa tällä vuosituhannella. Poliisin ampuminen on kuitenkin vielä harvinaista.

Lue myös:

Tutkija Porvoon ampumisesta: Poliisin työ muuttunut vaarallisemmaksi 2000-luvulla – "Näkyy selkeä virkamiehen vahingoittamistarkoitus, jopa ansoittamista"

Pääministerin mukaan hyökkäys poliiseja kohtaan kertoo muutoksesta yhteiskunnassa – Rinne haastattelutunnilla: "Pahaa on tapahtunut jo nyt"

Rakennusten purkamisesta syntyvät ilmastohaitat puhuttavat juuri nyt, sillä useat 70- ja 80-luvun rakennukset ovat peruskorjausiässä ja osaa uhkaa purkaminen. Esimerkiksi Helsingissä vasta vuonna 1981 rakennetut Siltasaarenkadun virastotalot monen muun kohteen ohessa ollaan purkamassa. Purkuintoa on kutsuttu jopa nimillä purkubuumi ja kertakäyttörakentaminen.

Arkkitehtiliiton puheenjohtajan Henna Helanderin mukaan rakennuksia puretaan usein turhaan ja ympäristön kustannuksella.

– Rakennukset, joissa on betonirungot tulisi korjata, ei purkaa.

Kun rakennetaan uutta, syntyy materiaalien louhimisesta, kuljetuksista ja itse rakentamisesta mittavia kasvihuonekaasupäästöjä. Näitä lyhyellä aikavälillä syntyviä ilmastohaittoja kutsutaan hiilipiikeiksi.

Korjaaminen aina ekologisempaa

Päästöjä voitaisiin vähentää, mikäli vanhoja rakennuksia korjattaisiin niiden purkamisen sijaan. Energiaa säästyisi etenkin silloin, jos jo olemassaolevia rakennusten betonirunkoja ja -rakenteita uudelleenkäytettäisiin.

– Betoni on rakentamisessa eniten luonnonvaroja vievä materiaali. Vaikka uutta rakennettaisiin kuinka ekologisesti, ei vanhan betonirungon purkaminen ole kannattavaa. Hiilipiikki on niin suuri.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla Kasarmitorin virastotalot, Tukkutorin teollisuusrakennus ja Pirkkolan jäähalli ovat kohteita, joissa vähintään betonirunko olisi voitu säästää. Lisäksi Siltasaarenkadun virastotalot sekä Kaarlenkadun vanha asuntola ollaan purkamassa kokonaan.

Helanderin mukaan purkusyyksi ei pitäisi käydä väite betonirakenteen vanhanaikaisuudesta tai sopimattomuudesta uuteen käyttötarkoitukseen.

– Mittavakin korjaaminen on ekologisempaa kuin uuden rakentaminen. Betonirungot ovat usein helposti säilytettävissä. Hyvällä arkkitehtuurilla rakennuksia voidaan korjata nykypäivän vaatimuksia vastaaviksi. Betonirunkoa voi laajentaa tai siihen voi tehdä aukkoja. Se on ikään kuin kehysrakenne, jota on legojen tapaan mahdollista muokata.

Pitkäikäinen rakennus on aina energiatehokas. Uudisrakentamisella onkin aina suuri ilmastovaikutus – etenkin jos lopputuloksena on jälleen kertakäyttörakennus, joka ei kestä aikaa vaan puretaan muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

– Rakennuksen pitkäikäisyys on tärkeämpää kuin käytönaikaisen energiankulutuksen vähentäminen, kun arvioidaan rakennettavan uuden rakennuksen ominaisuuksia luonnon kannalta, Helander kertoo.

Purkaminen halvempaa kuin korjaaminen

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Matti Kuittinen on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa jo olemassa olevia rakennuksia pitäisi hyödyntää ja korjata mahdollisimman paljon, sillä rakentamiseen kulutetaan jo yli puolet maailmassa olemassa olevista raaka-aineista.

– Mitä enemmän rakennetaan, sitä enemmän tulee hiilidioksidipäästöjä ja sitä vaikeampaa meidän on päästä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin.

Kuka sitten on vastuussa hiilipiikeistä? Kuittisen mukaan tällä hetkellä kukaan ei joudu maksamaan rakentamisesta aiheutuvista hiilidioksidipäästöistä mitään, mikä vaikuttaa tahtotilaan säästää vanhoja rakenteita. Purkaminen voi olla jopa halvempaa kuin korjaaminen.

– Tällä hetkellä rakennushankkeen toteuttajan ei tarvitse miettiä, kuinka suuri hiilijalanjälki talolla on, ellei tilaaja pyydä tätä tietoa erikseen. Rakennuksen tilaaja voi toki halutessaan vaatia vähäpäästöistä rakennusta.

Lähitulevaisuudessa hiilipiikkejä voitaisiin madaltaa esimerkiksi hiilibudjeteilla. Tällainen rakennuksen hiilibudjetti eli kokonaispäästöt ilmakehään tulisi laskea jo rakennuslupaa haettaessa. Rakennusluvan saisi ainoastaan, mikäli rakennus pysyy tietyissä päästörajoissa.

– Rakennuksen elinkaaren alussa ei voi aiheuttaa järjettömiä päästöjä sillä toiveella, että kyllä ne sadan vuoden kuluessa nollautuvat. Meillä ei oo satoja vuosia aikaa odottaa, että päästöt saadaan alas vaan ne pitää saada ihan lähivuosikymmeninä alas.

Ongelma on ollut tiedossa, mutta siihen ei olla tartuttu

Kaupunkien strategioissa on jo pitkään oltu tietoisia hiilidioksidipäästöistä ja pyritty niiden vähentämiseen. Tähän asti rakennuksista ja niiden käytöstä aiheutuvia päästöjä vastaan on taisteltu ensisijaisesti parantamalla rakennusten energiatehokkuutta ja lisäämällä uusiutuvan energian hyödyntämistä.

