Pitkään tavoitellun Suomen mallin notkahdettua työmarkkinakentässä on alettu valmistautua syksyn liittokierroksiin. Naisvaltaisia aloja edustava Julkisten ja hyvinvointialojen liitto eli JHL vaatii erillistä naisvaltaisia aloja koskevaa palkankorotusta.
Naiskorotuksen tason on haarukoitu olevan useita prosentteja lähivuosien aikana.
– Pitää saada ihan erillinen erä tämän yleisen korotuksen päälle. Naisvaltaisia aloja on kuritettu ja nyt on pidettävä huolta siitä, että ostovoima pysyy hyvänä naisvaltaisilla aloilla, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo.
– Korotuksen olisi oltava useita prosentteja lähivuosien aikana.
Kuntatyönantaja: Kilpailukykysopimuksessa sovitusta pidetään kiinni
Työnantajapuoli hämmästelee palkansaajien avausta. Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen sanoo, että kilpailukykysopimuksessa sovitusta pidetään kiinni.
– Haluan korostaa, että kilpailukykysopimuksessa kaikki osapuolet hyväksyivät sen, että neuvotteluilla tuetaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, työllisyyttä ja tuottavuutta sekä julkisen talouden kehitystä. Sen takia meillä ei taida olla varaa siihen, että kustannustaso nousee liian korkeaksi, Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen sanoo.
Palkansaajapuolen esitys on periaatteiltaan täysin päinvastainen kuin pitkään valmisteltu Suomen malli. Kuluvalla viikolla notkahtaneen Suomen mallin tavoite on ollut se, että Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta tärkeät vientialat asettaisivat ylärajan suomalaisten palkankorotuksille.
JHL: Samapalkkaisuus ei ole edennyt nykyisen hallituksen aikana
Myrsky työmarkkinakentässä alkoi velloa välittömästi sen jälkeen, kun Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) imoitti irtisanovansa keskusjärjestösopimukset.
Palkansaajapuolella naiskorotusta perustellaan maan hallituksen ja työmarkkinakeskusjärjestöjen kolmikantaisesti sopimalla samapalkkaisuusohjelmalla sekä julkisen sektorin kilpailukykysopimuksessa menettämillä lomarahan leikkauksilla.
– Me haemme vientialojen tasoista kustannusta eli palkankorotusta ja siihen lisäksi haluamme ihan hallituksen tasa-arvo-ohjelman mukaisesti edistää samapalkkaisuutta, JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo.
– Käytännössä se tarkoittaa sitä, että syksyn neuvottelupöydässä on hyvä sopia myös siitä, miten samapalkkaisuutta edistetään ja varata siihen riittävä rahoitus.
– Samapalkkaisuus ei ole edennyt nykyisen hallituksen aikana oikealla tavalla.
Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen tyrmää esityksen ja sanoo, ettei erillistä tasa-arvo erää olla kirjaamassa.
JHL on julkisella ja hyvinvointipalvelusektorilla työskentelevien ammattiliitto. Liittoon kuulu noin 230 000 jäsentä ja se SAK:n jäsen. JHL:n jäsenet työskentelevät muun muassa valtion, kuntien, seurakuntien, liikelaitosten ja julkiselle sektorille palveluja tuottavien yritysten ja yhteisöjen palveluksessa. Jäsenistä 70 prosenttia on naisia.
– Valemedia ei kerro totuutta. Se ei edusta kansaa, eikä tule koskaan edustamaan kansaa. Tälle me teemme jotain. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tykitti konservatiivien kokouksessa perjantaina Washingtonin kupeessa Marylandissa.
Trump keskittyi puheensa alkuosassa tiedotusvälineiden haukkumiseen. Trumpin mukaan osa tiedotusvälineistä vääristelee tarkoituksellisesti uutisointiaan häntä vastaan.
Pian Trumpin kokouspuheen jälkeen Valkoisessa talossa alkoi tapahtua.
Valkoisen talon tiedottaja Sean Spicer esti useilta tiedotusvälineiltä pääsyn kameroiden ja tiedotustilaisuushuoneen ulkopuolella pidettyyn briiffiin. Valkoisen talon tilaisuudesta jätettiin pois Trumpin inhoamat the New York Times sekä CNN, jota Trump on haukkunut Clinton News Networkiksi. Lisäksi oven ulkopuolelle jäivät muun muassa brittiläiset the Guardian ja BBC sekä yhdysvaltalainen politiikkaa seuraava Politico.
"Asenne tuntuu tiukkenevan koko ajan"
Trumpin tempaus on hyvin poikkeuksellinen ja Valkoisen talon kirjeenvaihtajayhdistys protestoi heti sitä vastaan.
Trumpin hallinnon toimet huolettavat myös maailman sananvapaustilannetta seuraavaa Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osastoa.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen.Ilkka Nousiainen
– Tuntuu siltä, että Trumpin hallinto koko ajan vain tiukentaa asennettaan mediaa kohtaan. Tämä on ilman muuta uhka sananvapaudelle. Tässä haetaan ehkä todellista konfliktia, Suomen osaston puheenjohtaja Ilkka Nousiainen sanoo Ylen haastattelussa.
"Median ei pidä provosoitua"
Nousiainen toivoo, että media ei provosoituisi, vaikka Trump tuntuukin pitävän sitä vihollisenaan.
– Median ainoa tapa vastata tähän olisi minun ymmärtääkseni se, että uutisoidaan rehellisesti ja avoimesti niin kuin tähänkin asti, eikä provosoiduta.
Yhdysvalloissa on vahva sananvapaus, joka on turvattu perustuslaissa. Trump itse sanoi konservatiivikokouksessa rakastavansa juuri tätä sananvapauden takaavaa perustuslain kohtaa.
– Kukaan ei rakasta sitä minua enempää. Kuka käyttää sananvapauttaan enemmän kuin minä? Se antaa minulle ja meille oikeuden arvostella valemediaa, Trump sanoi.
"USA:n tilannetta syytä seurata tarkasti"
Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen osaston puheenjohtaja muistuttaa, että Turkin ja Venäjän onnettomasta sananvapaustilanteesta ollaan Yhdysvalloissa vielä kaukana. Tästä huolimatta Trumpin hallinnon toimia kannattaa pitää tiukasti silmällä.
– Joka paikassa sananvapaus on vähän omanlaisensa ja sitä toteutetaan eri tavalla, mutta periaate on nyt kyllä Yhdysvalloissa uhattuna, ja sitä on syytä seurata tarkasti.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) sanoi lauantaina Ilta-Sanomien haastattelussa, että hänen terveystietojaan oli kyselty joulukuussa asiattomasti Liikenteen turvallisuusvirastolta Trafilta. Sipilän mukaan hänen terveystietoihinsa oli yritetty päästä käsiksi salaa hankitulla sosiaaliturvatunnuksella.
Trafi pitää yllä lentäjien terveydentilaa koskevaa järjestelmää, mutta se ei ole julkinen.
STT:n mukaan Trafi vahvistaa, että Sipilän tietoja on kysynyt kolme toimittajaa ja yksi yksityishenkilö. Trafi pitää kyselyjä Sipilän lentoluvasta ja lääketieteellisen kelpoisuuden voimassaolosta kuitenkin asiallisia, eikä media ole Trafin mukaan yrittänyt kalastella yksityiskohtia Sipilän terveystiedoista.
Kotien myrkylliset palonestoaineet päätyvät pölynä sisäkissojen elimistöön. Tukholman yliopiston tutkimus vahvistaa aiemmat olettamukset bromia sisältävän pölyn kerääntymisestä kotikissojen vereen.
Sähkölaitteiden, huonekalujen ja tekstiilien bromatut palonestoaineet hieroutuvat huonepölyksi, jota asunnossa enimmäkseen tai jopa kaiken aikaa oleskelevat kissat nuolevat turkistaan.
Tukholman yliopiston aiemmassa tutkimuksessa on jo osoitettu, että kissoilla, joilla on todettu kilpirauhasen liikatoimintaa, on elimistössään enemmän palontorjunta-aineiden bromia kuin terveillä kissoilla.
Myös pikkulapset, jotka eivät kaihda poimia esineitä lattialta suuhunsa, altistuvat kissojen tavoin, tutkijat sanovat.
Moppaa ja imuroi
Tuoreessa tutkimuksessa otettiin samaan aikaan pölynäytteitä asunnoista ja verinäytteitä kissoista vertailuyhteyden varmemmaksi vakuudeksi.
– Bromattujen palontorjunta-aineiden tiedetään vaikuttavan umpieritykseen. Se on erityisen vakavaa lapsille. Kehittyvän elimistön altistuminen voi näkyä myöhemmällä iällä kilpirauhasen sairauksina, sanoo tutkija Jana Weiss.
Edellisessä tutkimuksessa varoitettiin myös hedelmällisyyttä häiritsevistä vaikutuksista, joita kotien myrkkypölyllä voi olla. Tutkijat kehottivatkin pienten lasten vanhempia imuroimaan ja moppaamaan ahkerasti niin kauan, kun lapsi elää paljolti lattianrajassa.
Myrkyt häipyvät hitaasti
Useita aikoinaan kelpuutettuja palontorjunta-aineita on sittemmin kielletty hormonitoimintaa häiritsevinä. Ne ovat kuitenkin erittäin pitkäikäisiä karkuun päästyään, ja niitä saattaa vuotaa lisää esimerkiksi sähkölaitteista vuosia valmistamisen jälkeen.
Makuu-, olo- ja lastenhuoneista otetuista pölynäytteistä analysoitiin bromattujen ja kloorattujen aineiden pitoisuudet. Pöly sisälsi sekä sellaisia aineita, jotka ovat edelleen käytössä, että vuosikymmeniä sitten kiellettyjä kemikaaleja.
Tutkimus, joka on julkaistu Environmental Science & Technology -lehdessä, on osa Tukholman yliopiston isoa projektia. Sen tavoitteena on tunnistaa ja arvioida hormonitoimintaa häiritsevät aineet kodeissamme.
Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin velipuolen murhasta pidätetty indonesialainen sanoo, että hän teki pilan tv-ohjelmaa varten.
Nainen kertoi versionsa tapahtumista Malesiassa Indonesian lähetystön edustajalle Andreano Erwinille lauantaina. Erwinnin mukaan nainen kertoi, että hänelle maksettiin tehtävästä 400 Malesian ringgittiä eli noin 85 euroa.
Kolme ihmistä on pidätetty epäiltynä osallisuudesta murhaan.