Helsingin kaupungin yhteiskuntavastuuyksikön päällikön Katri Kuusisen mukaan kaupungin on tarkoitus alkaa seurata nykyistä aktiivisemmin myös rakentamiseen käytettävien materiaalien hiilijalanjälkiä.

– Hiilipiikki-ongelmaan ollaan vasta tarttumassa. Helsingin kaupungin tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035. Meillä on todella kiire vähentää päästöjä, sen tietävät kaikki.

Lue lisää:

Vertaa itse: 6 kuvaparia paljastaa, millainen Helsinki on nyt ja tulevaisuudessa – Kriitikot pelkäävät, että jotain arvokasta katoaa

Indonesia on valinnut sademetsistään tunnetun Borneon saaren uuden pääkaupunkinsa sijainniksi, maan presidentti Joko Widodo kertoo.

Maa on aikeissa siirtää hallintonsa ruuhkien ja saasteen keskeltä megalopoli-Jakartasta Jaavan saarelta. Projektin arvioidaan maksavan lähes 30 miljardia euroa.

Uuden pääkaupungin ehdotettu sijainti on lähellä Balikpapanin ja Samarindan kaupunkeja Itä-Kalimantanin provinssissa. Muuttomatkaa tulee siis noin 1 300 kilometriä.

Ehdotettu alue on Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan saariryhmän maantieteellisessä keskuksessa ja Widodon mukaan valtio omistaa alueella 180 000 hehtaaria maata. Widodo kertoo luonnonkatastrofien riskin olevan alueella "minimaalinen".

Presidentti kertoi myös, ettei 74 vuotta itsenäisenä ollut maa ole ikinä valinnut omaa pääkaupunkiaan.

– Jakartan kantama taakka on tällä hetkellä liian raskas, kun kaupunki on hallinnon, yritystoiminnan, liiketalouden, kaupan ja palveluiden keskus, hän lisäsi televisioidussa puheessaan.

Hallinto aikoo tehdä siirrosta lakiehdotuksen, joka annetaan tämän jälkeen maan parlamentille, Widodo kertoo.

Kolmasosa Jakartasta veden vallassa vuonna 2050

Huolet hollantilaissiirtolaisten lähes 500 vuotta sitten perustaman Jakartan tulevaisuudesta ovat kasvaneet viime aikoina.

10 miljoonan asukkaan kaupunki on maailman nopeimmin uppoavia. Ympäristöasiantuntijat ovat varoittaneet, että jopa kolmasosa kaupungista voisi olla veden alla vuoteen 2050 mennessä, jos nykytahti jatkuu. Ongelma on pitkälti kytköksissä liialliseen pohjaveden ottoon.

Jakartan alue on myös maanjäristys- ja tulva-altis. Esteetön kehitys ja heikko kaupunkisuunnittelu ovat myös omalta osaltaan rasittaneet kaupungin perustuksia.

Pääkaupungin ja sen ympäröivien kaupunkien yhteenlaskettu väkiluku on noin 30 miljoonaa.

Liikunnanohjaaja Jorma Vaara on jumpannut itsensä pieneen hikeen Jukolan koulun uudella ulkoliikuntapaikalla Hämeenlinnassa. Liikunnanohjaaja saarnaa matalan kynnyksen liikunnan puolesta.

– Se on kuin hampaiden pesu aamulla – vähän niin, ettei huomaakaan. Mieluusti sellaisia liikkeitä, jotka tuntuvat itsestä mielekkäiltä, sanoo Vaara.

Liikunnasta ei kannata tehdä turhan hankalaa. Ulkoliikuntapuistoon voi poiketa vaikkapa kauppareissulla, vinkkaa liikunnanohjaaja.

– Voi käydä vaikka farkut jalassa ohimennen tekemässä muutaman liikkeen. Ei tarvitse tehdä mitään kovaa treeniä tai lähteä varta vasten. Pienillä asioilla saa jo paljon hyötyä ja iloa aikaiseksi, sanoo Vaara.

"Liike on jäänyt arjesta pois"

Ulkokuntosalit ovat lisääntyneet viime vuosina sekä meillä Suomessa että muualla Euroopassa.

– Liike on jäänyt arjesta pois, ja asia on tiedostettu ympäri Eurooppaa. Näitä puistoja ja vastaavia menetelmiä on pyritty tuomaan lähelle ihmisiä ja kaupunkielämää, jotta liike arjessa lisääntyisi, sanoo Liiku ry:n kehittämispäällikkö Jukka Läärä.

Ulkokuntosalit ovat ilmaisia, helposti saavutettavissa ja niitä käytetäänkin varsin vilkkaasti. Ulkona tehtävä voimaharjoittelu kohentaa lihaskuntoa ja raitis ilma virkistää mieltä.

Liikunnanohjaaja Jorma Vaara rohkaisee sohvaperunoita aloittamaan liikuntaharrastuksen juuri ulkokuntosalien kaltaisilla liikuntapaikoilla, joilla voi kokeilla erilaisia liikkeitä ja aloitella treenaamista ilmaiseksi ja pikku hiljaa.

– Voi tulla vaikka tuohon tangolle roikkumaan, siinä saa selkäranka hieman venytystä. Palautumiseenkin tämä on loistava paikka, vinkkaa Jorma Vaara.

Vähäinenkin liikunta on hyväksi

UKK-instituutin erikoistutkija Pauliina Husu on liikunnanohjaaja Jorma Vaaran kanssa samoilla linjoilla siinä, että pienikin liikkuminen on merkittävää.

– Pienten liikkumisannosten lisääminen arkeen on tämän hetken tietämyksen mukaan hyvä asia varsinkin ihmisillä, joille liikunnan harrastaminen ei tunnu mielekkäältä tai sille ei tunnu löytyvän aikaa.

Nykytutkimusten perusteella tiedetään, että alati lisääntyvä paikallaan oleminen ja istuminen ovat haitallisia keholle. Husun mukaan muun muassa alan uusimmissa amerikkalaisissa liikuntasuosituksissa painotetaankin, että pienikin liike on parempi kuin ei liikettä lainkaan.

Erikoistutkija Husu kertoo, että UKK-instituutissa on kuluvan syksyn aikana valmistumassa liikuntasuositusten päivitys, joissa seurataan amerikkalaisia suosituksia.

– Liikkumista voi sisällyttää arkeen ilman, että tarvitsee laittaa lenkkareita jalkaan ja lähteä juoksemaan tai kuntosalille, sanoo Husu.

Kun tavoitteena on kunnon kohotus tai esimerkiksi juoksutapahtumaan osallistuminen, tarvitaan myös tehokkaampaa ja pitkäkestoisempaa liikuntaa, muistuttaa Husu.

– Monipuolinen ja asteittain lisääntyvä kuormitus on tärkeää, että saataisiin kuntoa parannettua tai saavutettua liikunnan muita hyviä vaikutuksia, painottaa Husu.

Sekä reipas kuntoilu että liikkumattomuus lisääntyvät

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan hikiliikunta on nousussa Suomessa, sillä yhä useampi liikkuu vapaa-ajallaan reippaasti.

Tuoreimpien tilastojen mukaan aikuisista yli puolet liikkuukin riittävästi eli vähintään kolme tuntia viikossa. Liian moni kuntoilee kuitenkin liian vähän tai ei lainkaan. THL:n mukaan jopa 70 prosenttia aikuisista harrastaa vain kevyttä liikuntaa tai ei kuntoile vapaa-ajallaan ollenkaan.

Suomalaiset ovat kansainvälisissä vertailuissa fyysisesti aktiivista ja liikunnallista kansaa, kommentoi tutkija Heini Wennman THL:n tiedotteessa. Hankaluutena on tavoittaa ne väestöryhmät, joissa fyysinen aktiivisuus on vähäisintä. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi vanhemmat ikäluokat tai matalasti koulutetut.

Pieni liikkuminen voi pikku hiljaa muuttua aktiiviseksi

Hämeenlinnassa on kesän aikana pyritty tekemään liikuntapaikkoja kaupunkilaisille tutuksi. Liikunnanohjaaja Vaaran työ on innostaa työikäisiä, vähän liikkuvia ihmisiä aloittamaan liikuntaharrastuksen.

Ulkokuntosalilla Hämeenlinnassa Jorma Vaara näyttää perusliikkeet kuitenkin ihan tavallisissa työvaatteissa.

– Pienillä asioilla voi omaa hyvinvointia parantaa. Pienikin liike riittää hyvinvoinnin ja terveyden tuottamiseen, sanoo Vaara.

Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio hakee valituslupaa korkeimmalta oikeudelta niin kutsutussa tynnyrijutussa, Helsingin hovioikeudesta kerrottiin maanantaina.

Hovioikeus piti kesäkuussa voimassa Aarnion kymmenen vuoden käräjätuomion huumausaine- ja virkarikoksista. Hovituomiosta valittamisen määräaika umpeutui maanantaina.

Aarnion lisäksi hovioikeuden tuomiosta ovat valittaneet muun muassa syyttäjät sekä Aarnion rikoskumppanina tuomittu United Brotherhoodin ex-pomo Keijo Vilhunen, joka myös sai kymmenen vuoden vankeustuomion.

Korkein oikeus (KKO) päättää myöhemmin, ottaako se juttua käsiteltäväkseen. KKO myöntää valitusluvan vain pienessä osassa tapauksista. Oikeusoppineet ovat aiemmin arvioineet, ettei tapaus etenisi KKO:hon.

Lue lisää:

Näin poliisista tuli konna – katso aikajanalta, kuinka ex-huumepoliisi Jari Aarnion kujanjuoksu on vuosien saatossa edennyt

Tuomari Nurmio on päättänyt lopettaa biisien tekemisen, kertoo Helsingin Sanomat.

Nurmio perustelee päätöstään toteamalla, että uusien sävelmien ja lyriikoiden pyöritteleminen päässä on raskasta.

– Yötä päivää rakentelee jotain biisiteemoja, eikä sitä konetta saa millään pysähtymään. Se on sellainen epämiellyttävä automaatti, joka toimii omine lupineen, ja se on oikeasti tosi stressaavaa, Nurmio sanoo lehden haastattelussa.

Viidellä vuosikymmenellä muusikkona työskennellyt Nurmio vakuuttaa, että päätös on harkittu. Muutama uusi laulu on luvassa ohjaaja Juha Hurmeen kanssa toteutettavassa Kalevala-kokonaisuudessa. Kalevala elävänä tai kuolleena julkaistaan ensi vuoden puolella.

Yhteensä Nurmio on levyttänyt parisataa kappaletta. Suuria hittejä ovat muun muassa Valo yössä, Kurjuuden kuningas, Tonnin stiflat ja Ramona.

– Mä oon nyt tehnyt biisejä tarpeeksi. Elämä on muualla, Nurmio kuittaa.

– Luultavasti käyn muistiinpanot vielä kerran läpi ja poltan loput, että pääsen niistä eroon.

Ylen kulttuurivieraana tammikuussa Nurmio laskeskeli, että Kalevala-projektin lisäksi luvassa olisi vielä yksi albumillinen uusia, omia biisejä, ja vasta sen jälkeen olisi aika jäädä tauolle.