Malesian poliisi: Naiset tiesivät, mitä tekivät
Indonesialainen ja toinen pidätetty, vietnamilainen nainen, sanoivat viime viikolla, etteivät he tienneet osallistuvansa murhaan. Indonesialaisnainen sanoi lauantaina luulleensa aineen olevan "vauvaöljyä".
Malesian poliisin mukaan naiset kuitenkin tiesivät, mitä he olivat tekemässä. Myrkkyä Kimin kasvoihin hieronut nainen muun muassa meni välittömästi hyökkäyksen jälkeen wc-tiloihin pesemään kätensä.
Asiantuntijoiden mukaan myrkkyä käsiteltäessä on tehtävä varotoimenpiteitä.
Malesian ja Pohjois-Korean suhteet koetuksella
Kimin murha on myrkyttänyt myös Malesian ja Pohjois-Korean suhteet. Ilmapiiri kiristyi entisestään, kun perjantaina selvisi, että murha tehtiin VX-hermomyrkyllä.
Malesian poliisi sanoi lauantaina, että se antaa pohjoiskorealaisdiplomaatista pidätysmääräyksen, ellei tämä suostu yhteistyöhön.
VX-hermokaasu on äärimmäisen myrkyllistä. YK on listannut sen joukkotuhoaseeksi. Asiantuntijoiden arvion mukaan myrkkyä on voitu valmistaa vain huippuluokkaisessa, valtiotason laboratoriossa.
Kansainväliset sopimuksen kieltävät VX-hermokaasun valmistuksen. Pohjois-Korealla kuitenkin epäillään olevan varastoissaan tuhansia tonneja kemiallisia aseita.
Yle Uutiset selvitti työpaikoilla jaettavien varoitusten sisältöä ja merkitystä.
Varoitusten määriä ja syitä ei tilastoi kukaan. Kunnollista tutkimustakaan työpaikkojen varoituskäytännöistä ei ole tehty.
Työoikeuden asiantuntijat pitävät silti selvänä, että kiristyvän työtahdin vuoksi varoitusten määrä on pikemminkin nousussa kuin laskussa.
Tässä seitsemän pointtia varoituksista. Asiantuntijoinamme ovat Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen sekä Lapin ja Itä-Suomen yliopiston työoikeuden dosentti Jaana Paanetoja.
1 §. Mistä varoituksessa on kysymys?
Koskinen: Varoituksella työnantaja ilmoittaa olevansa tyytymätön työntekijän käyttäytymiseen. Varoituksessa on kerrottava sen syy ja mahdollinen uhkaus siitä, että työsuhde katkaistaan, jos sama epätoivottu käytös jatkuu.
Paanetoja: Kyse on työsopimuslakiin perustuvasta ennakkomuistutuksesta, kehotuksesta korjata epätoivottu käyttäytyminen. Varoitus on usein edellytys mahdolliselle myöhemmälle irtisanomiselle.
2 §. Minkälaisista asioista varoituksia annetaan?
Koskinen: Tavallisimmat syyt ovat työvelvoitteiden laiminlyönti, työnantajan määräysten rikkominen, alisuoriutuminen, alkoholin käyttö ja luvattomat poissaolot. Mutta varoitus voi perustua myös erilaisiin häiritsemistilanteisiin työpaikalla tai vaikkapa työpaikkaseurusteluun.
Paanetoja: Useimmiten perusteena on huono työnjälki, työaikarikkomukset tai alkoholin käyttö. Myös epäasiallinen käyttäytyminen sekä työajalla että sen ulkopuolella saattaa johtaa varoitukseen. Työnantaja voi katsoa esimerkiksi, että työntekijän some-kirjoittelu vahingoittaa oman yrityksen imagoa.
3 §. Onko varoituskortin heiluttaminen, varoitushanakkuus, lisääntynyt viime vuosina?
Koskinen: Ainakin uutta on se, että varoituksia saavat nykyisin myös esimiehet. Tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet. Jos yhteisesti sovittuja tavoitteita ei saavuteta, puhutaan alisuoriutumisesta. Varsinkin vastuullisessa asemassa oleville henkilöille tällaiset varoitukset ovat käytännössä jo hyvin tavallisia.
Paanetoja: Kentältä kuulee viestejä, että varoitusintoa siellä on joskus tuskallisenkin paljon. Toki työpaikkojen välillä on valtavia eroja. Ylenpalttinen varoituksilla uhkailu on mielestäni epärationaalista johtamista, epäasiallista pelottelua.
4 §. Mitä on tehtävissä, jos pomo on tärähtänyt ja jakaa varoituksia mielivaltaisesti?
Koskinen: Pomo se on pomollakin. Työpaikan ylimmän johdon on pidettävä huoli siitä, että esimiehet eivät syyllisty ylilyönteihin varoituksia antaessaan. Pahimmillaan varoitustehtailu voi olla jopa työpaikkakiusaamista.
Paanetoja: Silloin on tarkasteltava työpaikan johtamiskulttuuria kokonaisuutena. Onko siellä jotakin vikaa? Jatkuva pelon lietsominen kostautuu ja tulee kalliiksi myös työnantajalle, yrityksen omistajalle.
Koskinen: Työsopimussuhteessa oleva ei voi valittaa saamastaan varoituksesta erikseen yhtään minnekään. Oikeuskäytännössä on katsottu, että varoituksen peruste ja kestävyys arvioidaan vasta sitten kun samasta asiasta on nostettu nimenomainen irtisanomisoikeudenkäynti. Jos varoituksia annetaan räikeän epäasiallisin motiivein, kiusaamistarkoituksessa tai vaikkapa tietyn poliittisen suuntauksen kannattajille, niin siihen voidaan puuttua rikoslain keinoin esimerkiksi työturvallisuusrikoksena tai syrjintärikoksena.
Paanetoja: Työsuhteisten osalta tilanne on hankala. Varoituksen asiallisuus ja sen perusteen kestävyys punnitaan yleensä vasta mahdollisen myöhemmän irtisanomisoikeudenkäynnin yhteydessä. Työsuhteinen voi siis ainoastaan esittää vastalauseensa, reklamoida, varoituksesta sen antajalle. Virkasuhteisilla asia on toisin. Virkamies voi saattaa saamansa varoituksen itsenäisenä asiana eteenpäin hallinto-oikeuden tutkittavaksi.
6 §. Vanheneeko varoitus koskaan – vai onko se elinkautinen?
Koskinen: Varoitukset vanhenevat. Nyrkkisääntönä on, että ne vanhenevat maksimissaan puolessatoista vuodessa. Varoituksen saaneen työntekijän kannalta nykyinen menettelytapa ei kuitenkaan ole paras mahdollinen. Varoituksen vanhenemisesta ei ilmoiteta sen saaneelle erikseen. Siinä voi käydä niin, että työntekijä on löyhässä hirressä hyvinkin epämääräisen ajan.
Paanetoja: Varoitus vanhenee, vaikka laissa siitä ei ole mainintaa. Mitä vakavampi teko, sitä pidemmän aikaa varoitus on voimassa. Varoituksen vanhentumisaika vaihtelee tavallisesti yhden vuoden molemmin puolin. Vuosikausia sitten annettuihin varoituksiin ei tietenkään voida vedota. Varoituksia ei myöskään voi kerätä pitkäksi aikaa varastoon. Jos työntekijälle annetaan lisää vastuuta ja uusia, entistä vaativampia tehtäviä, työnantajan toiminta osoittaa, että se vanha varoitusasia on annettu anteeksi, unohdettu.
7 §. Viisas vinkki työntekijälle, jolle pomo on lyönyt varoituslapun kouraan?
Koskinen: Pidä pää kylmänä. Jos varoitus on todistettavasti asiallinen ja perusteltu, pyristeleminen sitä vastaan on hyödytöntä. Kannattaa pokata, ryhdistäytyä ja jatkaa työntekoa ilman suurta draamaa. Jos taas varoitus on selvästi perusteeton, ota yhteys vähintäänkin luottamusmieheen.
Paanetoja: Rauhoitu ensin – tunnekuohun vallassa ei kannata tehdä yhtään mitään. Jos varoitus on aiheellinen, on syytä ojentua, koska uusi samanlainen teko saattaa johtaa irtisanomiseen. Jos taas varoitus on perusteeton, kannattaa reklamoida eli kiistää varoitus ja sen peruste kirjallisesti mahdollisimman pian. Kerää todistusaineistoksesi todellisista tapahtumista tietävien kertomuksia. Jälkikäteen, mahdollisessa irtisanomisoikeudenkäynnissä, asioiden todistaminen on silloin helpompaa.
Saksassa Heidelbergissä mies on ajanut jalankulkijoiden joukkoon kaupungin keskustassa sijaitsevalla Bismarckplatzilla.
Ainakin kolmen ihmisen kerrotaan loukkaantuneen. Yksi uhreista kuoli myöhemmin sairaalassa.
Poliisi kertoo ampuneensa miestä ja pidättäneensä hänet. Mies on haavoittunut vakavasti, poliisi sanoo.
Paikallisen median mukaan pidätetty olisi nuori saksalainen mies.
Poliisin mukaan mies ajoi ihmisryhmään vuokra-autolla ja yritti sen jälkeen pakoon jalan. Hänellä oli mukanaan veitsi. Poliisi sai hänet kiinni silminnäkijöiden avulla.
Poliisi ei ole ottanut kantaa teon tahallisuuteen tai sen motiiviin. Saksalaismedioiden mukaan poliisi ei kuitenkaan usko, että kuljettajalla olisi yhteyksiä terroristijärjestöihin.
Televisiossa puhuneen poliisin tiedottaja Norbert Schaetzle sanoi, että miehellä ei uskota olevan terroristitaustaa ja että hän näyttäisi toimineen yksin. Sen sijaan Schaetzle ei vahvistanut paikallismedian tietoja, jonka mukaan miehellä olisi mielenterveysongelmia.
Viime joulukuussa mies ajoi väkijoukkoon Berliinin joulutorilla, jolloin 12 ihmistä kuoli ja 48 loukkaantui.
PATTAYA Sandaaleissa, shortseissa ja kauluspaidassa nelikymppinen suomalaismies "Jari" ei erotu mitenkään turistien joukosta Pattayan vilkkaalla rantakadulla. Syvä rusketus näkyy päälle, mutta rahattomuus ei.
Rantakahvila on täynnä länsimaalaisia, mutta Jari istuu pöytään vain, jos joku muu tarjoaa.
– Yleensä syön vain kaksi ateriaa viikossa, hän sanoo.
Joka päivä ei hänen mielestään edes kannattaisi syödä, koska silloin olisi koko ajan nälkä.
– Jollain aina sydän heltyy sen verran, että saa ruokarahaa, Jari kertoo.