– Mä mietin sit breikillä, mistä tässä on kysymys, ja mitä mä haluan oikeesti tehdä, Nurmio tuumi.

Jo tuolloin legendaarista muusikkoa askarruttivat päässä alati pyörivät biisit ja niiden aihiot.

– Mietin sitä, ett saaks pään sisällä jatkuvasti pyörivän hyrrän pysähtymään edes hetkeksi.

Suomessa valmistellaan uuden kansainvälisen matkustajalaivareitin avaamista. Maan suurimpaan vientisatamaan kuuluvaan Kotkan satamaan on ryhdytty suunnittelemaan matkustajaterminaalia, jonka rakentaminen alkaa ensi vuonna.

HaminaKotka Satama Oy:n tavoitteena on saada avattua säännöllinen matkustajaliikenne ensisijaisesti Pietariin, mutta myös Viron suunta kiinnostaa.

Satamayhtiön mukaan uuden säännöllisen laivareitin saamiseksi edetään maltillisesti. Esimerkiksi Helsingin satamien kaltaisia suuria matkustajamassoja Kotkaan ei havitella.

– Todennäköisesti alku menee niin, että laiva liikkuu harvemmin kuin kerran päivässä. Ehkä muutaman kerran viikossa kuitenkin, arvioi liikennejohtaja Markku Koskinen HaminaKotka Satama Oy:stä.

Kotkaan soveltuvan liikenteen lähin vertailukohta löytyy Koskisen mukaan Suomen ja Viron välisiltä, Helsingin reittejä pienemmiltä linjoilta.

– Hangon ja Viron Paldiskin välinen liikenne on oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä, mitä matkustajaliikenne Kotkassakin voisi olla. Sieltä kulkee matkustaja- ja rahtilaivayhdistelmiä rekka-autoineen, kuvailee Koskinen.

Helsingin satama on yksi maailman vilkkaimpia ulkomaanliikenteen matkustajasatamia. Esimerkiksi viime vuonna sen satamien kautta kulki yli 10 miljoonaa matkustajaa. Hangon ja Paldiskin välillä matkustajaliikennettä on pienellä rahti- ja matkustajalaivan yhdistelmällä yhdeksän lähtöä viikossa.

Kiinnostus vähissä toistaiseksi

Suomessa liikennöivät suurimmat laivayhtiöt eivät ainakaan tässä vaiheessa ole rynnimässä liikennöimään Kotkasta Suomenlahdelle. Mahdollinen uusi laivareitti sinänsä herättää silti mielenkiintoa.

Esimerkiksi Viking Linelta kerrotaan, että lähtökohtaisesti yhtiö on kiinnostunut kaikista uusista projekteista Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren laivamatkailussa.

Viking Line on aiemmin tällä vuosikymmenellä ollut Kotkan kaupungin ja Kymenlaakson liiton kanssa selvittämässä mahdollisten uusien laivareittien avaamista itäisellä Suomenlahdella.

– Seuraamme mielenkiinnolla Suomen ja Pietarin välisen laivaliikenteen kehittymistä, sanoo yhtiön tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström.

Hänen mukaansa Viking Line ei kuitenkaan toistaiseksi ole kiinnostunut aloittamaan Kotkaan kaavaillun kaltaista liikennettä. Tähän on Boijer-Svahnströmin mukaan kaksi syytä.

– Sopivan kaluston puute sekä toisaalta Suomen ja Venäjän välillä parantuneet maantie- ja raideliikenneyhteydet.

Myös Eckerö Linen toimitusjohtaja Taru Keronen peukuttaa valmisteilla olevaa laivareittiä yleisellä tasolla, mutta oman yhtiönsä hän ei usko kiinnostuvan liikennöimään Kotkasta.

– Kannattava reitti edellyttää miljoonaa matkustajaa vuodessa. Se on määrä, johon Kotkassa ei päästä. Pienempikin matkustajamäärä voi riittää, jos liikennöidään pienellä kalustolla, mutta sellainen ei ole meidän osaamisaluettamme.

Myös Eckerö Lineen on Taru Kerosen mukaan oltu Kotkasta yhteydessä aiempina vuosina uusiin laivareitteihin liittyvien pohdintojen yhteydessä.

Kotkalainen Kristina Cruises keskittyy matkojen järjestämiseen

Viisi vuotta sitten varustamoliiketoiminnasta luopunut kotkalainen matkanjärjestäjä Kristina Cruises ei sekään haikaile takaisin laivaliikennöintiin Kotkasta. Muun muassa aikoinaan Pietariinkin liikennöinneestä Kristina Regina -aluksestaan tunnettu yhtiö keskittyy muun muassa jokiristeilyjen järjestämiseen Keski-Euroopassa.

– Olemme olleet mukana Kotkaan saapuneiden risteilijöiden päiväretkien tuotannossa, ja näemme tulevaisuudessa roolimme ennemminkin varustamojen kumppanina, sanoo yhtiön toimitusjohtaja Mikko Partanen.

Yle kysyi kiinnostusta uutta laivareittiä kohtaan myös TallinkSiljalta sekä muun muassa Hangosta Viron Paldiskiin rahti- ja matkustajalaivoilla Pohjois-Euroopassa liikennöivältä tanskalaistaustaiselta DFDS -varustamolta.

TallinkSiljalta ei haluttu kommentoida Kotkan sataman matkustajalaivasuunnitelmia suuntaan tai toiseen, DFDS puolestaan ei vastannut Ylen kyselyyn.

Imagokysymys

Kotkassa matkustajaliikenteen kehittäjät ovat innoissaan tulevaisuuden suunnitelmista.