Useimmiten auttajat ovat tavallisia thaimaalaisia, itsekin köyhiä. Ja jos ruokarahaa ei satu saamaan, sitten Jari on syömättä.
Jarilla on tapana käyskennellä yöt pitkin Pattayan kujia ja jutella ihmisten kanssa. Heille Jari kertoo tarinaansa siitä, miten hän päätyi viime toukokuussa Pattayalle ja miten hänen koko omaisuutensa mahtuu nyt selkäreppuun.
Rahat paloivat Kambodžassa
Vielä pari vuotta sitten Kaakkois-Aasia tuntui lämpimältä ja mukavalta. Jari halusi perustaa ravintoloita Kambodžassa. Ja perustikin, mutta omat rahat hävisivät nopeasti kambodžalaisiin taskuihin.
– Olin väärien ihmisten kanssa tekemisissä, huijauksen maku siitä jäi ja kaikki meni. Ei ollut tarpeeksi pätevyyttä hoitaa niitä hommia, Jari tunnustaa.
Olisi pitänyt käyttää ulkopuolista lakimiestä yritystoiminnan aloittamisessa, hän sanoo nyt.
Kambodžan takaiskun jälkeen Jari tuli Pattayalle, jonka hän tunsi entuudestaan.
Joillekin ulkomaalaisille Pattayan rannasta on tullut pysyvä asuinpaikka.Mika Mäkeläinen / Yle
Ensimmäiset kuukaudet Jari kertoo selvinneensä alle euron päiväbudjetilla, nyt ei ole sitäkään vähää.
Kun Jarilla ei ollut enää maksaa majapaikkaa eikä ruokaa, lähti myös panttina ollut kännykkä. Toinen matkapuhelin varastettiin yöllä repusta rannalla. Reppu palautettiin, kun mies tiedettiin rahattomaksi, mutta ilman kännykkää.
Sen jälkeen, yli puoleen vuoteen, Jari ei ole ollut yhteydessä kehenkään Suomessa – ei, vaikka hänellä on Suomessa neljä lasta. Välit ex-puolisoon ovat katkenneet.
Yöt kadulla, unet aurinkotuolissa
Aluksi Jari nukkui rannalla. Siellä näkyy jopa keskellä päivää muitakin kodittomia, lähinnä tosin thaimaalaisia.
Unen puute paistaa Jarin punaisista silmistä. Kodittomana vaikeinta on saada nukuttua tarpeeksi.
Rantakadun kävelytien alta pilkistää kupoliteltta. Joku toinen rannan vakioasukas istuu hiekalla.
Tätä voisi jokainen ihan elämysmielessä kokeilla vaikka viikon, että nukkuisi tuolla rannalla. Jari
– Heitähän näkee kymmeniä joka päivä. Tiedän aika hyvin, missä on "koti" kenelläkin, Jari sanoo.
Enää Jari ei kuitenkaan itse nuku rannalla. Ei kuulemma voi, koska hyttyset syövät ja varkaat vievät vaikka sandaalit jalasta – niinkin on käynyt.
– Tätä voisi jokainen ihan elämysmielessä kokeilla vaikka viikon, että nukkuisi tuolla rannalla. Siinä olisi elämystä oikein viimeisen päälle, Jari sanoo.
Hän ajattelee, että monella suomalaisella menee liian hyvin, ja kokemus kodittomana elämisestä palauttaisi maan pinnalle.
Kodittoman teltta Pattayan rantakadun reunan alla.Mika Mäkeläinen / Yle
Nykyisin Jari valvoo yöt kaduilla ja livahtaa päiväksi jonkin hotellin uima-altaalle. Aurinkotuolissa voi ottaa pitkätkin torkut ja hereillä täytellä sudokua.
Kerran kävi käry, kun henkilökunnan epäilykset heräsivät. Jari näki, että poliisit olivat aamulla odottamassa, joten hän suunnisti muualle.
Kaksi suomalaista odottaa karkotusta "apinatalossa"
Thaimaassa kodittomat länsimaalaiset välttelevät usein viranomaisia viimeiseen asti, koska heidän viisuminsa on vanhentunut.
Jari on nähnyt Pattayalla poliisin ratsioita, mutta ei ole itse joutunut haaviin.
– Jos näen, että poliiseja alkaa tulla enemmän johonkin tiettyyn paikkaan, lähden kävelemään toiseen suuntaan, Jari sanoo.
Ei hän silti piilottele. Riittää, että näyttää tarpeeksi turistilta ja käyttäytyy määrätietoisesti.
Jarinkaan viisumi ei ole enää voimassa, ja jos tämä selviäisi poliisille, hänet passitettaisiin karkotuskeskukseen Bangkokiin, 150 kilometrin päähän. Sieltä taas pääsisi ulos vain, jos lentäisi takaisin kotimaahan.
Sitä ennen pitäisi kuitenkin haalia kasaan rahat sekä lentolippuun että viisumin ylityksestä määrättävään reilun 500 euron sakkoon.
Olot Bangkokin karkotuskeskuksessa ovat niin kurjat, että Jari tuntee paikan "apinatalona".
Karkotuskeskus on tullut tutuksi myös Suomen Thaimaan-suurlähetystössä. Konsuli Raimo Pahkasalon mukaan keskuksessa on nyt kaksi suomalaista, jotka odottavat lentolippua kotiin. Olot eivät ole häävit.
– Patja on pieni, hygienia on erittäin huono, terveydenhuolto on hyvin heikko, ja ruoka on aika ala-arvoista, Pahkasalo sanoo.
Konsuli Raimo Pahkasalon autettavaksi päätyy viikoittain suomalaisia, jotka ovat joutuneet Thaimaassa rahattomiksi. Mika Mäkeläinen / Yle
Suomalaisia päätyy pennittömiksi joka viikko
Pahkasalon autettavaksi päätyy viikoittain suomalaisia, jotka ovat joutuneet Thaimaassa rahattomiksi ja sen myötä myös kodittomiksi.
Konsulikyytejä valtion piikkiin heille ei tarjota, mutta lähetystö auttaa yhteydenpidossa, jotta paluulippuun löytyisi rahaa Suomesta.
Pahkasalon mukaan kodittomat itse eivät ole niinkään huolissaan tilanteestaan, vaan huoli on sukulaisilla. Tämä mutkistaa tilannetta, sillä konsulipalvelulaki lähtee siitä, että pulassa olevan itsensä on pyydettävä apua – ketään ei taivutella väkisin takaisin Suomeen.
On menty töihin yritykseen, josta on luvattu rahaa, ja sitten lupaukset eivät olekaan pitäneet. Konsuli Raimo Pahkasalo
Jari ei ole ottanut yhteyttä sen paremmin Suomen kuin Thaimaankaan viranomaisiin.
– En toivo niiltä yhtään mitään apua, Jari sanoo.
Hän haluaa vakuuttaa, etteivät asiat sittenkään ole niin huonosti.
– Täällä on mukavia ihmisiä, kyllä täällä pärjää. Jonkun verran vaatii tietysti selviytymistaitoja, Jari arvioi kiertolaiselämäänsä.
Jari nukkuu päivisin hotellien uima-altailla, mutta kulkee yöt Pattayan kaduilla. Mika Mäkeläinen / Yle
Konsuli Pahkasalo ei tunne Jaria, mutta on nähnyt lukemattomia muita samantapaisessa tilanteessa.
– Ihmisen mielessä saattaa olla, että täällä on kiva olla, paljon edullisempaa kuin Suomessa ja lämmintä. Mutta tietoisuus omasta tilasta ja terveydestä saattaa hämärtyä, Pahkasalo sanoo.
Tyypillinen rahattomaksi päätyneen suomalaisen tarina on samankaltainen kuin Jarilla.
– Monesti on niin, että suhteet Suomeen ovat katkenneet. Saattaa olla, että tänne on tultu rahan toivossa. On menty töihin johonkin tiettyyn yritykseen, josta on luvattu rahaa, ja sitten lupaukset eivät olekaan pitäneet, Pahkasalo kertoo.
Ulkomaalaiset kodittomat putoavat kahden järjestelmän väliin: he eivät usein enää ole sen paremmin alkuperäisen kotimaansa kuin Thaimaan sosiaaliturvan piirissä, eikä heillä ole vakuutusta.
Karkotuskeskuksen pelossa he jäävät ajelehtimaan Thaimaahan köyhistä köyhimpinä.
Kodittomuus jää piiloon viranomaisilta
Thaimaassa perhesuhteet ovat tiiviitä, ja viralliset tilastot kertovat, että kodittomia olisi väkilukuun nähden vähän. Viranomaiset kuitenkin myöntävät, että viralliset tiedot eivät alkuunkaan vastaa totuutta.
Esimerkiksi puolentoista miljoonan asukkaan Chonburin maakunnassa, jossa Pattaya sijaitsee, on virallisesti laskettu alle 50 koditonta. Thaimaan sosiaaliministeriön virkamiehet kertovat kuitenkin Ylelle, että pelkästään Pattayan rannalla on 20–30 ulkomaalaista koditonta, ja thaimaalaisia vielä paljon enemmän.
Thaimaassa on kymmeniä tuhansia kodittomia, joista länsimaalaisten osuus on viime vuosina kasvanut.Mika Mäkeläinen / Yle
Länsimaalaisten kodittomuuden taustalla on usein kariutunut suhde tai joutuminen huijauksen uhriksi liike-elämässä, sanoo Issarachon-nimisen kansalaisjärjestön perustaja Natee Saravari.
Vuosi sitten Issarachon arvioi, että Thaimaassa on noin 600 länsimaalaista koditonta. Heidän määränsä on kasvanut sitä mukaa kun pidempiaikainen oleskelu Thaimaassa on yleistynyt.
Thaimaalaisia kodittomia on järjestön mukaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia, ja Thaimaan naapurimaista tulleiden kodittomien määrää ei ole edes arvioitu.
Kerjääminen on kiellettyä – mutta mahdollisuus tienestiin
Pattayan rannalla kiertää ainakin kerran viikossa yöaikaan sosiaaliministeriön katupartioita kyselemässä, tarvitsevatko ihmiset apua.
Chonburin maakunnan asunnottomien suojelukeskuksen johtaja Rattanawalee Vongharn vakuuttaa, etteivät sosiaaliviranomaiset ilmianna paperittomia ulkomaalaisia poliisille vaan pitävät heistä huolta, kunnes jostain löydetään rahat paluulippuun.
Lupauksesta huolimatta ulkomaalaiset eivät useimmiten uskalla turvautua mihinkään viranomaisiin.
– Jos koditon ei halua apua, emme voi tehdä mitään, sillä kodittomuus ei ole laitonta, Vongharn kertoo.
Kerjääminen on Thaimaassa periaatteessa laitonta, mutta käytännössä kerjäläisiä näkee usein.Mika Mäkeläinen / Yle
Kerjääminen sen sijaan on Thaimaassa kiellettyä. Mutta siitä huolimatta kerjäläisiä näkee paljon – ja Pattayalla myös länsimaalaisia anomassa lanttia. Viranomaisarvioiden mukaan yli kolmannes Thaimaan kerjäläisistä on ulkomaalaisia.
Jarikin on huomannut, että siinä olisi yksi mahdollisuus tienestiin.
– Pummaamalla pystyisi tekemään rahaa. Mutta se ei ole minun juttuni, Jari sanoo.
Muut konstit rahan saamiseksi ovat vähissä. Töitä paperittoman ulkomaalaisen ei ole helppoa Thaimaassa hankkia. Kuri on kiristynyt nykyisen sotilashallituksen aikana, ja työnantajat käräyttävät ne, joilla ei ole työlupaa, etteivät joudu itse vaikeuksiin.
"Se voi tapahtua kenelle tahansa"
Suomessa Jarilla oli aikoinaan sekä työpaikka että koti, eikä hän koskaan voinut kuvitellakaan päätyvänsä kodittomaksi Thaimaahan.
– Se voi tapahtua jokaiselle vaikka seuraavana päivänä, että ei menekään niin hyvin. Sitähän ei koskaan tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, Jari sanoo.
Hän ei jaksa ajatella omaa tulevaisuuttaan. Suomessa olisi katto pään päällä, mutta vain kesäisin. Eikä rahaa matkustaa Suomeen ole. Jos Jari saisi rahaa, ensimmäiseksi hän ostaisi ruokaa eikä kertoisi siitä kenellekään.
– Jos rahaa on, siitä on pidettävä suu kiinni, ei kannata huudella kenellekään, muuten nekin rahat ryöstetään, hän sanoo.
Kaduilla kohtaa väkivaltaa, mutta siitä Jari ei halua puhua.
– Työtapaturmia, niitä aina sattuu välillä, hän kuittaa.
Varjot Pattayan rannassa pitenevät. Jari alkaa miettiä jo tulevaa yötä.
– Tästä lähdetään taas uuteen iltaan, kun auringonlasku koittaa. Katsotaan mitä tapahtuu, hän sanoo.
Moskovassa tuhannet mielenosoittajat vaativat lisäselvyyttä oppositiojohtaja Boris Nemtsovin murhaan.
Venäjää kuohuttaneesta murhasta tulee maanantaina kuluneeksi kaksi vuotta.
– Venäjä tulee olemaan vapaa! Putin merkitsee sotaa! mielenosoittajat huusivat uutistoimisto AP:n mukaan.
Ylen paikalla olleen tomittajan Erkka Mikkosen mukaan moni kuitenkin marssi hilajisuudessa kunnioittaen Nemtsovin muistoa. Poliisin mukaan paikalla oli 5 000 ihmistä, vapaaehtoiset tarkkailijat antoivat arviokseen 15 000 ihmistä.
Nemtsov oli presidentti Vladimir Putinin äänekäs arvostelija. Hän toimi Boris Jeltsinin presidenttikauden aikaan maan varapääministerinä.
Hänet ammuttiin 55-vuotiaana kuoliaaksi aivan Kremlin vieressä sijaitsevalla sillalla 27.2.2015.
– Me kokoonnuimme vaatimaan, että Nemtsovin murhan tilaaja, ei vain sen tekijät, tuodaan oikeuden eteen, oppositioaktivisti Ilja Jashin sanoi Reutersille.
Syytteen mukaan epäillyt olisivat murhanneet Nemtsovin entisen Sever-pataljoonan upseerin Ruslan Muhudinovin toimeksiannosta. Muhudinovista on annettu kansainvälinen etsintäkuulutus.
Nemtsovin perhe ja tukijat kuitenkin uskovat, että Muhudovinin roolia on liioiteltu. Heidän mielestään Nemtsov murhattiin politiikkansa vuoksi ja että teon tilaaja on yhä vapaalla jalalla.
– Tutkinta loppui, kun murhan tekijät oli saatu kiinni. Mutta mitään ei ole tehty, jotta sen tilaaja löydettäisiin, perheen asianajaja Vadim Prokhorov sanoi.
Monet, muun muassa Ilja Jashin, uskovat että vuodesta 2007 Tšetšeniaa johtanut Ramzan Kadyrov osallistui Nemtsovin murhaan.
Oppositiojohtajan Boris Nemtsov oli entinen varapääministeri ja presidentti Vladimir Putinin äänekäs arvostelija. Anatoly Maltsev / EPA
"Me emme ole unohtaneet"
Murhan tutkinta on edennyt hitaasti ja moni uskoo, ettei Nemtsovin murhaa tulla koskaan selvittämään.
Marssille osallistunut biologi Aleksei Kuznetsov jaksoi silti toivoa, että mielenosoitus kiinnittäisi maan johdon huomion.
– Ehkä me voimme vaikuttaa tutkintaan osoittamalla, että tapaus muistetaan yhä vaikka valtaapitävät yrittävät unohtaa sen, Kuznetsov sanoi.
Samaa toivoi eläkeläinen Galina Zolina.
– Me tulimme kunnioittamaan Nemtsovin muistoa. Haluamme osoittaa valtaapitäville, että me emme ole unohtaneet, hän sanoi uutistoimisto AFP:lle
Marssijoita oli kielletty kulkemasta pitkin siltaa, jota Nemtsov oli ylittämässä, kun hänet ammuttiin. Murhapaikalle tuotiin silti kukkia.
AFP, AP, Reuters
_Juttua korjattu 20:56: Nemtsovin murhapäivä oli 27.2.2015 ei _27.2.2016.
Metsähallitus arvioi uhanalaisen saimaannorpan talvikannaksi viime vuonna pesälaskentojen perusteella 360 yksilöä. Kanta on kasvanut 2010-luvulla lähes sadalla viiksekkäällä.
Arvioidaan, että kannassa on reilut 110 lisääntymiskykyistä naarasta. Niistä kolme neljästä synnyttää Nestorin päivän (25.2.) tienoilla. Vastasyntyneen kuutin elämä rajoittuu ensimmäisinä päivinä talvipesään, jonka emo on kovertanut luodon kylkeen muodostuneeseen luminietokseen.
Tällä kertaa norpat joutuvat synnyttämään ihmisten kolaamiin tekopesiin. Lumitilanne on eteläisellä ja keskisellä Saimaalla edelleen heikko. Vapaaehtoiset kolasivat tammikuun lopulla apukinoksia, joihin norppaemot todennäköisesti etsiytyvät.
Päättyneellä viikolla satanut lumi helpottaa ei-synnyttävien yksilöiden pesintää. Norppalaumassa on pesien suhteen tietty marssijärjestys.
– Näyttää siltä, että norppien kohdalla hegemonia on alfa-naaraalla, eikä uroksella. Naaras pääsee valitsemaan parhaan pesäpaikan, johon muut norpat sitten kokoontuvat, Metsähallituksen suojelubiologi Tero Sipilä kertoo.
– Synnyttävä norppa valitsee todennäköisesti kolatun pesän, jossa on eniten suojaa, Sipilä arvioi.
Kuutti syntyy viisikiloisena pallerona, joka alkaa kasvattaa heti syntymän jälkeen rasvakerrosta. Se suojaa kylmyydeltä ja kosteudelta. Ensimmäinen päivä ja seuraavat kaksi viikkoa ovat kuutin elämän kannalta ratkaisevia.
LAHTI. Suuren mediahuomion Lahden MM-kisoissa saanut venezuelalainen Adrian Solano kertoi perjantaina antavansa tuhannen euron palkintoshekit sprinttihiihdon suomalaismenestyjille Ristomatti Hakolalle ja Mari Laukkaselle.
Lisäksi Solanon nimissä aiotaan avata vaateverkkokauppa, jonka MM-kisojen aikainen tuotto jaetaan yhteistyössä Hiihtoliiton kanssa suomalaisjunioreille.
Palkintoshekit jaetaan suomalaistukijoiden Solanolle keräämästä rahapotista, josta jäi yli kisamatkan järjestämisen jälkeen. Hakola sai tiedon palkintoshekistä Yle Urheilun soittaessa hänelle asiasta.
- En ole kyllä kuullut mitään. Enkä oikein osaa sanoa mitään. Ei kai siinä, aamuharjoituksista hotellille matkalla ollut Hakola äimisteli.
Uransa parhaasta suorituksesta huolimatta Hakola ei juhlistanut menestystään suuremmin. Ilta meni joukkuekavereiden kanssa spekuloidessa ja aamulla oli vuorossa paluu sorvin äärelle.
- Sellaista se on ammattiurheilu. Vuoden päästä on jo olympialaiset.
Hakola pysyy Lahden MM-kisoissa vielä sunnuntaihin asti, sillä hän on Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen takana parisprintin varamiehenä. Sen jälkeen hän palaa kotiin, ellei ihmeitä tapahdu.
- Kovia karpaaseja on edessä ja ei taida paikkaa normaalimatkoille aueta. Toki aina jos tarjotaan arvokisastarttia, niin lähden kyllä matkalle.
Todennäköisimmin Hakolan seuraava kilpailu on 8. maaliskuuta Norjan Drammenissa. Sprinttikisaa ennen lienee tonnin rahapalkintokin kilahtanut Hakolan säätiötilille, sillä tämän hetken tietojen mukaan kohuhiihtäjä Adrian Solano palaa Venezuelaan lauantaina.
Hiihdon MM-kisat jatkuvat 5. maaliskuuta asti. Katso tarkempi ohjelma Ylen Kisaoppaasta.
Elokuvamaailman legendaarisimmat palkinnot Oscarit jaetaan tänään. Oscar-lähetystä voi seurata sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Yle Teemalla klo 2 alkaen.
Paul Buck / EPA
Maanantaina seuraamme ulkoministeri Timo Soinin vierailua Kiinan kommunistisen puolueen vieraana Pekingissä.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhuu tiistaina ensimmäistä kertaa presidenttinä maan kongressille. Puhetta odotetaan mielenkiinnolla muun muassa siksi, että Trump saattaa ilmoittaa uusista maahanmuuton rajoituksista.
.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puhumassa Marylandissa 24. helmikuuta.Olivier Douliery / EPA
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä keskiviikkona tulee voimaan uusi avioliittolaki Suomessa. Samaa sukupuolta olevat parit voivat solmia avioliiton. Lakimuutokset saivat alkunsa kansalaisaloitteesta.