Jos toivottu reittiliikenne toteutuu lähivuosina, täyttyisi satamakaupungissa melkoinen aukko, koska edellisestä säännöllisestä matkustajalaivayhteydestä on jo ehtinyt vierähtää aikaa.

Vuosia kestäneen markkinoinnin ansiosta risteilyvieraita kaupunkiin on sentään saatu kolmena kesänä.

Kuluneena kesänä risteilyvieraita kävi viidellä loistoristeilijällä. Risteilykesän aloitti brittivarustamon M/S Saga Sapphire.

Liikennejohtaja Markku Koskinen tiivistää teollisuus- ja rahtisatamistaan tunnetun Kotkan satamaliikenteen tilanteen kärjistäen.

– Kyse on olemassaolosta. Esimerkiksi metsäteollisuuden tarvitsemille rahtikuljetuksille olemme olemassa, laivareittien matkustajille emme.

Säännöllisen reittiliikenteen tavoittelu ja kehittäminen palvelee myös jo alkuun päässyttä risteilyliikennettä.

– Uskon, että se herättää luottamusta siihen, että olemme pääsemässä matkustajaliikenteessä seuraavalle tasolle, sanoo risteilyliikenteen asiantuntija Petra Cranston Kotka-Hamina seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:stä.

Myös Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö näkee matkustajasataman kehittämisen selvänä askeleena kohti tulevaisuutta, risteilyvierailujen alkamisen jälkeen.

– Se lisää laivamatkustuksen kiinnostavuutta ja on myös imagokysymys satamakaupungille.

Matkustajaliikenteessä useita virityksiä takavuosina

Vaikka Kotka ja samaan satamayhtiöön kuuluva Hamina ovat vilkkaita satamia, on matkustajaliikenne niissä ollut harvinaista viime vuosina.

Säännöllistä liikennettä yritettiin edellisen kerran saada juurtumaan itäisen Suomenlahden rannoilla kolmisen vuotta sitten. 12 matkaa Haminasta Viipuriin tehnyt katamaraanialus kuitenkin jätti kaupungin, kun laiturialueiden vuokrasta syntyi kiistaa.

Tämän vuosikymmenen alussa puolestaan viriteltiin laivayhteyttä Kotkasta Viron Kundaan. Reitin avaamista oli selvittämässä muun muassa Viking Line.

Lähihistoria tuntee myös Kotkan ja Viron Sillamäen välisen säännöllisen matkustaja-alusliikenteen. Vironia-laiva kulki reitillä vajaan puolentoista vuoden ajan, kunnes reitti lopetettiin kannattamattomana syksyllä 2007.

Nyt Kotkassa haaveena oleva yhteys Pietariin ei olisi ensimmäinen laatuaan. Kotkalainen Kristina Cruises liikennöi 1980-ja 90 -luvuilla muun muassa Pietariin, sekä Kotkasta että Helsingistä.

Laivalla pääsee Pietariin tällä hetkellä Suomessa vain Helsingistä. Italialaisomistuksessa olevat, alunperin venäläisen varustamon Stella Linen laivat liikennöivät Pietariin säännöllisesti.

Markkinointi vauhtiin

Kotkaan kaavaillun matkustajareittiliikenteen tukikohdaksi on tulossa aivan kaupungin ytimessä sijaitseva Kantasatama. Alue valmistellaan matkustajaliikennettä varten sillä periaatteella, että tänä vuonna suunnitellaan ja ensi vuonna rakennetaan.

Matkustajaterminaalin on tarkoitus olla valmiina kahden vuoden kuluttua syksyllä.

Syyskuussa satamayhtiö sekä tulli ja rajavartiolaitos neuvottelevat siitä, millaiset tilat esimerkiksi matkustajien rajatarkastuksia varten tarvitaan.

Matkustajaterminaalin rakentaminen tarkoittaa käytännössä muun muassa rajaviranomaisten tarvitsemia tiloja ja turvajärjestelmiä sekä esimerkiksi matkustajien käyttöön tulevia kävelysiltoja laivaan ja sieltä pois.

– Mitään lasipalatsia matkustajaterminaalista ei ole tarkoitus rakentaa, vaan siihen käytetään olemassa olevia satamavarastojen tiloja, sanoo sataman liikennejohtaja Koskinen.

Kotkassa pidetään selvänä sitä, että kun valmius säännölliselle reittiliikenteelle on olemassa, myös varustamoihin kohdennettu markkinointi tehoaa.

– Kantasataman varustelun tarkoitus on, että saamme sen laivan tänne. Jos ei ole valmiuksia, ei tule laivaakaan, tiivistää liikennejohtaja Koskinen.

Vuosi sitten uudistuneen mopokorttiopetuksen pelättiin heikentävän nuorten mopoilijoiden ajotaitoja, kun pakolliset ajotunnit karsittiin. Liikenneturvallisuuden asiantuntijat ovat kaivanneet ajo-opetusta, mutta nuoret itse kokevat olevansa heikommalla liikennesääntöjen tuntemisessa eli teoriaopinnoissa.

Emma Tepsa ja Jade Ekorre käyvät lukiota Lapissa Tervolassa. Maaseutukunnassa julkista liikennettä on harvassa, joten koulumatkat on kuljettava omin neuvoin. Keväällä mopokortin saanut Tepsa myöntää, että toisinaan liikennetilanteissa joutuu kovastikin muistelemaan, mitä liikennesäännöistä mopokortin neljällä teoriatunnilla opetettiinkaan.

– Helposti tulee semmonen kyseenalaistus, että muistinko minä väärin vai muistiko joku muu, kuvailee Emma Tepsa.