Hose Jacome / EPA
Kerromme myös sukupuolineutraalin avioliittolain yleisyydestä maailmalla.
Hiihdon MM-kisat jatkuvat Lahdessa sunnuntaihin 5. maaliskuuta asti. Silloin hiihdetään miesten 50 kilometrin maastohiihto.
Tiistaina vuorossa on naisten maastohiihdon 10 kilometriä, keskiviikkona miesten maastohiihdon 15 kilometriä ja torstaina naisten maastohiihdon viesti.
Millainen on Sipilän kakkara? Mitä Rapalan viehe tarkoittaa poliittisessa kielessä? Mikä on kannustinloukku? Mitä tapahtuu kun asia politisoidaan? Mikä on utva? Mitä eroa on rammalla ankalla ja poliittisella broilerilla?
Politiikan ABC on juttusarja, joka tarjoaa selkeitä vastauksia edellä kuvatun kaltaisiin kysymyksiin. Ryhdymme “suomentamaan” politiikan kieltä, koska moni kansalainen kokee poliittisen eliitin puheet munkkilatinan kaltaiseksi salakieleksi.
Politiikan kieli saattaa vieraannuttaa kansalaisia heitä itseään koskevasta päätöksenteosta. Myös poliittisten päätösten perusteet jäävät hämäriksi sille, joka ei tunne politiikan käsitteitä.
Politiikan ABC antaa eväitä sen ymmärtämiseen, miten politiikkaa tehdään ja mikä politiikassa on oleellista. Sarja käsittelee politiikan termistöä monipuolisesti, ajankohtaiset asiat edellä.
Poliittista kapulakieltä suomentaa toimittaja Timo Seppänen yhdessä politiikan ammattilaisten ja maan parhaiden asiantuntijoiden kanssa.
Sarjan ensimmäisessä osassa aiheena on perussuomalaisten puoluetoimiston työntekijän, Matti Putkosen lanseeraama käsite, rapalan viehe.
Politiikan ABC:n resepti
Sarjan kussakin jutussa avataan ja analysoidaan yksi käsite tai sanonta kerrallaan napakasti ja selkeästi, sanakirjan tavoin.
Nyt alkava juttusarja avaa poliittisten käsitteiden ja sanontojen merkityksiä. Jutuissa kerromme myös sen millaisissa asiayhteyksissä ja mihin poliittisiin tarkoituksiin niitä käytetään. Yksittäisten käsitteiden kautta avautuu ikkuna politiikan maailmaan.
Kieli on yksi keskeisimmistä poliitikon työkaluista. Taitavimmat ja vaikutusvaltaisimmat poliitikot ovat yleensä erittäin taitavia sanankäyttäjiä.
Sanojen avulla voi kertoa totuuden. Niillä sitä voi myös hämärtää tai kätkeä sen kokonaan. Sanoilla on mahdollista sekä vastata kysymyksiin että kiertää ne.
Tästä syystä Politiikan ABC ei rajoitu yksinomaan yksittäisten sanojen, käsitteiden tai sanontojen merkityksen selittämiseen. Sarja tarkastelee myös poliitikkojen ja puolueiden sanavalintoja ja sitä, miten politiikan ammattilaisten retoriikka muuttuu kulloisenkin tilanteen mukaan.
Poliittista puhetta tulkitessa pitääkin osata lukea paitsi rivejä myös rivien välejä. Poliittista keskustelua seuraavan on syytä huomioida paitsi se mitä sanotaan, myös se, mitä jätetään sanomatta.
Napakat videot havainnollistavat, taustoittavat ja syventävät kutakin jaksoa kiinnostavien esimerkkien ja sanavalmiiden henkilöiden avulla.
Metsäteollisuutta on syytetty helmikuussa kovista otteista ja sooloilusta.
– Metsäteollisuus on selvästi päättänyt ajatella vain itseään, ei muita, totesi Paperiliiton Petri Vanhala Helsingin Sanomissa.
– Pettymys, totesivat myös Metsäteollisuuden kaverit eli Teknologia- ja Kemianteollisuuden Eeva-Liisa Inkeroinen ja Jyrki Hollmén.
Kyse on reaktioista Metsäteollisuuden reilun viikon takaiseen ratkaisuun jäädä pois vientiliittojen yhteisistä työehtosopimusneuvotteluista. Se haluaa neuvotella Paperiliiton kanssa työehdoista kahden kesken.
Reaktiot eivät jääneet siihen. Pari päivää myöhemmin myös Metalliliitto ja TEAM sanoutuvat irti vientivetoisen työmarkkinamallin valmistelusta.
Pian arveltiin, että Metsäteollisuuden ratkaisu oli viimeinen niitti pääministerin ja työmarkkinajärjestöjen silmäterälle eli Suomen mallille. Mallin maltilliset palkankorotukset ovat kiky-sopimuksen yksi peruspilari.
Mitä syytöksiin vastaa Metsäteollisuuden työmarkkinajohtaja Nina Pärssinen?
Suomen malli mureni jo syksyllä
Pärssinen on seurannut Metsäteollisuuden työmarkkinajohtajana hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kilpailukykysopimusneuvotteluja alusta asti. Hän ei suostu ottamaan syntipukin viittaa vientivetoisen palkkamallin kaatumisesta, vaan muistuttaa, mitä tapahtui syksyllä 2016, kun kiky-sopimuksen yli 90 prosentin kattavuus varmistui.
– Ensimmäisen askelen otti ihan toinen taho. PAM ilmoitti, ettei Suomen malli käy, samoin OAJ ja JHL, koska ne haluavat enemmän palkkaa kuin vientialat, Pärssinen sanoo.
Syyskuussa kuntien ja valtion työntekijät myöntyivät 24 vuotuisen lisätyötunnin ja sosiaalivakuutusmaksujen noston lisäksi luopumaan kolmanneksesta lomarahojaan. Se tuntui erityisesti naisvaltaisten ja matalapalkka-alojen kukkaroissa.
Marraskuussa vientimallin tyrmäsi julkisten alojen JUKO, koska se estäisi naisten ja miesten palkkaerojen kaventamista.
Viimeistään vientimallin epätoivo tuli Pärssisen mukaan selväksi tammikuussa, kun Metsäteollisuuden ja muiden vientiliittojen koolle kutsumassa tilaisuudessa liitot eivät löytäneet yhteistä säveltä palkkamaltista.
Metsäteollisuudelle muun muassa palvelu- ja kuljetusalojen palkkamaltti on tärkeää, koska sen palkkakuluista yli puolet tulee muista kuin oman alan palkoista.
Suomen malli oli siis kuopattu jo kauan ennen kuin Metsäteollisuus kohautti irtiotollaan.
– Tosin näillä sanoilla sen taisivat ensi kerran sanoa Eeva-Liisa Inkeroinen ja Kauppalehti, Pärssinen lisää.
Lauantaina naisvaltaisille aloille ekstrakorotusta vaati Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL.
Paperitehtaat – "pysähtyneisyyden linnake"
Mikä sitten on Metsäteollisuudelle niin arvokasta, että se mieluummin antaisi vaikkapa palkkoihin enemmän pelivaraa kuin neuvottelee yhteisvoimin muiden viennin työnantajaliittojen kanssa?
Pärssisen vastaus kuuluu: paperitehtaiden jäykkien työehtosopimusten purkaminen. Lista muutosehdotuksista on järeä ja pitkä, eikä neuvotteluihin kaivata muita aloja hääräämään.
– Emme halua, että mikään prosessi edes välillisesti estäisi mahdollisuuksia neuvotella haluamistamme muutoksista.
Pärssinen kutsuu Paperiliiton sopimuksia "pysähtyneisyyden linnakkeeksi". Ykkösesimerkkinä se, ettei paperitehtaissa saa käyttää ulkopuolista työvoimaa tai alihankkijoita ilman luottamusmiehen suostumusta.
Petteri Sopanen / Yle
– Paperitehtaalle ei voi tulla ISS siivoomaan, sinne ei voi mennä Securitas vartioimaan, tai Amica pitämään ruokalaa – ellei luottamusmies anna suostumusta. Joskus se annetaan, joskus ei.
Toinen esimerkki on perua ajoilta, jolloin paperikoneet pysäytettiin aina jouluna ja juhannuksena. Nyt koneet voivat pyöriä seisokkiaikoinakin, mutta niitä vastaavista työvuoroista maksetaan isoja korvauksia.
Pärssisen mielestä aivan liian isoja.
– Vuoroista kertyy sekä palkkaa että vapaapäiviä, ja niistä voi tienata niistä jopa kuusinkertaisen palkan, hän puuskahtaa.
Metsäteollisuuden kolmas ääneenlausuma tavoite on saada alalle entistä matalamman portaan paikallinen sopiminen, konekohtainen palkkasopimus. Tämä tarkoittaisi, että samassa yhtiössä ne, jotka työskentelevat sellukoneen parissa, neuvottelevat eri palkoista kuin ne, jotka pyörittävät paperikonetta.
Suomen etu vai Metsäteollisuuden etu?
Mutta eikö se jos mikä ole sooloilua, jos Metsä tarjoilee kahdenkeskisissä neuvotteluissa muita korkeampia palkkoja, mutta Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus pitävät yllä tavoitetta palkkamaltista? Metsäteollisuus on vieläpä syyskuussa tes-neuvotteluvuorossa ensimmäisenä, ja sen tulokset avaavat pelin.
Pärssisen mukaan ei. Kyse on paperin sopimusten päivittämisestä, ei siitä että Metsä pyrkisi linjaamaan muiden palkankorotuksia.
– Jos meillä on määräys, jota muilla ei ole, ja neuvottelemme Paperiliiton kanssa sen muutosehdoista, eivät muut liitot voi näitä ehtoja kopioida.
– Emme halua mitään sellaista ehtoa työsopimukseen, mitä muilla ei jo ole.
Vientivetoinen malli voi yhä syntyä
Pärssinen lohduttaa, ettei ero Teknologia- ja Kemianteollisuuden yhteisestä marssijärjestyksestä tarkoita yhteisten tavoitteiden ja palkkamaltin hylkäämistä. Vientimalli voi syntyä, vaikka sillä olisi eri nimi.
– Teemme varmasti yhteistyötä vaikka prosessisopimusta ei olekaan. Meillä on yhteinen intressi eli viennin kilpailukyky ja Suomen työpaikat. Uskoisin, että kun lasketaan plussia ja miinuksia, vientiliittojen kustannustaso on lähellä toisiaan, Pärssinen lupaa.
Paperityöntekijöitä Metsäteollisuuden kovat tavoitteet kauhistuttavat. Pärssisen mukaan kovaa on myös kansainvälinen kilpailu.
Paperin kysyntä Euroopassa väheni viime vuonna yli neljä prosenttia ja paperintuotanto Suomessa noin kuusi.
– Konetta ei kannata pyörittää, jos kustannukset menee yli sen minkä kone tuottaa.
Kiväärin kanssa hirvimetsään
Pärssinen saa metsästä elantonsa, mutta käy metsällä myös sananmukaisesti. Metsästyskortin hän hankki yli 20 vuotta sitten, ja käy metsällä ympäri Suomea. Parhaiten Pärssinen viihtyy luonnossa yksin.
– Olen yksinäinen metsästäjä. Tykkään, kun meitä on koirien lisäksi korkeintaan kaksi, kaikkein mieluiten olen yksin.
Kun metsässä liikkuu yksin, voi vastaan tulla yllätys. Viime syksynä Pärssinen hankki kiväärin, ja lähti Ruokolahdelle hirvimetsälle. Hän oli yksin passissa, eikä koiraakaan ollut mukana, kun kohti asteli karhu.
– Kun karhu tulee kohti, ollaan ihan hiljaa. Kun se huomasi minut, se kääntyi pois. Se oli mieleenpainuva kokemus.
Harrastuksessa on myös sosiaalinen puolensa, se on tapa verkostoitua yritysjohtajiin ja sidosryhmiin. Pitääkö metsäteollisuudessa harrastaa metsästystä edetäkseen pomon tehtäviin?
– Ei, mutta kyllä se mahdollisuuksia avaa. Metsästyksen aloitin kuitenkin jo vuosia ennen kuin tiesin, mitä minusta isona tulee.
”Ettekö voisi kiirehtiä? Suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitš odottaa minua teelle” ,tuskastunut keisari Nikolai II puuskahti.
Suuriruhtinas Mihail oli Nikolain veli. Mutta nyt tsaaria häiritsi rasittava vieras.
Oli helmikuun 23. päivä vuonna 1917 ja valtakunnanduuman eli Venäjän silloisen parlamentin puheenjohtaja oli tullut keisarin puheille. Asia oli tärkeä: kansa oli vihainen ja nälkäinen. Duuman puheenjohtaja Mihail Rodzjanko pelkäsi vallankumousta.
Mihail Rodzjanko, Venäjän duuman puheenjohtajawikimedia, public domain
Keisarin närkästymisestä huolimatta Rodzjanko, lojaali monarkisti, uskaltautui puhumaan itsevaltiaalle suoraan:
”Pidän velvollisuutenani olla salaamatta Teidän Majesteetiltanne vakaustani, että tämänpäiväinen esittelyni luonanne on viimeinen", hän sanoi.
“Hallitus on väärällä tiellä. Teidän majesteettinne ei ole kanssani samaa mieltä ja kaikki jää ennalleen. Seurauksena on käsitykseni mukaan vallankumous, joka johtaa mitään rajoja tuntemattomaan anarkiaan.”
Nikolai ei vastannut, ja keskustelu päättyi viileisiin jäähyväisiin.
Tämän Suomen itsenäistymisen vuosia kuvaavan sarjan toisessa osassa vallankumous on jo ovella. Tsaarin kaatuminen oli enää viikkojen päässä. Tyytymättömyys sotaan ja koko ajan pahenevaan elintarvikepulaan oli tehnyt Pietarista ruutitynnyrin.
Kaikki mitä Suomessa seuraavina viikkoina ja kuukausina tapahtui, oli tiukasti sidottu tapahtumiin Pietarissa ja Venäjällä.
Valta Suomessa oli tukevasti venäläisissä käsissä
Venäläistämistoimet eli niin sanottu toinen sortokausi oli vielä täysissä voimissaan Suomessa. Suomen hallitus eli viralliselta nimeltään ”keisarillinen Suomen senaatin talousosasto”, oli jo useamman vuoden koostunut joko venäläisistä tai venäläistyneistä suomalaisista.
Ns. amiraalisenaatti istunnossaan 1915. Suomen senaatin jäseninä oli useita Venäjän asevoimien upseereita, jonka mukaan sitä kutsuttiin ”amiraalisenaatiksi” tai ”sapelisenaatiksi”. Pöydän päässä kenraalikuvernööri Frans Albert Seyn. Seyn oikealla puolella Mihail Borovitinov.Museovirasto https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19430530_77
Hallitusta johti “senaatin talousosaston varapuheenjohtaja”, eräänlainen Suomen pääministeri. Virkaa oli pitkään hoitanut kamariherra Mihail Borovitinov.
Suomen kenraalikuvernööriksi oli 1909 nimitetty todellisena ”Suomi-syöjänä” tunnettu Frans Albert Seyn. Keisarivallan viimeisen vuoden alussa sen ylimmäinen edustaja Suomessa, kenraaliluutnantti Seyn oli 54-vuotias ja tunsi Suomen perin pohjin. Hän oli ollut niin sanotun ensimmäisen sortokauden aikana pelätyn kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin oikea käsi.
Kenraalikuvernöörin virka-asunto oli nykyisessä Valtioneuvoston juhlahuoneistossa eli Smolnassa Helsingissä. Osa rakennuksesta toimi ensimmäisen maailmansodan aikana punaisen ristin varastona. Kuvassa keskellä itse talon isäntä, kenraalikuvernööri Seyn.Helsingin kaupunginmuseo
Suomalainen aktivisti Eugen Schauman oli murhannut Bobrikovin vuonna 1904. Seyn olikin varovainen mies, minkä rautateillä työskentelevä Karl Koskelin huomasi työssään.
”Olin ns. vaunutarkastajana. Siihen aikaan meillä oli herra ja kenraalikuvernööri täällä Suomessa, ja se matkusteli Pietarin ja Helsingin väliä melko useasti. Meidän piti tarkastaa tämä vaunu, että se oli oikeassa kunnossa, ettei siellä ole mitään vaarallisia pommeja matkan varrella löydettävissä”, Koskelin muisteli. Koskelinin muistelua säilytetään Työväen arkistossa.
”Ennen kuin kenraalikuvernööri lähti liikkeelle, niin joutui tekemään matkan joka oli vähintään Riihimäelle taikka aina Kouvolaan asti tällä samalla vaunulla.”
Riihimäen asema.Ylen arkisto / Rautatiehallitus
Varovaisuudestaan huolimatta Seyn tuskin osasi aavistaa, että hänenkin aikansa Suomessa oli käymässä hyvin vähiin.
Samaan aikaan Latviassa
Tulevien viikkojen nopeita käänteitä eivät osanneet aavistaa myöskään Saksan itärintamalla olevat jääkärit. Jääkärit olivat Suomen itsenäisyydestä haaveilleita aktivisteja, joka olivat lähteneet vapaaehtoisina Saksaan saadakseen sotilaskoulutusta. Helmikuussa he olivat alakulon vallassa.
”Tulenko koskaan enää näkemään kotiani, rakkaimpiani. Kaiken olen menettänyt, heittänyt pois sen vuoksi, mikä katsoin olevan velvollisuuteni. Ja kuinka tämä tulee päättymään. Tuleeko meistä joskus vielä ihmisiä, saammeko koskaan ihmisarvoamme takaisin”, jääkäri Birger Lemberg pohti päiväkirjassaan täsmälleen sata vuotta sitten, 26. helmikuuta 1917.
Suomalaisia jääkäreitä.Ylen arkisto
”Olenko täällä huvin vuoksi vai miksi? Siksikö, että en ole vapaa ihminen. Senkö vuoksi, että en voi tehdä niin kuin itse haluan, vaan minun pitää totella toisia, mennä minne määrätään. Mutta minä lohdutan itseäni sillä, että mitä merkitsee yksi elämä, yksi yksilö näin aikoina”, Lemberg jatkoi.
Jääkäreiden synkkyys oli ymmärrettävää. Venäjän valta Suomessa näytti järkkymättömältä, ja ensimmäinen maailmansota oli kääntymässä Saksan kannalta yhä vaikeammaksi.
Saksalainen U-10 sukellusvene ensimmäisessä maailmansodassa.George Grantham Bain Collection / Library of Congress
Sukellusvenesota kiihtyy
Helmikuussa 1917 ensimmäinen maailmansota siirtyi uuteen vaiheeseen, kun Saksa aloitti rajoittamattoman sukellusvenesodan. Se käytännössä tarkoitti sitä, että Yhdysvallat liittyisi sotaan.
Samaan aikaan Suomessa elintarviketilanne huononi koko ajan, ja ankaran sotatilan valvonnan alla kyti huoli ja tyytymättömyys. Se aistittiin myös tämän sarjan ensimmäisestä osasta tutussa konstaapeli K. O. Toivosen perheessä Rovaniemellä.
”Tavatonta alkoi elämä olla jo alkuvuodesta 1917. Jokainen ajatteleva ihminen levottomana odotti, mitä tuleman piti, ennen kuin tuo sota päättyisi. Ei tehnyt mieli kuulua mihinkään puolueeseen”, Aino Toivonen muisteli. Kasvitarhaopettaja Toivonen ja hänen poliisimiehensä kuuluvat niihin tavallisiin ihmisiin, joiden tarinaa seuraamme tässä sarjassa.
Katunäkymä Rovaniemeltä vuodelta 1913.Samuli Paulaharju / Museovirasto, https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/KK3490_1623
Eduskuntauudistus oli tuonut esiin puolueet
Suomi oli vuonna 1906 saanut yksikamarisen ja yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvan eduskunnan. Helmikuussa 1917 todellinen valta Suomessa oli kuitenkin vielä tukevasti kenraalikuvernööri Seyn ja Borovitinovin senaatin käsissä. Sota-aikana eduskunta ei nimittäin saanut edes kokoontua.
Silti eduskuntauudistus oli saanut tavalliset ihmiset kiinnostumaan politiikasta.
Todennäköisesti eduskuntavaalit 1907. Peltolan emäntä leimauttaa äänestyslippuaan. Opettaja Makkonen lyö leiman äänestyslippuun.Ylen arkisto / Museovirasto
Suomalaiset porvaripuolueet olivat jakautuneet suhtautumisessa venäläistoimiin. Vanhasuomalaiset kannattivat myöntyväisempää taktiikkaa, nuorsuomalaiset tiukan peräänantamatonta linjaa. Ruotsalainen kansanpuolue ajoi ruotsinkielisten etuja ja maalaisliitto pienviljelijöiden.
Maan ylivoimaisesti suurin puolue olivat kuitenkin sosialidemokraatit.