Mopokortin uudistuksessa viime kesänä vaatimus pakollisista ajotunneista poistettiin ja teoria-opetuksen määrä laski kuudesta pakollisesta tunnista neljään tuntiin. Liikenneturvassa onkin huomattu, että sekä nuorten että vanhempien tiedon tarve on lisääntynyt, kertoo Toni Vuoristo Liikenneturvasta.

– Mopoilijoiden kysymykset ovat lisääntyneet ajokorttiuudistuksen jälkeen aika lailla. Liikennessäännöistä kysytään kaikenlaisia perusasioita. Tätä ei aikaisemmin ole ollut, Vuoristo sanoo.

Teoriatunnit alas, uusimisprosentti ylös

Teoriaopetuksen väheneminen näkyi jo viime vuonna siinä, että yhä useampi tarvitsi teoriakokeen läpäisemiseen useamman kuin yhden yrityksen (Suomen Kuvalehti).

Uusimisprosentti kasvoi räjähdysmäisesti: ennen ajokorttiuudistusta vuonna 2017 mopokortin teoriakokeen pääsi läpi ensimmäisellä kerralla 83 prosenttia kokelaista. Viime vuoden loppupuolella määrä oli enää 36 prosenttia.

Jade Ekorre ja Emma Tepsa joutuivat käymään teoriakokeessa useamman kerran.

– Kaikista vaikeimpia oli ne kuvakysymykset, missä piti reagoida kuviin. Että pitääkö minun väistää tulevaa autoa, kertoo Emma Tepsa.

Puutteet liikennesääntöjen tuntemisessa näkyvät myös tilastoissa. Liikenneturvan mukaan lähes joka toinen mopoilla ajetuista liikenneonnettomuuksista tapahtuu risteysalueilla ja neljä viidestä onnettomuuksissa loukkaantuneista on 15-29 vuotias.

"Eniten pelottaa isot autot"

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Liikenneturvasta on kyselty myös erityisesti mopoilijan paikasta liikenteessä. Siitä huolimatta, että laki on tältä osin entisensä: mopon paikka on ajoradan oikeassa reunassa tai pientareella asti.

– Yllättävän paljon tästä silti kysytään. Mikä on mopon paikka ja missä saa ajaa, Toni Vuoristo sanoo.

Mopoilijoiden ja heidän vanhempiensa huolta nostaa se, että autoilijat eivät aina osaa huomioida mopoilijoita liikenteessä tarpeeksi. Jade Ekorreakin toisinaan pelottaa maantiellä ajellessa.

– Eniten pelottaa isot autot, jotka ajavat lähellä mopon perässä. Kuskaan usein myös pikkusiskoani kouluun, jolloin pitää olla ihan tosi tarkkana eikä saa tehdä yhtään virheliikettä, Ekorre kertoo.

Jaden isä Arto Ekorre myöntää, että huolimatta siitä että luottoa tyttären liikennetaitoihin on, vanhemman huoli on aina kova.

– Kyllähän se sydäntä kylmää, kun ensimmäisiä kertoja päästää tyttären liikenteeseen ja miten monta uutta asiaa on opeteltavana. Mutta kyllä se siitä, Arto Ekorre huokaa.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Keskustele Yle-tunnukselle kello 22 saakka.

Lue lisää:

Puoli vuotta ajokorttilain uudistuksesta: reputtajien määrä kasvussa, ajoharjoitteluradat hädässä – "Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla"

Mopon ohjaksiin voi päästä ottamatta yhtään ajotuntia – Ajo-opettaja: "Tulokset tullaan näkemään varmasti ensi kesän aikana jo"

Control-pelin ensimmäiset arvostelut julkaistiin maanantaina iltapäivällä. Pelialan suurimmissa medioissa suomalaisen Remedyn peli on saanut osakseen pääosin kehuja.

Kiitosta tulee pelin vinksahtaneesta maailmasta sekä siitä, että pelissä on räiskinnän lisäksi yliluonnollisia supervoimia, kuten telekinesiaa ja levitointia. Kritiikkiä tulee sen sijaan pelin töksähtävästä lopusta.

IGN-pelimedian Jonathon Dornbush toivoo Controlin pelattuaan, että Remedy tekisi enemmänkin pelejä. Hän kehuu arviossaan pelin paranormaalia maailmaa, joka imaisee mukaansa. Dornbush pitää pelin käsikirjoitusta ja erityisesti sen sivujuonteita onnistuneina. Pelikokemuksen tekee arvioijan mukaan nautinnolliseksi yliluonnollisten voimien käyttäminen.

PC Gamerin James Davenport antaa Controlille arvioksi 88/100. Hänen mielestään peli on Remedyn oudoin, mutta juuri se tekee siitä kiehtovan. Arviossa tulee kritiikkiä liian ohueksi jäävästä päähenkilöstä sekä tarinan liian nopeasta lopusta.

"Peli josta puhutaan sukupolvien ajan". Näin hehkuttaa puolestaan Gamesradar-sivuston Sam Loveridge. Hän antaa pelille 4,5 tähteä. Hänen mielestään Controllissa pelaaja on kuin keskellä jännittävää tv-sarjaa. Kehuja tulee myös uniikista pelaamisympäristöstä, ilmiömäisistä henkilöistä ja suoranaisesta hulluudesta. Hän antaa pelille 4,5 tähteä. Loveridgen ainoa kritiikki koskee pelin loppua. Se päättyy kuin seinään ja tuntuu siksi viimeistelemättömältä.

Metro-julkaisun brittiläisessä arviossa Control saa pisteet 8/10. Peliä pidetään yhtenä tämän vuoden nautinnollisimmista action-peleistä. Arviossa ihastellaan kaikkien aikojen parasta telekinesian käyttöä pelissä. Miinusta tulee esimerkiksi puolitiehen jääneestä juonen ja henkilöiden kehittelystä.