Vaasan työväenyhdistyksen naisosaston johtokunta. Oikeanpuoleisin jäsen Siiri Järvinen.Ylen arkisto / Karl J Borlin / Pohjanmaan museo
Maan ainoa todellinen massapuolue
”Työväenyhdistyksiä oli Loimaan kunnassa kaikkiaan 9 kappaletta ja niillä kaikilla ainakin jonkinlainen oma toimitalokin”, kuvaili Sulho Lehto kotikuntansa työväestön järjestäytymistä. Sosialidemokraatit olivat maan ainoa todellinen massapuolue. Työväenyhdistykset olivat paitsi poliittisia järjestöjä, myös tapa viettää aikaa ja toimia yhdessä.
”Lahdessa kuuluin sekä sos.dem. nuorisoliittoon että voimistelu- ja urheiluseura Taimeen. Niin kuin sen aikuinen tapa edellytti, meillä oli niin sanottuja viikkokokouksia, jotka olivat sellaisia ohjelmallisia tilaisuuksia”, Koskelin kuvasi.
Lahden Työväenyhdistyksen voimistelu- ja urheiluseura Taimi.Berglundin Valokuvaamo / Kansan Arkisto
Tosin työpäivät olivat monilla niin pitkiä, että energiaa aktiiviseen toimintaan oli monesti vaikea löytää. Työväen arkiston muistitietokokoelmissa on säilynyt Högforsin tehtailla työskennelleen V. Laaksosen muistelu vuosien 1917–1918 tapahtumista. Laaksonen kuului sekä metalliteollisuustyöntekijäinliittoon että Siikalan työväenyhdistykseen.
”Minullahan meni aamuviidestä ilta seitsemään työreissulla, joten ei siinä paljon tehnyt enää arki-iltoina mieli lähteä mihinkään kokouksiin. Kyllä se täällä Högforsissa ja sen työläisten keskuudessa oli jo sellaista vähän kuohahtelevaa”, Laaksonen kuvasi tunnelmia vuoden 1917 alussa.
Nainen kyntää peltoa miehen vetämällä auralla, Eriksdal, Porvoo, 1917.Gösta Grotenfelt / Museovirasto
Työpäivän pituus oli pitkään jatkunut kiista koko Suomessa. Vaatimus 8-tunnin työpäivästä oli keskeinen työväenliikkeen tavoite. Laaksosen mukaan Högforssin työläiset olivat kuitenkin tyytymättömiä myös pieniin palkankorotuksiin ja vihattuun tehtaanjohtajaan.
Toivosen poliisiperheessä Rovaniemelläkin huomattiin, että tunnelma oli kiristymässä.
”Tiedossamme kyllä oli, että työväki liikehti erikoisella tavalla, mutta mitä he aikoivat, siitä ei ainakaan poliisiperheelle ilmoitettu, olivathan siihen aikaan kaikkikin hyvin varovaisia, kenelle uskalsi mielipidettään tulevaisuudesta ilmaista. Elimme kevääseen asti kuin säkissä”, Aino Toivonen muisteli.
Säkin avautuminen, poliittisten paineiden puhkeaminen auki, oli vain muutaman viikon päässä.
Joka tapauksessa suomalaisten tyytymättömyys ei suinkaan kohdistunut vain venäläisiin. Monille sosiaaliset ongelmat olivat paljon suurempi poliittinen kysymys.
Tuloerot Suomessa olivat vuonna 1917 hyvin suuret, mikä näkyi myös valtavana erona elintavoissa. Työmiehen vuosipalkka oli noin 1000 markkaa, kun samaan aikaan esimerkiksi Jean Sibelius laski tarvitsevansa elämiseen 3000 markkaa kuussa. Toisaalta rikkaita oli maassa todella vähän ja varakkaitakin vain muutama prosentti. Suurin osa kansasta oli hyvin köyhää ja asui maalla.
Maaseudulla asui 80 prosenttia suomalaisista. Perheet mukaan lukien Suomen kolmesta miljoonasta asukkaasta kaksi miljoonaa eli suoraan maataloudesta. Tilanomistajia oli kuitenkin paljon vähemmän, noin 40 prosenttia maatalousväestä. Maata vuokraavia torppareita oli 20 prosenttia, ja 40 prosenttia työskenteli maatyöläisinä.
Maaseudun luokkajako ja torpparikysymys olivat tulleet näkyvästi esiin Laukon kartanon torpparilakon ja häätöjen aikaan vuonna 1907. Laukon kartanossa ja siihen liitetyssä Tottijärven kartanossa oli tuolloin 126 torpparia ja 17 muuta maanvuokraajaa.
Maatyöläisiä lakkokokouksessa, kuva on mahdollisesti Laukon lakosta.Ylen arkisto / Työväenarkisto
Kiista vuokratyöpäivien, eli taksvärkkien pituudesta johti lakkoon, ja lopulta oikeuden määräämiin häätöihin, ja 41 vuokratyöperhettä sai häädön. Kiista kuohutti mieliä ympäri Suomea.
Sota-aikana maanvuokraussuhteita Suomessa jatkettiin keisarin niin sanotulla torpparimanifestilla vuonna 1915. Mutta torpparikysymys oli hoitamaton yhteiskunnallinen haava, joka puhkesi vuonna 1917 ammolleen, kun vanha yhteiskuntajärjestys järkkyi.
Erityisesti Etelä-Suomessa oli suuria kartanoita, joissa työskenteli paljon palkattua työvoimaa. Sosialidemokraattien kannatus ei ollutkaan suurinta kaupungeissa, vaan nimenomaan Etelä- ja Keski-Suomen maaseudulla, jossa asui valtavasti köyhää maata omistamatonta väestöä.
Tulevan sisällissodan kannalta tällä oli suuri merkitys, sillä valkoisten vahvimmalla kannatusalueella, Pohjanmaalla, tilat olivat keskimäärin pieniä, mutta iso osa väestä oli maanomistaja eikä suurtilojen työntekijöitä, kuten Etelä-Suomessa.
Ylen arkisto / Kainuun museo
Vallaton eduskunta
Politiikka herätti Suomessa suuria tunteita, mutta eduskunnan todellinen valta oli hyvin rajallinen. Senaatin piti nauttia keisarin luottamusta, ei eduskunnan. Ja sotatilan vuoksi eduskuntaa ei vuoden 1914 jälkeen kutsuttu lainkaan koolle.
Vaikka eduskunta ei siis kokoontunut, suomalaisten hämmästykseksi uudet eduskuntavaalit määrättiin pidettäväksi lakimääräisesti kesällä 1916. Sosiaalidemokraatit saivat peräti 47,3 prosenttia kaikista äänistä, ja vaalijärjestelmän takia ehdottoman enemmistön paikoista, 103 paikkaa 200:sta.
Tilanne oli varsin erikoinen, sillä sosialidemokraateilla, jotka eivät aikaisemmin olleet halunneet osallistua kapitalistisen valtion hallitukseen, oli eduskunnassa ehdoton enemmistö. Käytännössä asialla ei ollut merkitystä, sillä eduskuntaa ei edelleenkään kutsuttu koolle, ja maan hallitus, siis senaatti, toimi joka tapauksessa täysin riippumatta eduskunnan koostumuksesta.
Kesän 1916 vaalituloksella näyttikin olevan lähinnä mielipidetiedusteluun rinnastettava vaikutus, eivätkä edes sosialidemokraatit jaksaneet sen merkitystä erityisesti pohtia. Kevään 1917 tapahtumat muuttivat kuitenkin kaiken, ja äkkiä edellisen kesän vaaleilla oli valtava merkitys.
Sarjan seuraavassa jaksossa ollaan jo keskellä vallankumousta.
Jutussa on käytetty lähteenä lukuisia historiateoksia, mm. Tuomo Polvisen, Pertti Haapalan, Tuomas Hopun, Heikki Rantatuvan, Vilho Rasilan ja Pertti Luntisen tutkimuksia. Tämä osan päiväkirjamuistiinpanot ja muistelut ovat pääosin peräisin Työväen arkiston kokoelmista. Jääkäri Lembergin päiväkirjaa on lainattu Tuomas Hopun teoksessa Jääkärit Saksan tiellä.
Sotshin olympiavoittajat Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen ottivat pronssia Lahden MM-hiihtojen parisprintissä dramaattisten vaiheiden jälkeen. Niskanen otti viimeisellä kierroksella hurjasti Norjaa kiinni ja oli maalialueella jo aivan Norjan kannassa. Norjan ankkuri Emil Iversen kaatui Niskasen eteen ja kaatoi myös suomalaisen. Venäjä ja Italia menivät ohi ja Suomi otti pronsia.
Jauhojärvi ja Niskanen hiihtivät eri järjestyksessä kuin Sotshissa eli Niskanen ankkurina. Norjan Johannes Kläbo lähti kovaan vauhtiin heti avausosuudella ja jätti muita. Jauhojärvi tuli vaihtoon vasta kahdeksantena viisi sekuntia kärjestä.
Niskanen nosti Suomen parempiin asemiin kuudenneksi parin sekunnin päähän kärjestä. Kolmannella osuudella Kläbo piti jälleen hurjaa vauhtia ja repi viiden sekunnin eron muihin. Jauhojärven osuudella Suomi putosi taas seitsemänneksi.
Norjan Petersonin osuudella tilanne taas tasaantui. Venäjä, Italia ja Suomi tulivat parin sekunnin päähän. Omalla viimeisellä osuudellaan Jauhojärvi onnistui hienosti ja toi Suomen toisena vaihtoon. Italia ja Venäjä olivat samassa ryhmässä.
Niskanen piti hurjaa vauhtia ankkurina ja pääsi stadionille laskettaessa aivan Norjan kantaan. Suomen kultahaaveet kaatuivat kuitenkin ikävästi.
Lahden torilla on tehty Guinnessin maailmanennätys. Tunnelma tiivistyi ja lämpö nousi, kun kolme kokkia latoi lihaa kuumana hehkuviin grilleihin. Yleisö virtasi katkeamattomana jonona maistelemaan ilmaisia herkkuja.
Joukkue grillasi yhtämittaisesti 36 tuntia, jonka aikana kokit grillasivat lähes 10 000 ruoka-annosta. Grilliherkkuja syötettiin MM-kisavieraille sekä yön aikana muun muassa kansainväliselle lehdistölle.
Aiemmin päivällä ammattikokit Aki Wahlman ja Juho Ekegren vakuuttavat kunnon olevan kova vielä 29 tunnin kohdalla. Trion kolmas pyörä, Tomi Nevala on vähän vakavampi:
– Vähän alkaa jo painaa, kun ei 30 tuntiin ole silmäänsä ummistanut ja vähät tauotkin ovat menneet kaluston huoltamiseen eli grillien puhdistamiseen. Kengät on vaihdettu ja pesty naama kylmällä vedellä, kertoo Nevala.
Pitkä rupeama pitää suunnitella etukäteen
Kun tavoitteena on tehdä yli 30 tuntia töitä yhtäjaksoisesti, on taktiikka mietittävä tarkasti etukäteen. Esimerkiksi se, kuinka paljon syö ja juo on hyvin tärkeää ennätystavoitteen saavuttamisen kannalta.
Nyt grillataan tositarkoituksella!Mikko Tuomikoski / Yle
– Kaikkea liian vähän. Jos syö liikaa, alkaa väsyttää ja jos juo liikaa, pitää juosta vessassa vähän väliä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole hyvä, sillä sääntöjen mukaan meidän kaikkien kolmen pitää sitten mennä tauolle, selvittää Nevala.
Guinness World Recordsin säännöt ovat tiukat. Tauot on määritelty minuuttien tarkkuudella.
– Ennätykseen osallistuvat grillaajat ansaitsevat viisi minuuttia taukoa jokaista grillaustuntia kohden, kertoo suoritusta seuraava virallinen valvoja Antti Saarnio.
Valvonta takaa virallisen ennätyksen
Jotta Nevalan, Wahlmanin ja Ekegrenin ennätys täyttäisi Guinness World Recordsin kriteerit on suorituksen täytettävä tiukat kriteerit. Tästä syystä myös valvonta on tarkasti määritelty.
– Valvojien vuorot ovat maksimissaan neljän tunnin mittaisia. Vuoron aikana kirjaamme kaikki sääntöjen kannalta merkittävät tapahtumat, esimerkiksi grillaajien tauot, kertoo Antti Saarnio.
Ennätysyrityksen päätyttyä Guinness World Recordsin edustaja tarkistaa suorituksen sekä lokiin tehtyjen merkintöjen että videonauhan avulla.
– Säännöissä on muun muassa mainittu, että jokaisessa grillissä pitää koko ajan olla grillattavaa, yksikään ei saa olla tyhjänä ja sekin on määrätty, kuinka monta eri tuotetta täytyy olla valmistumassa yhtä aikaa, luettelee Saarnio.
30 tunnin kohdalla kokkikolmikko on selvästi väsynyt, mutta miehet ovat hyvällä tuulella. Kiinnostaisiko seuraavaksi 48 tunnin ennätys?
– Minua ei ainakaan kiinnosta, sen voin luvata. Tämä on niin kuin laulussa sanotaan, että viimeiset kilometrit ovat pitkiä, naurahtaa Nevala.
Elokuva-alan kuuluisien Oscar-patsaiden luulisi olevan perikunnalle melkoinen pesämuna, kun voittaja itse ei enää ole haluamassa palkintoaan takanreunukselle. Suuret summat jäävät kuitenkin saamatta: kysyntää kyllä olisi, mutta kaupat saa tehdä vain palkinnon antajan eli Yhdysvaltain elokuva-akatemian kanssa.
Akatemian määräämä kauppahinta oli aluksi kymmenen dollaria, mutta pudotettiin sitten yhteen dollariin. Se on yksiselitteisesti kirjattuna Akatemian sitoviin sääntöihin.
Akatemian mielestä Oscarit menettäisivät taiteellisen arvonsa, jos niistä tulisi kauppatavaraa. The Los Angeles Times -lehden viimevuotiseen kommenttipyyntöön Akatemiasta vastattiin, että Akatemia, sen jäsenet ja Oscarin saaneet ovat vahvasti sitä mieltä, että palkinto pitää voittaa, ei ostaa.
Mary Pickfordin perikunta halusi lahjoittaa rahat hyväntekeväisyyteen.
Säännöstä ei jousteta. Ellei huomautus riitä, Akatemia vie myynti- ja ostoyrityksen oikeuteen. Kirjeitä on lähetetty 30:n viime vuoden aikana satakunta ja oikeusjuttuja nostettu tusinan verran.
Sääntöjen porsaanreikä tukittiin
Oscareita on jaettu vuodesta 1929 alkaen. Yhteensä niitä on annettu runsaat kolme tuhatta. Vuodesta 1952 alkaen saajat ovat joutuneet allekirjoittamaan sitoumuksen, joka antaa Akatemialle aina etuosto-oikeuden.
Sitä vanhempien patsaiden myynnin porsaanreikä tukittiin päättämällä, että kielto koskee kaikkia Akatemian jäsenille koskaan myönnettyjä palkintoja.
Niinpä näyttelijä Mary Pickfordille vuonna 1930 myönnetyn Oscarin myynti tuotti haasteen ja myyntikiellon hänen kolmelle perilliselleen vuonna 2007. Pickford oli testamentissaan pyytänyt myymään kaksi Oscariaan – toinen oli kunnia-Oscar vuodelta 1975 – ja lahjoittamaan rahat hyväntekeväisyyteen.
Elokuva-akatemia ei salli myöskään suklaa-Oscareita.
Akatemiaan kuuluu nykyisin kuutisen tuhatta kutsun saanutta elokuva-alan ammattilaista. Tarkalleen määrää ei voi sanoa, sillä jäsenluettelo on salainen. Jäsenyys on elinikäinen.
Koska vuonna 1979 kuollut Pickfordkin oli yhä Akatemian jäsen, Akatemia katsoi myös vanhemman patsaan kuuluvan sille dollarin hintaan. Oikeus asettui samalle kannalle.
Huutokauppakamarikin sai haasteen ja hävisi
Akatemian tuorein voitto on toissa vuodelta. Päätös koski Oscaria, jonka Joseph Wright sai vuonna 1942 My Gal Sal -musikaalin väriohjauksesta. Suomessa elokuvaa esitettiin nimellä Kaunis Sally.
Wrightin veljenpoika möi pystin vuonna 2014 yhden huutokauppakamarin kautta toiselle. Yhdysvaltain elokuva-akatemia haastoi kaikki kolme osapuolta samalla perusteella kuin Pickfordin perikunnan: Wright oli kuollessaan ollut Akatemian jäsen.
Yhtä tiukkana Akatemia on ollut niille, jotka ovat yrittäneet muutoin hyötyä Oscareiden maineesta, vaikkapa suklaa-Oscareita valmistamalla tai käyttämällä Oscar-nimeä verkko-osoitteessaan. Loppu tuli siitäkin liikeideasta, jossa vuokrattiin juhlien koristeeksi jätti-Oscareita.
Kun ihminen aistii sisätiloissa kylmää, hän puhuu vedosta. Aalto-yliopiston professorin Risto Kososen mukaan virallinen määritelmä liittyy kehon osan paikalliseen jäähtymiseen.
– Esimerkiksi nilkat viilentyvät, kun ilma liikkuu ja viileä ilma laskee alas, Kosonen kertoo.
Työpaikoilla isoissa tiloissa ilman määrä on suurempi ja liike nopeampaa, jolloin veto tuntuu helpommin.
Kotona vedon tunnetta aiheuttavat tuloilman hallitsematon sisääntulo, kylmät ikkunapinnat ja huoneiden lämpötilaerot.
Tuloilma haaste vanhoissa taloissa
Korvausilman sisääntulo on Kososen mukaan haaste varsinkin vanhemmissa taloissa, joissa ilmanvaihto hoituu painovoimalla.
– Ilma ei tule koneellisesti lämmitettynä venttiilistä, vaan virtaa hallitsemattomasti ikkunan ja ovien raoista tai seinärakenteista. Ensimmäisenä pitäisikin aina selvittää korvausilman reitit, mikä vuotaa ja miksi.
Lämpökamerakuvassa näkyy, kuinka seinän ja lattian rajapinnassa huoneen lämpötila on huomattavasti kylmempi (sininen väri) kuin patterin kohdalla (punainen väri). Vanhoissa taloissa huoneen eri osien lämpötilaerot synnyttävät vedon tunteen.Heini Holopainen / Yle
Varsinkin talvella tapahtuu savupiippuilmiö, kun kylmää ilmaa virtaa sisään esimerkiksi huonosti tiivistetystä ulko-ovesta. Sisällä oleva lämmin ilma yrittää tasata lämpötilaeroa. Virtaus kulkee ylös ja saa ylimmät kerrokset ylipaineisiksi. Ylhäällä ilma pyrkii ulos, tiivistyy ikkunarakenteisiin ja voi jäätää koko ikkunan.
– Sama ilmiö voi tapahtua myös korkeissa rakennuksissa, esimerkiksi kerrostaloissa, jos oviaukot, porraskäytävät ja hissikuilut eivät ole tiiviitä.
Ilma voi liikkua varsin vilkkaasti myös yksikerroksisessa rakennuksessa. Jo muutaman asteen lämpötilaero huoneitten välillä saa oviaukoissa aikaan vilkasta liikettä, kun ilma yrittää tasata lämpötilaeroja.
Sisälämpötilamittari ei kerro vedosta
Sisälämpömittari ei kerro koko totuutta huoneen tai asunnon lämpömukavuudesta.
Kososen mukaan ihmisen aistimaa huonelämpöä kuvaa paremmin operatiivinen lämpötila, joka ottaa huomioon myös huoneen pintojen säteilylämpötilat.
– Iso, kylmä ikkunapinta ja vieressä istuva ihminen ovat yhdistelmä, joka saattaa saada vedon tunteen aikaan. Ihminen luovuttaa lämpöä. Kehon lämpöhäviöstä puolet syntyy säteilemällä muihin pintoihin, esimerkiksi kylmään ikkunapintaan, ja puolet konvektiona eli kuljettumisena huoneilmaan, selittää Kosonen.
Ensimmäisenä pitäisikin aina selvittää korvausilman reitit, mikä vuotaa ja miksi. Professori Risto Kosonen, Aalto-yliopisto
Ikkunat kannattaa tiivistää kunnolla, ja lämpöpatterit kannattaa sijoittaa ikkunoiden alle. Pattereiden ylöspäin luovuttama lämpö torppaa kylmästä ikkunapinnasta alaspäin laskeutuvan virtauksen.
Konvektoripatterit lämmittävät patterin pintaan osuvan ilman, jolloin lämmin ilma kohoaa ylöspäin. Radiaattoripatterit puolestaan luovuttavat säteilylämpöä.
Ikkunan alle sijoitetut lämpöpatterit myös torjuvat jonkin verran viileän ikkunapinnan aiheuttamaa kylmäsäteilyn tuntua.