Control-peliä hehkutetaan myös kotimaisilla pelisivustoilla. Mikrobitin Jori Virtanen kirjoittaa, että peli on yksi tämän vuoden tapauksista sekä merkkiteos, jota tullaan jäljittelemään. Muropaketin Ilari Hauhian mielestä Control on viiden tähden täysosuma, jota ei malta laskea käsistään. Konsolifin-sivuston Jaakko Herranen sen sijaan pitää peliä Remedyn ensimmäisenä hutilaukauksena, joka ei yllä pelitalon aiempien tuotosten rinnalle.

Lue lisää:

Remedyn Control on vuoden suurimpia kotimaisia kulttuurituotteita – ylittääkö peli odotukset vai ajaako se tekijänsä talousahdinkoon?

Martti Suosalo näyttelee hahmoa Remedyn uudessa pelissä: "Kun mä kotona kerroin lapsille meneväni tämmöiseen, niin ne oli ihan että etkä!"

Pelit ovat jo niin realistisia, että ne tarvitsevat omat vaatesuunnittelijansa: Näin Heli Salomaa puki Remedyn odotetun Control-pelin hahmot

Poliisilla on vaikeuksia pysäyttää laittomien tablettien järjestäytynyt kauppa Helsingin kaduilla.Myynnissä olevat tabletit ovat reseptilääkkeitä, kuten Rivotril ja Lyrica, jotka on alunperin tarkoitettu epilepsian hoitoon.

Toukokuussa poliisi takavarikoi yli 300 000 Rivotril-tablettia. Neljää miestä epäillään vakavasta huumausainerikoksesta.

Poliisi tehosti katukaupan valvontaa Sörnäisissä elokuun alussa. Useita myyjiä pidätettiin. Rikoskomisario Jari Nikonen Helsingin huumepoliisista tunnustaa, ettei poliisin tehovalvonta ole vaikuttanut tablettien myyntiin juurikaan.

– Katukauppa rauhoittui 300 000 tabletin takavarikoinnin jälkeen hetkeksi. Uusi, suuri erä on kuitenkin jo saapunut Suomeen, Yle Svenskan haastattelema Nikonen kertoo.

Pillerikaupassa on monta mutkaa

Poliisi kertoo, että lääkkeiden myyjät pidätetään ja lähetetään pois maasta. Se ei kuitenkaan auta, sillä Romaniasta tulee heti uusia myyjiä.

Suomeen pillerit päätyvät monen mutkan kautta. Poliisin mukaan toimintaa johdetaan Romaniasta käsin, pillerit ostetaan Unkarista ja Suomeen ne tulevat usein Tornion kautta.

Poliisin mukaan pillerikauppa on tarkkaan järjestettyä. Tabletteja ostetaan Unkarista 11–15 sentillä ja Suomessa niitä myydään yhdellä eurolla.

Myyjät lähestyvät lähinnä henkilöitä, joiden tietävät jo olevan riippuvaisia tai joita pitävät potentiaalisina asiakkaina. Sörnäisten liiketiloissa asioivia henkilöitä myyjät eivät yleensä häiritse.

Lue täältä Yle Svenskan juttu pillerikaupasta

Lue myös:

Laitoin pillerikauppa on rävähtänyt silmille Helsingissä – Poliisi: "Pillereitä tarjottu myös nuorille"

Helsingin poliisi takavarikoi yli 300 000 Rivotril-pilleriä – Pilleripurkkeja yritettiin salakuljettaa pakettiauton rakenteisiin kätkettynä

Poliisille tultiin myymään huumeita Helsingin keskustassa – poliisi nappasi myyjän kiini, tätä epäillään nyt huumerikoksesta

Poliisi on ottanut kiinni 32 henkilöä Helsingin pillerikauppaan liittyen – kansalaisten havainnot auttaneet tutkintaa merkittävästi

Lähes sata brittiyritystä on joko siirtänyt toimintansa Hollantiin tai perustanut sinne toimipisteen Britannian EU-eron takia. Asiasta kertoo Hollannin hallituksen alainen investointitoimisto The Netherlands Foreign Investment Agency NFIA.

325 muuta brittiyritystä on ilmoittanut harkitsevansa siirtymistä Hollantiin.

Muuttojen taustalla on pelko, että yritysten toimintaolosuhteet heikkenevät, kun Britannia eroaa EU:sta. Pelkoa pahentaa se, että sopimuksettoman eron todennäköisyys kasvaa jatkuvasti.

– Jatkuvasti kasvava epävarmuus ja yhä todennäköisemmäksi muuttuva sopimukseton ero aiheuttavat suurta taloudellista epävakautta näissä yrityksissä, sanoo NFIA:n edustaja Jeroen Nijland uutistoimisto Reutersille.

Siirtyvät yritykset ovat toimineet muun muassa rahoitus-, tietotekniikka-, tiedotus-, mainonta- ja terveysaloilla.

Lauantaina aamulla poliisia ammuttiin ilma-aseella kasvoihin Jyväskylässä. Sunnuntaina puolenyön jälkeen kahta poliisia ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä pienteollisuusalueella Porvoossa.

Poliisi otti kaksi Ruotsin kansalaista kiinni sunnuntaina illalla Porvoon ampumatapauksesta epäiltyinä. Vielä kiinnioton yhteydessä ammuttiin poliisia kohti, mutta kukaan ei loukkaantunut.

Tamperelainen poliisiopiskelija Sampsa Pietilä sanoo, että tapaukset ovat puhuttaneet paljon Poliisiammattikorkeakoulussa. Ensimmäinen ajatus oli säikähdys.

– Viikonloppuna saimme kuitenkin lukea, että operaatiot menivät lopulta aika hyvin. Voi olla ylpeä tulevasta työnantajasta, Pietilä sanoo.

Poliisi kohtaa yhä enemmän väkivaltaa

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa tällä vuosituhannella. Poliisin ampuminen on vielä harvinaista. Miten ammattilaiset suhtautuvat tähän riskiin?

Sampsa Pietilä on opiskellut pari vuotta. Hän on ollut myös työharjoittelussa.

– Alkuun jännitti ja pelotti, kun hyppäsin maijan rattiin tai pelkääjän paikalle, Pietilä sanoo.

Pietilää on auttanut, että on ammattitaitoinen ohjaaja vieressä ja työkaverit tukevat. Lopulta väkivallan uhka on aika harvinaista, eikä sitä ole sattunut vielä opiskelijan kohdalle.

– Vaaralllisia tilanteita ei ole tullut niin paljon, kuin itse olisin ajatellut, Pietilä sanoo.

Pietilän mukaan väkivallan uhka täytyy hyväksyä samalla kun tulee opiskelemaan.

– En usko, että tämä tulee kenellekään yllätyksenä. Jokainen on jo hakuvaiheessa miettinyt, että tässä ammatissa on väkivallan uhka. Jossain määrin kaikki ovat käsitelleet ja hyväksyneet asian, että huono tuuri voi osua omalle kohdalle.

Väkivalta viranomaisia kohtaan on opiskelijasta huolestuttava ilmiö. Poliisin pitää tehdä oma työnsä hyvin ja asiallisesti, mutta Sampsa Pietilän mukaan tämä ei välttämättä riitä.

Suomessa on vähemmän poliiseja kuin monessa muussa maassa. Pietilän mukaan poliisien määrää pitäisi lisätä. Turvallisuudessa on kyse myös poliitikkojen ratkaisuista.

Poliisi kiitti Twitterissä

Poliisiammattikorkeakoulun psykologi Jari Hyyti sanoo, että kokeneet poliisit osaavat yleensä suhteuttaa tapahtumia hyvin.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen valvonta-ja hälytystoimintasektorin johtaja Jussi Huhtela kiitti Twitterissä maanantaina kansalaisia.

– Kiitos kaikille teille lukemattomille ihmisille, jotka eilen erittäin pahana päivänä tsemppasitte meidän poliiseja ja koko työyhteisöä. Se kannustaa uskomaan, että nämä meidän hommat tuolla kentällä ovat läsnä olevista riskeistä huolimatta yhä tekemisen arvoisia.

Väkivallan uhka on vaikein opiskelijoille ja kokemattomille työntekijöille. Ampumiset voivat aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Nämä tunteet on pakko käsitellä, että ammatti ei muodostu liian raskaaksi.

– Toisaalta asian kanssa pitää pystyä vain elämään, siirtää päiväjärjestyksestä, ettei se tuota liikaa kuormaa arkeen, psykologi Jari Hyyti sanoo.

Väkivaltatilanteet, etenkin ampumiset poliisia kohtaan, ovat harvinaisia. Hyytin mukaan on kuitenkin realiteetti, että työssä voi tapahtua väkivaltaa.

Poliisikoulutuksessa lähdetään riskiajattelusta: ammattiiin liittyy riskejä, joita pitää pyrkiä hallitsemaan. Työn haasteita lisää se, että jokainen tapaus on arvioitava paikan päällä. Varautumistasoa pitää nostaa, jos tilanne edellyttää.

– Poliisit ovat useimmiten tekemisissä negatiivisten ja vaikeiden asioiden kanssa. Siinä syntyy helposti aggressiota ja ehkä uhkaa tai tekoja poliisia kohtaan. Kuinka systemaattista tämä on, on vaikea arvioida.

Tilastot kertovat, että rikollisten otteet ovat koventuneet. Kyseessä on psykologin mukaan yleinen yhteiskunnallinen muutos.

– Kaikkia auktoriteettejä kohtaan ollaan kriittisempiä. Entiset auktoriteetit ovat menettäneet auktoriteettiään. Poliisi on Suomessa onnistunut tehtävässään hyvin. Tätä pyrimme pitämään yllä.

Hakijamäärät kasvaneet

Pasi Kotro opettaa operatiivista johtamista Poliisiammattikorkeakoulussa. Hän pitää viikonlopun tapahtumia erittäin vakavia.

Poliisin koulutuksissa huomioidaan väkivallan uhka ja niihin reagointi. Opetuksessa mietitään, mitä näistäkin tapauksista voidaan oppia.

Poliisi pyrkii pienentämään riskiä työssä, mutta Kotron mukaan kaikkeen ei voi täydellisesti varautua.

– Ihan nollaan emme voi riskiä ikinä saattaa.

Kotro tuli poliisikoulutukseen vajaat 40 vuotta sitten. Hän kertoi tiedostaneensa jo silloin riskit, kuten opiskelija Sampsa Pietilä.

Poliisiammattikorkeakouluun Tampereelle haki tänä vuonna ennätysmäärä opiskelijoita. Yhtä paikkaa tavoitteli lähes 13 hakijaa. Pelko ei näy ainakaan vielä hakijamäärissä.

– Hakijamäärät ovat kasvaneet. On hienoa, että tämä on monen kutsumus- ja haaveammatti.

Lue lisää:

Nainen ajoi autoa, kun yhtäkkiä takaa lähti ohittamaan epäiltyjen poliisiampujien auto – silminnäkijät kertovat harvinaisesta operaatiosta

Kaksi Ruotsin kansalaista otettu kiinni, tehtävä liittyi omaisuusrikokseen – Nämä asiat tiedämme Porvoon ampujista ja poliisin tutkinnasta

Ruotsalainen kriminologi: Ilmeisesti järjestäytynyt ruotsalainen rikollisuus oli asialla Porvoossa